Lapsi lahjasoluilla -mies uhkaa häipyä
Olen todella surullinen...meillä on mieheni kanssa yksi poika IVF -hoidoilla. 3 alkiota oli pakkasessa ja mikään niistä ei nyt kiinnittynyt. Mies tietää myös että olen ihan hirveästi toivonut pojalle sisarusta. Olen nyt pohtinut ääneen lahjamunasolu- ja lahja-alkiovaihtoehtoa. Mies on sitä vastaan, ja ei siinä mitään, mutta mikä oli viimeinen tikki, hän täräytti eilen että "jos hankit vauvan noin niin en ole ****:iin (yhteiseen poikaamme, asumme avoliitossa) enää ikinä missään yhteydessä!!!!
Tuo oli sellainen kommentti että olen alkanut harkita eroa ihan vaan jo tuon kommentin takia, puhumatta nyt mistään lahjasoluista tai alkioista! Millainen ihminen sanoo noin??? Miehelläni ja pojalla on läheiset välit. Ihan sairasta!
Olen aina sitä mieltä että asioista voi, saa ja pitää keskustella, ja saa olla eri mieltä. Mutta toi eilinen kommentti. Mitä te tekisitte? ja p.s. en kaipaisi mitään v**tuilua nyt keltään, hormonihoidot lapsettomuushoitoineen ovat olleet jo tarpeeksi raskaita mielelleni.
Kommentit (78)
ap kirjoitti:
Mä olen maksanut IVF -hoidot itse...
Poika on 6 -vuotias ja alkiot pakastettiin kun olin 37 -vuotias. Jos nyt lähtisin kerämään uudestaan soluja, olen 43, en usko että raskautuisin enää omilla. Aiemmin olisi pitänyt yrittää mutta mies ei suostunut ja toiseksi olin alzheimeria ja syöpää sairastavan äitini omaishoitaja (kuoli tasan vuosi sitten) niin voimatkin olivat vähän lopussa : (
Miksi on edes otettu soluja 37-vuotiaalta? Nehän alkaa jo olemaan romukoppa-tasoa, saatikka jos nyt yli nelikymppisenä otettaisiin uudestaan. Onnistumisprosentti on olematon. Turhaa rahojen tuhlausta.
Ja alkunperinkin ongelma oli juuri tuo uhkaus häipymisestä, kuten juuri kommentoitiinkin! Eli ok mulle jos häipyy MUTTA poikaa ei hylätä!!
Vierailija kirjoitti:
Huh mikä mies. Ehkä ero olisi joka tapauksessa paras ratkaisu.
t. ap
Jos ei luomuna tule, niin anna olla. Olet jo kuitenkin 43v ja yksi lapsi sentään on.
ap kirjoitti:
No ainakin kun katsoo miten syntyvyys suomessa on romahtanut niin aika paljon naiset taipuu miesten tahtoon, jotka haluaa lapsia "sitten joskus" (seksi sen sijaan silti kelpaa).
Totta kai myös itse haluan lapsen eli siinä mielessä itsekäs motiivi myös. Mutta veikkaan vaan että tämän kaltaisia tilanteita on todella paljon...
Sä olet nyt 43 ja harkitset lapsen hankintaa lahjamunasoluilla. Siihen menee vuosi tai pari, kun lapsi on pihalla. Tämä tarkoittaa, että sinä ja miehesi olette eläkeläisiä, kun se lapsi muuttaa pois kotoa. Onko miehesi edes samanikäinen kanssasi ja vielä vanhempi? Ehkä miehesi haluaa tehdä elämässään vanhoilla päivillä jotain muutakin kuin tapella teinin kanssa kotiintuloajoista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt että tuo prosessi on ollut raskas myös miehellesi. Hän ei selvästikään halua alkaa enää prosessiin jos sen seurauksena ei ole biologista lasta, varsinkaan kun teillä on jo yksi sellainen. Miehesi on selvästi epätoivoinen kun et kuuntele häntä ja hän heittää sellaisen kommentin jolla saa varmasti sinut havahtumaan. Itse en antaisi kiivauksissa heitetyn kommentin romuttaa kaikkea, vai etkä ole koskaan itse sanonut jotain mitä et tarkoita kun olet kiihtynyt. Minä ainakin olen, enkä vain yhtä kertaa.
Itse ajattelen ihan samaa. Meillä mies on se, joka ei KOSKAAN kuuntele. Ei siis ikinä. On se mikä tahansa asia. Heitän nyt esimerkin, joka ei liity lisääntymiseen, vaan kuunteluun. Lähinnä olisi pitänyt Itse olla lisääntymättä kyseisen ihmisen kanssa...
Mies ajaa autonsa autoni eteen pihatielle. Päättää hypätä samalla hetkellä naapurin kyytiin portilta ja lähtee katsomaan naapurin uutta venettä. Kotona emme tiedä asiasta mitään.
Lapsella on harrastus joka ikinen viikko sinä päivänä ja mies tietää, että olen lähdössä ihan juuri pihasta.
