Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytäisi miehen, joka oikeasti nauttisi naisensa seurasta ja miettisi kaiken yhteisen hyvän kautta?
07.05.2023 |
Vai onko niitä edes? Perhe ja parisuhdekeskeisiä miehiä? Itse olen tällainen ja haluaisin löytää miehen jolla edes suurinpiirtein samat arvot ja ajatusmaailma. Nyt olen kohdannut vain miehiä, jotka jaksavat panostaa ensimmäiset puoli vuotta ja sen jälkeen alamäkeä joka saralla, ei kiinnostusta miettiä yhteisiä vapaita, lomia matkoja, tai muitakaan yhteisiä suunnitelmia. Sitten kun minä olen se aloitteellisempi osapuoli niin pikkuhiljaa löytyy valittamista vähän joka jutusta tai siitä mikä vaiva on kun PITI lomat sovittaa jotenkuten samaan aikaan jne. Mietin vaan että mitä miehet saa tällaisista suhteista?
Eikä tarvitse ehdottaa että hanki kavereita tai älä ripustaudu mieheen jne mitä näitä nyt on. Viihdyn paljon yksinkin ja miesystävä/kumppani sekä sen kanssa puuhailu on täysin eri asia kuin kavereiden näkeminen ja niiden kanssa oleilu, ainakin itselleni. Eikä niitä kavereita aikuisiällä niinvain hankita.
Kommentit (173)
Mitäkö miehet saa tällaisesta suhteesta?
Äitylin joka hoitelee kaikki käytännön asiat, mies tulee valmiiseen kotiin kun nainen hoitaa kaiken. Mies saa tyhjennysreiän ja mukavan elämän, nainen hoitaa arjen ja mies voi tulla ja mennä niin kuin sinkkuna tai sitten vaikka pelailla tietsikalla.
Joo ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun tuttavaporukassa monet pariskunnat harrastaa yhdessä kaikenlaista. Juoksua, golfia, museoita. Yms.
Mistä tällaisia miehiä löytää? Siis vapaana.
Enimmäkseen tuntuu olevan vaan näitä, joille kaikenlainen liikunta on aivan kauhistus paitsi ehkä just salilla käyminen (+penkkiurheilu käy). Tosin sitäkään kiinnostuksen kohdetta ei voi jakaa naisen kanssa vaan sekin on kauhistus, että nainen tykkää katsoa urheilua. Lenkille ei todellakaan voi lähteä, koska sehän nyt vaan on ihan tyhmää ja ulkona on sitä paitsi niin pska sääkin että eihän sinne meinaa edes viitsiä röökille mennä. Ja sitten kun ei ole, niin onkin terassisää..
Että joo. Eipä tällaisen kanssa oikein kiinnosta tapaillakaan, saati sitten pariutua.
Enemmänkin tekisi mieli kysyä sinulta, että mistä sinä oikein löydät tuollaisia miehiä?
No ihan töissä ne vapaat miehet on just tuollaisia. Tai no, suurin osa varatuistakin.
Kaikki kasvisruokakin on pupuille joiden kanssa on tehty diili, ettei kosketa toistemme eväisiiin. Ehe-heh-he-heh-öyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin usein. Miksi miehet haluaa parisuhteen, kun se oma kumppani vaikuttaa olevan kaikin puolin niin vastenmielistä seuraa? Onko se helppo vakipano niin iso juttu, että sen edestä siedetään mitä vain?
No se nimenomaan, kun miehet haluaa pillua ja usein. On liian työlästä niiden mielestä lähteä kokoajan uutta panoa etsimään. Jos saa vielä avustusta kodinhoitoon niin se on plussaa. Kyllä ne kavereitaan arvostavat enemmän, niiltä ei vaan voi sitä yhtä asiaa hakea kun niillä ei sitä ole.
Sen verran alkaa olla yleinen se fiksaatio kakkoseen, että kyllä sitä kavereiltakin voisi kysellä. Saisi parhaassa tapauksessa sekä ottaa että antaa ja jopa suuhunkin.
