Yhdessä pysyminen rakkauden loppumisesta huolimatta?
Mitä olette mieltä siitä, että pitkään yhdessä ollut pari pysyisi yhdessä vaikka rakkaus ja intohimo loppuisi kokonaan? Onko kellään kokemusta tällaisesta kuviosta?
Minulla ja puolisollani on tällainen tilanne. Eroaminen tuntuu vaikealta ja jotenkin turhalta, koska tulemme edelleen hyvin toimeen keskenämme ja arki pyörii. Ja koska lapset ja talo, tietysti.. Ainakin minun puoleltani rakkaus on kuitenkin loppunut kokonaan, puolisosta en tiedä.
Kommentit (57)
Pitäiskö sinun keskustella puolisosi kanssa, jos tunteet noin epäselvät?
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sinun keskustella puolisosi kanssa, jos tunteet noin epäselvät?
Tunteet ovat kyllä täysin selvät. Käytännön asiat mietityttää.
Miten se rakkaus oikein loppuu? Jos olet joskus tätä ihmistä rakastanut, jakanut arkesi hänen kanssaan kenties monia vuosia ja näin kiintynyt häneen, niin miten sitä toista ihmistä ei voi rakastaa? Eli onko toinen tehnyt jotain, mikä estää sinua häntä rakastamasta? Vai etkö tiedä, mitä rakkaus on?
Sen kyllä ymmärrän, että intohimo häviää, mutta ehkä sekin voi palata, kun yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö sinun keskustella puolisosi kanssa, jos tunteet noin epäselvät?
Tunteet ovat kyllä täysin selvät. Käytännön asiat mietityttää.
No eihän ne ole selvät. Puolisosu ei tiedä ettet rakasta ja sinä et tiedä rakastaako hän.
Rakkautta ei ole olemassa, ensi-ihastus kylläkin mikä laimenee ajan myötä
Sama tilanne täällä. Yhdessä oltu 10 vuotta. Kaipaan muuta ja muualle.
Samoissa ajatuksissa. 30 vuotta yhteiselämää takana ja nyt vaan ärsyttää. Eroaminen houkuttaisi jottei tarttisi siivota kuin omat sotkunsa ja voisi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Mutta alkaisiko ero kaduttaa? Vai tuhlaanko tässä elämäni?
Ei sitä turvallisesta suhteesta lähdetä noin vain. Miksi pitäisi olla yksin kun voi olla kaksin? Kaksin on myös taloudellisesti kannattavampaa olla. Ja mikä sotku tulee avioerosta kun kaikki pitää jakaa puoleksi. Ylenpalttinen rakkaus on yliarvostettua paskaa, jota on vain elokuvissa. Pitkät suhteet muuttuvat aina. Lopussa on pelkkä kaveruussuhde ja kenties hoitosuhde.
Rakkaus ei ole ehkä loppunut, vaan seksuaalinen vetovoima. Jotkut jäävät kiintymysliittoon silti, eli ei erota, mutta sovitaan ehkä määrätyistä järjestelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Samoissa ajatuksissa. 30 vuotta yhteiselämää takana ja nyt vaan ärsyttää. Eroaminen houkuttaisi jottei tarttisi siivota kuin omat sotkunsa ja voisi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Mutta alkaisiko ero kaduttaa? Vai tuhlaanko tässä elämäni?
Kuulostaa ihan minun mietteiltä.
Ap
Lähtisin. Elämä on lyhyt ja tahtoisin rakastua vielä uudelleen.
Tarviiko sen nyt koko ajan leiskuakaan? Senkö takia pitäisi erota, että se liitto muuttaa muotoaan.
Rakkaus ja intohimo ovat eri asioita, vaikka toki usein liittyvätkin yhteen.
Rakkaus on tekoja: pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, sitä että on valmis antamaan vaikka henkensä toisen edestä. Se että ei eroa voi myös olla rakkautta <3
Parisuhdeterapiaa? Intohimoakin voi herätellä takaisin jos sitä on joskus ollut. Tsemppiä!
ps, aika moni katuu eroaan, ellei syynä ole selkeä, kuten uskottomuus tai väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Samoissa ajatuksissa. 30 vuotta yhteiselämää takana ja nyt vaan ärsyttää. Eroaminen houkuttaisi jottei tarttisi siivota kuin omat sotkunsa ja voisi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Mutta alkaisiko ero kaduttaa? Vai tuhlaanko tässä elämäni?
Miksi sitä ei voi osittain elää myös omaa elämää, vaikka sen kumppanin kanssa elääkin?
Kyllä sen tietää, kun eron haluaa. Se tarkoittaa, että rakkaus on loppunut. Aivan sama eikä ole mitään tuntemuksia.
Itkin usein avioliiton viimeisinä vuosina, kun kaikki oli huonosti. Sitten se itku loppui. Tunteet oli poissa ja eropäätös selvä. Eron jälkeenkään ei mitään tunteita. Myöhemmin tuli inho siitä kuinka eron jälkeen ex kohteli lapsia. Sen vuoksi en ole ollut missään tekemisissä vuosiin hänen kanssaan.
Aika moni olisi onnessaan, jos kokisi tulevansa puolison kanssa hyvin toimeen kuten sinä. Mitä vikaa kaverillisemmassa liitossa? Oikein kelpo vaihtoehto sekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä turvallisesta suhteesta lähdetä noin vain. Miksi pitäisi olla yksin kun voi olla kaksin? Kaksin on myös taloudellisesti kannattavampaa olla. Ja mikä sotku tulee avioerosta kun kaikki pitää jakaa puoleksi. Ylenpalttinen rakkaus on yliarvostettua paskaa, jota on vain elokuvissa. Pitkät suhteet muuttuvat aina. Lopussa on pelkkä kaveruussuhde ja kenties hoitosuhde.
Tämä on erittäin totta.
Alkuaikojen ihastumisvaihe kuuluukin loppua.
Romanttinen rakkaus on yliarvostettua.
Ne, jotka hehkuttaa rakkauttaan, voivat oikeasti huonosti. Siitä puhe, mistä puute.
Up