Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Näitkö viikonloppuna kaivattuasi?

En valitettavsti, vaikka luulin näkeväni.

Mä en oikeasti halua nähdä sua huomenna 😔

Valitettavasti en nähnyt.

Toukokuu

Täin tavoin, tupsahdin.

Töpeksin todellisuuteen.

Takahampaita tamppasin.

Tasaista, töyssyistä.

Töyssyistä, tasaista.

Tiktak.

Tiktak.

Tarinan tahti, tuleeko

täyttymys?

Vierailija kirjoitti:

Näitkö viikonloppuna kaivattuasi?

Iiiiiiiik, me nähtiin! 🤩💕

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä edes vaihtanut muutamaa sanaa useampaa kaivattunsa kanssa?

Jutellaan vähintään viikottain useita tunteja. Tunnettu vuosikaudet jo.

Vierailija kirjoitti:

Näitkö viikonloppuna kaivattuasi?

Näin😍

En nähny, mutta näin yhden toisen tyypin. Äitini kanssa :D 

Vierailija kirjoitti:

[jatkuu osa II] Ja siitäkös se poika suuttui! Hän ryhtyi nopeasti käännyttämään muita oppilaita minua vastaan - ja onnistui siinä varsin hyvin. Siitä seurasi noin kaksi vuotta kestänyt koulukiusaaminen. Se ilmeni nimenomaan ulossulkemisena. Kun pojat kokoontuivat johonkin pelaamaan, leikkimään, seikkailemaan - mitä ikinä sen ikäiset pojannaskalit tekevätkään - niin tämä yksi poika varmisti sen, ettei kukaan kertonut minulle. Se oli helppoa, koska ei ollut kännyköitä. Riitti, että hän sai juoniteltua muutaman muun mukaansa, jotka sitten pelottelivat ne muut hiljaiseksi. Ryhmäpaine piti huolen lopusta. Eikä se vain siihen jäänyt, että minua ei oltaisi otettu joihinkin leikkeihin tai yksittäisiin retkiin tai pelikertoihin mukaan. Kiusaaminen sisälsi myös suoranaista fyysistä väkivaltaa: porukka odotti muutaman sadan metrin päässä koulusta, että lähden yksin kotiin. Siellä he odottivat parimetriset riu'ut käsissä kunnes minä ajoin näköpiiriin. Sitten hyökkäsivät porukalla ja yrittivät suistaa minut niillä riu'uilla kuin turnajaispeitsillä alas täydestä vauhdista pyörän selästä. Ja joskus onnistuivatkin siinä. Ajoin henkeni edestä pyörällä ja yritin potkia takaisin, mutta minkäs teet, jos toisia on ympärillä.

Tämä loppui, kun siirryin ylä-asteelle. Siellä kuviot menivät erilaisiksi, ja ystävystyin yhden kiusaajankin kanssa. Hän on yhä ystäväni. Joka tapauksessa, tuo kiusaaminen jätti persoonaani yhden piirteen: sen, että jos koen, että minut suljetaan ulos, että minuun ei luoteta, että minua ei oteta mukaan leikkeihin, minusta tulee hyvin ikävä ihminen: taannun sen koulukiusatun pojan tasolle henkisesti, ja teen kaikkeni puhkaistakseni mätäpaiseen - kuvaannollisesti teen kaikkeni potkiakseni toisten hiekkalinnat nurin. En ole tästä piirteestä ylpeä, mutta näin se vain on.

Jos koen olevani ulkopuolinen, silloin en välitä p*skaakaan mistään, vaan tosiaan hämmennän ja sotken, trollaan ja potkin toisten hiekkalinnat nurin ja jatkan tätä niin kauan, että totuus paljastuu. Sen takia minun kanssani paras toimintatapa on aina se, että ottaa minut mukaan, kertoo kipeät asiat ja salaisuudet suoraan kasvokkain niin kuin ne ovat. Silloin kun olen salaisuudesta osallinen, minulla on intressi varjella sitä. Vastaan luottamukseen luottamuksella.

Miksi et sano näitä asioita irl? Mitä sun kaivattu teki sitten?

Vierailija kirjoitti:

G: laitapa kaivatusta ja itsestäsi tunniste?

Itseään rakastavia Introverttejä.

Ehkä vähän itsepäisiä kummatkin.

Meillä on sydän kultaa.

Sen takia pidämme pientä etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä edes vaihtanut muutamaa sanaa useampaa kaivattunsa kanssa?

Jutellaan vähintään viikottain useita tunteja. Tunnettu vuosikaudet jo.

Meilläkin oli tämäntapaista😞

Ikävä niitä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

G: laitapa kaivatusta ja itsestäsi tunniste?

Itseään rakastavia Introverttejä.

Ehkä vähän itsepäisiä kummatkin.

Meillä on sydän kultaa.

Sen takia pidämme pientä etäisyyttä.

Jaa mekö? Muuten meni oikein, mutta en rakasta itseäni noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

G: mitä muuta ihastelet kaivatussasi kuin ulkonäköä? Onko mies vai nainen kyseessä?

Älyä. En mä sitä ulkonäköä niinkään edes, vaikka söpö toki onkin.

Nainen.

Hyvä plääni. Osaispa kaikki olla noin ratkaisukeskeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Näitkö viikonloppuna kaivattuasi?

En ikävä kyllä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä plääni. Osaispa kaikki olla noin ratkaisukeskeisiä.

Siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

G: laitapa kaivatusta ja itsestäsi tunniste?

Itseään rakastavia Introverttejä.

Ehkä vähän itsepäisiä kummatkin.

Meillä on sydän kultaa.

Sen takia pidämme pientä etäisyyttä.

Jaa mekö? Muuten meni oikein, mutta en rakasta itseäni noin paljon.

Mä rakastan itseäni sinun puolesta sitten💙

Naimisiin menin vain ja ainoastaan rakkaudesta. Se oli silti virhe.

Miten voi olla puolen vuoden jälkeenkin yhtä vuoristorataa nämä tunteet 😔

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sano näitä asioita irl? Mitä sun kaivattu teki sitten?

Eiköhän siihen ole meillä kaikilla syynsä, että ajatuksia tuuletetaan täällä anonyymillä palstalla eikä irl.

Ei ole tällä hetkellä viestiyhteyttä kaivatun kanssa, jos asia kerran sinua niin kiinnostaa. Nämä kommentithan menevät kuvitelluille implisiittisille vastaanottajille. Tai sitten jollekin muulle.