En halua kuulla kun teini kertoo iskä sitä iskällä tätä

Yksi kolmesta lapsestamme asuu isänsä kanssa, kaksi pääsääntöisesti minun.
Kun tuo yksi on minun luonani kertoo hän tietysti elämästään. Iskän kanssa tehtiin sitä ja iskän kanssa tätä ja mietittiin sitä ja tätä.
Rivien välistä kuuluu, että siellä myös on iskällä jo "yks kaveri" joka ajoittain yöpyy, noin joka toinen vk, joka toinen vk on omien lastensa kanssa kotonaan.

Isä ei ennen oikeastaan viettänyt ollenkaan aikaa lapsen kanssa. Tai hyvin harvoin. Siitä olen toki iloinen, että nyt heillä menee yhdessä hyvin ja puuhaavat monenlaista.

Mutta, mä olen vielä erosta rikki, enkä halua kuulla mitään sieltä iskän elämästä. Se sattuu. En tietenkään voi sitä lapselle näyttää ja kuunneltavahan se on. Mutta en halua.

Isä on pilannut välinsä esikoiseensa, ensin luvannut maksaa mopokortin, sitten perunut sen. Jne jne. Nyt tämä isän luona asuva kertoo millaista mopoa ovat iskän kanssa hänelle joka ei siis ole edes mopoikäinen vielä suunnitelleet. Ja esikoinen tuumaa tähän että no niin tietysti. Voin vaan arvella miten paljon häneen sattuu. Musta tuntuu tosi tosi pahalle että lasten väliin lyödään tämmöstä epätasa-arvosuuden kiilaa. Muhun sattuu.

Isällä asuva esittelee, kato iskä laitto mulle tämmösen viestin, ja sille täällä asuvalle se iskä ei ole taas ollut missään yhteydessä aikoihin.

Tuntuu sille, että meidän muiden kannalta olisi parempi, että tämä yksi lapsi pysyisi siellä isällään. Ei tulisi tänne tökkimään meitä muita puukolla.

Kamala sanoa näin. Enkä ikinä ikinä kieltäisi lastani tänne tulemasta nii paljon kun vaan haluaa. Mutta, tältä minusta nyt tuntuu. Itseni ja toisen lapseni puolesta.

Me ollaan vielä liian rikki.