Juuri sopiva - introvertille puoliso, artikkeli

Introverttinaiselle paras kumppani on ekstroverttimies, jotta nainen saa olla paljon yksin, mutta silti jännittävän miehen.

Introverttimies sen sijaan ei saisi edes seurustella, jos pelkät naiset olisivat säätämässä lakeja.

Vierailija kirjoitti:

Introverttinaiselle paras kumppani on ekstroverttimies, jotta nainen saa olla paljon yksin, mutta silti jännittävän miehen.

Introverttimies sen sijaan ei saisi edes seurustella, jos pelkät naiset olisivat säätämässä lakeja.

Ei siinä varmaan niin sanota.

Ap

Persoonallisuusteoriassa paras match introvertille olisi ekstrovertti, ja sellaista tyyppiä, että kumpikin täydentäisi toisiaan, mutta tosiasiassa varmaan hyvin introvertille sopii paremmin introvertti puoliso. Noissa introvertti-ekstrovertti-suhteissa saattaa olla tosi suuri seksuaalinen jännite, mutta on eri asia, toimiiko suhde käytännössä pitemmän päälle.

Itse olen todella introvertti. En kuitenkaan ole ihan hiljainen hiirulainen, vaan tykkään kaikenlaisesta ihmisseurasta pieninä annoksina. Tykkään myös mennä ja tehdä asioita, tykkään esim matkustella yksin.

Itse koen, että mulle paras kumppani olisi hieman introvertti mies. Saatan helposti jumittua omaan kuplaani, ja itseäni vähemmän introvertti mies toisi mut sitten ehkä sopivasti sieltä pois. Saatan esimerkiksi viettää tosi paljon aikaa yksinäni koska tykkään siitä, mutta joskus huomaan, että menee vähän överiksi. Ekstroverttimiehet taas ovat mielestäni liian pinnallisia. He tykkäävät mennä ja tehdä, mutta eivät oikein ajattele mitään sen syvällisemmin. Minusta se on tylsää, jos vaikka keskustelut on lähinnä vaan jotain diipadaapaa.

Tämä nyt tietenkin on tämmöistä yleistystä, toivottavasti kukaan ei pahastu.

Ap

Olin 15 vuotta yhdessä ekstroverttimiehen kanssa. Kuvittelin nuorempana että se on hyvä juttu, että ehkä hän saa houkuteltua minut mukaan juttuihin, johon en muuten lähtisi. No melko heti kävi ilmi, että minä en ole hänelle sellaista seuraa jota hän haluaa mukaan noihin omiin menoihin. Olin siis tosi onnettomasti yksinäinen parisuhteessa. Nyt "toisella kierroksella" etsin introverttia, joka sitten toivottavasti ainakin viihtyy kanssani edes kotona jos ei muuta tekemistä saada aikaiseksi.

Se on ainakin selvää, että introverrtiset miehet ei suominaisille kelpaa. M28

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotta yhdessä ekstroverttimiehen kanssa. Kuvittelin nuorempana että se on hyvä juttu, että ehkä hän saa houkuteltua minut mukaan juttuihin, johon en muuten lähtisi. No melko heti kävi ilmi, että minä en ole hänelle sellaista seuraa jota hän haluaa mukaan noihin omiin menoihin. Olin siis tosi onnettomasti yksinäinen parisuhteessa. Nyt "toisella kierroksella" etsin introverttia, joka sitten toivottavasti ainakin viihtyy kanssani edes kotona jos ei muuta tekemistä saada aikaiseksi.

Ensin jännän kanssa ja nyt tyydyt betaan. Tuttu tarina. Mutta betat on mielummin ilman käytettyä naista.

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotta yhdessä ekstroverttimiehen kanssa. Kuvittelin nuorempana että se on hyvä juttu, että ehkä hän saa houkuteltua minut mukaan juttuihin, johon en muuten lähtisi. No melko heti kävi ilmi, että minä en ole hänelle sellaista seuraa jota hän haluaa mukaan noihin omiin menoihin. Olin siis tosi onnettomasti yksinäinen parisuhteessa. Nyt "toisella kierroksella" etsin introverttia, joka sitten toivottavasti ainakin viihtyy kanssani edes kotona jos ei muuta tekemistä saada aikaiseksi.

Jos melkein heti huomasit ongelman niin miksi olit 15 vuotta yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Introverttinaiselle paras kumppani on ekstroverttimies, jotta nainen saa olla paljon yksin, mutta silti jännittävän miehen.

Introverttimies sen sijaan ei saisi edes seurustella, jos pelkät naiset olisivat säätämässä lakeja.

