Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Eli juuri tällainen ajattelu, kuin tässä viestissä. Epäilen, että on vain Suomessa yleinen ilmiö ja muissa kulttuureissa ei näin vahvana esiinny. Mikä tätä aiheutta Suomessa?

Lienee peruja ajalta, kun Suomi oli ankea ja köyhä maa. Siihen luterilaiseen asennoitumiseen amerikkalaiset kulutusjuhlat sopivat todella huonosti. Klassinen esimerkkihän on juhlien emäntä, joka syö keittiön ovella hiukan jotain huolehtien että vierailla olisi kaikkea tarjolla. 

Mä en pidä sinänsä juhlimisesta, mutta järjestän aina isoja kun silloin kaikki kaverit vuosien varrelta voivat tavata toisiaan iloisissa merkeissä. Se on mulle juhlien ihanuus katsoa kun jengi nauraa ja hymyilee ja halailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luterilaisessa Suomessa ajatellaan, että juhlimiseen käytetyn ajankin voisi käyttää järkevämpään, eli työntekoon tai vastaavaan kärsimykseen. Suomessa ihmisestä ei ole hyötyä, jos siitä ei ole koko aikaa jotain hyötyä.

No tämä. Tiedän ihmisen joka aina päivittää juhlien yhteydessä someen, että vaikka nyt on juhlittukin niin äkkiä on palattu normiarkeen ja laitettu hihat heilumaan, ja luettelee vielä varmuuden vuoksi kaikki tehdyt hommat. Ettei vaan kukaan pääse luulemaan että nyt siellä laiskotellaan oikein monta päivää putkeen :D

Tämä on toinen erikoisuus: päivitetään someen, että mitä kaikkea on "ahkeroitu". Ikään kuin muut eivät koskaan tekisi ruokaa.

Vastaus: luterilaisuudesta. Vain Suomessa siitäkin tällainen versio. "Mies se tulee räkänokastakin mutta ei tyhjännaurajasta". Jossain tosi syvällä tällainen uskomus.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään juhlista, mutta niissä pitää olla tietty vapaus ja rentous. Meidän suvussa pönötetään, pädetään, kyräillään ja kilpaillaan, joten juhlissa on sama tunnelma kuin menisi altavastaajana taistelutantereelle. Juhlin mielelläni positiivisessa seurassa, mutta sukuni varmasti ajattelee että vihaan juhlia ja mökötän mielummin jossain liiterin takana.

Kaameaa..Ymmärrän hyvin. Meillä nauretaan jopa hautajaisia, siis itkemisen lisäksi. Ei rakkaalle vainajalle vaan niille hauskoille yhteisille muistoille. Suku on sekaisin persjalkaista Etelä-Karjalaa ja kieroa Etelä-Savoa. Ei kursailla ruuan, eikä tunteiden kanssa. Hyvä suku minulle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta suurin osa juhlista on tylsiä. Ei siksi, että juhliminen on tylsää, vaan siksi, ettei juhlissa osata käyttää mielikuvitusta. Aina sama kaava. Juhannuksena mökille, vappuna kuohuviinin kanssa piknikille, jouluna kuuset ja laatikot, ystävänpäivänä pinkkiä ja sydämiä jne. jne. Ei mitään omaperäistä. Suurin osa kopioitua muualta ja mennään vain massaan mukana, koska niin "kuuluu" tehdä. 

Tämähän on niin suomalaista mitä kirjoitat. Ei rekvisiitta tai tarjoilut ole olennaista juhlissa vaan ihmisten tapaaminen ja mukava yhdessäolo muiden ihmisten kanssa!

Tosin sellainen stereotyyppinen suomalainen toki jurottaa mieluummin kotona kuin lähtee väkisin hymyilemään juhliin :-)

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Mulle tuli mieleen jo aiemmin, että johtuisiko se pönötys just siitä, että juhliin mennään velvollisuudesta eikä siksi, että niihin ihan oikeasti haluttaisiin mennä? Ja sitten pönötetään odottaen, että aika kuluu ja juhlat joko päättyy tai on sopivaa lähteä jo pois?

Tunnistan tästä itseni. Juhlat on pakkopullaa, joihin on osallistuttava ,jottei pahoita isäntäväen mieltä . Kun koolla on sekalaista seurakuntaa eikä ketään oikeasti kiinnosta ne muut niin tunnelma on vaivautunut ja niihin ruokiin ja juomiin keskittynyt. Pahinta tosiaan on, mikäli juhliin liittyy vielä pakollinen yöpyminen jossain Jumalan selän takana, eikä pääse poistumaan muutaman tunnin kärvistelyn jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Mulle tuli mieleen jo aiemmin, että johtuisiko se pönötys just siitä, että juhliin mennään velvollisuudesta eikä siksi, että niihin ihan oikeasti haluttaisiin mennä? Ja sitten pönötetään odottaen, että aika kuluu ja juhlat joko päättyy tai on sopivaa lähteä jo pois?

Tunnistan tästä itseni. Juhlat on pakkopullaa, joihin on osallistuttava ,jottei pahoita isäntäväen mieltä . Kun koolla on sekalaista seurakuntaa eikä ketään oikeasti kiinnosta ne muut niin tunnelma on vaivautunut ja niihin ruokiin ja juomiin keskittynyt. Pahinta tosiaan on, mikäli juhliin liittyy vielä pakollinen yöpyminen jossain Jumalan selän takana, eikä pääse poistumaan muutaman tunnin kärvistelyn jälkeen.