Hänen autossaan ei ole avaimet paikallaan. Haen vara-avaimia, mutta nekin ovat taas kerran miehen jäljiltä jossain. Mies ei vastaa puhelimeen ja huomaan sen lopulta soivan hänen autossaan.
Vaikka soittaisin siinä vaiheessa taksin, emme ehtisi. Ja minulla ei ole aavistustakaan, missä mies on. Lapsi itkee ja kysyy, miksi isi tekee taas näin.
Seuraavaksi kun olemme miehen kanssa kaksin, vannon hinauttavani auton pois pihasta tai kiertäväni kaikki naapurit karjuen ja häntä etsien. Saatan jopa vannoa polttavani auton.
Miksi? Siksikö, että tekisin mitään noista oikeasti? En vaan siksi että olen saamarin kyllästynyt siihen, ettei minua kuulla.
Ja tiedoksi, nykyään ajan oman autoni levikkeelle 200m päähän hyvissä ajoin. Sinne sitten kärrään muksut kamoineen, että harrastus onnistuu. Miehestä olen ihan pimeä. Häntä kuulemma hävettää, kun kaikki näkevät typeryyteni.
Eli: Kuunnelkaa, puhukaa, tukekaa. Olkaa ymmärtäväisiä ja yrittäkää astua toisen asemaan. Mies varmasti pelkää. Riittääkö rakkaus? Riittääkö voimat? Riittääkö raha? Riittääkö mikään?
ap kirjoitti:
Ja alkunperinkin ongelma oli juuri tuo uhkaus häipymisestä, kuten juuri kommentoitiinkin! Eli ok mulle jos häipyy MUTTA poikaa ei hylätä!!
Eipä sulla siihenkään paljoa ole sanomista miten mies toimii pojan kanssa. Ketään ei voi pakottaa olemaan vanhempi.
Oliko teidän lapsenne yhdessä hankittu, vai enemmän sinun projektiksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo 43 niin unohda vauvahaaveet. En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua enää lasta. Ei se kuusivuotias ole enää kiinnostunut sisaruksesta kun se vihdoin syntyisi. Todennäköisyys sille että heistä tulisi läheisiä on pieni. Sinä taidat haluta sen lapsen ihan itsesi takia.
Höpö höpö. Itse tulin (luomuna) raskaaksi 45-vuotiaana ja olin täyttänyt 46 kun vauva syntyi. 6 vuotta vanhempi sisarus oli ja on edelleen aivan innoissaan pikkusisaruksestaan ja he ovat läheisiä. Kyllä 43-vuotias voi hyvin saada vielä lapsen, vaikka kylläkin todennäköisyys laskee ja riskit kasvaa. Itselläni meni kaikki tosi hyvin ja lapsi on terve. Näissä asioissa ei kannata yleistää, moni saa lapsia yli 40-vuotiaana.
Valitettavasti ongelma on se, että havahduitte lasten hankintaan liian myöhään.
Et ole ainoa, lähipiirissä on useita kaltaisiasi, joilla lapsiluku jäi yhteen iän takia.
Kaikille raskaat lahjasoluhoidot ei ole vaihtoehto. Sitä pitää kunnioittaa. Toivottavasti osaisitte löytää hyvät puolet yhdestä lapsestanne ja parisuhteestanne.
Lapsella on oikeus syntyä perheeseen, jossa KUMMATKIN vanhemmat haluavat lasta. Jos puolisosi ei halua lisää lapsia, kunnioita hänen päätöstään, äläkä jankuta, kunnes miehesi saavuttaa katkeamispisteen.
Lisäksi en usko sekuntiakaan, että miehesi sanoi juuri noin. Eiköhän se kommentti ollut jotain luokkaa kiukustuksissa sanottu "et näe minua enää ikinä" ja sinä päätit tulkita sen poikanne hylkäämiseksi ja yrität hakea sillä sympatiaa mammapalstalta. Peukuista päätellen heikolla menestyksellä.
Vihdoinkin hän saa sinut kuuntelemaan? Kuinka kauan hän on yrittänyt sinulle sanoa ettei halua lisää lapsia?
ap kirjoitti:
Mun mielestä jos mies oikeasti häipyisi tuossa tilanteessa hän ei ole kyllä sitten poikani arvoinen! Tällaiset aikuisten väliset asiat eivät koskaan ole lapsen "vika" vaan ihan järkyttävää että lasta käytettäisiin "lyömäaseena".
Kuulostaa siltä, että lapsi on sinun. Sinä olet halunnut, sinä olet maksanut, mies on vaan mukaillut ja tullut mukana.
Nyt sitten kun sama rumba alkaisi uudestaan, hän pistää vastaan, koska ei halua lasta.
Eli unohda lapsi tuon miehen kanssa kokonaan.
Ja mitä sitten tuohon jo olemassa olevaan lapseen ja teidän aikuisten liittoon tulee niin ehkä teidän avoliitto ei ole niin toimiva kuin olet kuvitellut. Miksi sinä maksoit hoidot yksin? Oma isäni on minut hylännyt, vanhemmat pystyvät kyllä siihen. Päästään terveet vanhemmat eivät, mutta kun läheskään kaikki eivät ole päästään terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo 43 niin unohda vauvahaaveet. En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua enää lasta. Ei se kuusivuotias ole enää kiinnostunut sisaruksesta kun se vihdoin syntyisi. Todennäköisyys sille että heistä tulisi läheisiä on pieni. Sinä taidat haluta sen lapsen ihan itsesi takia.
