Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (27486)
Vierailija kirjoitti:
Uudet kivat jo.
Olen onnellinen, jos olet onnellinen, koska niinhän minäkin olen. Mutta nyt hyvät yöt. Niin väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä: en viehäty.
-extroverteistä
-en enää perhe-elämästä
-en kosteista illan vietoista
-en kiireellisestä elämästä
-epäaidoista ihmissuhteista
Jäljelle ei jää montaa, joka olisi voinut päästä sydämeeni.
Sana, jota haet, on ekstravertti.
Vierailija kirjoitti:
Sian kanssa samassa veneessä ja pohjassa reikä eikä!!! Pitää varmaan alkaa rukoilee jos se Jeesus tulee ja pelastaa.
XDXD
Hyvää yötä ihailemani nainen. Näkisitpä yhtä kauniita unia kuin itse olet. Usein olet mielessäni.
Kauneimpia unia kaivatulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä: en viehäty.
-extroverteistä
-en enää perhe-elämästä
-en kosteista illan vietoista
-en kiireellisestä elämästä
-epäaidoista ihmissuhteista
Jäljelle ei jää montaa, joka olisi voinut päästä sydämeeni.
Yrittäjäainesta olet
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen maailman. Sen voisimme luoda. Sinne ei otettaisi eikä tarvittaisi muita. Sieltä voisi sit käydä tutkimusmatkoilla muissa maailmoissa ja aina palata takaisin kotiin.
Nyt on toisin päin. Eletään vain muissa maailmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tule koskaan yhteisiä öitä eikä päiviä.
Mulle ei ole luotu onnea rakkaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pihlajat voivat "mennä sekaisin" ja kukkia uudelleen intiaanikesän syksyllä, niin voisinkohan minäkin kukkia uudelleen?
Kyllä
Mutta sitä ennen pitää mennä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa mihinkään?
Mitä mitä? 🧐Ootko soitellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli muuten kivaa niin kauan ku oli kivaa.
Oli ihan törkeen kivaa. Ja nyt ei oo yhtään kivaa kun ei enää ole kivaa.
Noh ei oo kivaa...!!!
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan vuotta 2018.
Kesää 2018..
Vierailija kirjoitti:
Teet harhoista totta. Joojoo vanha virsi ja ei kiinnosta enää sekään.
Voin tehdä meidän yhteisestä ajasta totta, jos annat mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan kauan jaksaa huijata itseään, kun toivoo, että mahdottomasta tulee mahdollista?
Itsellä näyttää kestävän niin kauan, että jotain todellista tulee tilalle. Se on taas vaikeaa, kun ei ole muutenkaan mikään superkomistus ja kun kaipaus tekee olemuksesta jotenkin melankolisen ilottoman. Onnellisissa ihmisissä on sellainen hehku, joka tekee heistä entistä puoleensavetävämpiä. Joskus tämä näkyy yksipuolisesti ihastuneistakin, mutta hard core kaipurit ovat vaan harmaita kuin heinäladot. Heistä huokuu jotenkin sisäänpäinkääntynyt alistunut henki. Silloin on sitäkin vaikeampaa hurmata ketään - etenkin, jos omat ajatukset ovat jossain ihan muussa. Eli vastaus on: kauan! Liian kauan.
Vierailija kirjoitti:
En saanut arvioitasi, kulta.
Mistä haluat arvion?
Pizzastako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🐒
Piti testata roikkuuko tuo hepokatti hännässäni 😂
Onko mopedisi tarakalla tilaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen maailman. Sen voisimme luoda. Sinne ei otettaisi eikä tarvittaisi muita. Sieltä voisi sit käydä tutkimusmatkoilla muissa maailmoissa ja aina palata takaisin kotiin.
Nyt on toisin päin. Eletään vain muissa maailmoissa.
Mahdollisten maailmojen määrä on lukematon valintaan saakka. Mut jos johonkin luotan niin siihen, että Tie vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pihlajat voivat "mennä sekaisin" ja kukkia uudelleen intiaanikesän syksyllä, niin voisinkohan minäkin kukkia uudelleen?
Kyllä
Mutta sitä ennen pitää mennä sekaisin.
Ei, tarvitaan vaan hiukan lämpöä oikeaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Luovuta jo perkele. Ei tästä mitään tulee enää ikinä.
Sori, en osaa.
Kuulostaa hyvältä.