Voiko mies ja nainen olla ystäviä?

Ongelmana on se että naisen mielestä x, mutta oikeasti miehen mielestä y, ja vain esittävästi x.

Suurin osa miesystävistä kulkee viisi autoa naisen takana, ja kun seksin mahdollisuus tarjoutuu,

se suurin osa miehistä siihen tarttuu.

Mies voi kuksia jopa inhoamaansa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kyllä aivan käsittämätön ajatus, että puolet kaikista ihmisistä olisi jo lähtökohtaisesti suljettu ystävyyteni ulkopuolelle pelkän sukupuolensa takia. Mutta jostain syystä tällä palstalla tähän outoon ajatukseen törmää yhä uudestaan. Oikeastaan missään muualla en ole koko ideasta edes kuullut.

Mutta jokainen tehköön tavallaan. Itse en valikoi ystäviäni sukupuolen perusteella.

Näissä ketjuissa ovat äänessä miehet, joilla ei ole sen paremmin mies- kuin naispuolisia ystäviä eikä varsinkaan parisuhdetta tai kykyä saada seksiä halutessaan. Siksi he projisoivat kaikkiin muihinkin miehiin ajatuksensa siitä, että nainen on aina pelkästään panokohde.

Mutta on vaan todella outoa miksi esim. nainen "pyörisi" ja heiluisi toisten äijien kanssa, kun oma ukkokin löytyy kotonta? Vielä sen parikympisenä (lue +-20v) ehkä ymmärtää, mutta ei enää jos ollaan naimisissa, avoliitoissa tai seurusteltu vuosikaudet. Mitä se muiden äijien kanssa pyöriminen oikein antaa ja miksi ei voi mennä raflaan tms. oman miehen kanssa? Niin kuin täällä moni epäileekin, niin taustalla ei voi olla kuin

a) ei olla tyytyväisiä omaan parisuhteeseen

b) koetaan hyväksymisen tunteita miesten taholta ja seksuaalinen pohjavire on siellä pohjalla

c) pidetään varastossa valmiina niitä tulevia kumppaneita, jos oma parisuhdestatus muuttuukin.

Tästä syystä monella eronneella onkin jo viikon päästä uusi kainalossa ja on kuin mikään ei olisi muuttunut....

Kirjoitin tossa ylempänä miespuolisesta ystävästäni, jonka kanssa ollaan oltu ystäviä 50 vuotta. Taaperosta asti. Yläasteella oli pieni hetki, jolloin oli noloa olla ystävä toista sukupuolta olevan kanssa, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.

Ei se kyllä ole mitään äijien kanssa pyörimistä, jos näkee tätä kaveria. Emme kyhnää koko ajan yhdessä. Myös puoliso ja muut ystävät saavat huomiota. Juodaan kahvia, ei kaljaa. Tai ollaan me varmaan joskus kaljatkin otettu. Minusta näin pitkä ystävyys on arvokas asia jo itsessään, en todellakaan halua pilata sitä suututtamalla ystävän puolisoa tai omaani. Tai sotkemalla muuten asioita. Ollaan molemmat erottu aviosta tai vakavasta suhteesta kahdesti vuosien varrella ja siltikään ei olla yhteen päädytty, ei edes lohdutukseksi, vaikka ihan heteroita ollaan.

Olisi kyllä kamalaa, jos jomman kumman puoliso ystävyyden kieltäisi. Siksi huomaavaisuutta myös sinne puolisoiden suuntaan.

Miehelläni on naisia ystävinä. Ei ole esitelty yhdenkään kanssa, vaikka olemme seurustelleet vuosia. Ystävät myös vaihtuvat. Hän puhuu jonkin aikaa jonkun ystävän tekemisistä ja sanomisista, kunnes tämä ystävä häviää puheista ja kas vain, ilmestyy seuraava ystävä ja sama homma taas. En luota äijään pätkääkään. En yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on miespuolinen ystävä, jonka kanssa ollaan oltu ystäviä lapsesta saakka. Puolisonsa (kaikki kolme, jotka hänellä ovat olleet tämän ystävyytemme aikana, olemme nyt viisikymppisiä) ovat ensin suhtautuneet epäillen, mutta, kun olen ollut innokas tutustumaan myös heihin, ovat tuumanneet, että olen ihan hyvä tyyppi ja ystävyys on jatkunut kuten ennenkin. Oma puolisoni ei ole lainkaan mustasukkaista sorttia.

