Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus vai ei?
10.05.2023 |
Olen 30 v nainen ja täytän kesällä 31 v. En ole koskaan ollut kiinnostunut vanhemmuudesta, lasten kasvatuksesta tai lapsiperhe-elämästä. Multa puuttuu kai sellainen sisäinen halu tai vauvakuume, jota muilla tuttavillani on. Toisaalta olen jättänyt vaihtoehdon vielä avoimeksi, enkä tehnyt lopullista päätöstä. En oikeastaan keksi hirveästi syitä, miksi lapsia pitäisi hankkia. Tuntuu, että lasten kasvatukseen liittyy niin paljon negatiivisia asioita, kuten oman ajan puute, jatkuva saatavilla olo, huolet, kotitöiden ja velvollisuuksien lisääntyminen, spontaaniuden väheneminen, melu, sotku ja unen puute. Äidillä on riskit raskauden ja synnytyksen osalta, jotka myös pelottaa. Isyys on niin paljon helpompaa, sillä edelleen äiti on usein päävastuussa ja isä apurin roolissa. En oikeastaan haaveile vauvasta, taaperosta, koululaisesta tai teinistäkään. Lisäksi lapsi voi olla sairas, vammainen tai erityislapsi, enkä tiedä olisiko mulla voimavaroja hoitaa tällaista lasta. Aikuiset lapset olisivat varmaan ihan kivoja, mutta nekin yleensä harvoin käyvät ja eikö olisi sama asia vain panostaa sosiaalisiin suhteisiin ja hankkia enemmän kavereita? Ainoa vanhemmuuteen liittyvä positiivinen asia on rakkaus, josta muut puhuu. Mutta toisaalta ei sekään ole taattua. Ehkä vähän huono syy hankkia lapsia? En myöskään koe elämääni merkityksettömäksi.
Olemme päätymässä eroon kumppanini kanssa, koska hän haluaa varmasti lapsia ja itse en tiedä/en todennäköisesti halua. Mies haluaa lapsia, koska on "sellainen tunne" ja koska olisi makeeta seurata lapsen kehitystä. Kuitenkin se lapsiperhearki ja lapsen hoito olisi hänen mielestään perseestä, mutta kuulemma se olisi eri asia, kun kyseessä olisi oma lapsi. Hän ei pysty konkreettisesti puhumaan lasten hoidon järjestämisestä tai vanhemmuudesta (esim. Yöheräily, kuka jää kotiin lapsen kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa jne) ja ärsyyntyy kun olen yrittänyt jutella. Kyllä ne sitten oman lapsen kohdalla hoituu. Hän kokee, että yritän käännyttää häntä tai kyseenalaistaa hänen haaveitaan. Musta tuntuu, että hänellä ei ole kauhean realistista käsitystä siitä arjesta. Tuntuu, että joutuisin itse kuitenkin hoitamaan kaiken.
Voinkohan tässä iässä ajatella, että jos ei ole missään vaiheessa ollut selkeitä haluja lapsiin niin ei niitä enää tulekaan? On aika vaikeaa parisuhdemarkkinoilla tulevaisuudessa, kun ihmiset haluavat tietysti heti tietää kannan lapsiin. Tuntuu aika raskaalta vatkoa vuosikausia tätä asiaa. Olen ainakin 24 v asti tätä miettinyt eikä kauheasti ole enää aikaakaan.
Kommentit (140)
Jos haluat vapautta ja omaa aikaa ja kuormitut helposti, älä missään tapauksessa tee lapsia. Olen vela ja minulle yksi tärkeimmistä asioista on vapaus. Voin nyt tällä minuutilla varata lennon vaikkapa Japaniin huomiselle eikä minun tarvitse kuin pakata, varata majoitus loman ajaksi ja hoitaa pari pientä käytännön asiaa. Ei tarvitse miettiä miten lapsi jaksaa lennon ja avrata hänelle viihdykettä, minne hänen kanssaan voi kohteessa mennä, hänen syömisjärjestelynsä ym. Työtäni voin thedä mistä päin maailmaa tahansa. En todellakaan vaihtaisi tätä lapsiperhe-elämään ja olen jo nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin outo kuvio ap:lla :D
Olen ikisinkku ja lapsettomaksi jään.