Monella puheliaalla naisella on introvertti mies...

Itselle ei sopisi suhde tuppisuun kanssa, jonka kanssa on keskusteluissa aina vetovastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotta yhdessä ekstroverttimiehen kanssa. Kuvittelin nuorempana että se on hyvä juttu, että ehkä hän saa houkuteltua minut mukaan juttuihin, johon en muuten lähtisi. No melko heti kävi ilmi, että minä en ole hänelle sellaista seuraa jota hän haluaa mukaan noihin omiin menoihin. Olin siis tosi onnettomasti yksinäinen parisuhteessa. Nyt "toisella kierroksella" etsin introverttia, joka sitten toivottavasti ainakin viihtyy kanssani edes kotona jos ei muuta tekemistä saada aikaiseksi.

Ensin jännän kanssa ja nyt tyydyt betaan. Tuttu tarina. Mutta betat on mielummin ilman käytettyä naista.

Joo onnea vaan niille nelikymppisille miehille, jotka etsii neitsyitä. Ei tule tapahtumaan tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 15 vuotta yhdessä ekstroverttimiehen kanssa. Kuvittelin nuorempana että se on hyvä juttu, että ehkä hän saa houkuteltua minut mukaan juttuihin, johon en muuten lähtisi. No melko heti kävi ilmi, että minä en ole hänelle sellaista seuraa jota hän haluaa mukaan noihin omiin menoihin. Olin siis tosi onnettomasti yksinäinen parisuhteessa. Nyt "toisella kierroksella" etsin introverttia, joka sitten toivottavasti ainakin viihtyy kanssani edes kotona jos ei muuta tekemistä saada aikaiseksi.

Jos melkein heti huomasit ongelman niin miksi olit 15 vuotta yhdessä?

Koska introverttina arvostin enemmän sitä perusarkea, mikä toimi hyvin. Varmaan oltaisiin yhdessä edelleen, mikäli oltaisiin saatu sitä satunnaista juhlaakin siihen suhteeseen mukaan.

En tiedä mitä artikkelissa sanotaan mutta ainakin itselleni on selvää että haluan kaltaiseni taitelijatyyppisen introverttimiehen. Olen kokeillut extron kanssa joka oli muutenkin itseni vastakohta, ei enää ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Introverttinaiselle paras kumppani on ekstroverttimies, jotta nainen saa olla paljon yksin, mutta silti jännittävän miehen.

Introverttimies sen sijaan ei saisi edes seurustella, jos pelkät naiset olisivat säätämässä lakeja.

Olipa taas harhaista settiä.

Itse olen ambivertti ja olin monta vuotta suhteessa introvertin kanssa. Aluksi oli ihan ok, mutta ajan myötä meni hankalaksi. Ei oikein osannut keskustella kuin alkon avulla silleen syvällisemmin ja kun en itse enää halunnut juoda niin alkoi syyttämään minua, kun ei enää ole hänen kaipaamiaan syvällisiä keskusteluja. Ei ollut minusta kiinni. Introvertti oli myös passiivis-aggressiivinen ja se teki suhteen todella vaikeaksi. Vuosien myötä totesin, ettei suhde toimi ja otin eron. En enää koskaan halua introverttia; jäi semmoinen kammo tuosta.

Introverttina kaipaisin vähän menevämpää miestä, niin tulisi itsekkin poistuttua kotoa useammin. Mielelläni lähtisin kokeilemaan uusia juttuja, mutta yksin sitä on monesti liian mukavuudenhaluinen.

N31

Minä olen introvertti erakkoluonteinen sekä ADD- oireita enkä mikään romanttinen ollenkaan. Inhoan jotain romanttisia lässytyksiä ja jotain ihmeen pitkiä puhe sessioita, kynttilä illallisia muka läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden löytämiseksi mitä nykyään pitää harrastaa. 

Olin sitten jo 26v kun vasta löysin kantena vakkani jonka kanssa ei tämmöisiä rituaaleja tarvinnut harrastaa ja sitten vaan riideltiin jos ei saatu heti sopua. Mies ei juurikaan mitään puhu ja se sopii minulle. Ei meillä ole mitään sellaista tieteellisistä ja taiteellisista juttelu tuokioita. Yli 35v suhde on sellainen että ymmärretään toisiamme ihan ilman sanojakin. Mieheni olisi juntti eikä kelpaisi sellaisille naisille joidenka kanssa pitäisi keskustella ja keskustella kun hän on tekijä tyyppi eikä mikään puhuja ja paskan lässyttäjä. 

