En halua kuulla kun teini kertoo iskä sitä iskällä tätä
Yksi kolmesta lapsestamme asuu isänsä kanssa, kaksi pääsääntöisesti minun.
Kun tuo yksi on minun luonani kertoo hän tietysti elämästään. Iskän kanssa tehtiin sitä ja iskän kanssa tätä ja mietittiin sitä ja tätä.
Rivien välistä kuuluu, että siellä myös on iskällä jo "yks kaveri" joka ajoittain yöpyy, noin joka toinen vk, joka toinen vk on omien lastensa kanssa kotonaan.
Isä ei ennen oikeastaan viettänyt ollenkaan aikaa lapsen kanssa. Tai hyvin harvoin. Siitä olen toki iloinen, että nyt heillä menee yhdessä hyvin ja puuhaavat monenlaista.
Mutta, mä olen vielä erosta rikki, enkä halua kuulla mitään sieltä iskän elämästä. Se sattuu. En tietenkään voi sitä lapselle näyttää ja kuunneltavahan se on. Mutta en halua.
Isä on pilannut välinsä esikoiseensa, ensin luvannut maksaa mopokortin, sitten perunut sen. Jne jne. Nyt tämä isän luona asuva kertoo millaista mopoa ovat iskän kanssa hänelle joka ei siis ole edes mopoikäinen vielä suunnitelleet. Ja esikoinen tuumaa tähän että no niin tietysti. Voin vaan arvella miten paljon häneen sattuu. Musta tuntuu tosi tosi pahalle että lasten väliin lyödään tämmöstä epätasa-arvosuuden kiilaa. Muhun sattuu.
Isällä asuva esittelee, kato iskä laitto mulle tämmösen viestin, ja sille täällä asuvalle se iskä ei ole taas ollut missään yhteydessä aikoihin.
Tuntuu sille, että meidän muiden kannalta olisi parempi, että tämä yksi lapsi pysyisi siellä isällään. Ei tulisi tänne tökkimään meitä muita puukolla.
Kamala sanoa näin. Enkä ikinä ikinä kieltäisi lastani tänne tulemasta nii paljon kun vaan haluaa. Mutta, tältä minusta nyt tuntuu. Itseni ja toisen lapseni puolesta.
Me ollaan vielä liian rikki.
Kommentit (41)
Mutta yritä kuitenkin kuunnella, lapsi haluaa kertoa ja puhua sulle.
Niin, isä palkitsee sitä lasta, joka asuu hänen luonaan.
Meillä oli vähän sama tilanne aikanaan. Lapsi kyllä itse katkaisi välit isäänsä, mutta isä ei koskaan lähetellyt mitään joulu- tai synttärilahjoja. Sinä aikana sen lapsen, joka isällään kävi, lahjojen arvo nousi kummasti.
Tottakai kuuntelen. Ja kommentoin, mukavalla tavalla. En anna lapsen nähdä sitä, miltä minusta tuntuu. En tenttaa, en arvostele.
Mutta, nämä hänen kyläilyt tekee aina takapakkia mun omaan toipumiseen. Sitten kun lähtee pois, on tosi paha mieli, ja kun on pois, on ikävä.
Todellakin haluan viettää hänen kanssaan aikaa niin paljon kun mahdollista.
Vaikka se samalla satuttaa. Ja siksi tunteet on kovin ristiriitaiset.
Eikö tälle teinille voi sanoa, että isä kohtelee epäreilusti sisaruksia esim.mopoasiassa. Että teini ei tälläisistä asioista puhuisi sisarustensa kuullen.
Se on juuri näin, isä palkitsee sitä lasta joka haluaa asua hänen luonaan.
On aina toiminut näin, yhtä nostetaan toista lytätään ja yksi näkymätön.
Nyt sitä yhtä nostetaan tosi paljon. Ja se toinen joka myös kävi isällään haukuttiin, entinen näkymätön, halusi tulla sieltä pois aiemmin koska paha olla.
Ja tämä yksi joka ei halua olla isän kanssa kuin vähän, on nykyisin hyvin vähällä yhteydenoidolla, lähes unohdettu.
