Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin pahalle se, että olen hukannut parhaat vuoteni huonossa suhteessa ja nyt pakko vaan luovuttaa.
07.05.2023 |
Täytän kohta 40v ja olen päättänyt antaa itselleni syntymäpäivälahjaksi avioeron. Olin varma jo viime keväänä, että eroan miehestäni, mutta mies jotenkin sai minut suostuteltua jatkamaan ja vielä kerran terapiaan ja vakuutti että asiat muuttuu vielä paremmaksi. Olin aika skeptinen, mutta päätin lasten takia vielä jäädä. Eihän vuosi loppupeleissä pitkä aika ole, kun johan tässä on oltu kärvistelty 15 vuotta yhdessä.
Nyt kun mietin vuotta taaksepäin, niin en näe mitään muutosta. Okei, mies on ehkä vähän enemmän tehnyt kotitöitä, mutta huolehdin silti suurimmasta osasta, eikä meillä ole ollut minkäänlaista parisuhdetta koko tämän vuoden aikana. Ei siis tosiaan edes seksiä yli vuoteen. Terapiasta en kokenut että olisi ollut mitään apua. Miehen mielestä oli, missä se näkyy?
Mies haluaisi kovasti jatkaa, mutta mitä hän on tehnyt sen eteen että osoittaisi sen jotenkin minulle? Huomioisi minua tai tekisi oloni paremmaksi, saisi minut haluamaan häntä? Kysyisi edes mietteitäni aiheesta joskus. Ei ole tehnyt mitään. Ei yhtään mitään. Yhden yhtä kertaa ei ole viitsinyt edes pyytää lastenhoitajaa meille kotiin ja ostanut vaikka leffalippuja tai varannut ravintolapöytää, jotta meillä olisi yhteistä aikaa keskustella. Luulisi että ei olisi kovin paljon vaadittu, ja tässä tilanteessa jos epätoivoisesti haluaisi jatkaa, niin odottaisi että jotain yritystä olisi, mutta kun ei.
Turha hakata päätä enää seinään. Jos toinen ei tajua tai ole valmis tekemään mitään, niin minkäs teet. Surettaa tosi paljon.
Kommentit (84)
Miehesi pitää itsestäänselvyytenä, hänen mielestään kaikki ok nyt, ainakin hänellä elämässään mutta ei näe että olet onneton. Tämä on hyvin, hyvin tyypillinen tilanne. Ja todennäköisesti kun eroat mies ei ymmärrä mistään mitään ja masentuu. Tämä on niin tyypillistä. Mutta niin, kyllähän se näillä spekseillä se ero on ratkaisu, ellet pysty miehesi kanssa keskustelemaan kunnolla asioista jotka päätit juuri kirjoittaa tänne. Miksi et vielä yrittäisi? Erokin on joka tapauksessa parempi, kun olette puhuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä niitä vuosia kokonaan hukannut kun sait lapsesi.
Sama juttu täällä. En edes oppinut mitään näköjään, kun taas pilaan omaa elämääni itseäni tallovassa suhteessa. Tämä vain on surkeampi kuin edellinen. En osaa tästä lähteäkään, mutten halua elää tällaista elämää. Huono minä.
No sä sait sentään lapset. Itse menetin kanssa ne parhaat ja etenkin tärkeimmät vuodet sinnittelemällä ihan vääränlaisen miehen kanssa luottaen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja sitten voidaan perustaa perhe koska mieskin sen varmasti sitten jo haluaa.
Ei tullut hyvää eikä mies halunnut perhettä. Tosin en halunnut minäkään enää hänen kanssaan. Toista tilaisuutta ei sitten tullutkaan vaan tuota exääkin väärempiä ne vapaat miehet oli joita enää tapasin +30-vuotiaana.
Voi kun voisi kääntää aikaa takaisin tuollaisen 25 vuotta. En uhraisi elämästäni kuukauttakaan vääränlaisen miehen kanssa olemiseen.
