Miksi minulta kysytään onko minulla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan. 

Jep. Mutta siinä kohtaa kun jauhavat lapsikysymyksiään mulle, joudun osalliseksi tylsyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan. 

Jep. Mutta siinä kohtaa kun jauhavat lapsikysymyksiään mulle, joudun osalliseksi tylsyyteen.

Jos et aikuisena ihmisenä osaa joko vaihtaa puheenaihetta tai poistua mielestäsi tylsästä tilanteesta, se on lähinnä oma vikasi, jos joudut kuuntelemaan puhetta, joka ei kiinnosta sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan. 

Jep. Mutta siinä kohtaa kun jauhavat lapsikysymyksiään mulle, joudun osalliseksi tylsyyteen.

No sittenhän homma menee tasan. Kun ei niitä lapsellisiakaan kiinnosta sinun juttusi :D

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan. 

Jep. Mutta siinä kohtaa kun jauhavat lapsikysymyksiään mulle, joudun osalliseksi tylsyyteen.

Jos et aikuisena ihmisenä osaa joko vaihtaa puheenaihetta tai poistua mielestäsi tylsästä tilanteesta, se on lähinnä oma vikasi, jos joudut kuuntelemaan puhetta, joka ei kiinnosta sinua. 

Mutta eikö se lapsista ja lapsiperheestä kuunteleminen juuri edellisellä sivulla ollut normaalia sosiaalista kanssakäymistä työpaikalla,josta poistuessa saa omituisen, epäsosiaalisen friikin maineen? Eihän vanhemmille voi täräyttää, että sori, ei kiinnosta kuunnella sinun lapsistasi/lapsenlapsistasi, olipa itsellä lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Mamma-aivot 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan. 

Jep. Mutta siinä kohtaa kun jauhavat lapsikysymyksiään mulle, joudun osalliseksi tylsyyteen.

Jos et aikuisena ihmisenä osaa joko vaihtaa puheenaihetta tai poistua mielestäsi tylsästä tilanteesta, se on lähinnä oma vikasi, jos joudut kuuntelemaan puhetta, joka ei kiinnosta sinua. 

Mutta eikö se lapsista ja lapsiperheestä kuunteleminen juuri edellisellä sivulla ollut normaalia sosiaalista kanssakäymistä työpaikalla,josta poistuessa saa omituisen, epäsosiaalisen friikin maineen? Eihän vanhemmille voi täräyttää, että sori, ei kiinnosta kuunnella sinun lapsistasi/lapsenlapsistasi, olipa itsellä lapsia tai ei.

Miksi rakennat noin paljon sen perustalle, mitä muut sinusta ajattelevat? Miksi et uskalla olla oma itsesi, vaikka osa pitäisikin sinua friikkinä? 

vastaa kysyjille, että "sen haluaisin itsekin tietää!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta. 

Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.

Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta. 

Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.

Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.

Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet. 

Minä kysyn joskus, että onko sinulla perhettä, jos haluan hiukan tutustua ihmisen tilanteeseen ja saada taustakuvaa elämänmuodosta. Saa sitten itse päättää, onko se pelkkä puoliso, sisarukset, vanhemmat, lapset tai lemmikit. Ehkä lapsistakin joskus. Ei minua koskaan ole häirinnyt toisten puheet lapsista tai kysymyksetkään.

No saa kai sitä kysyä. Ihan normaali kysymys jos vaikka tutustuu johonkin ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta. 

Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.

Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.

Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet. 

Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊

Vierailija kirjoitti:

No saa kai sitä kysyä. Ihan normaali kysymys jos vaikka tutustuu johonkin ihmiseen.

Oletko käynyt a n u K s e n valkaisussa?

Toi oliski hyvä, joka kerran kun joku kysyy onko sulla lapsia niin heittäis vastakysymyksen pokka naamalla että onko sulla undulaattia...? Ihan paras!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Eipä ole kukaan pakottamassa tuomaan yksityiselämää työpaikalle. Hyvä työkaveri osaa vastata asiallisesti "ei ole", jos kysytään lapsista ja asia on sillä käsitelty. Tai jos haluaa marttyyriksi ryhtyä voi ruveta kiukuttelemaan, että minähän en kerro mitään itsestäni enkä halua keskustella mistään, koska päivän sääkin voi liittyä yksityiselämään, jos vaikka kärsii sateella nivelsärystä tms. 

Mä vastaan asiallisesti noihin kyselyihin vaan "en kommentoi". Yleensä yksityiselämää koskevat kysymykset on loppuneet siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Ei ole yhtä normaalia, vaihtelee sen mukaan, missä piireissä ollaan.

Hienosti puhuit itsesi pussiin. Ensin väitit, että lapsista puhuminen ei ole normaalia, vaan itsekästä ja nyt sitten olekin jo sitä mieltä, että mikä tahansa voi olla normaalia :D

Et nyt tainnut ymmärtää lukemaasi. Kirjoitin "mikä kenellekin on normaalia" ja että perheelliset pitävät omaa elämäntapaansa mittapuuna. Eli voiko selkeämmin sanoa, että pidän normaaliutta suhteellisena.

Tuo nyt on ihan sinun harhaisen mielesi tuotosta. 

Sillä viitattiin aiempaan viestiin, jossa lapsiaihetta kuvattiin normaaliksi puheenaiheeksi, josta Mielensäpahoittajat loukkaantuvat.

Mutta mä ainakin olen elänyt myös ympäristöissä, joissa lapsista puhuminen ei ollut tapana.

Miten tuo liittyy perheellisten mittapuihin? Aika monesta lapsettomastakin kun lapsiaiheet ovat normaali puheenaihe. Sinun ympäristösi kun ei ole koko maailma, vaikka niin ehkä luulet. 

Enköhän juuri minä ollut se, joka toi esiin maailmojen moninaisuuden. 😊

Ei kovin moninaiselta kuulostanut sinun ajatuksesi siitä, että perheelliset ovat homogeeninen massa, joka ajattelee kaikesta samalla tavalla. Ja lisäksi ovat sinun mielestäsi ainut ihmisryhmä, jonka mielestä on normaalia puhua lapsista. Mielestäni varsin yksiulotteinen näkemys.