En soita, en sano. Ei auta yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Viesteihin lasten kouluasioista yms ei vastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tälle teinille voi sanoa, että isä kohtelee epäreilusti sisaruksia esim.mopoasiassa. Että teini ei tälläisistä asioista puhuisi sisarustensa kuullen.
Muutenkin olisi parempi, jos tuo isän teini ei puhuisi muille lapsille.
Tämä menee aikanaan ohi, kun lapset alkavat ymmärtää kokonaisuuksia. Mutta raskasta. Isä yrittää alkeellisella taktiikalla ostaa lasta itselleen.
Se on valitettava tosiasia, että jos et näe omaa lastasi ikoihin, niin siinä käy huonosti.
Ensin kärsit ikävästä ja tunnet kuolevasi. Aika auttaa ja parantaa haavat, huomaat olevasi etäinen lapsesi
kanssa.
Samalla tavalla käy kaikkien suhteiden kanssa. Ihmisen mieli toimii niin. Olisi aika vaikeaa elää, jos
joutuisi koko aika olemaan surullinen jostain asiasta.
Siihen perustuu myös se, että toivumme siitä ,kun lapset muuttaa kotoa.
Muutenhan maailma olis täynnä ihmisraunioita tai vanhempia, jotka ei päästä lapsistaan irti.
Mietippä niitä vanhempia, jotka joutuvat luopumaan lapsistaan vaikka sen vuokis, että lapset joudutaan
sijoittamaan kodin ulkopuolelle? Siitä syystä, ettei lapsi vaan voi asua kotona.
Pakko selvitä ja jatkaa elämää. Ja aika väkisin siitä lapsesta tulee läheisempi, joka on läsnä.
Itse olet miehen jättänyt niin miksi et ole kunnossa?
Ehdota että muuttaa kokonaan sinne isänsä luo
No, lapset kyllä ymmärtävät pelin hengen. Sen miten isä toimii. Myös isälle jäänyt on itse tuumannut että jes, vihdoin mua lellitään! Isä on aiemmin ollut kohtuuttoman ankara.
Mutta, tottakai teini ottaa ilon irti tilanteesta, eikä ymmärrä kuitenkaan täysin kokonaisuutta. Sitä, mitä kaikesta tästä aiheutuu pitkässä juoksussa. Pelkään lasteni mielenterveyden vuoksi.
Samoin se, ketä sorsitaan koska huonot välit, ei halua mielistellä isää. Tietää miten isä toimii, ja sanonut jo aikoja sitten että varmaan se ostaa sille moponki ihan vaan kiusallaan.
Se on totta, että etäisyys, näkemättömyys todella etäännyttää. Enkä halua lapsestani etäälle. Vaan olla osa elämäänsä. Vaikka se satuttaa, kuulla puheitaan.
Ap
Ymmärrän täysin, paha tilanne. Lapselle ei ikinä haluaisi mitään pahaa sanoa tai rajoittaa hänen sanomisiaan, mutta toisaalta ei haluaisi kuulla tiettyjä asioita koska sattuu. Miten tuossa sitten olisi? Voisikohan lapsen kanssa hyvässä hengessä vähän puhua siitä, että joidenkin asioiden kuuleminen tuntuu sinusta vielä vähän pahalta ja mieluummin juteltaisiin muista asioista? On tärkeätä korostaa, ettei mikään ole lapsen syytä.
Ja ero lähti tietenkin sinun aloitteestasi kun ei ollut enää kemiaa ja nyt uhriudut?
Kumpi teistä on aikuinen, sinä vai lapsesi? Sinuun sattuu, hoet. Olisiko parempi, että sinua säästettäisiin, mutta lapseen sattuu? Ryhdistäydyhän. Et kait luullut, että ero on läpihuutojuttu? Jättäjä tai jätetty, kyllä se kirpaisee kumpaakin.
VierailijaMe ollaan vielä liian rikki.[/quote kirjoitti:
Te ette ole rikki. Sinä olet narsisti, ja lapsesi kaipaavat isäänsä. Outoa kuinka täällä oikein hurrataan, kun sekopää toivoo OMAN LAPSENSA pysyvän poissa. Hirveää suorastaan.
Voisitteko lähilapsen kanssa muuttaa sen verran kauas, että toisen lapsen vierailut harvenesivat?