Miksi minulta kysytään onko minulla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Jos kysyn joltakulta onko hänellä lapsia, kysyn siksi että itselläni on ja se on ihan hel"etin iso asia, joka mahdollisesti yhdistää meitä ja tarjoaa keskusteluihin sisältöä. Aivan sairaan normaali kysymys. En kysy sitä ohimeneviltä ihmisiltä, mutta esimerkiksi uudelta kollegalta tai opiskelijalta töissä tutustuessa täysin luonnollista kysyä. Olen pahoillani kaikkien ihmisten kaikkien traumojen vuoksi, mutta hyvän tähden koittakaa nyt vähän ottaa päätä pois omasta navasta. Jos joku kysyy silkkaa tutustumishaluaan ja omaa korrektin case closed-vinkkaus-ymmärryksen, niin antakaa ihmisten kysyä. Asioista täytyy voida puhua ja jos ei halua puhua, sen voi ilmaista. On minullakin heikkoja kohtia ja traumoja perheeseeni liittyen, mutta ei se tarkoita että kaikkien traumattomien täytyy olla hehkuttamatta omaa onneaan. On myös tervettä ihailla ja yrittää olla onnellinen toisen puolesta, samaten kuin pohtia omasta elämästään niitä kiitollisuuden aiheita.

Ja sitten kälätätte perheellisten kollegojen kesken niistä lapsistanne ja kyllästytätte muut jutuillanne. Siksi tuo on tosi iso Red flag ja huonon työkaverin merkki esim.uudessa työpaikassa.

Miksi ihmeessä kuvittelet, että puhun perheasioistani koko talolle samaan aikaan? Osaan käydä kahdenkeskisiä keskusteluita, ne ovat elämän suola ja antavat paljon oivalluksia. Lisäksi, minun työpaikallani ihmiset ovat ystäviä keskenään ja jakavat asioita, eivät noki toisiaan kuten ehkä jossain 1800-lukulaisessa ja myrkyllisessä sairaalahierarkiassa.

No sun kommentti jo kertoi, ettet osaa olla hyvä työkaveri kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Eipä ole kukaan pakottamassa tuomaan yksityiselämää työpaikalle. Hyvä työkaveri osaa vastata asiallisesti "ei ole", jos kysytään lapsista ja asia on sillä käsitelty. Tai jos haluaa marttyyriksi ryhtyä voi ruveta kiukuttelemaan, että minähän en kerro mitään itsestäni enkä halua keskustella mistään, koska päivän sääkin voi liittyä yksityiselämään, jos vaikka kärsii sateella nivelsärystä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Eipä ole kukaan pakottamassa tuomaan yksityiselämää työpaikalle. Hyvä työkaveri osaa vastata asiallisesti "ei ole", jos kysytään lapsista ja asia on sillä käsitelty. Tai jos haluaa marttyyriksi ryhtyä voi ruveta kiukuttelemaan, että minähän en kerro mitään itsestäni enkä halua keskustella mistään, koska päivän sääkin voi liittyä yksityiselämään, jos vaikka kärsii sateella nivelsärystä tms. 

Vertasit juuri lapsettomuutta nivelsärkyyn.. Se kertoo sun pohkimmaisesta asenteesta, jonka lapseton kyllä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Eipä ole kukaan pakottamassa tuomaan yksityiselämää työpaikalle. Hyvä työkaveri osaa vastata asiallisesti "ei ole", jos kysytään lapsista ja asia on sillä käsitelty. Tai jos haluaa marttyyriksi ryhtyä voi ruveta kiukuttelemaan, että minähän en kerro mitään itsestäni enkä halua keskustella mistään, koska päivän sääkin voi liittyä yksityiselämään, jos vaikka kärsii sateella nivelsärystä tms. 

Vertasit juuri lapsettomuutta nivelsärkyyn.. Se kertoo sun pohkimmaisesta asenteesta, jonka lapseton kyllä huomaa.

En verrannut. Jos sellaista tuosta löysit, et ymmärrä lukemaasi. 

P.S. On muuten kovin lapsellista ruveta tekemään tulkintoja toisesta ihmisestä yhden av viestin perusteella 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Yksityiselämää ei ole pakko tuoda työpaikalle. Silti voi olla hyvä työkaveri muille.

Eipä ole kukaan pakottamassa tuomaan yksityiselämää työpaikalle. Hyvä työkaveri osaa vastata asiallisesti "ei ole", jos kysytään lapsista ja asia on sillä käsitelty. Tai jos haluaa marttyyriksi ryhtyä voi ruveta kiukuttelemaan, että minähän en kerro mitään itsestäni enkä halua keskustella mistään, koska päivän sääkin voi liittyä yksityiselämään, jos vaikka kärsii sateella nivelsärystä tms. 

Vertasit juuri lapsettomuutta nivelsärkyyn.. Se kertoo sun pohkimmaisesta asenteesta, jonka lapseton kyllä huomaa.

