Uusperhehelvetti

Puhukaa asioista!

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet on tuollaisia. Aluksi tulevat hyvin toimeen ensimmäisen liiton lasten kanssa ja kun yhteinen syntyy, niin alkavat hyljeksimään niitä edellisen liiton lapsia. Erottavahan siinä on.

Niin kävi meilläkin.

ei se nyt ihan niin vain mene, että mies on "paha" ja lapset kilttejä. kuulostaa lasten juonelta, missä toinen on paha ja toinen hyvä. et näe metsää puilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tämä yhtäkkiä esiin yli 7v suhteen jälkeen? Teinit ovat joskus rasittavia.

Kyllähän tämä on hyvän alun jälkeen yllättänyt. Ei tietenkään yhdessä yössä tapahtunut, vaan tullut pikkuhiljaa viimeisen vuoden aikana. 

Ja joo teinit ja lapset ylipäänsä osaa olla rasittavia, mutta tarviikko sitä joka päivä tuoda niin kärkkäästi esiin, että ei voi sietää niitä.

ap

Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kansaan keskustellut?

Sanoo, että ei kestä kun on "vieraat" lapset siinä koko ajan ja ikinä ei ole mahdollisuutta olla vaan omalla perheellä eli hän, mä ja meidän yhteinen lapsi.

Nyt kuulostaa siltä, että teidän on parempi erota. Sano miehellesi, että et voi jatkaa tällaista elämää. Herra puolisolle voi muuten olla oikein terveellistä saada huolehtia "omasta" lapsestaan yksin ja ilman toisen aikuisen läsnäoloa. Älä altista vanhempia lapsiasi enempää tälle tilanteelle.

Lapsiparat.

miehet ovat niin pahoja ja teinilapset niin kultaisia. katso peiliin minkälaista peliä pelaat. itse tuon kuvion olet rakentanut ja ympärilläsi kaikki voi pahoin, varsinkin miehesi. miehesi ansaitsee paremman vaimon ja teidän yhteinen lapsi hyvän äitipuolen.

Onko pökäleitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Mutta perhekuviossanne on kaksi alaikäistä, joiden ei ole kovin hyvä olla  teidän perheessänne. On sinun velvollisuutesi tehdä asialle jotakin. Ennen kuin puhut avioerosta miehellesi, vie isot lapset kävelylle ja puhu heidän kanssaan. Kysy kuinka he jaksavat nykyistä tilannetta ja kerro heille, että näin ei voi jatkua. Mitä teinit ajattelevat? Olisiko heidän mielestään ikävää muuttaa sinun kanssasi isäpuolen luota?  Korosta koko ajan sitä, että perheen vaikeudet eivät ole lasten vika! Isäpuoli on aikuinen ihminen ja hänellä on vastuu sanomisistaan ja tekemisistään. Sinulla on äitinä vastuu siitä, että isoilla lapsillasi on hyvä olla.

Voi kun minun äitini olisi eronnut isäpuolestani paljon aikaisemmin. Oli kurjaa olla hyljeksitty. En ole koskaan unohtanut, anteeksiantoakin jouduin työstämään. Ei välimme äidin kanssa silti ole lämpimät, en kaipaakaan enää sellaista. Tee sinä fiksummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne onneksi pahimmasta päästäkään ole, mutta eivät ole miehen omia lapsia ja kuten aiemmin mainittu teinit ja lapset ylipäänsä osaavat olla rasittavia.

Tämä on se asian pihvi. Omassakin uusperhekuviossa on ongelma, kun puolison lapsi haluaa omia puolison ja viettää tämän kanssa käytännössä kaiken aikansa, ja vieläpä olohuoneessa. Siinä kyllä parisuhde kärsii ja itse sitten lymyilen muualla asunnossa omia juttuja tehden, kun he viettävät yhdessä aikaa vaikkapa jotain saippuasarjaa katsellen. En todellakaan ala kilpailemaan avopuolisoni huomiosta lapsen kanssa. Ja lapsi on kaiken lisäksi jo teini. Koen, että mulla ei ole mitään oikeutta sanoa mistään kenellekään, vaikka maksan 50% kaikesta ja esim. televisio on minun ostamani. Voin kuvitellä mikä äläkkä nousisi, jos menisin olohuoneeseen ja ilmoittaisin, että alan nyt katsomaan peliä tästä ostamastani televisiosta, että olohuone tyhjäksi. Summa summarum: uusperhekuviot ovat helvetin hankalia, varsinkin jos on siinä se lapseton osapuoli... olen itsekin kokenut ja myös kuullut ja lukenut, että nimenomaan se bonusvanhempi jää lähes aina ulkopuoliseksi (maksajaksi) kuviossa.