Mieheni on rakentanut talon meille ja minä suunnittelen ja teen kaikki muut. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen todella introvertti. En kuitenkaan ole ihan hiljainen hiirulainen, vaan tykkään kaikenlaisesta ihmisseurasta pieninä annoksina. Tykkään myös mennä ja tehdä asioita, tykkään esim matkustella yksin.

Itse koen, että mulle paras kumppani olisi hieman introvertti mies. Saatan helposti jumittua omaan kuplaani, ja itseäni vähemmän introvertti mies toisi mut sitten ehkä sopivasti sieltä pois. Saatan esimerkiksi viettää tosi paljon aikaa yksinäni koska tykkään siitä, mutta joskus huomaan, että menee vähän överiksi. Ekstroverttimiehet taas ovat mielestäni liian pinnallisia. He tykkäävät mennä ja tehdä, mutta eivät oikein ajattele mitään sen syvällisemmin. Minusta se on tylsää, jos vaikka keskustelut on lähinnä vaan jotain diipadaapaa.

Tämä nyt tietenkin on tämmöistä yleistystä, toivottavasti kukaan ei pahastu.

Ap

Kyllä, minä pahastun ja kerron myös miksi. Jostain ihme syystä ekstroverteille on nyt kehitetty tämä tyhjäpäiden, turhia ja tyhmiä juttuja puhuvien leima.

Se, ettei joku rasitu ihmisten kanssa olemisesta ja pitkienkin jopa todella syvälliseen keskustelujen takia ei tee näistä ihmisistä pinnallisia tai tyhmiä. Päinvastoin, kun paljon puhuu eri ihmisten kanssa, sitä enemmän käsitystä saa ihmisten erilaisuudesta.

Minusta taas on äärettömän tylsää, kun vartin syvälliseksi keskustelun jälkeen joku on niin poikki siitä, että hänen pitää levätä suunnilleen seuraava viikko. Sekin on tylsää, että kun menet ja teet, niin puolituntia riittää näille introverteille ja heidän pitäisi päästä,jo kotiin lepäämään.

Olen lopettanut ihan täysin introverttien kanssa olemisen. En pyydä heitä enää mihinkään. En soita heille. En keskustele pinnallista, enkä syvällistä. Minua ei vaan enää kiinnosta miettiä onko heidän akut ladattu vai ei. Ja näppituntumalla sanoisin, että asenteeni on yhä yleisempi ekstroverteillä ja siksi yhä useampi on yksin. Moni ekstro on ihan oikeasti kyllästynyt lypsämään siltä toiselta niitä sanoja suusta. Yrittää järjestää juttuja, johon toinen toisaalta haluaisi jopa ehkä lähetä, mutta sitten se yksinään kotona oleminen vie kuitenkin voiton jne.

Sanot, että yleistät ja niin tosiaan teet ja perustaen sen täysin muutamaan kokemukseen. Ehkä ääripäissä voidaan nähdä jotain suurempaa eroa, koska pakkohan sitä on saada ja haluta ajatella omassa päässä todella monimutkaisia asioita pitkiäkin aikoja yksin.

Mutta sanoisin ihan todella suurella kokemuksella, ettei introvertit ole yhtään sen älykkäämpiä kun ekstrovertit, eikä ekstroverttien jutut ole sen pinnallisempia, kun se alku small talkin ohi päästään. Introvertit vaan eivät pääse sinne asti, kun nämä syvälliset jutut alkavat, kun he ovat jo kotona lataamassa niitä akkujaan.

Miksi te introvertit odotatte aina muiden vetävän teidät sieltä kotoa? Jostain syystä olen alkanut kokemaan introvertit aika itsekkäiksi.

Muiden pitäisi vetää, soittaa pyytää, tehdä, sitten he valitsevat sen perusteella miltä heistä tuntuu, tehdäänkö vai ei. Se ei ole mitään ystävyyttä tai parisuhdetta, kun aina mennään sen toisen fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Nyt kun suurin osa alkaa tilastojen perusteella olla introverttejä, niin ei ole ihme, että yksinäisyys on räjähtänyt suoraan epidemiaksi.

Ekstrovertimpi kuin minä, mutta ei silti mikään koko valtakunnan oma sosiaaliperhonen.

Olisi mukavaa kun olisi joku, joka kannustaisi itseäkin kömpimään kotoa enemmän ihmisten ilmoille ja jonka kanssa tehdä sosiaalisempia asioita.

Joo, pitäisi kannustaa ja vetää perässään introja. Ei jaksa.