Eli minusta avain on avoimuus, puoliso on aina tervetullut mukaan kyläilemään.

Eli vastakkaista sukupuolta olevan kaverin kanssa ei saa olla kahdestaan, tai siis ainakaan viettää kaveri-iltaa ilman puolisoita, kuten samaa sukupuolta olevan kanssa. 

Saa viettää ja vietänkin. Mutta ennen sitä luodaan luottamus kaverin puolisoon. Niin, että hän ymmärtää ja näkee, että ollaan vaan kavereita. Usein sitten käy myös niin, ettei puoliso halua edes mukaan. Olleellista on kuitenkin se avoimuus, se ettei synny oloa, että olemme kahdestaan jotain salaillaksemme.

Just näin! Tärkeintä on luoda siihen ystävän puolisoon jonkinlainen suhde ennen kuin kahdenkeskistä aikaa jatketaan kuten ennenkin. Oman mieheni ex-ystävätär ei tehnyt elettäkään tutustuakseen minuun, oli selvästi harmissaan kun tulin yhteisiin illanviettoihin. Näissä illanvietoissa vetäytyi aina jossain kohtaa mieheni kanssa kaksin sivummalle puimaan huoliaan. Uskon edelleen että mies ja nainen voivat olla ystäviä, mutta kyllä nämä suhteet vaativat hieman hienotunteisuutta ja vaivannäköä kun tilanne muuttuu esimerkiksi niin että toinen alkaa seurustelemaan.

Jep. En ymmärrä, että mitä sillä saavuttaa, että provosoi toisen puolison itseään vastaan. Voin minä olla naispuolisten ystävieni miestenkin kanssa samassa tilassa ja peruskohtelias, jopa kiinnostunut heidän sanomisistaan. Miksi miespuolisen kaverin puoliso olisi poikkeus.

Joudut perustelemaan XDDDDDDDDDD Minä teen selväksi miekkosille, että miekkoskontakteja on paljon ja jos se on ongelma, niin ei tarvitse tuhlata minun aikaani.

Miksi mun miespuolinen ystävä ei yritä päästä mun pöksyihin, vaikka ollaan molemmat vapaita ja tilaisuuksia olisi jatkuvasti? Oonko niin ruma ja vastenmielinen? Ei ole homo eikä aseksuaali, estynyt kylläkin, mutta ei edes humalassa yritä mitään..itse olisin kyllä halukas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kyllä aivan käsittämätön ajatus, että puolet kaikista ihmisistä olisi jo lähtökohtaisesti suljettu ystävyyteni ulkopuolelle pelkän sukupuolensa takia. Mutta jostain syystä tällä palstalla tähän outoon ajatukseen törmää yhä uudestaan. Oikeastaan missään muualla en ole koko ideasta edes kuullut.

Mutta jokainen tehköön tavallaan. Itse en valikoi ystäviäni sukupuolen perusteella.

Näissä ketjuissa ovat äänessä miehet, joilla ei ole sen paremmin mies- kuin naispuolisia ystäviä eikä varsinkaan parisuhdetta tai kykyä saada seksiä halutessaan. Siksi he projisoivat kaikkiin muihinkin miehiin ajatuksensa siitä, että nainen on aina pelkästään panokohde.

