Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin pahalle se, että olen hukannut parhaat vuoteni huonossa suhteessa ja nyt pakko vaan luovuttaa.
07.05.2023 |
Täytän kohta 40v ja olen päättänyt antaa itselleni syntymäpäivälahjaksi avioeron. Olin varma jo viime keväänä, että eroan miehestäni, mutta mies jotenkin sai minut suostuteltua jatkamaan ja vielä kerran terapiaan ja vakuutti että asiat muuttuu vielä paremmaksi. Olin aika skeptinen, mutta päätin lasten takia vielä jäädä. Eihän vuosi loppupeleissä pitkä aika ole, kun johan tässä on oltu kärvistelty 15 vuotta yhdessä.
Nyt kun mietin vuotta taaksepäin, niin en näe mitään muutosta. Okei, mies on ehkä vähän enemmän tehnyt kotitöitä, mutta huolehdin silti suurimmasta osasta, eikä meillä ole ollut minkäänlaista parisuhdetta koko tämän vuoden aikana. Ei siis tosiaan edes seksiä yli vuoteen. Terapiasta en kokenut että olisi ollut mitään apua. Miehen mielestä oli, missä se näkyy?
Mies haluaisi kovasti jatkaa, mutta mitä hän on tehnyt sen eteen että osoittaisi sen jotenkin minulle? Huomioisi minua tai tekisi oloni paremmaksi, saisi minut haluamaan häntä? Kysyisi edes mietteitäni aiheesta joskus. Ei ole tehnyt mitään. Ei yhtään mitään. Yhden yhtä kertaa ei ole viitsinyt edes pyytää lastenhoitajaa meille kotiin ja ostanut vaikka leffalippuja tai varannut ravintolapöytää, jotta meillä olisi yhteistä aikaa keskustella. Luulisi että ei olisi kovin paljon vaadittu, ja tässä tilanteessa jos epätoivoisesti haluaisi jatkaa, niin odottaisi että jotain yritystä olisi, mutta kun ei.
Turha hakata päätä enää seinään. Jos toinen ei tajua tai ole valmis tekemään mitään, niin minkäs teet. Surettaa tosi paljon.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap asenteesi on tuo, että pakko luovuttaa? Eikö voisi ajatella, että pakko alkaa elää tai niin ainakin minä ajattelin.
Tietty ihan hyvä pointti. Luopumisen tuskaa koen ilman muuta ydinperheen hajoamisesta, siitä kun avioliitto ei onnistunutkaan kaikista yrityksistä huolimatta. Olen antanut mahdollisuuksia mahdollisuuksien perään.
Sitten toisaalta mies jossain keskustelussa sanoi, mutta kun en ole koskaan vaatinut paljoa. Onhan se toki mun omaa syytä että olen suostunut olemaan aina vaan tällaisessa suhteessa. Silti mielestäni olen yrittänyt kertoa mitä toivon parisuhteelta ja mitä olen vailla, mutta ei mies ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Toisaalta on sanonut että olen pyytänyt asioita väärällä tavalla. Jännä miten kaikki on aina vaan omaa syytäni.
Kai me vaan halutaan ihan eri asioita, en edes ymmärrä mitä mies haluaa, kun olisi tyytyväinen elämään näinkin seksittömässä kämppis-suhteessa, jossa ei ole rakkautta tai läheisyyttä. Itse haluaisin kuitenkin jakaa elämäni kumppanin kanssa, kenen kanssa olen aidosti läheinen, kehen voin luottaa asiassa kun asiassa, joka oikeasti huolehtii välillä myös minusta ja minun hyvinvoinnistani.
Joten kyllä jos jatkan mieheni kanssa, niin suren vaan sitä mistä joudun luopumaan, sen sijaan jos eroan, voin haaveilla taas että ehkä joskus vielä löydänkin tällaisen ihmisen. Vaikka toisaalta mies on saanut minut myös uskomaan etten ansaitse parempaa, joten paljon on edessä vielä töitä itsensä kanssa. T. Ap
Vieläkö jahkaat, vaikka asia on selvä? Täytä ne eropaperit ja hae netistä asunto. Muutama hiiren klikkaus ja olet ottanut jo ison askeleen.
Ei, kyllä olen tehnyt jo päätöksen, en usko että mikään voisi sitä enää saada muuttumaan. Aikataulut ja käytännön asiat ovat vaan vielä auki. Mies jo ilmoitti että jos ero tulee, hänellä ei ole varaa vuokrata kuin yksiö, joten jäisin yksin lasten kanssa isoon asuntoon, johon ei tietty minullakaan ole varaa. Pitäisi tosi nopeasti saada asunto myytyä ja muutettua, en muuten tiedä miten hoidan kaikki laskut. En edes tiedä miten mies kuvitteli että minulla olisi sitten paremmin varaa hankkia isompi kämppä, koska tuloni eivät ole yhtään sen paremmat.
Oikeastaan tuo vaan kuvastaa hänen ajattelutapaa tosi hyvin. Hän vaan muuttaa itse yksiöön, eikä sinne voi ottaa lapsia ja ilmoittaa tämän asian minulle. Ajatteliko hän että annetaan lapset sijoitukseen, eiku tietty itsestäänselvyytenä minä hoidan. Käytännössä lapset eivät voisi asua edes viikko-viikko-systeemillä, jos isän kodissa ei ole tilaa lapsille. Vaikea siinä on kyllä sitten yhtään omaa elämää miettiä, kun pitää keskittyä tienaamaan ja hoitamaan lapsia käytännössä yh:na. T. Ap
On se silti parempaa kuin olla paskan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sä sait sentään lapset. Itse menetin kanssa ne parhaat ja etenkin tärkeimmät vuodet sinnittelemällä ihan vääränlaisen miehen kanssa luottaen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja sitten voidaan perustaa perhe koska mieskin sen varmasti sitten jo haluaa.
Ei tullut hyvää eikä mies halunnut perhettä. Tosin en halunnut minäkään enää hänen kanssaan. Toista tilaisuutta ei sitten tullutkaan vaan tuota exääkin väärempiä ne vapaat miehet oli joita enää tapasin +30-vuotiaana.
Voi kun voisi kääntää aikaa takaisin tuollaisen 25 vuotta. En uhraisi elämästäni kuukauttakaan vääränlaisen miehen kanssa olemiseen.
Meitä on muitakin, nuorempana ei vain tajunnut ettei itsensä yli saa antaa kävellä. Ja että yksin on aina parempi kuin huonossa suhteessa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tosin itsellänikin meni jo juna aikaa sitten lasten saamisen suhteen. Siitä olen surullinen edelleenkin välillä, mutta ajan kanssa sekin on vähitellen helpottanut.
Ruoho on aina paskanruskeaa aidan tällä puolen.
Jossain kohtaa aletaan haluamaan jotain, mitä oma mies ei ole tai oma mies ei voi tarjota.
Jos tilanne ei ole vielä tämä, luodaan se ja syytetään miestä.
Aika paskantaa muistot, keskitytään tämän päivän negatiiviseen, ja vielä paskempaan tulevaisuuteen.
Tapahtuu monen naisen kohdalla, valitettavasti.
Jos naiset kaipaa ihailua, niin olisit ihania?
Ei tällaiset naiset löydä sitä kunnollista miestä koskaan.
Aurinkoista kesää teille kuitenkin.
Pakko sanoa, että tätä en ymmärrä alkuunkaan. Meillä yksi syy miehellä siihen että ei halua erota on se, että ei näkisi lapsia enää niin paljon. Mutta itsehän hän siihen pystyy vaikuttamaan?!