Ei tuossa naista spesiaalireikineen tarvita yhtään mihinkään vaan nehän ne eniten kiinnostaa jotka on miehilläkin tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa
Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap
Miten tämän nyt nätisti sanoisin?
Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa.
Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.
Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.
Naisten "yhteinen hyvä" on nähty ja kuultu jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostai henkisen kasvun kurssilta?
yksikään parisuhde ei ole ikinä ollut eikä tule ikinä olemaan sellainen kuin "ne ihanat ensimmäiset 6kk" ja tämä on yksi syy nykyajan sinkkukulttuurin syntyyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin usein. Miksi miehet haluaa parisuhteen, kun se oma kumppani vaikuttaa olevan kaikin puolin niin vastenmielistä seuraa? Onko se helppo vakipano niin iso juttu, että sen edestä siedetään mitä vain?
Samaa olen miettinyt. Miksi olla parisuhteessa, jos yhteinen tekeminen/aika on kuitenkin lähinnä velvoite, joka hoidetaan alta pois, että pääsee taas oikeasti kiinnostavien omien harrastusten pariin. Eikö helpompaa olisi vain olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Eihän siinä olekaan mitään vikaa, että VÄLILLÄ puuhailee omiaan. Ihan normaalia molemmille. Mutta se ongelma käsittääkseni on siinä, että edes VÄLILLÄ ei tehdä mitään yhteisiä, kivoja juttuja. Eikä suunnitella eteenpäin vaikkapa nyt lomamatkoja tai jotain pienempiä juttuja.
Näin ainakin aloituspostauksesta ymmråäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Daddy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko kuitenkin ehtinyt kaikkien noiden naisten kanssa tehdä lapsia, vai kenen lapsista tässä puhutaan?
En onneksi sentään jokaisen kanssa =) Olen kerran ollut isäpuoli ennen kuin sain omia lapsia. Viimeisimmät 2 kokemusta siis omien lasten äideistä. Sitä iloa ja juhlaa en ole vielä kerennyt kokemaan että omat lapset ja (itsekäs) nainen joka ei yhdenkään lapseni äiti. Epäilen uskallanko nähdäkään.
Siis ymmärränkö oikein että
1. Nainen oli yh, ja laittoi itsensä oman lapsensa edelle
2. Nainen teki kanssasi lapsia, ja taas oli itsekäs ja laittoi itsensä yhteisten lastenne edelle
3. Nainen myös lisääntyi kanssasi, ja ajatteli enemmän itseään kuin yhteisiä tai sinun lapsia?
Älä nyt hyvä mies ainakaan enempää lapsia tee, jos olet jo kahdet omat ja yhdet toisen lapset ehtinyt hylätä. Jotenkin vaikea uskoa että ainakaan kaikki syy olisi tässä naisissa, jos kyseessä on jo kolmas epäonnistunut lapsiperhekokeilu sinulle...
Mitä ihmettä mistä päätellen olen lapseni hylännyt? En ikinä hylkäisi lapsiani. Ennemminkin toisinpäin erään naisen kohdalla.
Vaikea uskoa että syy olisi naisissa? Mutta helppo uskoa ketjun aloittajaa että vika olisi miehissä 69-9 tykkäykset. Eli mikä sopii omaan agendaan niin se uskotaan, mikä ei sovi omaan agendaan niin sitä epäillään epätodeksi? Asia kunnossa!
Parisuhdekeskeinen mies? Siis että haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa viltin alla lusikassa sun kanssa? En usko että löytyy. Alussa varmasti kyllä, mutta jossain kohtaa tulee se vaihe että pitää olla omaakin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Ei siinä ole mitään kauheaa, se oli vain toteamus. Minä olen nainen ja haluan puuhata omia juttujani. Siksi tapailen miehiä vain seksin merkeissä. En ryhdy suhteeseen, koska en oikeasti halua muuta kuin puuhata niitä omia juttujani ja välillä seksiä.
