Lue keskustelun säännöt.
Miksi minulta kysytään onko minulla lapsia
Kommentit (110)
Minulta ei edes kysytä, vaan oletetaan olevan lapseton. Olen ilmeisesti niin lapsellisen oloinen ja näköinen, että pidetään mahdottomana ajatuksena. Muistan, kun joku pikkulapsen äiti valitteli väsymystään ja totesi minulle ja yhdelle nuorelle naiselle, että kannattaa levätä vielä kun voitte. Tuossa vaiheessa olin itse jo kasvattanut yhden lapsen aikuiseksi, mutta annoin hänen elää siinä luulossa, että on ainoa joka tietää väsymyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Nyt olet ilkeä.
En suinkaan. Tottahan tuo on. Jos ahdistuu siitä, että sinuun yritetään tutustua, etätyö on sinulle sopiva työmuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Nyt olet ilkeä.
En suinkaan. Tottahan tuo on. Jos ahdistuu siitä, että sinuun yritetään tutustua, etätyö on sinulle sopiva työmuoto.
Höpsis. Mä olen ystävystynyt myös työpaikalla. Mutta en niiden kanssa, jotka on kysyneet lapsista. Se on asiaton kysymys minun todellisuydessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Nyt olet ilkeä.
En suinkaan. Tottahan tuo on. Jos ahdistuu siitä, että sinuun yritetään tutustua, etätyö on sinulle sopiva työmuoto.
Höpsis. Mä olen ystävystynyt myös työpaikalla. Mutta en niiden kanssa, jotka on kysyneet lapsista. Se on asiaton kysymys minun todellisuydessani.
Kuulostat kovin hankalalta ihmiseltä. Ihmeellinen pakkomielle yksittäiseen kysymykseen, joka ei merkitse yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Nyt olet ilkeä.
En suinkaan. Tottahan tuo on. Jos ahdistuu siitä, että sinuun yritetään tutustua, etätyö on sinulle sopiva työmuoto.
Höpsis. Mä olen ystävystynyt myös työpaikalla. Mutta en niiden kanssa, jotka on kysyneet lapsista. Se on asiaton kysymys minun todellisuydessani.
Kuulostat kovin hankalalta ihmiseltä. Ihmeellinen pakkomielle yksittäiseen kysymykseen, joka ei merkitse yhtään mitään.
Toistuvana alkaa merkitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuo tieto on niin tärkeä joillekin?
Ei siihen miestä tarvita. spermaa saa spermapankista ja baarista löytyy aina joku panemaan vaikka niiden kondomien kanssa, joihin olet tehnyt reikiä. Suomi on täynnä yh mammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Nyt olet ilkeä.
En suinkaan. Tottahan tuo on. Jos ahdistuu siitä, että sinuun yritetään tutustua, etätyö on sinulle sopiva työmuoto.
Höpsis. Mä olen ystävystynyt myös työpaikalla. Mutta en niiden kanssa, jotka on kysyneet lapsista. Se on asiaton kysymys minun todellisuydessani.
kaikesta-ahdistujat ovat nykyajan ongelma ja pilaavat muiden elämänlaatua
Vierailija kirjoitti:
Siksi kysytään, että se on osa small talkia. Jos sattuisi olemaan lapsia, niin niistä löytyisi jutun juurta lisää. Äidit yleensä kertovat mielellään lapsistaan.
Aika hönttiä olettaa sen olevan joku intiimi kysely lisääntymiskyvystäsi, ei kenelläkään sinun yksityisasiat kiinnosta. Lapsettomat suhtautuu tähän jotenkin todella omituisesti. Minusta se on sama, kuin kysyisi, että onko sinulla autoa / koiraa/ perhettä / töitä / kesämökkiä jne. Kunhan nyt jotain puhumista löytyy.
Miksi aina pitää kysellä, mitä jollain on? Ihan niin kuin toisilla pitäisi olla kauheasti kaikkea. Sitten kyselijä voi vielä itse päteä ja kertoa, mitä kaikkea omistaa.
Entä jos kysyisi vaikka minkälaisista asioista joku on kiinnostunut tai mitä tykkää tehdä.
Nyt olet ilkeä.