Kunhan saat asiaan hieman etäisyyttä, alat huomaamaan positiivisiakin asioita tuosta ajasta. Vaikeudet kannattaa ottaa oppimiskokemuksena. Nyt tunnet itsesi paremmin ja tiedät mitä et ainakaan halua. Joskus elämässä vaan sattuu ikäviä asioita joihin ei voi itse vaikuttaa sillä hetkellä jolloin syyllisyyden poteminen on turhaa. Kannattaa yrittää tunnistaa tunteet joita tilanteeseen liittyy ja antaa niille nimet. Ja sanoittaa tilannetta joko terapeutin tai ystävän kanssa, tai itsekseen.
Uusi elämänvaihe alkaa, nauti siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot sitten kärvistellyt vuosia ja hakannut päätä seinään?
Haluatko olla onnellinen vai haluatko lapsesi olevan onnellisia? Siitähän on pohjimmiltaan kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sä sait sentään lapset. Itse menetin kanssa ne parhaat ja etenkin tärkeimmät vuodet sinnittelemällä ihan vääränlaisen miehen kanssa luottaen, että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja sitten voidaan perustaa perhe koska mieskin sen varmasti sitten jo haluaa.
Ei tullut hyvää eikä mies halunnut perhettä. Tosin en halunnut minäkään enää hänen kanssaan. Toista tilaisuutta ei sitten tullutkaan vaan tuota exääkin väärempiä ne vapaat miehet oli joita enää tapasin +30-vuotiaana.
Voi kun voisi kääntää aikaa takaisin tuollaisen 25 vuotta. En uhraisi elämästäni kuukauttakaan vääränlaisen miehen kanssa olemiseen.
Sama. Mies vielä lupaili, että kyyllä joskus, mutta nyt ei vieläkään tiedä haluaako vai ei, kuvittelee kai saavansa jonkun kaksikymppisen.
No oletko sinä ikinä varannut lippuja tai jotain? Kysynyt suoraan, miksi seksiä ei ole? Mies on voinut sulkeutua ja muuttua varovaiseksi, ettei ärsytä sinua. Oletko kysynyt, miksi hän haluaa jatkaa? Onko ainoa syy muutoksen pelko ja vaiva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla onnellinen vai haluatko lapsesi olevan onnellisia? Siitähän on pohjimmiltaan kysymys.
No tätä olen miettinyt hyvin paljon ja sitähän on hyvin vaikea myös ennustaa etukäteen. Lapsille ei ole ideaalia se, että äiti onneton ja tyytyy huonoon kohteluun. Toisaalta ydinperheen särkyminen surettaa ja eron jälkeen lapset voivat oireilla pahastikin tai sitten voi tapahtua hyviä asioita ja tilanne muuttua paremmaksi heidänkin kannalta. Kyllä haaveilen siitäkin että vielä joskus löytäisin mahdollisesti uuden miehen. En tiedä onko se kovin realistista, mutta kai sitä saa haaveilla. Tämä suhde on kuitenkin minun puoleltani ollut jo kuollut niin pitkään, että ns surutyö on jo pitkälti varmaan tehtykin. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla onnellinen vai haluatko lapsesi olevan onnellisia? Siitähän on pohjimmiltaan kysymys.
No tätä olen miettinyt hyvin paljon ja sitähän on hyvin vaikea myös ennustaa etukäteen. Lapsille ei ole ideaalia se, että äiti onneton ja tyytyy huonoon kohteluun. Toisaalta ydinperheen särkyminen surettaa ja eron jälkeen lapset voivat oireilla pahastikin tai sitten voi tapahtua hyviä asioita ja tilanne muuttua paremmaksi heidänkin kannalta. Kyllä haaveilen siitäkin että vielä joskus löytäisin mahdollisesti uuden miehen. En tiedä onko se kovin realistista, mutta kai sitä saa haaveilla. Tämä suhde on kuitenkin minun puoleltani ollut jo kuollut niin pitkään, että ns surutyö on jo pitkälti varmaan tehtykin. T. Ap
Huonoon kohteluun? Missä se huono kohtelu on? Mies tekee osan kotitöistä ja haluaa pariterapiassa kohdata ja korjata ongelmat, mutta sinä et tule yhtään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oletko sinä ikinä varannut lippuja tai jotain? Kysynyt suoraan, miksi seksiä ei ole? Mies on voinut sulkeutua ja muuttua varovaiseksi, ettei ärsytä sinua. Oletko kysynyt, miksi hän haluaa jatkaa? Onko ainoa syy muutoksen pelko ja vaiva?