Miksi pilata elämää lapsilla?
Lapset on ihan hauskoja kunhan ne ei ole omia.
M33
Vierailija kirjoitti:
Hölmöt! Se oletko oikeasti vela realisoituu vasta 45v kun aidosti huomaat että biologinen ikäsi on ohi lastentekoiän ja huomaat että paniikki iski. Naisen hormonit antaa kuvitella että on loputtomiin aikaa kunnes.. pakasta edes ne munasolusi. Vinkki Jennifer Anistonilta.
Jos ei ole koskaan halunnut lapsia, tuskinpa mitään paniikkia silloin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä lapsettomien lynkkaus alkaa täällä aina heti? Ei kaikki lapsettomat halua istua baarissa, mä en ole sitä kaivannut koskaan. Villi vapaus on mulle sitä, että saa tehdä mitä tykkää. Tai olla tekemättä, jos haluaa. Mutta jos huolehdit toisesta ihmisestä, niin eihän se ole vapautta. Kun se lapsi on riippuvainen vanhemmastaan aika pitkään. Ja kyllä mulle 16v on tosi pitkä aika! Ei se mene siinä sivussa, kuin muukin elämä. Se, että on velvollinen huolehtimaan toisen kaikista perustarpeista alkaen syöminen, juominen, lämpö, turvallisuus, terveys, tasapainoinen kehitys ja vaikka mitä muuta, ei ole vapautta. Vapautta on, että on vastuussa vain itsestään. Voin maata sohvalla jos haluan, voin lähteä keikalle jos haluan. Voin rempata kämpän jos haluan tai samoja metsässä. Kun ottaa näihin mukaan jonkun, josta pitää huolehtia, elämä muuttuu työksi.
No tämä. Ja en ymmärrä tuota ainaista itsekkääksi haukkumista. Me eletään vain kerran, joten jos haluaa elää elämänsä tietyllä tavalla, mitä pahaa siinä on? Eläähän lapsia hankkinutkin elämänsä haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa olla töiden jälkeen yksin omassa rauhassaan, maata sohvalla, mennä salille, spontaanisti metsäretkelle niin mitä pahaa ja itsekästä siinä tosiaan on? Ja kyllä, ihmisillä voi olla sellainen työ, joka on niin rasittavaa tai vaihtelevat työajat tai muuten unettomuutta, eli sitä univelkaa on saatava nukkua viikonloppuisin rauhassa pois, muuten hajoaa.
On aivan päivänselvää, jos haluaa omaa rauhaa ja vapautta, ei siihen kuvioon lapsi sovi mitenkään. Onneksi ei ole kenenkään pakko lähteä lasta sellaiseen edes sovittamaan vaan saa valita elämänsä.Vastareaktio nouseekin kommentteihin, joissa sanotaan että lapset estää oman ajan ja harrastukset jne. Kukaan väitö vastaan, jos sanoo että mulla ei ole lapsia, koska elän elämääni tavalla x.
Voinko mä jättää lapsen keskenään viikonlopuksi kotiin, kun haluan lähteä kylpylälomalle toiselle paikkaukunnalle tai toiseen maahan ihan yksikseni tai puolison kanssa kahdestaan rentoutumaan kuten ennen lasta?
Voinko nukkua viikonloppuna yksin tai puolison vaikka klo 14 saakka ilman, että lasta tai vauvaa tarvitsee nousta vaihtamaan kuiviin tai syöttämään tai katsomaan, ettei se 5-vuotias oli repimässä keittiöstä kaikkea mahdollista ja mahdotonta lattialle ja satuttamassa itseään?