Tässä tapauksessa neuvoisin juttelemaan avopuolision kanssa, että ei ole ok,  kun hän on tuntikausia kahden kesken lapsensa kanssa ja sinä jäät syrjään.  Ehdottaisin, että isän luona vieraileva lapsi (tai teillä asuva lapsi) saa viettää muutaman tunnin isän kanssa ja jutella rauhassa isänsä kanssa. Mutta osa ajasta vietetään yhdessä, koska sinä  olet nykyään osa isän elämää ja olet osa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

miehet ovat niin pahoja ja teinilapset niin kultaisia. katso peiliin minkälaista peliä pelaat. itse tuon kuvion olet rakentanut ja ympärilläsi kaikki voi pahoin, varsinkin miehesi. miehesi ansaitsee paremman vaimon ja teidän yhteinen lapsi hyvän äitipuolen.

Eli miksi mä oon huono vaimo? Koska mulla onteini-ikäisiä lapsia? Se meidän yvteinenlapsikin tulee joskus teini-ikäön niin onko hänen isänsä sitten huono aviomies uudelle vaimolleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.

Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.

Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.

Mutta perhekuviossanne on kaksi alaikäistä, joiden ei ole kovin hyvä olla  teidän perheessänne. On sinun velvollisuutesi tehdä asialle jotakin. Ennen kuin puhut avioerosta miehellesi, vie isot lapset kävelylle ja puhu heidän kanssaan. Kysy kuinka he jaksavat nykyistä tilannetta ja kerro heille, että näin ei voi jatkua. Mitä teinit ajattelevat? Olisiko heidän mielestään ikävää muuttaa sinun kanssasi isäpuolen luota?  Korosta koko ajan sitä, että perheen vaikeudet eivät ole lasten vika! Isäpuoli on aikuinen ihminen ja hänellä on vastuu sanomisistaan ja tekemisistään. Sinulla on äitinä vastuu siitä, että isoilla lapsillasi on hyvä olla.

Mistä muuten päättelette, ettei nämä teinit voi hyvin? Siitäkö, etteivät he vietä aikaa olohuoneessa?

Minulla on kaksi teiniä, jotka eivät myöskään vietä aikaa olohuoneessa. Ihan hyvin voivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa, äläkä ota uutta ennen kuin lapset on lähtenyt pesästä. Tai älä ainakaan muuta uuden miehen kanssa enää yhteen. Kyllä ne lapsetkin on huomannut ettei niiden olemassa oloa kaivata omassa kodissaan. Kyllä se on nyt mies jonka on aika siis lähteä tästä uusperhe helvetistään nauttimaan yksinolostaan muualle.

Yksinään? Onhan miehellä se oma lapsi.

Tuskin sitä se omakaan kiinnostaa.[/quote

Kyllä sitä oma kiinnostaa, on oikein hyvä isä. Lapsi ois viikko-viikko jos erottais. Toki halusin tälle yhteiselle ehjän perheen, mutta ahdostaa tää tilanne.

ap

Jos syy sietää tuota käytöstä on vain se, että yhdellä lapsella on ehjä perhe ja ydinperhetausta niin aika heikoilla mennään. Entäs ne kaksi lapsiparkaa, joilla todennäköisesti ulkopuolinen ja vihattu olo siellä kotinurkissa. Äläkä sano, ettei nämä lapset ole huomanneet mitään. Ihan varmasti ovat, mutta eivät uskalla sanoa asiasta. Eroa ja pelasta lapsesi.

Pahimmassa tapauksessa käy niin, että 25 vuoden kuluttua kolme nuorta tai  keski-ikäistä aikuista saa psyykkisiä ongelmia eikä jaksa elämässä eteen tulevia vaikeuksia,ja sitten tarvitaan terapiaa. Niin kävi tuntemilleni ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on , että naisen lapset muuttavat isänsä luo, jos siellänolisi suvaisevampi uusi puoliso. Tiedän lapsen joka jäi uusien lasten jalkoihin uuden miehen hylkiessä häntä. Lapsi muutti isälleen ja asia ratkesi.

'

Siis ehdotatko,  että Ap:n pitäisi haudata isommat lapsensa? Näiden isähän on kuollut.

Täällä ehdotellaan, että erotkaa.

Eiköhän olisi parempi koettaa keskustella asiat selviksi. Kertoa rehellisesti, mutta kiihkottomasti, miltä tuntuu toisen käytös.

Ihan kuin ero olisi selviö joka ainoasta vastoinkäymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotellaan, että erotkaa.

Eiköhän olisi parempi koettaa keskustella asiat selviksi. Kertoa rehellisesti, mutta kiihkottomasti, miltä tuntuu toisen käytös.

Ihan kuin ero olisi selviö joka ainoasta vastoinkäymisestä.

