Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Kaipaus vihloo sydäni.

Vihlaisu ohittaa tajuntani.

Napatyrä muistuttaa erosta ihmisen aikaisen.

Vierailija kirjoitti:

Onnea 💐

Kiitos!

Omin, kun mulla on juhlastriikki menossa.

(Kenelles oikeasti?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, olet taustaääni mantelitumakkeessani, joka ei koskaan hiljene.

Sinä, olet laukeamaton kirous, joka päälleni langetettiin kun polkumme ristesi.

Sinä, olet kielletty hedelmä, jonka mehua janoan enemmän kuin mitään koskaan ennen.

Ja minä olen sekavia höpisevä mielipuoli takiasi.

Miksi et pysty siirtymään eteenpäin? Mennyt on mennyttä joka tapauksessa.

Se ei ollut uskoakseni kirjoittajan tarkoitus. Prosessissa luodaan tietoisesti tilanteita ja asioita esille. Prosessin osat eivät ole loppuratkaisu.

I've gotta run.

See you later alligator. 🥰😘

Saako kirjoittaa paise?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysely:

Oletko saanut namuja kaivatultasi?

🔺🍭 kyllä, tikkarin tai useamman

🔻🧁 kyllä, pusuja, 1 tai enemmän

Molempia 😊

Mitäs muuta?

Johtuuko se siitä että ei ole pilkun pilkkua ja lause on liian pitkä

En kyllä haluaisi olla kenellekään kirous.

Miksi täysin normaali lause ei mene läpi? Ei sisällä edes kirosanoja. Sinne meni just sopivasti hyvä haiku.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä haluaisi olla kenellekään kirous.

Toisaalta miksipä ei? Saattaisit muuttaa mielesi jos joku olisi tehnyt sinulle jotakin hyvin pahaa. Ei tietenkään muuten, se on hyvä asia tietenkin!

Testing testing! Ei kuulu. Myöhemmin. Kuitti.

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja minä ajattelen sinua, kultaseni.

Ahdistaa, vaikka on äitienpäivä. Ei se juhlapäiviksi poistu.

ei-kukaan kirjoitti:

Ei kukaan, vain tuntematon ystävä kirjoitti:

Sinä. Opettele rakastamaan itseäsi.

Kiitos. Sitäkin tässä harjoittelen. Monia vuosia jo. Varsin hidasta se on välillä, kaksi askelta eteen yksi taakse-tyyliin :D. Olen opetellut ja yhä opettelen rajojen vetämistä ja itsekunnioitusta. Jos en olisi yhtään oppinut, olisin yhä tuossa tilanteessa, joka teki hallaa meille molemmille. Ihmisinä olisimme voineet olla sopivat ja hyvät, tärkeitä tunteita oli molemminpuolin, mutta tilanne ei sitä totisesti ollut. Aika ei ollut oikea. Me emme tällaisenaan olleet ihmisiä, jotka olisivat osanneet laittaa meidät tapahtumaan. Olisi lopputulos ollut mitä tahansa, sydämen ääntä kuunneltiin aivan liian vähän. Se ei ehkä olisikaan johtanut meitä yhteen, mutta vakaasti uskon kummankin olevan nyt onnellisempia ja henkisesti vapaampia, parempia ihmisiä myös läheisilleen ja kanssaeläjille, jos kumpikin olisi niin tehnyt.

Nähtäväksi jää tapahtuuko niin koskaan, että olisimme sellaiset ihmiset toisillemme, jotka tahtovat meidät tapahtumaan. Parkkeerataanko ikinä rollaattoreita vierekkäin. Ei välttämättä. Ehkä. Aika kertoo. Sitä ennen on elettävä, rakastettava, tunnettava.