Ja samaa pakkopullaahan monelle on jo ne ihan oman puolison/perheen kanssa vietettävät juhlapyhät. Etenkin siis puolison synttärit/nimpparit ja just joku ystävänpäivä on lähinnä s¤¤tanasta jolloin on pakko tehdä sitä ja ostaa tätä vaikka ei yhtään vähempää voisi kiinnostaa. Narinarivinkuvalivali.

Mikä siinä omassa puolisossa ja koko parisuhteessa on niin vastenmielistä, että kaikenlainen ilahduttaminen on ihan turhaa/pskaa eikä sitä ainakaan vapaasta tahdosta voi tehdä oli sitten virallinen juhlapäivä tai ihan vaan tavallinen arki? Miksi se puoliso on monelle lähinnä vaan kuin joku likaviemäri jonka päälle voi oksentaa omaa pahaa oloaan ja johon mielellään tyhjentää muutkin tarpeensa? 

Miksi tuollaisessa parisuhteessa sitten halutaan olla kun kumppani on lähinnä kuin vihollinen ja jolle voi tuoda sen kukkakimpun vain siksi, että pakko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua itselleen järjestettävän juhlia ja se on mielestäni ok. Todella usein nykyään kuitenkin törmää siihen, että ei haluta lähteä juhlistamaan toisille tärkeitä merkkipäiviä (pyöreät synttärit, häät, ristiäiset, valmistujaiset jne). Vedotaan siihen, että ne tykkää jutella vieraiden ihmisten kanssa ja en siksi halua mennä juhlaan. Eikö aikuinen ihminen oikeasti kykene olemaan pari tuntia joissain juhlissa, vaikka ei itsellä olisi supermukavaa?

Eihän se silloin ole minulle juhla vaan rangaistus.

Ei se ole sinun juhlasi, vaan toisen ihmisen.

Miksi pitää kutsua juhliinsa ihmisiä, joita haluaa rangaista? Sadismia?

En vihaa juhlia, se puolituntemattomien kanssa jaarittelu ei vaan kiinnosta. Tai sukulaisten horinat kun niiden pitää selittää koko elämäntarina ja näyttää kännykästä tuhat kuvaa.

Häät on ehkä ne pahimmat, päivä täynnä odottamista ja mukahauskaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin mielestä juhliminen tarkoittaa dokaamista niin että ollaan räkä poskella ja askel horjuu. En minäkään välitä sellaisesta juhlasta.

Mielestäni juhlassa ei ole kuitenkaan pakko vetää päätä täyteen tai pönöttää.

Mä olen pitänyt noita aina juhlien jatkoina. Häätkin on mielestäni se kirkko, ja siihen päälle häävaastaanotto, ja sen jälkeen jatkot joihin jää ne jotka haluaa ryypätä. En ole koskaan ollut juhlissa joissa joku on jo juhaln aikana ympäripäissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Etiketin pitäisi auttaa, mutta eihän sekään täällä toimi. Tällekin palstalle on lukemattomia kertoja laitettu kuva saatetekstillä voiko tämän laittaa juhliin x? Vastuakset on sitten aivan laidasta laitaan, ja niinhän se on myös juhlapaikallakin sitten. Osa paheksuu, osa tykkää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. juhlat Suomessa on aina semmoista jäykkää pönötystä, käyttäytymissääntöjä, teeskentelyä, jne. ettei semmoinen kiinnosta. Ns. juttelukin on eräiden itsekehua ja toisten nolaamista tyyliin: "ai eiks sulla ookaan vieläkään ok-taloa, uutta autoa ja purjevenettä, mä hommasin ne perintörahoilla jo 18 vuotiaana".

Tosi monilta puuttuu kokonaan sellainen luonteva rentous olla muiden seurassa. Terve itsevarmuus tai siis sen puutehan se aiheuttaa sekä sitä, että tuntuu kuin pitäisi pönöttää eikä tiedä miten olisi ettei pönöttäisi liikaa, että tuota rehvastelua joutavilla asioilla kun ei osata sellaista mukavaa ja hyväntuulista jutustelua.

Varmaan se jo auttaisi paljon, että olisi ne etikettisäännöt halussa eli ei tarvitsisi ainakaan niiden takia jännittää ja ärtyä jo ennen juhliin menoa. Toisaalta se mokaaminenkaan ei nyt yleensä maailmaa kaada, mutta sitten huonoitsetuntoisena sitä pelkää ja varsinkin jos se juhlaväki on sitten sellaista, että jokainen moka muistetaan mainita loppuiän ajan jokaisissa juhlissa juurikin tuolla nolaus-mentaliteetilla.

Suomalaiset ei useinkaan oikein ole sellaisia "seuramiehiä" vaan jotenkin muiden ihmisten seuraa karsastetaan ja juhlia jopa vältelläänkin parhaansa mukaan (koska ei ole kivaa tunnelmaa ja sen aikaa olisi parempaakin tekemistä)

Mulle tuli mieleen jo aiemmin, että johtuisiko se pönötys just siitä, että juhliin mennään velvollisuudesta eikä siksi, että niihin ihan oikeasti haluttaisiin mennä? Ja sitten pönötetään odottaen, että aika kuluu ja juhlat joko päättyy tai on sopivaa lähteä jo pois?

Pönötysjuhlta on sellaiset juhlat joihin mennään katsomaan kuka pönöttää hienoiten ja kauimmin. Siksi niihin ei halua mennä kuin ne jotka saavat kiksejä pönöttämisestä.

Juhliminen on teennäistä. Meidän perheemme pukeutuu harmaisiin jumppereihin ja syö makaronilaatikkoa äitienpäivänä. Perheemme näyttää keskisormea teeskentelijöille.