Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytäisi miehen, joka oikeasti nauttisi naisensa seurasta ja miettisi kaiken yhteisen hyvän kautta?
07.05.2023 |
Vai onko niitä edes? Perhe ja parisuhdekeskeisiä miehiä? Itse olen tällainen ja haluaisin löytää miehen jolla edes suurinpiirtein samat arvot ja ajatusmaailma. Nyt olen kohdannut vain miehiä, jotka jaksavat panostaa ensimmäiset puoli vuotta ja sen jälkeen alamäkeä joka saralla, ei kiinnostusta miettiä yhteisiä vapaita, lomia matkoja, tai muitakaan yhteisiä suunnitelmia. Sitten kun minä olen se aloitteellisempi osapuoli niin pikkuhiljaa löytyy valittamista vähän joka jutusta tai siitä mikä vaiva on kun PITI lomat sovittaa jotenkuten samaan aikaan jne. Mietin vaan että mitä miehet saa tällaisista suhteista?
Eikä tarvitse ehdottaa että hanki kavereita tai älä ripustaudu mieheen jne mitä näitä nyt on. Viihdyn paljon yksinkin ja miesystävä/kumppani sekä sen kanssa puuhailu on täysin eri asia kuin kavereiden näkeminen ja niiden kanssa oleilu, ainakin itselleni. Eikä niitä kavereita aikuisiällä niinvain hankita.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota mietin usein. Miksi miehet haluaa parisuhteen, kun se oma kumppani vaikuttaa olevan kaikin puolin niin vastenmielistä seuraa? Onko se helppo vakipano niin iso juttu, että sen edestä siedetään mitä vain?
Just tältä minusta on alkanut tuntua suhteissani jonkin ajan kuluttua. Oikeasti olen miettinyt sitä että miksi haluavat olla minun kanssa parisuhteessa jos mikään yhteinen ei kiinnosta oma-aloitteisesti eikä välttämättä edes toisen ehdotuksesta. Että miksi eivät sano sitä että kiitos jatkan mielelläni elämää itsekseni omien juttujeni parissa, vaan ollaan äkäisiä ja ärtyneitä siitä että nainen kehtaa jotain yhteistä vaatia ja odottaa. Ap
Mikset itse sano kiitos ja jatka matkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen (naisena) sitä mieltä, että kyllä kumpikin parisuhteen osapuoli haluaa lähtökohtaisesti viettää aikaa yhdessä ja on valmis myös sen eteen näkemään vaivaa, jos osapuolet ovat vain riittävän sopivia toisilleen. Ei se sen kummempaa. Toki yksilöllisiä eroja, minkä verran kukakin sitten tarvitsee parisuhteessa omaakin aikaa.
Kuulostaa pahasti sille että ap:lla on ylimitoitetut odotukset puolisosta.
27v sitten löysin työpaikalta. Paranee vaan vanhetessaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tosissaan seurustella peilikuvasi kanssa?
Olen ollut saman naisen kanssa yli 21 vuotta.
Olemme onnellisia yhdessä.
Mielestäni yksi parisuhteemme salaisuus onkin se, että meillä molemmilla on myös oma elämä. Omia ystäviä. Omia harrastuksia. Omia mielipiteitä. Omaa rahaa. Lupa myös olla eri mieltä. Lupa riidellä. Saa pyytää ja antaa anteeksi.Olisi suunnattoman ahdistavaa, jos aina pitäisi kaikki ajatella yhteisen hyvän kautta.
M40
Tämä onkin sinun mielipide ja onneksi olet löytänyt naisen joka ajattelee samoin! Minun ajatusmaailmani taas on erilainen ja kysyinkin voiko tällaisia miehiä löytää, jotka ajattelisivat parisuhteesta samoin kuin minä. Enkä ajattele haluavani itseni peilikuvaa, olen tässä vuosien kuluessa vaan tullut siihen johtopäätökseen että yhteiselämä voisi olla helpompaa jos ajatusmaailmat ja arvot olsivat lähtökohtaisesti suht samona. Eikä noista mainitsemistasi mikään poissulje sitä etteikö voisi ajatella kaikkea ensisijaisesti yhteisen hyvän kautta, minun mielestä siis. Ap
Puhut asioista niin paljon ristiin, ettei ota erkkikään selvää.
