Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu suomalaisten viha juhlia kohtaan?
11.05.2023 |
Minusta Suomessa juhlitaan hyvin maltillisesti, eikä edes materia korostu niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Mutta silti juhlat halutaan latistaa, unohtaa, "päivä se on siinä missä muutkin", "minua ei ainakaan tarvitse muistaa, enkä muista muitakaan".. Ollaan jopa vihamielisiä niitä kohtaan, jotka haluavat juhlia jotain, vaikka asia ei itseä koskettaisi mitenkään.
Kuten nyt tämä äitienpäivä. Mikä siinä ärsyttää?
Eikö arkea riitä muuten?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Täh? Jos sanon minun syntymäpäivä on minun syntymäpäivä, määritttelenkö itseni syntymäpäiväni kautta?
Pointti oli yksityisyys, henkilökohtaisuus.
Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kansainvälinen juhlapyhä ei ole yksityinen ja henkilökohtainen juhla. Se on siis ihan eri asia kuin syntymäpäivä ja muut yksityiset juhlat, joille ei ole liputuspäivää tai julkiseen kalenteriin merkittyä juhlapäivää.
Sulla menee nyt ohi se, että se miten "ylätaso" määrittää jonkin juhlan ei välttämättä vastaa sitä, miten sitä ruohonjuuritasolla vietetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Täh? Jos sanon minun syntymäpäivä on minun syntymäpäivä, määritttelenkö itseni syntymäpäiväni kautta?
Pointti oli yksityisyys, henkilökohtaisuus.
Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kansainvälinen juhlapyhä ei ole yksityinen ja henkilökohtainen juhla. Se on siis ihan eri asia kuin syntymäpäivä ja muut yksityiset juhlat, joille ei ole liputuspäivää tai julkiseen kalenteriin merkittyä juhlapäivää.
Sulla menee nyt ohi se, että se miten "ylätaso" määrittää jonkin juhlan ei välttämättä vastaa sitä, miten sitä ruohonjuuritasolla vietetään.
Ketjun aiheena ei ole sinun henkilökohtainen juhlienvietto, vaan nimenomaan se "ylätason" juhla-ajatus. Puhutaan juhlista yleisellä tasolla, ei sinun mammanpalvontamenoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Juhlien tarkoitus on antaa ihmisille syy kokoontua yhteen, yhdistää ihmisiä. Jos ei suuremmin välitä ihmisistä, niin juhlathan ovat suoranainen rangaistus. Joku kuokkavierashan on jo aivan kaheli, kun ihan väkisin tunkee tällaisiin rangaistustilaisuuksiin. :D
Tämä. Minun puolestani ihmiset saa juhlia mitä tahansa kunhan eivät vingu minua mukaan. En nauti laumoiksi keräytymisestä . Vietän ainoastaan joulua ja senkin ihan rauhassa ilman hysteriaa.
Mikä ihmeen mammanpoika tänne on pesiytynyt jankkaamaan epäterveellä tavalla intiimistä äitisuhteestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi sinusta on outoa juhlia äiTIENpäivänä äiTEJÄ?
Koska mulle suhde äitiin on erityinen ja henkilökohtainen. Onnitellessani häntä osoitan rakkauttani juuri häntä kohtaan. Yleisesti äitiys taas ei merkitse mulle mitään.
Eli et yhtään ole perehtynyt siihen, mikä on äitienpäivän idea ja miksi sitä on ylipäätään alettu viettää. Suosittelen tutustumaan historiaan. Muutenkin terveellistä laajentaa maailmankuvaa oman navan ulkopuolelle.
Juu siis äitien päivän juhlimisen idea muulla tasolla on mulle vastenmielinen. Näen äiiydellä olevan arvoa vain henkilökohtaisella tasolla, joten siksi en juhli sitä laajemmin. Äitini jakaa myös tämän näkemyksen.
Eli oman navan tuijottelu on teillä ihan geeneissä. No mikäpä siinä. Menee se elämä noinkin omassa kuplassa elellen.
No me ei määritellä naista niin vahvasti äitiyden kautta. Itse pidän sitä aika avarana ajatteluna.
