Lue keskustelun säännöt.
Miksi minulta kysytään onko minulla lapsia
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Työhaastattelu onkin ihan eri asia kuin kahvipöytäkeskustelu. Vai onko sinulla tauolla tapana tentata uusilta työntekijöiltä heidän CV:stään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin normaali kysymys.
Ei ole, vaan suurimmassa osassa tilanteita epäolennainen ja asiaton. Yksityiselämään kuuluva asia.
No älä sitten vastaa. Normaali ihminen osaa toimia normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa, eikä tee niistä kauheaa numeroa tai loukkaannu viattomasta kysymyksestä. Vaikka sitten olisi asiasta traumojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Suurin osa normaaleista ihmisistä on ihan aidosti kiinnostunut tutustumaan työkavereihinsa. Sinun ei toki ole pakko olla, jos haluat pitäytyä vain minimaalisen pienessä sosiaalisessa kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin normaali kysymys.
Ei ole, vaan suurimmassa osassa tilanteita epäolennainen ja asiaton. Yksityiselämään kuuluva asia.
No älä sitten vastaa. Normaali ihminen osaa toimia normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa, eikä tee niistä kauheaa numeroa tai loukkaannu viattomasta kysymyksestä. Vaikka sitten olisi asiasta traumojakin.
Nämä yksityiselämäänsä sairaalloisella kiihkolla suojelevat eivät taida toimia ikinä normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa. Siksi pelkäävät ihan tavallista jutteluakin ja hakevat siitä jotain sivumerkityksiä. Sellaiseksi menee elämä, kun ei uskaltaudu ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Työhaastattelu ei olekaan mikään small talk tilanne vaan siinä on tarkoitus selvittää, onko henkilö sopiva haettavaa työpaikkaan. Siksi sitä koskee työelämää säätelevät lait. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Suurin osa normaaleista ihmisistä on ihan aidosti kiinnostunut tutustumaan työkavereihinsa. Sinun ei toki ole pakko olla, jos haluat pitäytyä vain minimaalisen pienessä sosiaalisessa kuplassa.
Eiköhän nää perheistään jauhajat oo valtaenemmistö, se suuri muita syrjivä massapoppoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasva aikuiseksi jo. Ihan tavallinen kysymys. Ei sillä ole tarkoitus loukata tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Suurin osa normaaleista ihmisistä on ihan aidosti kiinnostunut tutustumaan työkavereihinsa. Sinun ei toki ole pakko olla, jos haluat pitäytyä vain minimaalisen pienessä sosiaalisessa kuplassa.
Pienessä kuplassa? Kupla voi olla vaikka miten iso työajan ulkopuolella. Ei ole tarvetta työpaikalla "juoruilla" eikä meillä siihen jää onneksi aikaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia jutun juurta eikä minusta eroa esim. siitä että kysytään vaikka mistä päin on kotoisin. Lapsettomilla ihmisillä tuntuu pyörivän ne lapset elämän keskiössä korostetun negatiivisesti oli se sitten tahatonta lapsettomuutta tai valittua.
No varmaan sullakin olisi, jos vuosikymmeniä sulle esitettäisiin aina joku sun elämän kannalta merkityksetön asia.
Esim.aina kysyttäisiin oletko SDP:n jäsen /oletko käynyt Burmassa /onko sinulla undulaatti.
Voisi alkaa suakin tympiä.
Silti, lisääntyminen on kuitenkin -edelleenkin- aika tavallinen asia tässä maailmassa. Useammat ihmiset saa lapsia kuin ovat SDP:n jäseniä, käyneet Burmassa tai omistaa undulaatin. Enkä itse loukkaantuisi näistäkään kysymyksistä, enkä myös ymmärrä miksi tympääntyisi. Paitsi jos olisi kipeä asia vaikka se, ettei ole käynyt Burmassa tai omista undulaattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Työhaastattelu ei olekaan mikään small talk tilanne vaan siinä on tarkoitus selvittää, onko henkilö sopiva haettavaa työpaikkaan. Siksi sitä koskee työelämää säätelevät lait. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluja.
Ketä kiinnostaa toisten yksityiselämä muita kuin työelämän kahvikerholaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Suurin osa normaaleista ihmisistä on ihan aidosti kiinnostunut tutustumaan työkavereihinsa. Sinun ei toki ole pakko olla, jos haluat pitäytyä vain minimaalisen pienessä sosiaalisessa kuplassa.
Pienessä kuplassa? Kupla voi olla vaikka miten iso työajan ulkopuolella. Ei ole tarvetta työpaikalla "juoruilla" eikä meillä siihen jää onneksi aikaakaan.