En yhtään ihmettele parisuhdeongelmiasi, koska ulosantisi on noin ristiriitainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Miettii KAIKEN yhteisen hyvän kautta? Aika kova vaatimus. Kyllä minä ainakin haluan tehdä paljonkin asioita vain itseni vuoksi. Odotan myös puolisoni toimivan samoin. Onneksi hänkin ajattelee samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suomesta ei löydy sellaista naista, joka olisi tuon kaiken arvoinen? Normaali paino, normaali ulkonäkö, normaali päästään....? Lähdetään nyt siitä liikkeelle aivan ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama suomennettuna mistä köyräusin miehen joka tekee ja maksaa kaiken juuri niin kuin nainen vaatii eikä koskaan ajattele itseään missään asiassa
Miehet kun haluaa pilkureikä-kodinkoneen,joka köy töissä,maksaa vähintään puolet, hoitaa kodin ja antaa reikää- muuten pitää suunsa kiinni, eikä häiritse miestä.
Mitäpä nainen tämmöisessä suhteessa saa?
Ei mitään tarvitse saadakkaan, siinä naisen rooli ja paikka maailmassa, ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Ei siinä ole mitään kauheaa, se oli vain toteamus. Minä olen nainen ja haluan puuhata omia juttujani. Siksi tapailen miehiä vain seksin merkeissä. En ryhdy suhteeseen, koska en oikeasti halua muuta kuin puuhata niitä omia juttujani ja välillä seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista. Tässä olis perhekeskeinen mies jolle tärkeintä miellyttää lapsia ja lähes yhtä paljon puolisoa. Viimeiseksi sitten itseä. Ja ihan viimeiseksi sitten kaikkia muita. Saan isoimmat kiksit kun järjestän jotain kivaa muille, välillä jopa yllättäen. Enkä varmasti tee sitä painolastiksi, koska minulla on myös omaa elämää riittävästi, mutta se on täysin sekundääristä mikäli perheeni tarvitsee minua. Tykkään talkoilla seuratoiminnassa, tykkään yhteisöllisyydestä, kun naisille on tärkeintä vain omien juttujen toteuttaminen vaikka lasten harrastuksessa saattaa olla jopa vaatimuksena edes kerran kaudessa jokaisen tehdä asiaa X.
Jokainen nainen joka alkuunsa on ollut mukava onkin paljastunut äärimmäisen itsekeskeiseksi MINÄMINÄ-tyypiksi. Ole nyt sellaisen kanssa sitten epäitsekäs, varsinkin kun asettaa jatkuvasti vielä itsensä lapsien edun edelle, joka on sellainen asia jota en kauheasti kykene sietämään. Minun edelle voi asettaa ja ajoittan lasten, mutta pääosin lasten tulisi olla etusijalla.
Olen menettänyt toivon ja harkitsen vakavasti jaksanko enää edes seurustella kenenkään kanssa koska tuntuu että nykypäivän trendi on se oma itse, eikä niinkään omat lapset tai oma parisuhde.
Että ei se välttämättä ole niin että ainoastaan miehet ovat niitä itsekkäitä ilmestyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Ei siinä ole mitään kauheaa, se oli vain toteamus. Minä olen nainen ja haluan puuhata omia juttujani. Siksi tapailen miehiä vain seksin merkeissä. En ryhdy suhteeseen, koska en oikeasti halua muuta kuin puuhata niitä omia juttujani ja välillä seksiä.
Parisuhteessakin voi puuhata omis juttuja, jos osapuolet ovat täysijärkisiä, itsenäiseen toimintaan kykeneviä ihmisiä, eivätkä latvalahoja av-mammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on miesystävä joka on aika pitkälti toiveittesi kaltainen. Emme asu yhdessä, mutta vietämme pajon aikaa yhdessä. Marjastamme, sienestämme, tehdään asioita yhdessä, just mietitään kesän lomareissua. Usein kun menen käymään kysyy onko nälkä, olisi ruokaa. Toisaalta miehellä on hyvin sitova ja aikaa vievä harrastus, mutta asia ei oikeastaan vaivaa minua.
