Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?
11.05.2023 |
Minusta Suomessa juhlitaan hyvin maltillisesti, eikä edes materia korostu niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Mutta silti juhlat halutaan latistaa, unohtaa, "päivä se on siinä missä muutkin", "minua ei ainakaan tarvitse muistaa, enkä muista muitakaan".. Ollaan jopa vihamielisiä niitä kohtaan, jotka haluavat juhlia jotain, vaikka asia ei itseä koskettaisi mitenkään.
Kuten nyt tämä äitienpäivä. Mikä siinä ärsyttää?
Eikö arkea riitä muuten?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on merkki junttiudesta. Suomalainen saattaa jopa mököttää juhlissa. Junttia, lapsellista ja epäkohteliasta.
Tajusitko, että sanoit juuri olevasi juntti, lapsellinen ja epäkohtelias? Sinäkin kun melko varmasti olet suomalainen :D
Minä pidän ja nautin juhlista. En ole juntti, lapsellinen enkä epäkohtelias. Suomalainen olen kyllä. Illanjatkoa ;)
Onhan tuo nyt hyvinkin junttia ja lapsellista, että puhut suomalaisista homogeenisenä massana ja kun siitä huomautetaan nostatkin itsesi muiden yläpuolelle :D
Juhlien mököttäjällä on mennyt keskustelu tunteisiin?
T. Eri
Ei suinkaan. Sinulla näköjään meni, kun piti tulla haukkumaan muita keskustelijoita. Senhän sinä "eri" osaat parhaiten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytti kuvottaa sekä puolison ja lasten käytös. Sotkette ja sössäätte 364 päivää vuodessa ja yhtenä vielä pahemmin ja mun pitäis esittää että ah kun on hyvää tää teidän polttama lättäkakku ja unohtaa, kuka sen keittiön huomenna joutuu jäljiltänne siivoamaan.
Tämänköhän takia niitä perhesurmia on? Ite ainakin ampuisin lapset, heidän äitinsä ja lopulta itseni jos kaltaisesi otus olisi lasteni äiti 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Minun lapsestani on kivaa puhaltaa saippuakuplia. Mutta en minä sitä varten tarvitse erillistä juhlapäivää. Yhtälailla naamaisia voi pitää ilman Amerikasta kopioituja hömppäjuhlia. Niin sitä ennenkin tehtiin.
En vihaa juhlia, mutta en myöskään halua olla juhlien keskipiste. Rakastan sitä, kun lähimpieni kanssa kokoonnumme yhteen syömään hyvin ja nautimme vain toistemme seurasta ilman turhaa pönötystä. Panostamme yleensä ruokaan ja rentoon yhdessäoloon. Äitienpäiväkin menisi normaalisti tällä kaavalla, mutta ei tänä vuonna. Nyt on ensimmäinen äitienpäivä ilman mummun luona käymistä ja äidillekin pääsen vain soittamaan. Tapaan äitiä usein ja vielä useammin puhumme puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suurin osa juhlista on tylsiä. Ei siksi, että juhliminen on tylsää, vaan siksi, ettei juhlissa osata käyttää mielikuvitusta. Aina sama kaava. Juhannuksena mökille, vappuna kuohuviinin kanssa piknikille, jouluna kuuset ja laatikot, ystävänpäivänä pinkkiä ja sydämiä jne. jne. Ei mitään omaperäistä. Suurin osa kopioitua muualta ja mennään vain massaan mukana, koska niin "kuuluu" tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttius on vain hyvä asia ja sekös ekstrovertteja jurppii, kun pitäisi päästä kokoajan pörräämään ja introverttejä häiritsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introverttius on vain hyvä asia ja sekös ekstrovertteja jurppii, kun pitäisi päästä kokoajan pörräämään ja introverttejä häiritsemään.
Olen introvertti, mutta pidän silti juhlista. Introverttiys ei tarkoita samaa kuin antisosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlien tarkoitus on antaa ihmisille syy kokoontua yhteen, yhdistää ihmisiä. Jos ei suuremmin välitä ihmisistä, niin juhlathan ovat suoranainen rangaistus. Joku kuokkavierashan on jo aivan kaheli, kun ihan väkisin tunkee tällaisiin rangaistustilaisuuksiin. :D
Vierailija kirjoitti:
Iloa ei Suomessa arvosteta.
