Miksi minulta kysytään onko minulla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on täysin normaali kysymys. 

Ei ole, vaan suurimmassa osassa tilanteita epäolennainen ja asiaton. Yksityiselämään kuuluva asia.

Samaa mieltä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton mutta en pahoita mieltäni näistä kysymyksistä. Vaikka en pahoita mieltä, moni aiheeseen liittyvä kysymys tai tapa esittää niitä on äärimmäisen tökerö.

Tuo juuri. Noihin kysymyksiin on niin tottunut, ettei niistä loukkaannu tai ne hetkauta. Lähinnä vain ajattelee, että kysyjä on tökerökäytöksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on täysin normaali kysymys. 

Ei ole, vaan suurimmassa osassa tilanteita epäolennainen ja asiaton. Yksityiselämään kuuluva asia.

Entä jos kysyy, että onko miestä? Tai naista? Olisiko se hyväksyttävä kysymys, koska sinä voit kertoa iloisesti, kuinka iloinen ja onnellinen parisuhde sinulla on. Menee tysin samaan segmenttiin. Mutta asenne ratkaisee, ei mikään yksityiselämä tai epäolennaisuus. Kyllä ymmärrän, ettei moni tämän palstan nainen halua itseään yhdistettävän millään tavalla lapsiin tai niiden saamiseen. Mutta esim. koriat ja parisuhde ovat asioita, mitä jokainen haluaa, ja tarvitsee. Niistä voi sitten puhua. Olkaapa vähän johdonmukaisempia

Vierailija kirjoitti:

Lapset kertoo siitä että osaa ottaa toisetkin huomioon. Lapsettomat yleensä niin itsekkäitä.

Just joo. Muita yhtä hyviä juttuja?

Tökerön ja uteliaan kuvan antaa vaan kysyjästä. Ja samat ihmiset utelee myös onko parisuhdetta, onko miestä jne. Kovin(lue liikaa) kiinnostaa muiden asiat.

Voi hyvää päivää. Jos kysyn joltakulta onko hänellä lapsia, kysyn siksi että itselläni on ja se on ihan hel"etin iso asia, joka mahdollisesti yhdistää meitä ja tarjoaa keskusteluihin sisältöä. Aivan sairaan normaali kysymys. En kysy sitä ohimeneviltä ihmisiltä, mutta esimerkiksi uudelta kollegalta tai opiskelijalta töissä tutustuessa täysin luonnollista kysyä. Olen pahoillani kaikkien ihmisten kaikkien traumojen vuoksi, mutta hyvän tähden koittakaa nyt vähän ottaa päätä pois omasta navasta. Jos joku kysyy silkkaa tutustumishaluaan ja omaa korrektin case closed-vinkkaus-ymmärryksen, niin antakaa ihmisten kysyä. Asioista täytyy voida puhua ja jos ei halua puhua, sen voi ilmaista. On minullakin heikkoja kohtia ja traumoja perheeseeni liittyen, mutta ei se tarkoita että kaikkien traumattomien täytyy olla hehkuttamatta omaa onneaan. On myös tervettä ihailla ja yrittää olla onnellinen toisen puolesta, samaten kuin pohtia omasta elämästään niitä kiitollisuuden aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on täysin normaali kysymys. 

Ei ole, vaan suurimmassa osassa tilanteita epäolennainen ja asiaton. Yksityiselämään kuuluva asia.

Entä jos kysyy, että onko miestä? Tai naista? Olisiko se hyväksyttävä kysymys, koska sinä voit kertoa iloisesti, kuinka iloinen ja onnellinen parisuhde sinulla on. Menee tysin samaan segmenttiin. Mutta asenne ratkaisee, ei mikään yksityiselämä tai epäolennaisuus. Kyllä ymmärrän, ettei moni tämän palstan nainen halua itseään yhdistettävän millään tavalla lapsiin tai niiden saamiseen. Mutta esim. koriat ja parisuhde ovat asioita, mitä jokainen haluaa, ja tarvitsee. Niistä voi sitten puhua. Olkaapa vähän johdonmukaisempia

Ei parisuhdekaan kuulu muille. Eikä oo olennainen asia toisessa (ellen sitten oo kiinnostunut hänestä parisuhdemielessä).

Miksi ihmiset loukkaantuvat nykyisin normaaleista kysymyksistä? 

N39, lapseton 

Siksi kysytään, että se on osa small talkia. Jos sattuisi olemaan lapsia, niin niistä löytyisi jutun juurta lisää. Äidit yleensä kertovat mielellään lapsistaan. 

Aika hönttiä olettaa sen olevan joku intiimi kysely lisääntymiskyvystäsi, ei kenelläkään sinun yksityisasiat kiinnosta. Lapsettomat suhtautuu tähän jotenkin todella omituisesti. Minusta se on sama, kuin kysyisi, että onko sinulla autoa / koiraa/ perhettä / töitä / kesämökkiä  jne. Kunhan nyt jotain puhumista löytyy.

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Jos kysyn joltakulta onko hänellä lapsia, kysyn siksi että itselläni on ja se on ihan hel"etin iso asia, joka mahdollisesti yhdistää meitä ja tarjoaa keskusteluihin sisältöä. Aivan sairaan normaali kysymys. En kysy sitä ohimeneviltä ihmisiltä, mutta esimerkiksi uudelta kollegalta tai opiskelijalta töissä tutustuessa täysin luonnollista kysyä. Olen pahoillani kaikkien ihmisten kaikkien traumojen vuoksi, mutta hyvän tähden koittakaa nyt vähän ottaa päätä pois omasta navasta. Jos joku kysyy silkkaa tutustumishaluaan ja omaa korrektin case closed-vinkkaus-ymmärryksen, niin antakaa ihmisten kysyä. Asioista täytyy voida puhua ja jos ei halua puhua, sen voi ilmaista. On minullakin heikkoja kohtia ja traumoja perheeseeni liittyen, mutta ei se tarkoita että kaikkien traumattomien täytyy olla hehkuttamatta omaa onneaan. On myös tervettä ihailla ja yrittää olla onnellinen toisen puolesta, samaten kuin pohtia omasta elämästään niitä kiitollisuuden aiheita.