Mulla on sellainen. Löysin aikanaan töistä, ollaan oltu yhdessä yksi perhe-elämä ja nyt jo kaksin. Tässä kävi niin, että oikeasti kasvettiin yhteen, lähdetään kohtapuoliin koko kesän kalareissuunkin yhdessä. En vaihtaisi, parisuhde- ja perhekeskeisenä ihmisenä kaipaan toiselta samaa. On helppo arvostaa ihmistä, jonka kanssa jakaa arvomaailman, ilman sitähän ei mikään toimi.
Jos valitsisitte miehen muun kuin ulkonäön perusteella niin mies voisi olla luotettava ja pysyvä kumppani. Petytte aina niihin komeisiin pelimiehiin.
Täältä on naisten ihan turha mitään parisuhteeseen liittyvää kysyä, koska paikalle ryntää heti palstan vakioincelit katkerine mielipiteineen. Normaalit, kivat, parisuhde-miehet ei roiku vauva-palstalla vänisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies muutu. Se haluaa puuhata omia juttujaan ja välillä reikää. Se riittää sille. Riittääkö se sitten sulle on se olennainen kysymys.
Mikä siinä on niin kauheaa että mies haluaa välillä puuhata omia juttujaan? Ja jos omien juttujen puuhaaminen on kielletty miehiltä nii kai se on myös kielletty naisilta?
Ei siinä ole mitään kauheaa, se oli vain toteamus. Minä olen nainen ja haluan puuhata omia juttujani. Siksi tapailen miehiä vain seksin merkeissä. En ryhdy suhteeseen, koska en oikeasti halua muuta kuin puuhata niitä omia juttujani ja välillä seksiä.
Parisuhteessakin voi puuhata omis juttuja, jos osapuolet ovat täysijärkisiä, itsenäiseen toimintaan kykeneviä ihmisiä, eivätkä latvalahoja av-mammoja.
Niin voi, mutta kun en halua huomioida yhtään ketään yhtään enempää kuin seksisuhde vaatii. Tämä sopii mulle erinomaisesti. Miksi ottaisin miehen riesoikseni, jos en kerran parisuhdetta halua? Vai pitäisikö mun tehdä kuten aloittajan mies; ryhtyä suhteeseen olematta kuitenkaan valmis panostamaan siihen ollenkaan tai tekemään mitään toisen mieliksi.
Daddy kirjoitti:
Mielenkiintoista. Tässä olis perhekeskeinen mies jolle tärkeintä miellyttää lapsia ja lähes yhtä paljon puolisoa. Viimeiseksi sitten itseä. Ja ihan viimeiseksi sitten kaikkia muita. Saan isoimmat kiksit kun järjestän jotain kivaa muille, välillä jopa yllättäen. Enkä varmasti tee sitä painolastiksi, koska minulla on myös omaa elämää riittävästi, mutta se on täysin sekundääristä mikäli perheeni tarvitsee minua. Tykkään talkoilla seuratoiminnassa, tykkään yhteisöllisyydestä, kun naisille on tärkeintä vain omien juttujen toteuttaminen vaikka lasten harrastuksessa saattaa olla jopa vaatimuksena edes kerran kaudessa jokaisen tehdä asiaa X.
Jokainen nainen joka alkuunsa on ollut mukava onkin paljastunut äärimmäisen itsekeskeiseksi MINÄMINÄ-tyypiksi. Ole nyt sellaisen kanssa sitten epäitsekäs, varsinkin kun asettaa jatkuvasti vielä itsensä lapsien edun edelle, joka on sellainen asia jota en kauheasti kykene sietämään. Minun edelle voi asettaa ja ajoittan lasten, mutta pääosin lasten tulisi olla etusijalla.
Olen menettänyt toivon ja harkitsen vakavasti jaksanko enää edes seurustella kenenkään kanssa koska tuntuu että nykypäivän trendi on se oma itse, eikä niinkään omat lapset tai oma parisuhde.
Että ei se välttämättä ole niin että ainoastaan miehet ovat niitä itsekkäitä ilmestyksiä.
Siis oletko kuitenkin ehtinyt kaikkien noiden naisten kanssa tehdä lapsia, vai kenen lapsista tässä puhutaan?
No kaikissa suhteissasi yhteinen tekijä olet kuitenkin sinä itse. Kyllä sinunkin pitää miettiä, että miten SINÄ jatkossa otat asioita esiin. Jos kommunikaatio-ongelma onkin sinussa itsessäsi, ei muissa.