Sen tiedän, että sekä minulle että hänelle tämä on ollut tarpeellista sen kliseisen kasvun kannalta. Sen kannalta, että löytäisi oman äänensä, jotta voisi olla hyvä niin itselle kuin muille ja antaa maailmalle luontaisimman, hyvimmän ja autenttisimman version itsestään. Jos ei ihminen usko itseensä ja syvään ääneensä helpolla, niin niinhän siinä käy että hän lyö päätänsä seinään vaikeimman kautta juuri niin kauan, että lopettaa. Ymmärtää ettei elämän kuulu tuntua tuolta, elämän ei kuulu tuntua hiertävältä hiekkalaatikolliselta kiviä kengässä. Lopettaa sen mikä tekee sielussa kipeää ja kahlitsee kipuun. Pysähtyy, alkaa kuunnella ja alkaa rakastaa.

Kaikkinensa, niin paljon kuin on sattunutkin, ei tämä turhaa ole ollut. Ei laisinkaan. Kuten olen ennenkin sanonut, harva oppii uutta kun elämä rullaa ja kruisailee tyytyväisenä. Ei ole insentiiviä oppia, kasvaa, tarkastella ja kyseenalaistaa. Ei että pitäisi. Rullaava elämä ja tyytyväisyys ilman vastoinkäymisiä on tosi bueno. Se positiivinen asia kivuissa kuitenkin on, että ne muovaavat ihmisestä jotain uutta, ehkä ymmärtäväisempää ja myötätuntoisempaa kuin hänestä olisi muutoin tullut.

Oli rakastettava itseä niin paljon, että vaikka kuinka sattuu, riuhtoo itsensä ulos elämäntilanteesta, joka tuntuu pahalta eikä selkeästi sovi itselle tai sydämelle. Eikä se tuolla tavalla ollut muutoinkaan oikein ketään muutakaan kohtaan. Eroissa ei ole mitään väärää jos sen tekee oikein ja kunnioittaen, salailu taas on varmaankin lähes aina väärin. Opittavaa on meillä molemmilla paljon. Rakastamisesta, mutta ehkä eniten juuri terveestä itserakkaudesta ja itsemyötätunnosta, liikakiltteyden ja miellyttämisen karistamisesta, sisäisen äänen kuuntelemisesta. Siitä että kävi mitä tahansa, omat jalat kantavat ja viimeisin onnenrahtunen sekä avain elämäntyytyväisyyteen löytyy aina itsestä ja sydämensä kuuntelemisesta, vaikka se olisi vain hiljaisuudessa nojata siihen kun tekee kaikkein kipeimpää.

Hienosti pohdiskeltu.

Kaikkea hyvää ja rakkautta elämääsi.

- sivusta

Hei rakas kerro mulle yksityisasiasi pohjimmainen tarkoitus

Tässä jätin tarkoituksella ajatuksen hieman kuin leijumaan nähdäkseni kulkeutuuko se kautta yläilmojen halki vuoren pohjoisten pöytälaatikkoosi koko komeuden päälle muistuttamaan sinua siitä mikä minua estää poistumasta ja pitää sinuakin otteessaan

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, vaikka on äitienpäivä. Ei se juhlapäiviksi poistu.

💓

Mietiskelin tässä, että sunhan pitäisi levätä. Ei tämä ole paras paikka lepoa ajatellen.

Syö hyvin, nuku ja tee jotakin kivaa.

Seireenit elävät

Luovat nyansseja

Voitko tutkia

Tarkempia asioita

Yksityiskohtia

Vailla vastauksia

Olemme

Ratkaisu odottaa

Odotammeko

Kuuta nousevaa

Nahkatakissaan

Painaa wappia

Kuin taikaiskusta

Oletkin paikalla

Kuulija

Minun laulaja

Muusana

En halua ikinä toimia

Kauas sinusta

Aion matkata

Matkalaukussa

Vihreitä kuulia

Sokerihuurretta

Nuolen sinun huulilta

Nautitko tunteesta

Jonka saat yksin

Minulta

Yksinoikeudella

Haista paska

Lämpimiä halauksia unelmieni naiselle 🤗🤗

Lentosuukkoja myös 😘😘 On ikävä 💕