Minne laitan pienen lapsen siksi aikaa, kun haluan nyt vaan tämän illan olla yksin ja hiljaa Netflixin parissa ja en halua tulla häirityksi ennen seuraavaa aamua?
Voinko mennä nukkumaan just tällä sekunnilla vaikka 4h päikkärit ja jättää sen nelivuotiaan keskenään ihmettelemään?
Voinko lähteä töistä suoraan harrastuksiin ilman, että haen lasta päivähoidosta, kai ne siellä pitää niitä lapsia säilössä?
Voinko harrastaa pitkäaikaista intohimoani eli rotukoiria, kun lapsi on pahasti koirille allerginen? Kai se jollain tavalla siinä sivussa menee henki vinkuen? Sairaalat ja ambulanssit on olemassa.
Voinko syödä viikon vaan pelkkää leipää ja jogurttia, kun en jaksa kokata? Kyllähän se lapsikin varmaan pysyy tuolla elossa.
Keksi itse lisää.
-Koirien keskellä kasvavista lapsista tulee harvemmin allergisia
-vauvojen ja pienten lasten kanssa tuli käytyä kylpylöissä enemmänkö ikinä muuten käyty
-lasten elokuvat on ihan mahtavia. Multa olis menny ohi monta taianomaista hetkeä ilman lapsia
-päikkärit yhdessä
-käy salilla lounastauolla tai etäpäivälläsi
-lasten kanssa tulee ulkoiltua ja liikuttua tosi paljon, vanhat luistimet on ahkerassa käytössä
-lapsi elää kyllä jogurtilla ja ruisleivällå pari päivää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöt! Se oletko oikeasti vela realisoituu vasta 45v kun aidosti huomaat että biologinen ikäsi on ohi lastentekoiän ja huomaat että paniikki iski. Naisen hormonit antaa kuvitella että on loputtomiin aikaa kunnes.. pakasta edes ne munasolusi. Vinkki Jennifer Anistonilta.
Jos ei ole koskaan halunnut lapsia, tuskinpa mitään paniikkia silloin tulee.
Minkä ikäinen lapseton siis olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä lapsettomien lynkkaus alkaa täällä aina heti? Ei kaikki lapsettomat halua istua baarissa, mä en ole sitä kaivannut koskaan. Villi vapaus on mulle sitä, että saa tehdä mitä tykkää. Tai olla tekemättä, jos haluaa. Mutta jos huolehdit toisesta ihmisestä, niin eihän se ole vapautta. Kun se lapsi on riippuvainen vanhemmastaan aika pitkään. Ja kyllä mulle 16v on tosi pitkä aika! Ei se mene siinä sivussa, kuin muukin elämä. Se, että on velvollinen huolehtimaan toisen kaikista perustarpeista alkaen syöminen, juominen, lämpö, turvallisuus, terveys, tasapainoinen kehitys ja vaikka mitä muuta, ei ole vapautta. Vapautta on, että on vastuussa vain itsestään. Voin maata sohvalla jos haluan, voin lähteä keikalle jos haluan. Voin rempata kämpän jos haluan tai samoja metsässä. Kun ottaa näihin mukaan jonkun, josta pitää huolehtia, elämä muuttuu työksi.
No tämä. Ja en ymmärrä tuota ainaista itsekkääksi haukkumista. Me eletään vain kerran, joten jos haluaa elää elämänsä tietyllä tavalla, mitä pahaa siinä on? Eläähän lapsia hankkinutkin elämänsä haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa olla töiden jälkeen yksin omassa rauhassaan, maata sohvalla, mennä salille, spontaanisti metsäretkelle niin mitä pahaa ja itsekästä siinä tosiaan on? Ja kyllä, ihmisillä voi olla sellainen työ, joka on niin rasittavaa tai vaihtelevat työajat tai muuten unettomuutta, eli sitä univelkaa on saatava nukkua viikonloppuisin rauhassa pois, muuten hajoaa.