Mutta on vaan todella outoa miksi esim. nainen "pyörisi" ja heiluisi toisten äijien kanssa, kun oma ukkokin löytyy kotonta? Vielä sen parikympisenä (lue +-20v) ehkä ymmärtää, mutta ei enää jos ollaan naimisissa, avoliitoissa tai seurusteltu vuosikaudet. Mitä se muiden äijien kanssa pyöriminen oikein antaa ja miksi ei voi mennä raflaan tms. oman miehen kanssa? Niin kuin täällä moni epäileekin, niin taustalla ei voi olla kuin

a) ei olla tyytyväisiä omaan parisuhteeseen

b) koetaan hyväksymisen tunteita miesten taholta ja seksuaalinen pohjavire on siellä pohjalla

c) pidetään varastossa valmiina niitä tulevia kumppaneita, jos oma parisuhdestatus muuttuukin.

Tästä syystä monella eronneella onkin jo viikon päästä uusi kainalossa ja on kuin mikään ei olisi muuttunut....

Eli kun on parisuhteessa, niin raflaan voi mennä enää oman miehen/naisen kanssa?

Mitä sinulle tarkoittaa sana ystävyys? Tässä on nyt sivukaupalla yritetty selittää, että se ystävämies on naisille rinnastettavissa lähinnä veljeen; ei tulisi mieleenkään seksi hänen kanssaan. Ei se ole ystävä, jos taustalla on seksuaalinen pohjavire eikä se ole ystävyyttä, jos ihmistä pidetään varastossa.

Älkää lapset puhuko muista ihmisistä, kirjoittakaa minä-muodossa niin ette kuulosta niin lapsellisilta. Olen kuusikymppinen nainen ja minulla on ystävinä miehiä, jotka olen tuntenut vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kyllä aivan käsittämätön ajatus, että puolet kaikista ihmisistä olisi jo lähtökohtaisesti suljettu ystävyyteni ulkopuolelle pelkän sukupuolensa takia. Mutta jostain syystä tällä palstalla tähän outoon ajatukseen törmää yhä uudestaan. Oikeastaan missään muualla en ole koko ideasta edes kuullut.

Mutta jokainen tehköön tavallaan. Itse en valikoi ystäviäni sukupuolen perusteella.

Näissä ketjuissa ovat äänessä miehet, joilla ei ole sen paremmin mies- kuin naispuolisia ystäviä eikä varsinkaan parisuhdetta tai kykyä saada seksiä halutessaan. Siksi he projisoivat kaikkiin muihinkin miehiin ajatuksensa siitä, että nainen on aina pelkästään panokohde.

Mutta on vaan todella outoa miksi esim. nainen "pyörisi" ja heiluisi toisten äijien kanssa, kun oma ukkokin löytyy kotonta? Vielä sen parikympisenä (lue +-20v) ehkä ymmärtää, mutta ei enää jos ollaan naimisissa, avoliitoissa tai seurusteltu vuosikaudet. Mitä se muiden äijien kanssa pyöriminen oikein antaa ja miksi ei voi mennä raflaan tms. oman miehen kanssa? Niin kuin täällä moni epäileekin, niin taustalla ei voi olla kuin

a) ei olla tyytyväisiä omaan parisuhteeseen

b) koetaan hyväksymisen tunteita miesten taholta ja seksuaalinen pohjavire on siellä pohjalla

c) pidetään varastossa valmiina niitä tulevia kumppaneita, jos oma parisuhdestatus muuttuukin.

Tästä syystä monella eronneella onkin jo viikon päästä uusi kainalossa ja on kuin mikään ei olisi muuttunut....

Eli kun on parisuhteessa, niin raflaan voi mennä enää oman miehen/naisen kanssa?

Mitä sinulle tarkoittaa sana ystävyys? Tässä on nyt sivukaupalla yritetty selittää, että se ystävämies on naisille rinnastettavissa lähinnä veljeen; ei tulisi mieleenkään seksi hänen kanssaan. Ei se ole ystävä, jos taustalla on seksuaalinen pohjavire eikä se ole ystävyyttä, jos ihmistä pidetään varastossa.

Älkää lapset puhuko muista ihmisistä, kirjoittakaa minä-muodossa niin ette kuulosta niin lapsellisilta. Olen kuusikymppinen nainen ja minulla on ystävinä miehiä, jotka olen tuntenut vuosia ja jopa vuosikymmeniä.