Eipä ole kukaan mitään juoruilusta puhunutkaan. Mutta pysy sinä vain siellä kuplassasi. Helpottaa muidenkin elämää, kun ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan siitä, mitä saa kysyä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia jutun juurta eikä minusta eroa esim. siitä että kysytään vaikka mistä päin on kotoisin. Lapsettomilla ihmisillä tuntuu pyörivän ne lapset elämän keskiössä korostetun negatiivisesti oli se sitten tahatonta lapsettomuutta tai valittua.
No varmaan sullakin olisi, jos vuosikymmeniä sulle esitettäisiin aina joku sun elämän kannalta merkityksetön asia.
Esim.aina kysyttäisiin oletko SDP:n jäsen /oletko käynyt Burmassa /onko sinulla undulaatti.
Voisi alkaa suakin tympiä.
Silti, lisääntyminen on kuitenkin -edelleenkin- aika tavallinen asia tässä maailmassa. Useammat ihmiset saa lapsia kuin ovat SDP:n jäseniä, käyneet Burmassa tai omistaa undulaatin. Enkä itse loukkaantuisi näistäkään kysymyksistä, enkä myös ymmärrä miksi tympääntyisi. Paitsi jos olisi kipeä asia vaikka se, ettei ole käynyt Burmassa tai omista undulaattia.
Et ymmärrä, koska et elä ympäristössä, jossa kaikilla in undulaatti. Jos eläisit ja sulla ei undulaattia olisi, se kerta toisensa jälkeen esitettynä vahvistaisi sun tunnetta siitä, että nämä ihmiset jotka sitä kysyy, eivät ole sun ihmiädi, et kuulu heidän kanssaan samaan ryhmään, olet heidän joukossaan muukalainen ja sun omat ihmiset ovat jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.
Työhaastattelu ei olekaan mikään small talk tilanne vaan siinä on tarkoitus selvittää, onko henkilö sopiva haettavaa työpaikkaan. Siksi sitä koskee työelämää säätelevät lait. Toisin kuin kahvipöytäkeskusteluja.
Ketä kiinnostaa toisten yksityiselämä muita kuin työelämän kahvikerholaisia.
Mitä sinun kanssasi sitten saa puhua, jos mistään sinun elämääsi liittyvästä saa kysyä? Silloinhan työkin rajautuu puheenaiheiden ulkopuolelle, koska liittyy sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.
Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.
Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.
No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on.
Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.
Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D
Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.
Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta.
Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.
Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.
Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet.
Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊
Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.
Totta, puhuin osin ristiin. Tunnen myös perheellisiä, joiden mielestä lapsista kysely ei ole asiallista ja normaalia.
Miksi yrität koko ajan kääntää tätä keskustelua niin, että vain sinun mielipiteesi olisi oikea?
Yritän vahvistaa tietenkin sitä totuutta minkä mukaan eläminen ja keskusteleminen tekisi tästä maailmasta minun silmin katsottuna miellyttävämmän ympäristön elää. Mä haluaisin elää ympäristössä, jossa lapsista ei kysellä esim. työpaikoilla.
Valitse etätyö niin ei tarvitse traumatisoitua normaalista puheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia jutun juurta eikä minusta eroa esim. siitä että kysytään vaikka mistä päin on kotoisin. Lapsettomilla ihmisillä tuntuu pyörivän ne lapset elämän keskiössä korostetun negatiivisesti oli se sitten tahatonta lapsettomuutta tai valittua.
No varmaan sullakin olisi, jos vuosikymmeniä sulle esitettäisiin aina joku sun elämän kannalta merkityksetön asia.
Esim.aina kysyttäisiin oletko SDP:n jäsen /oletko käynyt Burmassa /onko sinulla undulaatti.
Voisi alkaa suakin tympiä.
Silti, lisääntyminen on kuitenkin -edelleenkin- aika tavallinen asia tässä maailmassa. Useammat ihmiset saa lapsia kuin ovat SDP:n jäseniä, käyneet Burmassa tai omistaa undulaatin. Enkä itse loukkaantuisi näistäkään kysymyksistä, enkä myös ymmärrä miksi tympääntyisi. Paitsi jos olisi kipeä asia vaikka se, ettei ole käynyt Burmassa tai omista undulaattia.
Et ymmärrä, koska et elä ympäristössä, jossa kaikilla in undulaatti. Jos eläisit ja sulla ei undulaattia olisi, se kerta toisensa jälkeen esitettynä vahvistaisi sun tunnetta siitä, että nämä ihmiset jotka sitä kysyy, eivät ole sun ihmiädi, et kuulu heidän kanssaan samaan ryhmään, olet heidän joukossaan muukalainen ja sun omat ihmiset ovat jossain muualla.
Tämä! Työpaikan pitäisi olla ympäristö, jossa ketään ei suljeta ulos. Yksityiselämässä sitten voi bondata kaltaistensa kanssa.
Noitahan ei työhaastattelussakaan saa edes kysellä. Vai että 'small talk' ketä edes nykyään kiinnosta toisten asiasta jos ei ole kyse hyvistä ystävistä.