Mistä löytäisi miehen, joka oikeasti nauttisi naisensa seurasta ja miettisi kaiken yhteisen hyvän kautta?

Minäkin haluaisin aidon KUMPPANIN. Rinnalla kulkijan, yhdessä asioita ihmettelevän, rakastavan, läheisyyttä antavan, rakastajan ja sydänystävän! En ole moiseen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko tosissaan seurustella peilikuvasi kanssa?

Olen ollut saman naisen kanssa yli 21 vuotta.

Olemme onnellisia yhdessä.

Mielestäni yksi parisuhteemme salaisuus onkin se, että meillä molemmilla on myös oma elämä. Omia ystäviä. Omia harrastuksia. Omia mielipiteitä. Omaa rahaa. Lupa myös olla eri mieltä. Lupa riidellä. Saa pyytää ja antaa anteeksi.

Olisi suunnattoman ahdistavaa, jos aina pitäisi kaikki ajatella yhteisen hyvän kautta.

M40

Eli ette tee yhdessä muuta kuin suoritatte perusarkea ja sekin mielellään mahdollisimman erikseen? Juuri lähdin tuollaisesta suhteesta, jossa olin 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? 

Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa. 

Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.

Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.

Täällä olisi sulle sopiva vaimo!! :D Minä haluaisin puolison, jonka kanssa tutkailla historiallisia kohteita, erityisesti esihistoriallisia. Tykkään myös patikoinnista ja olen miettinyt, kuinka mahtavaa olisi harjoittaa pienimuotoista harrasteluarkeologiaa. Nykyisin olen sinkku, mutta ex-miehen mielenkiinnon kohteet olivat jääkiekko, autot ja nettitrollaus. Ei ihan mätsätty. Tarvitsen älykkään ja uteliaan miehen, joka haluaa tutkia asioita. Ja mennä! Nauttia luonnosta! Ei vaan maata sohvalla selaillen puhelimesta autoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Miehet kun haluaa pilkureikä-kodinkoneen,joka köy töissä,maksaa vähintään puolet, hoitaa kodin ja antaa reikää- muuten pitää suunsa kiinni, eikä häiritse miestä.

Mitäpä nainen tämmöisessä suhteessa saa?

Munaa ja asunnon paremmalta paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailta ite löysin...

Sama täällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostaa rasittavalta.

Miksi? Ap

Jo rivien välistä näkee ettet ole valmis tekemään mitään yhteisen hyvän eteen. Miehen täytyy hymyillä, tienata ja rakastella kuten romanssikirjojen satumainen prinssi.

Suurin osa parisuhteista on sitä, että mies hyötyy,ja nainen häviää. Sinkkunainen on onnellisin, seiuraavakai onnellisin on parisuhteessa oleva mies, onnettomin on sinkkumies. Kaikki miehet haluaa parisuhteeseen,koska panos tuotos- suhde hyödyttää heitä. Naisia se ei hyödytä. Jos nainen haluaa jotain, miehen mielestä se on vaatimista. Jos mies haluaa jotain, se on miehen mielestä itsestäänselvyys.

Naiset sitä pariutumista ja sitoutumista ihan itse vaativat. Miehen optimitilanne on muutama kaunis fwb kerrallaan sopivalla rotaatiolla, esim 3kk välein uusi tuttavuus.

Minun mieheni on juuri tuollainen. Löysin hänet yhteisen harrastuksen kautta. Hänellä ei ole sosiaalista mediaa, eikä hän ravaa baareissa. Tykkäämme kumpikin retkeillä ja muutenkin liikkua luonnossa.

Olen saanut palstamammoista sen vaikutelman, että suurin osa heistä ei ole ollut koskaan tyytyväinen miehiin. Täällä on siis enimmäkseen naisia, jotka eivät koskaan onnistu kiinnittämään hyvien, tai edes normaalien miesten huomiota. Voisi olla pikkuhiljaa aika katsoa peiliin.

Kyllä kaikki tuntemani parisuhteessa olevat miehet on tuollaisia, ap. Noin puolet heistä ulkomaalaisia. (Koulutettuja ja työssäkäyviä ulkomaalaisia.) Tänne kommentoivat on niitä ikisinkkuja, heillä on vähän eri meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? 

Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa. 

Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.

Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.

Luulisin, että sulla ei tule olemaan mitään ongelmaa löytää naista, jolla on sun kanssa yhteiset mielenkiinnon kohteet.