On aivan päivänselvää, jos haluaa omaa rauhaa ja vapautta, ei siihen kuvioon lapsi sovi mitenkään. Onneksi ei ole kenenkään pakko lähteä lasta sellaiseen edes sovittamaan vaan saa valita elämänsä.Vastareaktio nouseekin kommentteihin, joissa sanotaan että lapset estää oman ajan ja harrastukset jne. Kukaan väitö vastaan, jos sanoo että mulla ei ole lapsia, koska elän elämääni tavalla x.
Voinko mä jättää lapsen keskenään viikonlopuksi kotiin, kun haluan lähteä kylpylälomalle toiselle paikkaukunnalle tai toiseen maahan ihan yksikseni tai puolison kanssa kahdestaan rentoutumaan kuten ennen lasta?
Voinko nukkua viikonloppuna yksin tai puolison vaikka klo 14 saakka ilman, että lasta tai vauvaa tarvitsee nousta vaihtamaan kuiviin tai syöttämään tai katsomaan, ettei se 5-vuotias oli repimässä keittiöstä kaikkea mahdollista ja mahdotonta lattialle ja satuttamassa itseään?
Minne laitan pienen lapsen siksi aikaa, kun haluan nyt vaan tämän illan olla yksin ja hiljaa Netflixin parissa ja en halua tulla häirityksi ennen seuraavaa aamua?
Voinko mennä nukkumaan just tällä sekunnilla vaikka 4h päikkärit ja jättää sen nelivuotiaan keskenään ihmettelemään?
Voinko lähteä töistä suoraan harrastuksiin ilman, että haen lasta päivähoidosta, kai ne siellä pitää niitä lapsia säilössä?
Voinko harrastaa pitkäaikaista intohimoani eli rotukoiria, kun lapsi on pahasti koirille allerginen? Kai se jollain tavalla siinä sivussa menee henki vinkuen? Sairaalat ja ambulanssit on olemassa.
Voinko syödä viikon vaan pelkkää leipää ja jogurttia, kun en jaksa kokata? Kyllähän se lapsikin varmaan pysyy tuolla elossa.
Keksi itse lisää.
Juuri näin. Nämä ovat niitä käytännön asioita, joita todellakin kannattaa miettiä ennen lisääntymistä. Moni ei mieti ja lopputulos näkyy tälläkin palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vapautta ja omaa aikaa ja kuormitut helposti, älä missään tapauksessa tee lapsia. Olen vela ja minulle yksi tärkeimmistä asioista on vapaus. Voin nyt tällä minuutilla varata lennon vaikkapa Japaniin huomiselle eikä minun tarvitse kuin pakata, varata majoitus loman ajaksi ja hoitaa pari pientä käytännön asiaa. Ei tarvitse miettiä miten lapsi jaksaa lennon ja avrata hänelle viihdykettä, minne hänen kanssaan voi kohteessa mennä, hänen syömisjärjestelynsä ym. Työtäni voin thedä mistä päin maailmaa tahansa. En todellakaan vaihtaisi tätä lapsiperhe-elämään ja olen jo nelikymppinen.
Lasten kanssa reissaaminen ihan parasta. Kaipaan noita aikoja. Japanissa vaaleat pikkupojat saivat kaiken mahdollisen huomion. Oltiin kuin rock starat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmöt! Se oletko oikeasti vela realisoituu vasta 45v kun aidosti huomaat että biologinen ikäsi on ohi lastentekoiän ja huomaat että paniikki iski. Naisen hormonit antaa kuvitella että on loputtomiin aikaa kunnes.. pakasta edes ne munasolusi. Vinkki Jennifer Anistonilta.
Jos ei ole koskaan halunnut lapsia, tuskinpa mitään paniikkia silloin tulee.
Minkä ikäinen lapseton siis olet?