No mitä tuo "minun äiti on minun äiti" jankkaus sitten on? Siinähän nimenomaan määrittelet naisen erittäin vahvasti äitiyden kautta.
Täh? Jos sanon minun syntymäpäivä on minun syntymäpäivä, määritttelenkö itseni syntymäpäiväni kautta?
Pointti oli yksityisyys, henkilökohtaisuus.
Sinulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kansainvälinen juhlapyhä ei ole yksityinen ja henkilökohtainen juhla. Se on siis ihan eri asia kuin syntymäpäivä ja muut yksityiset juhlat, joille ei ole liputuspäivää tai julkiseen kalenteriin merkittyä juhlapäivää.
Sulla menee nyt ohi se, että se miten "ylätaso" määrittää jonkin juhlan ei välttämättä vastaa sitä, miten sitä ruohonjuuritasolla vietetään.
Ketjun aiheena ei ole sinun henkilökohtainen juhlienvietto, vaan nimenomaan se "ylätason" juhla-ajatus. Puhutaan juhlista yleisellä tasolla, ei sinun mammanpalvontamenoistasi.
Aika suppea viitekehys sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vinkkinä: äitienpäivää ei juhlita kansallisessa viitekehyksessä, koska se on kansainVÄLINEN juhlapyhä :D Käypä peruskoulu loppuun ennen kuin tulet nolaamaan itseäsi enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki juhlat ärsytä. Vaan sellaiset, joissa on pönötystä tai raskaita sukulaisia viihdytettävinä. En jaksa selostaa asioitani jokaiselle utelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vasta 1800-luvulta? Meillä oli suvussa monikansallisuutta jo 1600-luvulla. Todennäköisesti aiemminkin, mutta kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt.
P.S. Äitienpäivän vietto ei ole mikään suomalaiskansallinen juttu, vaan se on tuontitavaraa Amerikan suunnalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Juhlien suunnittelu ja valmistelu ei todellakaan ole hauskaa vaan itse saatanasta. pakko kuitenkin jotain tehdä, että muksuilla on käsitys miten mitäkin juhlaa kuuluu viettää. se jonka kotona ei vietetä pakkopullajuhlija syrjäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vinkkinä: äitienpäivää ei juhlita kansallisessa viitekehyksessä, koska se on kansainVÄLINEN juhlapyhä :D Käypä peruskoulu loppuun ennen kuin tulet nolaamaan itseäsi enempää.
Juu se kansan käsitepä se onkin se, mikä tökkii. Kansat ovat kuviteltuja yhteisöjä, mutta sitä ei toki vielä peruskoulussa opeteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Juhlien suunnittelu ja valmistelu ei todellakaan ole hauskaa vaan itse saatanasta. pakko kuitenkin jotain tehdä, että muksuilla on käsitys miten mitäkin juhlaa kuuluu viettää. se jonka kotona ei vietetä pakkopullajuhlija syrjäytyy.
Ei ole mitään pakottavaa velvoitetta viettää juhlia tietyllä tavalla. Jokainen saa vapaassa maassa ihan itse valita miten juhlia viettää tai viettääkö ollenkaan. Älä opeta lapsillesi lammasajattelua, jossa kaikki pitää tehdä samanlailla kuin muutkin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vasta 1800-luvulta? Meillä oli suvussa monikansallisuutta jo 1600-luvulla. Todennäköisesti aiemminkin, mutta kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt.
P.S. Äitienpäivän vietto ei ole mikään suomalaiskansallinen juttu, vaan se on tuontitavaraa Amerikan suunnalta
1600-luvulla ei ollut vielä kansoja keksittykään ovat modernin ajan ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vinkkinä: äitienpäivää ei juhlita kansallisessa viitekehyksessä, koska se on kansainVÄLINEN juhlapyhä :D Käypä peruskoulu loppuun ennen kuin tulet nolaamaan itseäsi enempää.
Juu se kansan käsitepä se onkin se, mikä tökkii. Kansat ovat kuviteltuja yhteisöjä, mutta sitä ei toki vielä peruskoulussa opeteta.