Höpö höpö. Itse tulin (luomuna) raskaaksi 45-vuotiaana ja olin täyttänyt 46 kun vauva syntyi. 6 vuotta vanhempi sisarus oli ja on edelleen aivan innoissaan pikkusisaruksestaan ja he ovat läheisiä. Kyllä 43-vuotias voi hyvin saada vielä lapsen, vaikka kylläkin todennäköisyys laskee ja riskit kasvaa. Itselläni meni kaikki tosi hyvin ja lapsi on terve. Näissä asioissa ei kannata yleistää, moni saa lapsia yli 40-vuotiaana.
Ap on jo kertonut kärsivänsä lapsettomuudesta. Lapsettomuushoidoissa onnistumisprosentit omilla soluilla ovat ratkaisevasti heikompia yli nelikymppisillä kuin nuoremmilla.
Tämä vaan on kylmä fakta, jota ei sinun luomuonnistuminen muuta.
Puhumattakaan siitä, että hedelmällisyys alkaa laskea jo ennen 40-vuotispäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo 43 niin unohda vauvahaaveet. En yhtään ihmettele jos miehesi ei halua enää lasta. Ei se kuusivuotias ole enää kiinnostunut sisaruksesta kun se vihdoin syntyisi. Todennäköisyys sille että heistä tulisi läheisiä on pieni. Sinä taidat haluta sen lapsen ihan itsesi takia.
Höpö höpö. Itse tulin (luomuna) raskaaksi 45-vuotiaana ja olin täyttänyt 46 kun vauva syntyi. 6 vuotta vanhempi sisarus oli ja on edelleen aivan innoissaan pikkusisaruksestaan ja he ovat läheisiä. Kyllä 43-vuotias voi hyvin saada vielä lapsen, vaikka kylläkin todennäköisyys laskee ja riskit kasvaa. Itselläni meni kaikki tosi hyvin ja lapsi on terve. Näissä asioissa ei kannata yleistää, moni saa lapsia yli 40-vuotiaana.
No tuossa iässä kehitysvammaisen lapsen saamisen riskit ovat jo aivan järkyttävän korkeat. Kannattaa miettiä, että jaksaako sitä eläkepäivillään hoitaa teini-ikäistä down-lasta, kun on sen väkisin hankkinut kaikista riskeistä täysin välittämättä. Hyvä, että teillä meni kaikki hyvin, mutta monilla se ei mene samalla tavalla.
Voin kertoa, että en enää nyt 56v jaksaisi mitään teiniä kotona. Olen ihan naatti, väsynyt ilmankin.
Lapset pitää hankkia nuorena. Ainakin alle nelikymppisenä jos suinkin mahdollista.
Jos hän ei halua lisää lapsia niin ok, kuten olen jo kirjoittanutkin. Lisäksi minulle on samantekevää, mitä joku uskoo ja mitä ei, mutta noin hän vain sanoi. En minä täällä ole kinastelemassa vaan hakemassa reflektiopintaa ja näkökulmia asiaan, erilaisia saa olla mutta jostain syystä tämä aloitus tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Siksikö että että se poikkeaa keskiarvoista, tiedä häntä.
ap kirjoitti:
Jos hän ei halua lisää lapsia niin ok, kuten olen jo kirjoittanutkin. Lisäksi minulle on samantekevää, mitä joku uskoo ja mitä ei, mutta noin hän vain sanoi. En minä täällä ole kinastelemassa vaan hakemassa reflektiopintaa ja näkökulmia asiaan, erilaisia saa olla mutta jostain syystä tämä aloitus tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Siksikö että että se poikkeaa keskiarvoista, tiedä häntä.
Sinä itse kirjoitat provosoivasti, kuten hyvin tiedät. Sitä saa mitä tilaa. Pätee tämä lause myös hyvin sinun parisuhteeseesi. Olet tarpeeksi ärsyttänyt miestä ja nyt häneltä pääsi sammakko suusta.
ap kirjoitti:
No ainakin kun katsoo miten syntyvyys suomessa on romahtanut niin aika paljon naiset taipuu miesten tahtoon, jotka haluaa lapsia "sitten joskus" (seksi sen sijaan silti kelpaa).
Totta kai myös itse haluan lapsen eli siinä mielessä itsekäs motiivi myös. Mutta veikkaan vaan että tämän kaltaisia tilanteita on todella paljon...
0/5.
No ainakin kun katsoo miten syntyvyys suomessa on romahtanut niin aika paljon naiset taipuu miesten tahtoon, jotka haluaa lapsia "sitten joskus" (seksi sen sijaan silti kelpaa).
Totta kai myös itse haluan lapsen eli siinä mielessä itsekäs motiivi myös. Mutta veikkaan vaan että tämän kaltaisia tilanteita on todella paljon...