Itse olen 43v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vapautta ja omaa aikaa ja kuormitut helposti, älä missään tapauksessa tee lapsia. Olen vela ja minulle yksi tärkeimmistä asioista on vapaus. Voin nyt tällä minuutilla varata lennon vaikkapa Japaniin huomiselle eikä minun tarvitse kuin pakata, varata majoitus loman ajaksi ja hoitaa pari pientä käytännön asiaa. Ei tarvitse miettiä miten lapsi jaksaa lennon ja avrata hänelle viihdykettä, minne hänen kanssaan voi kohteessa mennä, hänen syömisjärjestelynsä ym. Työtäni voin thedä mistä päin maailmaa tahansa. En todellakaan vaihtaisi tätä lapsiperhe-elämään ja olen jo nelikymppinen.
Lasten kanssa reissaaminen ihan parasta. Kaipaan noita aikoja. Japanissa vaaleat pikkupojat saivat kaiken mahdollisen huomion. Oltiin kuin rock starat.
No, mikä kellekin on mukavaa ja sitä parasta...me olemme kaikki erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se lapsi syntyy niin se tajunnanräjäyttävä kokemus elämästä ja rakkaudesta. Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole sitä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä lapsettomien lynkkaus alkaa täällä aina heti? Ei kaikki lapsettomat halua istua baarissa, mä en ole sitä kaivannut koskaan. Villi vapaus on mulle sitä, että saa tehdä mitä tykkää. Tai olla tekemättä, jos haluaa. Mutta jos huolehdit toisesta ihmisestä, niin eihän se ole vapautta. Kun se lapsi on riippuvainen vanhemmastaan aika pitkään. Ja kyllä mulle 16v on tosi pitkä aika! Ei se mene siinä sivussa, kuin muukin elämä. Se, että on velvollinen huolehtimaan toisen kaikista perustarpeista alkaen syöminen, juominen, lämpö, turvallisuus, terveys, tasapainoinen kehitys ja vaikka mitä muuta, ei ole vapautta. Vapautta on, että on vastuussa vain itsestään. Voin maata sohvalla jos haluan, voin lähteä keikalle jos haluan. Voin rempata kämpän jos haluan tai samoja metsässä. Kun ottaa näihin mukaan jonkun, josta pitää huolehtia, elämä muuttuu työksi.
No tämä. Ja en ymmärrä tuota ainaista itsekkääksi haukkumista. Me eletään vain kerran, joten jos haluaa elää elämänsä tietyllä tavalla, mitä pahaa siinä on? Eläähän lapsia hankkinutkin elämänsä haluamallaan tavalla. Jos joku haluaa olla töiden jälkeen yksin omassa rauhassaan, maata sohvalla, mennä salille, spontaanisti metsäretkelle niin mitä pahaa ja itsekästä siinä tosiaan on? Ja kyllä, ihmisillä voi olla sellainen työ, joka on niin rasittavaa tai vaihtelevat työajat tai muuten unettomuutta, eli sitä univelkaa on saatava nukkua viikonloppuisin rauhassa pois, muuten hajoaa.
On aivan päivänselvää, jos haluaa omaa rauhaa ja vapautta, ei siihen kuvioon lapsi sovi mitenkään. Onneksi ei ole kenenkään pakko lähteä lasta sellaiseen edes sovittamaan vaan saa valita elämänsä.Vastareaktio nouseekin kommentteihin, joissa sanotaan että lapset estää oman ajan ja harrastukset jne. Kukaan väitö vastaan, jos sanoo että mulla ei ole lapsia, koska elän elämääni tavalla x.
Eikö se oma aika ja harrastukset juuri ole sitä, että elää elämäänsä tavalla x?
Riippuu paljon ihmisestä, kuinka paljon omaa aikaa tarvitsee ja minkälaisia ne harrastukset ovat.