Jaa-a. Mistä löytäisi naisen, jolle se mies itsessään on se tärkein asia, eikä se että pääsee matkustelemaan. No, ei sellaista ole koska se olisi luonnonvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? 

Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa. 

Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.

Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.

Hieman tulee fiilis, että toinen kyllästyi vetämään sitä roolia jonka perusteella ylipäätään suhteeseen keskenänne päädyitte. Tuo ei itseasiassa edes ole kovinkaan harvinaista, mutta harvinaisen älytöntä se roolin esittäminen kyllä tutustumisvaiheessa on.

Siinähän olisi tarkoitus nimenomaan tutustua siihen ihmiseen, että minkälainen hän on ja että onko meillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita, jaetaanko me samankaltainen ajatus- ja arvomaailma tai onko meillä samanlaisia toiveita tulevasta elämästä ja etenkin samanlainen tahtotila niiden toteuttamiselle vaiko tyydytäänkö vain unelmoimaan. Jne. Miten mikään näistä voi onnistua, jos toinen (tai molemmat) vetää suhteen alussa jotain unelmaminänsä roolia tai muuten vaan esittää ihmistä jota ei ole olemassakaan? Silloinhan yhteen päätyy kaksi ihmistä jotka ei tapailustaan ja kuvitelmistaan huolimatta tunne toisiaan käytännössä lainkaan. Saa sitä sitten ihmetellä, että toinen olikin ihan erilainen sitten kun oltiin saman katon alla! 

Hupaisasti se vielä usein on mennyt niin, että toinen toivoi, ettei kumppani muuttuisi ikinä (koska on niin unelma) ja toinen toivoi, että toinen vielä ajan myötä muuttuisi (paremmaksi).

Lisäksi yleinen virhe on niin tapaillessa kuin jo parisuhteessa eläessä, ettei asioista oikeasti puhuta vaan mieluummin lakaistaan etenkin hankalammat asiat maton alle (tai sellaiset joihin tietää/arvaa toisen kannan jo ennalta eikä se ole itselle mieleinen). Sitten toivotaan, oletetaan ja kuvitellaan kaikenlaista ja kun nämä toiveet ja yksin omassa päässä tehdyt sopimukset harvemmin sitten osuu kohdilleen niin se pettymys purkautuukin raivoamisena ja mykkäkouluna ym.

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö miehet saa tällaisesta suhteesta?

Äitylin joka hoitelee kaikki käytännön asiat, mies tulee valmiiseen kotiin kun nainen hoitaa kaiken. Mies saa tyhjennysreiän ja mukavan elämän, nainen hoitaa arjen ja mies voi tulla ja mennä niin kuin sinkkuna tai sitten vaikka pelailla tietsikalla.

Joo ei kiitos.

Paitsi että AP:n tapauksessa ilmeisesti seksiäkään ei ollut tyyliin vuosikausiin, joten ei tässä mistään tyhjennyksestä ole kyse, mutta kotipalvelusta mahdollisesti kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Viera
</p>

<p>ilija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? 

Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa. 

Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.

Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.

Hieman tulee fiilis, että toinen kyllästyi vetämään sitä roolia jonka perusteella ylipäätään suhteeseen keskenänne päädyitte. Tuo ei itseasiassa edes ole kovinkaan harvinaista, mutta harvinaisen älytöntä se roolin esittäminen kyllä tutustumisvaiheessa on.

Siinähän olisi tarkoitus nimenomaan tutustua siihen ihmiseen, että minkälainen hän on ja että onko meillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita, jaetaanko me samankaltainen ajatus- ja arvomaailma tai onko meillä samanlaisia toiveita tulevasta elämästä ja etenkin samanlainen tahtotila niiden toteuttamiselle vaiko tyydytäänkö vain unelmoimaan. Jne. Miten mikään näistä voi onnistua, jos toinen (tai molemmat) vetää suhteen alussa jotain unelmaminänsä roolia tai muuten vaan esittää ihmistä jota ei ole olemassakaan? Silloinhan yhteen päätyy kaksi ihmistä jotka ei tapailustaan ja kuvitelmistaan huolimatta tunne toisiaan käytännössä lainkaan. Saa sitä sitten ihmetellä, että toinen olikin ihan erilainen sitten kun oltiin saman katon alla! 