Parisuhteessakin voi puuhata omis juttuja, jos osapuolet ovat täysijärkisiä, itsenäiseen toimintaan kykeneviä ihmisiä, eivätkä latvalahoja av-mammoja.
Niin voi, mutta kun en halua huomioida yhtään ketään yhtään enempää kuin seksisuhde vaatii. Tämä sopii mulle erinomaisesti. Miksi ottaisin miehen riesoikseni, jos en kerran parisuhdetta halua? Vai pitäisikö mun tehdä kuten aloittajan mies; ryhtyä suhteeseen olematta kuitenkaan valmis panostamaan siihen ollenkaan tai tekemään mitään toisen mieliksi.
Ei toki pitäisikään. Mutta tässä keskustelussa on myös esitetty, että ne omat jutut olisivat jotenkin parisuhteen este tai ainakin rasite, mitä ne eivät mielestäni oikeasti ole.
Se riippuu parisuhteesta ja siitä, että miten aikaavieviä ja intensiivisiä ne omat jutut ovat ja miten sitä aikaa ja kiinnostusta sitten riittää niihin yhteisiin juttuihin. Ja riittääkö se kumppanille.
Itse tiedän omien juttujen olevan mulle niin tärkeitä, että tähän tilanteeseen ei mahdu parisuhde. En jaksa, enkä halua joustaa kenenkään toiveiden mukaan tai tehdä mitään, mikä ei kiinnosta. Parisuhde ei antaisi minulle mitään, olisi vain rasite.
Olen miettinyt paljon samaa. Miehet ei tunnu ainakan julkisesti koskaan kehuvan vaimoja ja tyttöystäviään ja parisuhdetta vaan niistä valitetaan ja parjataan, ja vitsaillaan kuinka kamalaa on olla varattu mies jne.
En ole kuullut YHTÄKÄÄN kertaa miehen esim. sydämmellisesti puhuvan kaverille tai tuttavalle naisestaan. Tai edes kauhean arvostavaan sävyyn, "muija sitä ja jäkäjäkä" tyyliin korkeintaan.
Yheiskunnassa yleisestikin välittyy kauhean negatiivinen kuva vakavasta parisuhteesta tai avioliitosta ja miehille on OK parjata sitä kauheaa suhdettaan kaikille muille miehille ja sitten sitä yhdessä voivotellaan ja toivotetaan "onnea valintoihin" -tyyppisesti selkään taputellen.
Olisi kiva joskus kuulla, kun mies puhuu kivasti ja edes arvostaen puolisostaan... ehkä naisiakin alkais eritavalla kiinnostaa mm. ne petipuuhat ja muut kun olisi sellainen olo, että arvostetaan ja välitetään oikeasti ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvassapa niitä on, kun ei naisiakaan enää meinaa löytää, jotka sopivat tuohon kuvailuusi.
Niin taitaa olla, mukava seurata vierestä vanhempieni elämää kun puuhailevat yhdessä mieluisia juttuja, on mökkeilyä, kalastusta, sienestystä ja marjastusta ja nyt uusimpana isäni hankki molemmille sähköpyörät ja katselee google mapsilla erilaisia uusia reittejä pyöräreissuille. En ole koskaan saanut kokea mitään tällaista, näin niinkuin esimerkkinä miten pienillä jutuilla näytetään se että se yhteinen elämä on tärkeää ja sitä arvostaa, puuhaillaan yhdessä kaikkea ja mennään mukaan niihin toisen juttuihin.Ap
Juuri tällaista itsekin etsin, mutta koko muu maailma tuntui etsivän vaan seksi sitä ja seksi tätä. Olin niin kurkkuani myöden täynnä seksiseikkailujen ja ylipäätään seksuaalisuuden ympärillä pyörivää elämää kuin vain olla ja voi! Mihin katosi kaikki muut arvot ja syvällisempi ajattelu??!
Minulla kävi tuuri: löysin leskimiehen, hän ymmärsi elämästä muutakin kuin hetken iloja tai seksin keskittämistä koko elämän navaksi.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekeskeinen mies? Siis että haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa viltin alla lusikassa sun kanssa? En usko että löytyy. Alussa varmasti kyllä, mutta jossain kohtaa tulee se vaihe että pitää olla omaakin elämää.