Täällä on ollut kommentteja ihmisistä, jotka haluavat olla työpäivän jälkeen tunteja itsekseen tai osan viikonlopusta itsekseen. Mihin ne ihmiset pääsisivät pakoon (karu ilmaisu) lapsiaan?
Työ rasittaa ihmisiä eri tavalla ja on introvertteja, jotka todella tarvitsevat sitä omaa rauhaa. He eivät välttämättä edes halua asua kumppaninsa kanssa saman katon alla tai kumppaneilla on yhteisessä kodissa asiaan jokin järjestely. Järjestely on helpompi sopia aikuisen kumppanin kanssa kuin lapsen, jolle voi tulla ajatus, että miksi äiti ei halua olla mun kanssa nyt. Oma aika ei välttämättä ole Paratiisihotellin tai jonkun muun toljottamista telkkarista, voi olla vaikka kirjan lukua tai vaatteiden suunnittelua ja ompelua, ihan mitä vain rauhaisaa.Harrastuksissa vaikuttaa se, ovatko ne jotain mitä voi omalla aikataululla ja lähellä kotia/ kotona toteuttaa. Jos asiaan liittyy tietty aikataulu, joukkue, leirejä tai iso osa harrastuksesta tapahtuu ulkomailla, tuo semmoisen järjestäminen lapsen ollessa kuviossa ongelmia. Harva leireilee tai matkaa ulkomaille joka viikko, mutta niillä kerroilla pitäisi se lapsenhoito järjestää, eli hyvin tärkeää puolison osallistumiskyky ja halu sekä muu turvaverkko, jota kaikilla ei edes ole.
Matkustamisesta. Jos ei kiinnosta turistikohteiden bamseklubit, vaan haluaa reppureissata varaillen hostelleja ja airbnb:tä vähän syrjäkyliltä ja liikkua vailla suunnitelmaa, ei se lapsen kanssa helppoa varmaankaan ole. Tai mites lähdet vaikka Ibizalle käymään eri dj:den keikat lapsen kanssa, et mitenkään. Rantaloma jossakin Miamissakin vähän huono, eihän lasta voi pitää rannalla koko päivää. Alpeille retkeilemään ja kiipeilemään, ei ole pienen lapsen paikka sekään. Eli kyllä tietyntyyppinen matkustaminen loppuu kuin seinään.
Nimenomaan se on se oma käsitys siitä miten omaan elämään lapsi vaikuttaa, silloin yleistykset on huuhaata. Lapsi häiritsisi sun harrastuksia niin, ei kaikkien.
Lapsen saannin jälkeen monella säilyy harrastukset ihan normaalisti. Kaikki ei vietä kaikkea vapaa-aikaansa salilla muutenkaan.
Mitä matkustamiseen tulee, sekin on vain valinta. Kyllä me on lasten kanssa reissattu jos jonkinlaisissa paikoissa, Bamseclubeilla ei kertaakaan. Mitkään bilematkat ei ollut meidän juttu ennen lapsiakaan, mutta en ymmärrä miksei sekin onnistuisi, jos lapselle on hoitaja sillä aikaa kun vanhemmat toteuttaa itseään.
Ainut ero meidän reissuissa ennen lapsia vs. lasten kanssa on ollut se että joskus parikymppisinä nukuttiin teltassa tai hammoceissa sademetsässä, nyt noilla reissuilla nukutaan aina vähintään bungalovissa. Onpas iso myönnytys.
Ja edelleen, saa kokea itselle liian suureksi muutokseksi ja saa ajatella että ei halua, mutta jos väittää asian olevan väistämätöntä, menee pieleen ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko suorituskeskeinen? Lapset hoituu loppujen lopuksi yllättävän vähällä vaivalla ja koko ajan muuttuu helpommaksi, kun lapset kasvavat ja oppivat omatoimisuutta. Muutama ensimmäinen vuosi on vaikeimmat. Sitten tietysti tulee uhmaikiä yms. mutta loppujen lopuksi riittää kun pitää lapset ruuissa, vaatetettuina ja koulussa. Teini-ikäisille riittää kun täyttää jääkaappia koska he ovat jo mieluummin omissa oloissaan huoneissaan. Todennäköisesti kaikki sujuu helpommin ja aika kuluu nopeammin kuin osasit etukäteen kuvitella. Tietysti vaikeuksia ja sairauksia voi tulla kuten ilman lapsiakin.