Ja sitten kälätätte perheellisten kollegojen kesken niistä lapsistanne ja kyllästytätte muut jutuillanne. Siksi tuo on tosi iso Red flag ja huonon työkaverin merkki esim.uudessa työpaikassa.

Minulta taas ei ole kysytty koskaan, vaikka minulla on (alle parikymppisenä saatu) lapsi. Varmaan nuorilta ei vaan kysytä?

Sen sijaan nyt kolmikymppisenä on alettu kyselemään olenko raskaana, siis heti jos vähänkään on huono olo niin joku käytännössä tuntematon ihminen kyselemässä olenko raskaana. Varmaan sitten iän perusteella tehdään näitä kysymyksiä? 

Parikymppiseltä ei kysellä onko lapsia, ja kolmikymppiseltä kysellään ootko raskaana..

Vierailija kirjoitti:

Siksi kysytään, että se on osa small talkia. Jos sattuisi olemaan lapsia, niin niistä löytyisi jutun juurta lisää. Äidit yleensä kertovat mielellään lapsistaan. 

Aika hönttiä olettaa sen olevan joku intiimi kysely lisääntymiskyvystäsi, ei kenelläkään sinun yksityisasiat kiinnosta. Lapsettomat suhtautuu tähän jotenkin todella omituisesti. Minusta se on sama, kuin kysyisi, että onko sinulla autoa / koiraa/ perhettä / töitä / kesämökkiä  jne. Kunhan nyt jotain puhumista löytyy.

Älä yleistä. Minusta on ihan normaalia kysyä onko lapsia. Yhtä normaalia kuin kysytään onko lemmikkejä, mitä harrastaa jne. jne. Täysin tavallista tutustumisjuttelua. 

lapseton

Vierailija kirjoitti:

Siksi kysytään, että se on osa small talkia. Jos sattuisi olemaan lapsia, niin niistä löytyisi jutun juurta lisää. Äidit yleensä kertovat mielellään lapsistaan. 

Aika hönttiä olettaa sen olevan joku intiimi kysely lisääntymiskyvystäsi, ei kenelläkään sinun yksityisasiat kiinnosta. Lapsettomat suhtautuu tähän jotenkin todella omituisesti. Minusta se on sama, kuin kysyisi, että onko sinulla autoa / koiraa/ perhettä / töitä / kesämökkiä  jne. Kunhan nyt jotain puhumista löytyy.

No mulle lapsettomana se on merkki siitä että jaaha, tuo ihminen tulee jauhamaan mulle lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kysytään, että se on osa small talkia. Jos sattuisi olemaan lapsia, niin niistä löytyisi jutun juurta lisää. Äidit yleensä kertovat mielellään lapsistaan. 

Aika hönttiä olettaa sen olevan joku intiimi kysely lisääntymiskyvystäsi, ei kenelläkään sinun yksityisasiat kiinnosta. Lapsettomat suhtautuu tähän jotenkin todella omituisesti. Minusta se on sama, kuin kysyisi, että onko sinulla autoa / koiraa/ perhettä / töitä / kesämökkiä  jne. Kunhan nyt jotain puhumista löytyy.

No mulle lapsettomana se on merkki siitä että jaaha, tuo ihminen tulee jauhamaan mulle lapsistaan.

No se on lähinnä sinun kapeakatseisuuttasi, että olet noin ennakkoluuloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Jos kysyn joltakulta onko hänellä lapsia, kysyn siksi että itselläni on ja se on ihan hel"etin iso asia, joka mahdollisesti yhdistää meitä ja tarjoaa keskusteluihin sisältöä. Aivan sairaan normaali kysymys. En kysy sitä ohimeneviltä ihmisiltä, mutta esimerkiksi uudelta kollegalta tai opiskelijalta töissä tutustuessa täysin luonnollista kysyä. Olen pahoillani kaikkien ihmisten kaikkien traumojen vuoksi, mutta hyvän tähden koittakaa nyt vähän ottaa päätä pois omasta navasta. Jos joku kysyy silkkaa tutustumishaluaan ja omaa korrektin case closed-vinkkaus-ymmärryksen, niin antakaa ihmisten kysyä. Asioista täytyy voida puhua ja jos ei halua puhua, sen voi ilmaista. On minullakin heikkoja kohtia ja traumoja perheeseeni liittyen, mutta ei se tarkoita että kaikkien traumattomien täytyy olla hehkuttamatta omaa onneaan. On myös tervettä ihailla ja yrittää olla onnellinen toisen puolesta, samaten kuin pohtia omasta elämästään niitä kiitollisuuden aiheita.

Ja sitten kälätätte perheellisten kollegojen kesken niistä lapsistanne ja kyllästytätte muut jutuillanne. Siksi tuo on tosi iso Red flag ja huonon työkaverin merkki esim.uudessa työpaikassa.

Miksi ihmeessä kuvittelet, että puhun perheasioistani koko talolle samaan aikaan? Osaan käydä kahdenkeskisiä keskusteluita, ne ovat elämän suola ja antavat paljon oivalluksia. Lisäksi, minun työpaikallani ihmiset ovat ystäviä keskenään ja jakavat asioita, eivät noki toisiaan kuten ehkä jossain 1800-lukulaisessa ja myrkyllisessä sairaalahierarkiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Vastaa, että ei ole lapsia, mutta varatut miehet on tosi kuumia.