Olen ostanut ja suunnitellut matkoja ja kyllä varannut ravintolapöytiäkin, en kyllä enää aikoihin, mielummin olen käynyt sitten kavereitteni kanssa, jotka arvostavat tällaisia juttuja enemmän. Miehelle nuo asiat tuntuivat olevan aika yhdentekeviä tai sitten saattoi joskus tykätäkin ihan, otti huomioimisen mielellään vastaan, mutta ei tajunnut että joskus voisi vastavuoroisesti huomioida minuakin.
Voi olla että on muuttunut varovaiseksi, ettei ärsyttäisi, mutta toisaalta ei ole koskaan oikeastaan vienyt minnekään treffeille, vaikka olen monesti toivonut tämäntyyppistä huomiointia tai ylipäänsä panostusta parisuhteen eteen.
En ymmärrä täysin miksi ei halua erota. Ei kuulemma halua rikkoa perhettä. Mutta miksi haluaa olla ihmisen kanssa joka on onneton suhteessa, eikä ole seksiä, läheisyyttä tai rakkauttakaan. Minun puoleltani on kaikki tunteet kuolleet. En halua että mieheni edes koskee minuun. T. Ap
"Toisaalta ei ole koskaan oikeastaan vienyt minnekään treffeille, vaikka olen monesti toivonut tämäntyyppistä huomiointia tai ylipäänsä panostusta parisuhteen eteen."
Oletko siis kertonut myös miehellesi tämän toiveen vai vain toivonut tätä itseksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko olla onnellinen vai haluatko lapsesi olevan onnellisia? Siitähän on pohjimmiltaan kysymys.
No tätä olen miettinyt hyvin paljon ja sitähän on hyvin vaikea myös ennustaa etukäteen. Lapsille ei ole ideaalia se, että äiti onneton ja tyytyy huonoon kohteluun. Toisaalta ydinperheen särkyminen surettaa ja eron jälkeen lapset voivat oireilla pahastikin tai sitten voi tapahtua hyviä asioita ja tilanne muuttua paremmaksi heidänkin kannalta. Kyllä haaveilen siitäkin että vielä joskus löytäisin mahdollisesti uuden miehen. En tiedä onko se kovin realistista, mutta kai sitä saa haaveilla. Tämä suhde on kuitenkin minun puoleltani ollut jo kuollut niin pitkään, että ns surutyö on jo pitkälti varmaan tehtykin. T. Ap
Huonoon kohteluun? Missä se huono kohtelu on? Mies tekee osan kotitöistä ja haluaa pariterapiassa kohdata ja korjata ongelmat, mutta sinä et tule yhtään vastaan.
Tekee osan, ehkä 20% kotitöistä, kun aiemmin et tehnyt mitään. Edelleen ruokahuolto esim on täysin minun vastuullani, samoin kaupassa käynti. Tänään en vaan jaksanut lähteä kauppaan, kun olen ollut töissä koko viikonlopun ja mietin tajuaako mies että jääkaappi on aivan tyhjä, mutta eihän se tajunnut ja meni jo nukkumaan, tai sulkeutui makuuhuoneeseen katsomaan jalkapalloa. En tiedä, eikä kiinnosta, nukumme eri huoneissa minun toiveestani.