Kehitysvammaisuuden mahdollisuus on nykyään aika pieni testauksen ansiosta ja olet vielä sen verran nuori, ettet ole riskisynnyttäjä.
Jos hankit nyt lapsen tai kaksi he aikuistuvat ennen kuin olet edes eläkeiässä. Ehdit saada talouden tasapainoon ennen eläkkeelle jäämistä ja ehdit saada jälleen omaa aikaa viisikymppisenä.
No voi jumalauta nyt taas😂 Oletteko suorituskeskeisiä?😂 Ihminen voi haluta olla lapseton ihan vain siksi, että asia ei kiinnosta.
Olen 50- vuotias nainen. Olen ikäni työskennellyt alaikäisten kanssa. Läheisissäni on paljon lapsellisia. Mitä enemmän minulle on tullut ikää ja elämänkokemusta, sitä onnellisempi olen siitä, että minulla ei ole omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hölmöt! Se oletko oikeasti vela realisoituu vasta 45v kun aidosti huomaat että biologinen ikäsi on ohi lastentekoiän ja huomaat että paniikki iski. Naisen hormonit antaa kuvitella että on loputtomiin aikaa kunnes.. pakasta edes ne munasolusi. Vinkki Jennifer Anistonilta.
Ei vela kuvittele että on loputtomasti aikaa. Vela ei halua lapsia.
Joo, erotkaa.
Elämäsi vaikuttaa olevan viimeisen päälle suunniteltua ja se ei siedä ryppyjä lainkaan. Vain mukavaa oleskelua kunnes kuolema korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun se lapsi syntyy niin se tajunnanräjäyttävä kokemus elämästä ja rakkaudesta. Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole sitä kokenut.
Itse en kyllä tuntenut mitään tuollaista lapsen syntyessä. Myöhemmin kylläkin. Harmittaa oikein etten pystynyt sisäistämään tuota tärkeää hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Velat ovat itsekkäitä p a s k o j a.
Heille jotka ei tiedä:
Vela=vapaaehtoisesti lapseton
Muistutetaan taas tässä välissä, että mikään maailmassa ei ole yhtä itsekästä kuin lisääntyminen ylikansoittuneella maapallolla. Minä haluan, minä teen, ympäristöstä ja kaikesta muusta viis.
Jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, erotkaa.
Elämäsi vaikuttaa olevan viimeisen päälle suunniteltua ja se ei siedä ryppyjä lainkaan. Vain mukavaa oleskelua kunnes kuolema korjaa.
Luuleeko joku ihan tosissaan että vain lasten myötä elämään tulee ryppyjä?
Viiskymppinen mies täällä ja vapaaehtoisesti lapseton. Minun mielestäni lasta pitää haluta niin kovasti että kylkiin sattuu se ilman oleminen, muuten en lähtisi tekemään.
Itse olen yhdessä suhteessa päätynyt eroon koska aluksi silloinen kumppani ei ollut haluamassa lapsia mutta muutti sitten mielensä kun kolmekymppiset rupesi lähestymään. Itse en ollut valmis muuttamaan kantaani joten päätimme erota.
Elä omaa elämääsi ja tee niin kuin haluat.
Hölmöt! Se oletko oikeasti vela realisoituu vasta 45v kun aidosti huomaat että biologinen ikäsi on ohi lastentekoiän ja huomaat että paniikki iski. Naisen hormonit antaa kuvitella että on loputtomiin aikaa kunnes.. pakasta edes ne munasolusi. Vinkki Jennifer Anistonilta.