Mitä v'ttua sekoilet? :D Eihän kansan käsite nyt mitenkään liity äitienpäivään :D Voimme toki käyttää myös ilmaisua globaali, jos sinä saat näppylöitä penikseen sanasta kansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Tietenkin jokainen onnittelee vain omaa äitiään jos nyt haluaa. Ei silloin onnitella randomia naisia vaikka ne olisikin äitejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vasta 1800-luvulta? Meillä oli suvussa monikansallisuutta jo 1600-luvulla. Todennäköisesti aiemminkin, mutta kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt.
P.S. Äitienpäivän vietto ei ole mikään suomalaiskansallinen juttu, vaan se on tuontitavaraa Amerikan suunnalta
1600-luvulla ei ollut vielä kansoja keksittykään ovat modernin ajan ilmiö.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta kyllä 1600-luvullakin oli jo saksalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä jne. Eli useiden eri kansakuntien edustajia. Vai onko heimo sinusta mielekkäämpi termi? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän tunnutaan vihaavan ajatusta, että joku haluaa olla juhlimatta. Huudetaan pää punaisena ankeuttamisesta jne. jos erehtyy sanomaan, että ei ole juhlaihminen. Miksi pitäisi olla?
En muista kuulleeni/nähneeni tuollaista keskustelua. Sen sijaan muistan täältä keskusteluja, joissa on hakuttu babyshowereita, halloweenia ja jopa rotinoita, koska vastasyntyneen vauvan äitiä ei kuulema tarvitse muistaa mitenkään, vauvan synnyttäminen on rutiinijuttu ja sitä voi juhlistaa juomalla vieraiden kanssa lasillisen vettä.
Nuo ovatkin ihan turhaa Amerikka-hömppää.
t. eri
Ai rotinaperinnekin?
Joka tapauksessa kivoja juhlia. Lapset viettävät ainakin päiväkodeissa ja kouluissa nykyään yleisesti halloweenia ja se tuntuu olevan heistä hauskaa, sanoivat vanhat sukulaiset mitä tahansa.
Harjoittelehan vielä vähän lukemista. Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, mitkä sanat oli tummennettu ja mitkä eivät. Tummentaminenhan näin keskustelupalstayhteydessä tarkoittaa sitä, että kommentoidaan vain sitä osaa, ei koko viestiä.
Lapset nyt pitävät hauskana kaikkea, mihin aikuiset heidät aivopesevät.
Sori etten avannut kaikkia lainauksia. Ei ehkä vain kiinnostanut tarpeeksi.
Lapset pitävät hauskana kivaa tunnelmaa, musiikkia, hassuttelua ja hieman arjesta poikkeavaa ruokaa. Syksy on Suomessa pitkä ja pimeä, joten ei ihme.
Ei tarvitse avata kaikkia. Viimeisin näkyy avaamattakin ja se riittää.
Mikä muuten estää sinua hassuttelemasta ja tekemästä poikkeavaa ruokaa esim. 15.11. Silloinkin on pimeää.
Jos minä hassuttelen yksikseni 15.11., jotain puuttuu. Muut ihmiset, tunnelma, yhdessä luotavat perinteet jne. Juhlien suunnittelu ja yhdessä tekeminen on osa hauskuutta. Lasten kanssa juhlat ovat myös osa vuodenkierron seuraamista, kuten juhlien vietto ennen vanhaankin oli.
Juhlien suunnittelu ja valmistelu ei todellakaan ole hauskaa vaan itse saatanasta. pakko kuitenkin jotain tehdä, että muksuilla on käsitys miten mitäkin juhlaa kuuluu viettää. se jonka kotona ei vietetä pakkopullajuhlija syrjäytyy.
Tuo on ajatusmalli, jota en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi helkkarissa pitää vääntää vappuna munkkeja ja tippaleipiä vain koska niin "kuuluu" tehdä? Miksi ei voisi syödä sitä, mitä huvittaa ja olla niin kuin itse haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vasta 1800-luvulta? Meillä oli suvussa monikansallisuutta jo 1600-luvulla. Todennäköisesti aiemminkin, mutta kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt.
P.S. Äitienpäivän vietto ei ole mikään suomalaiskansallinen juttu, vaan se on tuontitavaraa Amerikan suunnalta
1600-luvulla ei ollut vielä kansoja keksittykään ovat modernin ajan ilmiö.
Olet väärässä.