Hupaisasti se vielä usein on mennyt niin, että toinen toivoi, ettei kumppani muuttuisi ikinä (koska on niin unelma) ja toinen toivoi, että toinen vielä ajan myötä muuttuisi (paremmaksi).

Lisäksi yleinen virhe on niin tapaillessa kuin jo parisuhteessa eläessä, ettei asioista oikeasti puhuta vaan mieluummin lakaistaan etenkin hankalammat asiat maton alle (tai sellaiset joihin tietää/arvaa toisen kannan jo ennalta eikä se ole itselle mieleinen). Sitten toivotaan, oletetaan ja kuvitellaan kaikenlaista ja kun nämä toiveet ja yksin omassa päässä tehdyt sopimukset harvemmin sitten osuu kohdilleen niin se pettymys purkautuukin raivoamisena ja mykkäkouluna ym.

Minusta tässä ollaan aika ytimessä. Ja usein huomaan, että naisetkin itse jäävät siihen suhteeseen joka ei vaan toimi ja jossa ollaan ihan erilaisia ja koitetaan muuttaa sitä toista sellaiseksi mitä se ei ole. Toki näin varmasti myös miehillä.

Eli toisaalta ollaan ehkä kasvettu vähän eri suuntiin eikä huomata ajoissa, tai ollaan rakastuttu siihen omaan odotukseen tai toiveeseen toisesta, mitä se toinen ei kuitenkaan lopulta vaan ole. Ei voi toista muuttaa ja jos on vedetty roolia niin kyllä se jossain vaiheessa väsyttää. Kyllä Apn kuvailemia miehiä on, jos vaan oikeasti löytyy se kenen kanssa on oikeasti samanlaisia mielenkiintoja ja se kuuluisa kemia ja kiinnostus. Tai ainakin lähestulkoon, ihan täydellistä voi ollakin vaikea löytää.

Tässä palataan siihen rohkeuteen lähteä vääränlaisesta suhteesta jos kaipaa muuta kuin mitä "saa". Tai vaihtoehtoisesti on muutettava omia ajatuksia ja omia tekemisiä siinä parisuhteessa jos toinen ei puhumisenkaan jälkeen halua muuttua tai pysty muuttua tai kiinnostaa niin eri jutut.

Uskon, että kyllä jokaiselle on se oikeasti hyvä kumppani, jos vaan uskaltaa ja jaksaa etsiä ja päättää epätyydyttävän suhteen itse. Ja oletko itse oikeasti sitten kiinnostunut niistä miehen asioista? Minä esim. En tajua mitään autoista tai tietokonepeleistä mutta olen silti kiinnostunut ja utelias ja saatamme keskustella aiheesta mieheni kanssa pitkään ja syvällisestikin. Ei välttämättä voida tehdä yhdessä kaikkea siihen liittyvää mutta koska olen kiinnostunut ja utelias mies saa tilaisuuden kertoa ja näyttää asioita ja pääsen sitä kautta hänen kanssaan yhteyteen. Samalla tapaa hän jaksaa olla kiinnostunut minun taideharrastuksesta ja muusta vaikka ei niitä yhdessä tehtäisikään.

Mielestäni kommunikaatio ja se että -molemmat- jaksaa olla kiinnostuneita toisistaan on tämän asian ydin. Jos toinen luovuttaa tai toinen koittaa muuttaa toista toiseksi ei se toimi. Kaikkia ei ole luotu toisilleen vaikka paperilla näyttää hyvältä.

Naisen näkökulma ja parisuhteen kannalta paras ei ole sama asia.

Toisekseen sellainen mies joka tekee asiat parisuhde edellä, aiheuttaa konfliktia koska nainen haluaa asiat useimmiten itsensä kannalta, ei parisuhteen ja vielä sen lisäksi mieshän on noin toimiessaan aivan liian tylsä ja kiltti, eikä elämässä ole sitten jännitystä kun mies pyrkii tasoittamaan yhdessäeloa ja tulevaisuutta.

Summaus: Nainen harvoin tietää itse mitä haluaa ja tämä vahvistaa todeksi lausahdus 'haksahdan aina vääränlaisiin miehiin, olen kuin joku k-pää magneetti', ikäänkuin asiat vain nyt tupsahtivat naisen elämään ilman hänen vaikutusta asiaan miltään osin.