Mistähän asenteesta mahdat puhua?

t. lapseton, jonka mielestä kysymys lapsista on ihan normaalia jutustelua

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Itse ajattelen, että ihmisellä on todella heikko itsetunto, jos hän ei kestä yleisluontoisia kysymyksiä, jotka ovat osa tavallista tutustumisprosessia. Small talkista on kirjoitettu aika paljon, joten et ole lukenut vielä tarpeeksi, jos se ei ole sinulle tuttu käsite. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Tämä! Älyllisesti virkeät perheelliset harvoin edes puhuvat lapsistaan. Jotenkin kun ajatellaan, että lapset täyttää aika suuren osan vanhemman vapaa-ajasta, niin miten niistä jaksetaan puhua vielä työkavereille? Jotkut jaksaa ja ihmettelen aina, miten he ei kyllästy siihen aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Tämä! Älyllisesti virkeät perheelliset harvoin edes puhuvat lapsistaan. Jotenkin kun ajatellaan, että lapset täyttää aika suuren osan vanhemman vapaa-ajasta, niin miten niistä jaksetaan puhua vielä työkavereille? Jotkut jaksaa ja ihmettelen aina, miten he ei kyllästy siihen aiheeseen.

Toisille lapset ovat tärkeä osa elämää, toisille vain välttämätön paha, joka täyttää arvokkaan vapaa-ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset kertoo siitä että osaa ottaa toisetkin huomioon. Lapsettomat yleensä niin itsekkäitä.

Päin vastoin: monet vanhemmat palvovat ja paapovat lapsiaan kaikkien muiden kustannuksella. Lapsen annetaan kiukutella esim. junassa, ravintolassa tai häissä eikä oteta yhtään toisia ihmisiä huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

Huomaatko yhtään, että teit nyt kovin itsekkään tulkinnan siitä, että vain SINUN mielestäsi kiinnostavat asiat ovat normaaleja? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Tämä! Älyllisesti virkeät perheelliset harvoin edes puhuvat lapsistaan. Jotenkin kun ajatellaan, että lapset täyttää aika suuren osan vanhemman vapaa-ajasta, niin miten niistä jaksetaan puhua vielä työkavereille? Jotkut jaksaa ja ihmettelen aina, miten he ei kyllästy siihen aiheeseen.

Toisille lapset ovat tärkeä osa elämää, toisille vain välttämätön paha, joka täyttää arvokkaan vapaa-ajan. 

Kyllä ne varmasti on tärkeitä heillekin, jotka osaavat puhua ja kiinnostua muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Mielensäpahoittajat vasta yksinkertaisia ovatkin. Kuvittelevat, että kaikkia kiinnostaa jokainen yksityiskohta heidän elämästään ja loukkaantuvat normaaleista puheenaiheista.  

Mikä on kenellekin normaalia. Perheelliset on silleen itsekeskeisiä, että pitävät itseään ja omaa elämäntapaansa normaaliuden mittapuuna.

No määrittelepä sinä kaikessa erinomaisuudessasi mitä se normaali sitten on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset kysyvät yksityiselämästä antavat yksinkertaisen kuvan itsestään. Jos lukisivat enemmän, kehittelisivät omilla aivoillaan jotain tai olisivat uteliaita maailmasta, ei tarvitsisi udella ihmisten henkkoht asioita.

Tämä! Älyllisesti virkeät perheelliset harvoin edes puhuvat lapsistaan. Jotenkin kun ajatellaan, että lapset täyttää aika suuren osan vanhemman vapaa-ajasta, niin miten niistä jaksetaan puhua vielä työkavereille? Jotkut jaksaa ja ihmettelen aina, miten he ei kyllästy siihen aiheeseen.

Toisille lapset ovat tärkeä osa elämää, toisille vain välttämätön paha, joka täyttää arvokkaan vapaa-ajan. 

Kyllä ne varmasti on tärkeitä heillekin, jotka osaavat puhua ja kiinnostua muustakin.

Ei se, että välillä puhuu lapsista tarkoita, ettei osaa puhua ja kiinnostua mistään muusta. Outo ajatus sinulla, että kysymys "onko sinulla lapsi" tarkoittaa, ettei mistään muusta osata puhua kuin lapsista. 

Ei-tutulla kampaajalla kerran vastasin vahingossa, että on. Ymmärsin, että se on helppo keskustelunaihe, kun kampaajalla oli itsellään samanikäisiä lapsia kuin minun mielikuvituslapseni. En jotenkaan halunnut tuottaa hänelle smalltalkpettymystä vastaamalla että ei ole.

Oli ihan jännää leikkiä äiti-ihmistä pari tuntia, kun hiuksa leikattiin, pestiin ja värjättiin. Puhuttiin lasten joululahjoista, talvivaatteista, harrastusvälineistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoille tuollaiset asiat/kyselyt ei kuulu. Jättäkää jo ne kollegat rauhaan. Miksi pitää tentata työkavereita. Kertovat sitten itse mitä haluavat yksityiselämästään. - sivu

Suosittelen etätyötä, jos et kestä normaalia tutustumista ja sosiaalista elämää. 

Ei kaikissa työpaikoissa ole tuollaista. Itse oon esim. ollut miesvaltaisella työpaikalla, työpaikalla jossa enemmistö n. 25 vuotiaita ja yliopistolla. Noissa ympäristöissä tuota kysymystä ei koskaan kuullut. Eka työpaikks naisvaltaisella alalla oli tosi iso kulttuurishokki.

Noin nuorille lapsiasiat eivät vielä olekaan ajankohtaisia. Meillä kyllä jutellaan lapsistakin siinä missä muistakin asioista.

M46

Jep. Ja ovat vielä kiinnostavia ihmisiä tuossa iässä.

Onneksi kiinnostavalle ei ole yhtä ainutta määritelmää, vaan jokaisella on oma käsitys siitä, mikä on kiinnostavaa ja mikä ei. Aika monelle lapsiperhe-elämä on kiinnostavaa, vaikka sinulle ei olisikaan.