Niinhän se naisen suusta kuuluu, ja uskon että miespuolinen ystävä tuntuu NAISESTA veljeltä, mutta MIEHEN fiilikset tiedetään vasta kun mies on tarpeeksi rehellinen itselleen ja toisille. Voi olla, että mies ei tunne seksuaalista vetovoimaa naispuolista ystävää kohtaan. 50-50 

Testosteroni on julmettu hormoni hallitsemattomana. Miehen ei tarvitse edes tykätä naisesta pystyäkseen petipuuhiin. 

Mun miehen naisbestis näkee miehestäni seksiunia ja kertoilee näistä unistaan miehelleni. Varsinaiset sisko ja veli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on kyllä aivan käsittämätön ajatus, että puolet kaikista ihmisistä olisi jo lähtökohtaisesti suljettu ystävyyteni ulkopuolelle pelkän sukupuolensa takia. Mutta jostain syystä tällä palstalla tähän outoon ajatukseen törmää yhä uudestaan. Oikeastaan missään muualla en ole koko ideasta edes kuullut.

Mutta jokainen tehköön tavallaan. Itse en valikoi ystäviäni sukupuolen perusteella.

 

Näissä ketjuissa ovat äänessä miehet, joilla ei ole sen paremmin mies- kuin naispuolisia ystäviä eikä varsinkaan parisuhdetta tai kykyä saada seksiä halutessaan. Siksi he projisoivat kaikkiin muihinkin miehiin ajatuksensa siitä, että nainen on aina pelkästään panokohde.

 

Mutta on vaan todella outoa miksi esim. nainen "pyörisi" ja h

Miehelleni on naispuolinen kaveri, jota en sulata. Syy? He ovat tunteneet toisensa 10 vuotta, mutta koko aikana minua ei ole kutsuttu heidän tapaamisiinsa. Nainen kutsuu kyllä mieheni järjestämiinsä illanistujaisiin, jonne kutsuu muitakin kavereitaan ja osittain näiden puolisoja. Mutta minua, joka olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta, ei koskaan kutsuta. Jos joskus törmätään kaupungilla, nainen ei koskaan huomioi minua millään lailla, ei edes tervehdi. Siksi olenkin nyt ilmoittanut miehelleni, etten hyväksy heidän kahdenkeskisiä kyläilyjään tai jatkuvia viestittelyjään, jotka tuntuivat lisääntyvän kun nainen erosi omasta miehestään. En kertakaikkiaan pysty uskomaan, että kyseisellä naisella on puhtaat jauhot pussissa. Oma mieheni vakuutti, ettei ole kiinnostunut naisesta kuin kaverina. Ei ole nyt enää käynyt siellä kylässä, koska ei halua pahoittaa mieltäni. 

Kunnon kaveri ei toimi noin kuten kyseinen nainen. Kyllä ne kavereiden puolisot pitää myös huomioida, edes tervehtimällä ja esittäytymällä. 

 

Laitan uudelleen, koska lainaus meni ihan omituisesti.

Miehelleni on naispuolinen kaveri, jota en sulata. Syy? He ovat tunteneet toisensa 10 vuotta, mutta koko aikana minua ei ole kutsuttu heidän tapaamisiinsa. Nainen kutsuu kyllä mieheni järjestämiinsä illanistujaisiin, jonne kutsuu muitakin kavereitaan ja osittain näiden puolisoja. Mutta minua, joka olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta, ei koskaan kutsuta. Jos joskus törmätään kaupungilla, nainen ei koskaan huomioi minua millään lailla, ei edes tervehdi. Siksi olenkin nyt ilmoittanut miehelleni, etten hyväksy heidän kahdenkeskisiä kyläilyjään tai jatkuvia viestittelyjään, jotka tuntuivat lisääntyvän kun nainen erosi omasta miehestään. En kertakaikkiaan pysty uskomaan, että kyseisellä naisella on puhtaat jauhot pussissa. Oma mieheni vakuutti, ettei ole kiinnostunut naisesta kuin kaverina. Ei ole nyt enää käynyt siellä kylässä, koska ei halua pahoittaa mieltäni. 