Löysin pienestä kotikaupungistani sellaisen. En ikinä olisi uskonut, että siitä tuppukylästä löytää ketään. Olin aina varma, että löydän Helsingistä puolison. No kappas vain ihan entisiltä kotikulmilta hän löytyikin. Hyviä miehiä on olemassa. On vain aikamoinen homma siivilöidä heidät kaiken kuran seasta, mutta kyllä se lopulta onnistuu. Pitää olla sinut itsensä kanssa. Tasapainoinen ja järkevä ihminen etsii rinnalleen toisen tasapainoisen ja järkevän ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa

Ei vaan juuri tuollaista en halua, noita miehiä on paljon. Tekevät ja osallistuvat (joskus ehkä jotain maksavatkin) mutta kaikki naama nurinpäin ja kärttyisinä. Ompa kivaa. Ap

Miten tämän nyt nätisti sanoisin? 

Minulta on vaimo tappanut kaiken innon yhteiseen tekemiseen, koska hän ei koskaan ole kiinnostunut sellaisista asioista, jotka kiinnostaisivat minua. Aikaisemmin tein paljon matkasuunnitelmia ja ideoin kaikkia hauskoja retkiä, jossa meillä voisi olla yhdessä kivaa. Aluksi se oli vaimolle ihan ok, ja hän tuli mielelläänkin mukaan. Mutta sitten entistä vastentahtoisemmin. Sitten hän alkoi vaatimaan, että teemme joka toinen kerta sellaista, mikä häntä kiinnostaa. Hyvin nopeasti teimme vain asioita, jotka kiinnostivat häntä, eikä hän enää halunnut tehdä mitään, mikä minua kiinnostaa. 

Itseäni esimerkiksi kiinnostaa kovasti esihistoria (ja historia), ja usein näin keväisin suunnittelen pieniä retkiä, joissa olisi mahdollista vierailla esim. muinaisjäännöskohteilla, kalliomaalauksia katsomassa, tai ehkä jossakin kartanossa, tai vaikka sotahistoriallisella kohteella. Tai huonommalla ilmalla museossa, taidemuseokin on ihan ok. Luontoretketkin kiinnostaisivat, vaikkapa pieni patikointi luontopolulla, ja makkaranpaisto nuotiolla; mihinkään pitkille vaelluksille en lähtisi. Illalla mahdollisesti ravintolaan, kahvilaan, ja illalla konserttiin tai teatteriin. Mutta ei, mikään tällainen ei kiinnosta enää lainkaan. Pidin häntä näistä asioista kiinnostuneena, sivistyneenä ihmisenä.

Shoppailu, bändikeikat, kavereiden luona käyminen kiinnostaisi vaimoa tällä hetkellä. IKEA-reissut samoin. Minä kuljen kyllä mukana, mutta olen aika pettynyt, koska hän ei halua tehdä enää asioita, joista minä tykkäisin. Ja maksan ison osan shoppailuistakin, joita pidän suurimmaksi osaksi turhina... uutta IKEA-kamaa vanhan tilalle, joka myydään tai lahjoitetaan FB-kirppiksellä muutaman vuoden jälkeen pois.

Täällä olisi sulle sopiva vaimo!! :D Minä haluaisin puolison, jonka kanssa tutkailla historiallisia kohteita, erityisesti esihistoriallisia. Tykkään myös patikoinnista ja olen miettinyt, kuinka mahtavaa olisi harjoittaa pienimuotoista harrasteluarkeologiaa. Nykyisin olen sinkku, mutta ex-miehen mielenkiinnon kohteet olivat jääkiekko, autot ja nettitrollaus. Ei ihan mätsätty. Tarvitsen älykkään ja uteliaan miehen, joka haluaa tutkia asioita. Ja mennä! Nauttia luonnosta! Ei vaan maata sohvalla selaillen puhelimesta autoja.

Kuulostaapa kivalta!

Veisin sinut heti kesällä tutkimaan ja valokuvaamaan vaikkapa Varsinais-Suomen kuppikiviä tai Etelä-Savon kalliomaalauksia, ja tehdä retkipäiväkirja.. Kulttuuriympäristön palveluikkunaa olen jo selaillut sekä suunnitellut reittiä, mutta seuraa puuttuu.. No, haaveensa kullakin.