Arvostetaan kyllä. Aika huolestuttavaa, jos et pysty tuntemaan iloa ilman kalenteriin merkittyä juhlapyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Hauskaa. Minä puolestani sanon, jos joku toivottaa hyvää joulua, että "Ai olenko minä joulupukki?" Pääsiäistä toivottaville taas sanon "Ai olenko tipu tai Jeesus?" Ja niin edelleen
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että siitä miten yksin moni on
Ei ihme, että toisten juhlinnat ahdistaa.
Voe helevetti, mulla on kuuden hengen perhe ja mua ahdistaa vain se sotku ja vielä sutäkin enemmän juuri nyt nykynuorison eli teidän pahvipäinen uusmoralisointi. Pakko todeta, että niin ahdistti äitiänikin, joka oli syntynyt 1929 ja mummoani, s. 1900. He olivat fiksuja, yliopistokoulutettuja naisia.
Juuri kun oli päästy siitä madonna-äitimyytistä, te raahaatte sen takaisin ja änkeätte itsenne kultaiseen häkkiin, jossa liikkumavara on äärimmäisen niukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Hauskaa. Minä puolestani sanon, jos joku toivottaa hyvää joulua, että "Ai olenko minä joulupukki?" Pääsiäistä toivottaville taas sanon "Ai olenko tipu tai Jeesus?" Ja niin edelleen
Joulu ja pääsiäinen ovat eri asia, koska ne eivät ole minkään kohdennetun ryhmän juhla. Sen sijaan äitienpäivä on äitien juhla, ystävänpäivä ystävien juhla jne. Äitienpäivän toivottaminen kaikille on käytännössä sama kuin toivottaisi joka päivä kaikille hyvää syntymäpäivää, koska joka päivä on jonkun syntymäpäivä.
t. eri
Mä tykkään juhlista, mutta niissä pitää olla tietty vapaus ja rentous. Meidän suvussa pönötetään, pädetään, kyräillään ja kilpaillaan, joten juhlissa on sama tunnelma kuin menisi altavastaajana taistelutantereelle. Juhlin mielelläni positiivisessa seurassa, mutta sukuni varmasti ajattelee että vihaan juhlia ja mökötän mielummin jossain liiterin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän
tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Äläpä sotke rotinoita, hyvää vanhaa perinettä noihin kahteen huuhaa muotijuttuihin.
Kanadalaiset tutkijat muuttivat Suomeen kuukausiksi, koska he halusivat ymmärtää, miksi Suomi on maailman onnellisin maa ja Kanada, joka sijaitsee samoilla leveysasteilla, ja jossa on myös hyvä sos-turva, ei ole onnellinen.
Yksi asia, minkä he mainitsivat, oli juurikin juhliminen. Suomalaiset eivät järjestä isoja juhlia, vaan pieniä epämuodollisia, "arkisia" illanviettoja, joihin he kutsuu yhden tai muutaman mieluisan henkilön, johon he keskittyy. Kanadassa illanvietot ovat suureellisia ja niihin kutsutaan velvollisuudesta myös henkilöitä, joista ei pidetä tai joita ei edes tunneta kunnolla. Esim. on yleistä, että kutsutaan pomo tai kollegoita puolisoineen ja lapsineen ja kumminkaiman serkkuja ym. Isäntäpari ei sitten ehdi kuin huolehtimaan kutsujen tarjoilusta ja sujuvuudesta ja keskustelemaan vieraiden kanssa pinnallisesti. Vieraat keskustelevat keskenään small talk:illa, ilman syvällisempää aitoa kohtaamista.
Kanadalaiset tutkijat mainitsivat tämän yhtenä monista asioista, minkä he aikovat omaksua omassa elämässään, eli kutsua useammin kylään tai poiketa kahvilassa yhden tai parin hyvän ystävän kanssa ja käydä syvällisiä ja "aitoja" keskusteluja suomalaiseen tapaan.
Törmäsin juttuun jossa psykologi sanoi, että jos on kokenut lapsena emotionaalista laiminlyöntiä niin on vaikea ottaa vastaa positiivista huomiota esim. juhlistamista. Suomalaiset ovat yleensä välttelevästi kiintyneitä ja epäilemättä emotionaaliset tarpeet jätetty huomiotta lapsena.