Mies on tosi ilkeä luonteeltaan. Helposti jos jotain toiveita esittää tai kertoo tarpeistaan, loukkaantuu ja alkaa nälviä jne. On esim aina suhtautunut läheisyydenkaipuuseeni ylimielisen halveksivasti, vaikka nyt ehkä viime aikoina vähemmän, kun en ole siitä edes puhunut tai sitä kaivannut. Mies on myös aika itsekäs, ei kauheasti osaa huomioida muita. Sama koskee lapsia, ei ymmärrä jos vaikka lapsi on tosi väsynyt illalla ja siksi oireilee, vaan saattaa alkaa huutaa lapselle ja sitten joutuu tosi paljon isän ja lasten välisiä nahisteluitakin selvittämään. Olen tosi väsynyt kaikenkaikkiaan. Miestä joutuu hirveästi ohjailemaan ihan perus arjen asioissa, lastenkasvatuksessa jne. Eikä se riitä että sanoo kerran tai pari, vaan ne asiat on aina sitten uusia kun tulevat uudestaan eteen. Olen tullut siihen tulokseen, että häntä ei vaan kiinnosta hoitaa osuuttaan tai yrittää esim olla hyvä vanhempi lapsille, kuten ei myöskään hyvä mies vaimolle. T. Ap
Millaista teillä oli alussa? Olitko oikeasti rakastunut? Himoitsit häntä päivittäin? Jos suhde on ollut laimea alusta alkaen, sitä voi olla vaikeaa korjata tässä vaiheessa sellaiseksi, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Itselläni sama juttu. Pystyin vihdoin irrottautumaan miehestä, joka kohteli huonosti. Vieläkin kipuilen eroa, mutta kyllä se tästä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
"Toisaalta ei ole koskaan oikeastaan vienyt minnekään treffeille, vaikka olen monesti toivonut tämäntyyppistä huomiointia tai ylipäänsä panostusta parisuhteen eteen."
Oletko siis kertonut myös miehellesi tämän toiveen vai vain toivonut tätä itseksesi?
Voi kuule Olen toivonut vaikka ja mitä ja yrittänyt kertoa miehelle miten hän voisi tehdä minut onnelliseksi. Eivät ole mitään isoja asioita. Esim jos hän joskus tulisi töistä kaupan kautta ja olisi suunnitellut päivällisen koko perheelle, vieläpä jotain mistä itse pidän, niin sillä tavalla olisi helppo huomioida, mutta ei hän pitää itsestäänselvyytenä että minä huolehdin ruoat, koska eihän hän tarvi itse ruokaa kun on syönyt ison annoksen töissä. Toki ruoka kyllä aina hänelle maistuu, jos sattuu olemaan mieluisaa, eikä kyllä kiitostakaan kuulu. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Millaista teillä oli alussa? Olitko oikeasti rakastunut? Himoitsit häntä päivittäin? Jos suhde on ollut laimea alusta alkaen, sitä voi olla vaikeaa korjata tässä vaiheessa sellaiseksi, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Olin tosi rakastunut ainakin ensimmäiset 5 vuotta, vaikka mies oikeasti kohteli välillä tosi huonosti. Keskityin itse lapsiin ja sitten aloin pikkuhiljaa kyllästyä ja halutkin alkoivat mennä. Kai tajusin ettei mies tule muuttumaan, tyhmänä olin sellaista kuvitellut ja aina ollut toiveikas, se on osa perusluonnettani. Mies toisaalta on myös kova puhumaan ja puhuukin välillä, etenkin nuorempana puhui pääni ihan pyörälle. Nytkin silloin viime keväänä sai minut vielä jäämään kun lupasi tehdä asioita suhteen eteen, mutta nyt herään siihen että oikein mitään ei ole tehnyt. Se, että omia sotkujaan siivoaa enemmän ei valitettavasti riitä minulle alkuunkaan. T. Ap
Se on ero sitten nyt. Turha jahkata loputtomiin, vaan reippaasti kohti uusia tuulia!