En tiedä mistä tuollaisia miehiä löytää muuta kuin tosi hyvällä tuurilla. Itselläni sellainen tarttui ihan baarista matkaan. Siellä jo toki heti huomasin että mies oli tosi fiksu, empaattinen ja keskustelukykyinen. Mutta eihän sitä voi todella tietää kuin vasta vuosien päästä millainen se mies on suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen näkökulma ja parisuhteen kannalta paras ei ole sama asia.

Toisekseen sellainen mies joka tekee asiat parisuhde edellä, aiheuttaa konfliktia koska nainen haluaa asiat useimmiten itsensä kannalta, ei parisuhteen ja vielä sen lisäksi mieshän on noin toimiessaan aivan liian tylsä ja kiltti, eikä elämässä ole sitten jännitystä kun mies pyrkii tasoittamaan yhdessäeloa ja tulevaisuutta.

Summaus: Nainen harvoin tietää itse mitä haluaa ja tämä vahvistaa todeksi lausahdus 'haksahdan aina vääränlaisiin miehiin, olen kuin joku k-pää magneetti', ikäänkuin asiat vain nyt tupsahtivat naisen elämään ilman hänen vaikutusta asiaan miltään osin.

Uskallan kyllä väittää, että et vain ole tavannut oikeanlaisia tai sitten jostain syystä katsot parisuhdetta tai naisia jo tietynlaisin ennakko-olettamuksin jonka takaa jää persoona huomaamatta ja syvempi suhde syntymättä.

Ei parisuhteessa kuulu olla toisiaan vastaan ja hyötyä kilpaa toisen kustannuksella mitä milläkin. Jos sellaista on on suhde toksinen ja täysin vääränlainen. Jos tapaamasi tai lähipiirisi naiset ovat olleet tuollaisia, se ei silti tarkoita että kaikki olisivat. Itsellä ainakin on hyvä, kotona viihtyvä ja APn kuvailuun istuva mies ja meillä menee hyvin. Kukaan ei taida vaan ääneen kertoa sillon kun kaikki on hyvin? Kyllä hyviä naisia ja miehiä on kun vaan sattuu oikeanlainen eikä jäädä oikeasti kiinni stereotypioihin ja yleistyksiin tai johonkin erikoisiin ennakkoluuloihin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen näkökulma ja parisuhteen kannalta paras ei ole sama asia.

Toisekseen sellainen mies joka tekee asiat parisuhde edellä, aiheuttaa konfliktia koska nainen haluaa asiat useimmiten itsensä kannalta, ei parisuhteen ja vielä sen lisäksi mieshän on noin toimiessaan aivan liian tylsä ja kiltti, eikä elämässä ole sitten jännitystä kun mies pyrkii tasoittamaan yhdessäeloa ja tulevaisuutta.

Summaus: Nainen harvoin tietää itse mitä haluaa ja tämä vahvistaa todeksi lausahdus 'haksahdan aina vääränlaisiin miehiin, olen kuin joku k-pää magneetti', ikäänkuin asiat vain nyt tupsahtivat naisen elämään ilman hänen vaikutusta asiaan miltään osin.

Uskallan kyllä väittää, että et vain ole tavannut oikeanlaisia tai sitten jostain syystä katsot parisuhdetta tai naisia jo tietynlaisin ennakko-olettamuksin jonka takaa jää persoona huomaamatta ja syvempi suhde syntymättä.

Ei parisuhteessa kuulu olla toisiaan vastaan ja hyötyä kilpaa toisen kustannuksella mitä milläkin. Jos sellaista on on suhde toksinen ja täysin vääränlainen. Jos tapaamasi tai lähipiirisi naiset ovat olleet tuollaisia, se ei silti tarkoita että kaikki olisivat. Itsellä ainakin on hyvä, kotona viihtyvä ja APn kuvailuun istuva mies ja meillä menee hyvin. Kukaan ei taida vaan ääneen kertoa sillon kun kaikki on hyvin? Kyllä hyviä naisia ja miehiä on kun vaan sattuu oikeanlainen eikä jäädä oikeasti kiinni stereotypioihin ja yleistyksiin tai johonkin erikoisiin ennakkoluuloihin....

Nojuu, kyseessä oli toki melkoinen yleistys ja toki tiedän että löytyy naisia jotka arvostavat ym. kaltaista tilannetta parisuhteessa.

Ehkä minäkin löydän vielä omani, mutta aivan yhtä harvassa he ovat kuit AP:n kuvailemat miehetkin. Avoimin mielin toki aina liikenteessä, mutta kisaväsymys kyllä painaa jo.