Kansalaisuuden (citizenship) käsite, sellaisena kuin se länsimaisissa yhteiskunnissa ymmärretään, katsotaan syntyneen antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitäs olla vihamielinen tuntemattomille? Itse olen aika vaatimaton. Sitten taas kyllä ihmettelen, miksi tuntemattomille toivotetaan esim. hyvää äitienpäivää? Todistin töissä sivusta tilannetta, kun pukuhuoneessa joku sano toiselle hyvää äitienpäivää. Vastaus oli, olen lasu ja äitini on kuollut. Voi minun myötähäpeän määrää.
Juu, tuo on outoa. Minullekin usein toivotetaan hyvää äitienpäivää, vaikka olen lapseton. Omalla äidilläni on hauska tapa vastata, jos joku muu kuin omat lapset tai lapsenlapset toivottaa. Hän kysyy toivottajalta että "Ai olenko minä sinun äiti?"
Äitisi on omituinen. Toivotetaan äitien, ei yhden tietyn äidin, päivää. Silloin asiaan kuuluu onnitella äitejä, ei vain omaansa.
Minusta taas on outoa juhlia äitejä joukkona. Omaani tietenkin onnittelen.
Miksi onnittelet?
Koska oma äiti on mulle erityinen ja rakas ja hänen kanssa bondaan tätä äiti-lapsi suhdetta. Äidit yleensä taas ovat mulle ihan vain random - joukko naisia.
Hienoa. Mutta mitä onnittelemisen aihetta tuossa on? Onnitteluhan kuuluu yleensä vain tilanteisiin, joissa saavutetaan jotain. Esim. onnitellaan uudesta työpaikasta tai onnitellaan lapsen syntymästä. Äitiys ei ole mitään uutta enää sen jälkeen kun on kerran synnyttänyt.
Äiti on minulle äiti niin kauan kuin elää. Se on meidän oma yksityinen juhlamme.
No niin ne on kuule muutkin äidit äitejä koko elämänsä ajan. Ei ole sinun äitisi mikään poikkeus tähän :D
Totta kai, mut se on heidän yksityinen juhlansa juhlistaa sitä, vähän kuin häät ja hääpäivä. Nekin on yksityiset , vaikka monet muutkin menee naimisiin.
Mistä lähtien häät ovat olleet valtakunnallinen liputuspäivä, joka on merkitty kalenteriin?
Ahaa, eli liputus ja valtakunnallisuus on sulle tärkeää. Mulle myöskään noilla ei oo merkitystä, vietän vain osaa liputuspäivistä ja päiviä joina ei liputetaan. Oman suvun perinteet menee ohi kansallisten liputuspäivien.
Ei nyt henkilökohtaisesti tärkeää, mutta liittyy olennaisesti äitienpäivään. Kannattaa vähän opiskella asioita eikä vain jankuttaa menemään omaa minäminä-maailmaansa.
Nyt huvittaa. Mun minäminä maailma nyt vaan ammentaa vähän laajemmista kollektiivisista perinteistä. Vinkkinä:kun suvussa on ollut jo 1800-luvulta lähtien monen eri taustaisia, ei osaa oikein juhlia kansallisessa viitekehyksessä.
Vasta 1800-luvulta? Meillä oli suvussa monikansallisuutta jo 1600-luvulla. Todennäköisesti aiemminkin, mutta kirjallisia lähteitä ei ole säilynyt.
P.S. Äitienpäivän vietto ei ole mikään suomalaiskansallinen juttu, vaan se on tuontitavaraa Amerikan suunnalta
1600-luvulla ei ollut vielä kansoja keksittykään ovat modernin ajan ilmiö.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta kyllä 1600-luvullakin oli jo saksalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä jne. Eli useiden eri kansakuntien edustajia. Vai onko heimo sinusta mielekkäämpi termi? :D
Juu mutta jatkuvuus tuon ajan ruotsalaisten ja tämän ajan ruotsalaisten välillä on vain nationalistista kuvitelmaa. Itärajallahan asui kreikkalaisiakin.
Kaikki juhlat on kaupallistettu muoviromun myyntiin. Juhannus ehkä jonkinlainen poikkeus.
Ei houkuttele minua lainkaan.