Jos puolisolle puhtaan sävyyn että tämä meidän elämä on yhtä helvettiä niin onko se vain vastainkäyminen. Mielestäni ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todistanut tapauksia , että puolison lapset ovat ok niin kauan kuin parille syntyy yhteisiä lapsia. Silloi veri on vettä sakeampaa ja se oma lapsi on se kaikkein tärkein ja toiset tiellä ja rasite.

Nämä tilanteet saa kyllä epäilemään, että puolison lapset eivät missään vaiheessa ole olleet ok, mutta mies on jaksanut esittää, kunnes yhteinen lapsi on sitonut naisen tilanteeseen. Sen jälkeen miehen maski tippuu. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä premmin ymmärrän, että moni mies on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen, jos saa vastineeksi säännöllistä seksiä. Jaksavat esittää huolehtivaa puolisoa ja empaattista isäpuolta, mutta jos seksin saaminen loppuu, niin paljastuu totuus. 

Tai ne merkit on ollut ilmassa, mutta ap oli niille sokea, kun halusi sen lapsen jota ei saadut kuolleen puolisonsa kanssa. 

Mitä vanhemmaksi tule sitä paremmin ymmärrän, että moni nainen on valmis melkein mihin vaan myönnytykseen kunhan saa sen lapsen. 

Niin, ap ei ole nyt eroamassa kun menettäisi puolet ajasta lapsensa kanssa. Kaksi muuta lasta on täysin toisarvoisia, kun ap on itse menettämässä jotakin. 

Minulle tulee lähinnä ajatus, että ap oli ehkä täysin yksin vaikeassa tilanteessa ensimmäisen miehen kuoltua. Tilanne on varmasti ollut kaoottinen ja hänellä oli kaksi pientä lasta, jotka olivat menettäneet isänsä. Äidin piti lastenhoidon ohessa järjestää hautajaisia, hoitaa toimeentuloon ja perinnönjakoon ja käytännön elämään  liittyviä asioita.  Se oli ehkä niin traumaattista, että nyt ap:tä pelottaa ajatus siitä, että hän jäisi taas  yksin eli ainoaksi perheen aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotellaan, että erotkaa.

Eiköhän olisi parempi koettaa keskustella asiat selviksi. Kertoa rehellisesti, mutta kiihkottomasti, miltä tuntuu toisen käytös.

Ihan kuin ero olisi selviö joka ainoasta vastoinkäymisestä.

Jos puolisolle puhtaan sävyyn että tämä meidän elämä on yhtä helvettiä niin onko se vain vastainkäyminen. Mielestäni ei.

Kyllä sekin on vastoinkäyminen. Siihen pitää yrittää saada muutos ja se voi onnistua, jos keskustellaan avoimesti.

Riippuu sitten miehestä ymmärtääkö muuttaa tyyliään. Ikävän puheen kuuntelua ei tietenkään kukaan loputtomiin jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei vittuile eikä käyttöydy asiottamisti miestä kohtaan. Eivät kyllä heti ekalla aina tee niitä kotilitä joita käsketään tekemään. Lisäksi puhuvat paljon sellaisista asioista mitä mies ei jaksa kuunnella, eli perun ton ikäisten puhetta ja ruotimista jostain youtube tai tiktokviseoista ja esim loputon keskustelu siitä onko Käärijä hyvä va huono.

Eivätkä ainakka mulle ole koskaan valittaneet miehestä mies sen sijaa valittaa lsten läsnäolosta katkuvalla syötöllä.

Mies on jo juuri valittanut sulle, että homma on helvetillistä. Oot joko ihan aivan käsittämätön tyhmä, jos et ymmärrä sitä, että ne teinit siellä sinun näkemättä ja kuulematta tekee kaikkea inhottavaa.

Ja tää ihan todennäköisyyksien mukaan. Mies ei esitä 7 vuotta pitävänsä lapsista ja sitten lopeta esitystä seitsemän vuoden jälkeen yhtenä päivänä. Ne sun kullanmurut taas ovat kasvaneet teineiksi ja teinit osaavat olla inhottavia ihan biologisille vanhemmilleen. Puhumattakaan siitä, että talossa on aikuinen, joka ei oo heidän isä.

Teinit osaa olla rasittavia. Jos ketuttaa omat teinit , niin kyllä vielä enemmän muiden teinit.

On helppo olla pikkulasten kanssa, koska useimmiten niiden kanssa homma toimii.

Teineille tulee oma tahto ja alkaa kapinoida, jota on joskus ihan hel....vetin vaikea sietää.

Miehen on vaikea suhtautua teini ikäisiin, kun eivät ole biologisesti hänen.

Varsin ymmärrettävää.