Kunnon kaveri ei toimi noin kuten kyseinen nainen. Kyllä ne kavereiden puolisot pitää myös huomioida, edes tervehtimällä ja esittäytymällä. 

            tietenkin voi

Vaikea käsittää, miksi pitäisi? Harmia siitä vain tulee

Tottakai voi. Jos arvostavat toisiaan, mutta kumpikaan ei himoitse toista.

Dracula kirjoitti:

Ongelmana on se että naisen mielestä x, mutta oikeasti miehen mielestä y, ja vain esittävästi x.

Suurin osa miesystävistä kulkee viisi autoa naisen takana, ja kun seksin mahdollisuus tarjoutuu,

se suurin osa miehistä siihen tarttuu.

Mies voi kuksia jopa inhoamaansa naista.

Sanoisin, että useampi jättää kuksimatta.

Aika vaikeaa on ollut. Olen nainen teknisellä alalla, opiskelin kauan sitten kun naisia oli selkeästi vähemmä teknillistä alaa opiskelmassa. Eli opiskelu- ja työyhteisöni on todella miesvaltaista ja monia ns. kavereita on matkalta tarttunut mukaan.  Kuitenkin jossain vaiheessa jokaisen miespuolisen kaverin/ystävän kanssa on tultu pisteeseen missä mies on ilmaissut haluavansa seksiä tai suhdetta. Tai kun olen löytänyt itselleni parisuhteen niin mieskaverit ovat kadonneet. Naimisissa olevat miehet on pahimpia seksin kerjääjiä - valitettavasti. Homma lähtee aina samalla kaavalla, töissä juttu luistaa ja meillä synkkaa, hetken päästä mies alkaa valittamaan vaimostaan ja kertoo kuinka seksi ei suju ja yrittää saada minulta. Ja siihen se kaveruus sitten yleensä loppuu.

Ikävä kyllä omasta puolestanikin voin sanoa että ei onnistu ystävyys naisen kanssa, ainakaan sellainen missä ollaan läheisemmin tekemisissä eli jutellaan ja nähdään. Siinä iskee liian voimakkaat omistushalut päälle ja sitten kun nainen alkaa antamaan huomiota paljon toiselle miehelle niin mustasukkaisuushan siinä iskee. Nytkin kaduttaa, kun piti päästää tilanne liian läheiseksi erään naisen kanssa jolla on nyt kova deittailuvaihde päällä. Itsellä nyt sellainen olo ettei auta muu kuin ottaa vähän etäisyyttä että pää kestää. Kaveripiirini ei nyt muutenkaan ole mikään valtava ja pääosin kaverit on kaikki viestittelytason etäkavereita.

Mä olen uskonnollinen, ja siitä syystä en solmi ystävyyksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. (Olen nainen.) Uskonnossani saa kyllä puhua vastakkaiselle sukupuolelle, mutta vain tyyliin työstä-opinnoista-mitä kello on- ylipäätään ei henk.koht juttuja, ellei sitten ole kiinnostunut avioliittoa varten tutustumisesta henkilön kanssa.

Ja koen, että näin on mulle hyvä.

Varmaan voi, mutta itse en edes halua olla pelkästään ystävä naisille. Haluan omistautua yhdelle naiselle ja olla tälle uskollinen.

Minäkin luulin että ei voi. Aina miehet haluaa panna ja jopa minäkin. Mutta näin yhden naisen pitkäaikaisena ystävä sanon että ystävyys antaa enemmän kuin se seksi. Nainen on 12v nuorempi, kaunis, haluttu ja varattu. Meillä vaan synkkaa niin hyvin. Kaikkea pientä on ollut mutta kettu ei ole ollut kolossa ja hyvä niin. Henkinen yhteys antaa vaan niin paljon enemmän.