Luulen, että tässä ei nyt haeta sitä että ollaan 24/7 kainalossa kaksistaan. Vaan että oikeasti kiinnostais se oma parisuhde ja sen eteen myös itse näkisi vaivaa. Se ei tarkota oman elämän unohtamista vaan että ottaa sen toisenkin huomioon mm. arkea suunnitellessa ja muutenlon elämässä. Eikä tee päätöksiä ja toimi kuin sinkku ja itse minäminä ajatuksella. Ei parisuhdetta voi ylläpitää vaan tekemällä omia juttuja ja odottaen että toinen on itsestään selvyys. Ja jos yhteiset asiat ei kiinnosta, miksi olla yhdessä? Eikä tässä nyt välttämättä tarvitse mitään rahallista panostusta vaan sitä, että huomioi ja on aidosti kiinnostunut toisesta ja se yhdessä vietetty aika on oikeasti kivaa ja merkityksellistä sillon kun sitä on. Eikä siten, että pakolla tai velvollisuuden takia väkisin tehdään niitä juttuja naama rusinana. Kyllä sen se toinen sitten huomaa, kun ei kiinnosta. Ja jos ei kiinnosta vaan omat jutut tärkeämpiä miksi oi miksi pitää jatkaa suhdetta sen alkuhuuman jälkeen???
En viitsinyt lukea ykkössivua enempää kommentteja kun vaihteeksi tuo sama katkeroitunut sekopää spämmäämässä aivan raivona. Joskus sitä miettii että olisipa hauska nähdä millainen tapaus noidenkin itkupotkuviestien takana on :D
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdekeskeinen mies? Siis että haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa viltin alla lusikassa sun kanssa? En usko että löytyy. Alussa varmasti kyllä, mutta jossain kohtaa tulee se vaihe että pitää olla omaakin elämää.
Varmaan elämä aika vaikeaa kun ajattelu on jäänyt noin mustavalkoiselle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa
Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap
Miten tämän nyt nätisti sanoisin?
Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa.
Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.
Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.
Apua. Kuullostaa jotenkin pahasti siltä että vaimosi on aluksi esittänyt jotain ihan muuta kuin on ja todellinen luonne ja kiinnostuksen kohteet tulee sitten kivasti ilmi ihan reippaasti myöhemmin. Tuntuu olevan todella yleistä (sekä miehillä että naisilla.) Kun voisi olla vaan oma itsensä, itseään tai muita k**ettamatta! Näin oikeasti riittävän samantyyliset ihmiset voisivat löytää toisensa.
Harvassa ovat naisetkin jotka tuohon kuvaukseen sopivat, saati semmoiseen kauhistukseen kun perheen perustamiseen. Ja tätä palstaa lukiessa vissiin kaikki miehetkin vaan makaa sohvalla ja juo kaljaa eikä auta yhtään lasten kanssa yms yms, en sitten tiedä miksei näy missään omassa tuttavapiirissä tai muutenkaan "tuolla tosielämässä".
Onneksi löysin ulkomailta naisen jota kiinnosti lapsiperheen perustaminen ja ns. tylsä perhe-elämä, Suomesta ei löytynyt vuosien/kymmenien hakemisella. Arvotkin enemmän konservatiiviset, mitä itse ainakin arvostan parisuhteessa. Ja toisin kuin kaiken maailman nykyfeministit olettavat, tämä ei tarkoita millään tasolla epätasa-arvoa suhteessa, tarkoittaa vain että teemme kumpikin enemmän asioita jotka sukupuolellemme sopivat, ihan mieltymystenkin puolesta.
- Ylpeä isä ja mies.
Niin siis naiset vaatii miestä luopumaan omasta ystäväpiiristään ja miehen kuuluukin tehdä kaikkensa jotta naisen ystävät hyväksyy miehen (ne ei tietenkään vaihdu).