Oliko 80-90-luvun vaihteen tienoilla syntyneillä vielä yleisesti ruumillista kurittamista vai onko vaan sattumaa, että
itseni lisäksi kahdella kaverillani oli samankaltainen kuri niin, että vyöllä tuli toisinaan kuritusta, vaikka muuten oli kaikilla meillä ihan ok-perheet?
Kommentit (163)
Olen syntynyt -89 ja meillä vietiin tukasta huoneeseen miettimään, jos tuli toilailtua. Ei tähän kovin usein tarvinnut ryhtyä, sillä oli erittäin toimiva rangaistus ja opin tottelemaan jo ensimmäisestä kehoituksesta. En koe, että olisin erityisemmin traumatisoitunut, sillä päin vastoin, opin noudattamaan sääntöjä ja rajoja, enkä ole vanhemmiten tehnyt typeryyksiä.
Pystyikö sen jälkeen edes istumaan vai miten kipeeksi takapuoli tuli, jos vyöllä oli kuritettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85, ja minun lapsuudessani oli tukkapöllyjä ja luunappeja, ja kerran sain kirjaimellisesti selkääni. Lisäksi muistan kun olin aika pienenä, ehkä noin viisivuotiaana, kova kiroilemaan (isältä opittua). Äiti nappasi minusta kiinni niska-perseotteella, pursotti suuhuni Fairya, ja pesi suuni kovakouraisesti.
En kykene ymmärtämään ruumiillista kuritusta. Mielestäni tässä on kyse kaksoisstandardeista. Jos aikuinen löisi toista nahkavyöllä paljaalle iholle, tai syömään nauttimaan astianpesuainetta, kyseessä olisi pahoinpitely ja poliisiasia. Miksi sen pitäisi olla OK, että aikuinen - ja vieläpä vanhempi - tekisi näin lapselle?
Tiukkojen mutta asiallisten puhuttelujen, rajojen asettamisen, ja tarvittaessa saavutettujen etujen tilapäisen menettämisen tulisi riittää.
Sehän on jo ollut rikos. Tuli rikoslakiin juuri tuolloin 80-luvun puolenvälin tienoilla (tarkkaa vuotta en nyt muista). Ei se meidän vanhempia tosin estänyt käymästä käsiksi. Kurin pidolla ja kurittamisella on iso ero. Lapsi pitääkin opettaa esimerkiksi kunnioittamaan vanhempien auktoriteettia, mutta lyöminen, tukkapöllyt, luunapit ja vastaavat kertovat vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmilta ovat loppuneet kyvyt kesken ja valitsivat sen helpoimman tien - elikkä lyömisen. Ja siinä vaiheessa vanhempi menettää viimeisetkin auktoriteettinsa rippeet ihan ansaitusti.
Eikö ole hurjaa, että 80-luvun alkupuolella, joka kuitenkin oli vielä ihan modernia aikaa eikä pimeää keskiaikaa, oli vielä täysin sallittua kurittaa lapsia nahkavyöllä takapuolelle hakkaamalla. Siis miten voi olla, että sitä pidettiin sallittuna keinona noin pitkään?
Onko täällä niin vanhoja paikalla, että muistaisivat, esiintyikö tuolloin paljon vastustusta, että ei olisi haluttu kieltää ruumillista kurittamista? Vai miten tämä kielto sitten ylipäätään tuli juuri tuossa vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Oli ja kakaroilla oli vielä silloin myös käytöstavat. Nykyään ruumiillinen kuritus kielletty ja kakarat väkivaltaisempia kuin koskaan! Perin merkillistä
Kyllä. Heikot vanhemmat eivät osaa pitää kuria ja lapsista tulee tottakai kurittomia. Kaupassa olen nähnyt un äiti kysyy 2-3 vuotiaalta että mitäs me tänään syötäisiin?
En ymmärrä tuollaista. Ei lapsi opi kunnioittamaan vanhempiaan eikä ketään muutakaan tuolla menolla. Ei ihme että narsismia on niin paljon...
Vierailija kirjoitti:
Luunappeja ja tukistuksia joskus. En koe traumatisoituneeni tai eläneeni mitenkään pelossa lapsuuttani tämän vuoksi vaan ihan aiheesta tuli. Kavereista en tiedä.
vm 1989
Luunappeja, tukistuksia ja joskus remmistä tuli meillä myös. En traumatisoitunut, hyvät välit vanhempiin, mutta muistan kyllä kun penskana mentiin sängyn taakse jääneeseen rakoon piiloon veljen kanssa, ettei saataisi remmistä. Teininä kun äiti tukisti, raavin kädestä niin, että tajusi, ettei enää kannata yrittää.
Mies sai kuulemma myös piiskaa, mutta siskoltaan (joka on lapsuuden hyvä kaveri) en ole samaa kuullut. Muut kaverit sai kans piiskaa, eli yleistä oli ainakin täällä.
Omia lapsia en haluaisi kurittaa, mutta vaikea yrittää tasapainoilla nykysuositusten ja itse saaman kasvatusmallin kanssa, etenkin kun mies olisi kurituksen kannalla. Selkään ei silti anneta, mutta huudoksi menee herkästi.
-89 myös täällä
Vierailija kirjoitti:
Raamattu kertoo, että viimeisinä aikoina lapset ovat kurittomia ja tottelemattomia vanhemmilleen. Kun katsoo tätä aikaa, niin voi vetää siitä omat jähtopäätöksensä...
Koskaan aiemmin eivät lapset ja nuoret ole olleet niin uhmakkaita ja tottelemattomia auktoriteetteja (opet, vanhemmat, vieraat aikuiset) kohtaan kuin tänä päivänä
Näkee sen tässäkin ketjussa. Ihmiset heti suurinpiirtein silmille hyppimässä raivosta kun joku kertoo kannattavansa ruumiillista kurittamista. Jumalakin vaatii omiltaan tottelevaisuutta ja vanhemman kuuluu vaatia sitä lapsiltaan.
Rajat ja rakkautta, molempia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ja kakaroilla oli vielä silloin myös käytöstavat. Nykyään ruumiillinen kuritus kielletty ja kakarat väkivaltaisempia kuin koskaan! Perin merkillistä
Kyllä. Heikot vanhemmat eivät osaa pitää kuria ja lapsista tulee tottakai kurittomia. Kaupassa olen nähnyt un äiti kysyy 2-3 vuotiaalta että mitäs me tänään syötäisiin?
En ymmärrä tuollaista. Ei lapsi opi kunnioittamaan vanhempiaan eikä ketään muutakaan tuolla menolla. Ei ihme että narsismia on niin paljon...
En kannata kurittamista. Mutta todella surullista mielestäni jos jo pieni lapsi saa päättää että mitä perheessä syödään! Lapselle tulee turvattomuuden tunne kun joutuu tekemään ikätasolleen liian haastavia päätöksiä
Oli tukistamista ja kädestä riepottelemista ainakin.
N-90
Täällä kans 85 syntynyt ja kaikenlainen fyysinen kurittaminen oli meilläkin vallalla. Itseasiassa meillä oli kunnon fyysistä väkivaltaa myös esim. Pään hakkaamista seinää, hiuksista/päästä repimistä yms. Siskolla on paniikkijähäiriö ja itseä ahdistaa.
Edelleen yli 40% vanhemmista hyväksyy fyysisen kurittamisen. Oli varmasti hyvin tavallista vielä 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen yli 40% vanhemmista hyväksyy fyysisen kurittamisen. Oli varmasti hyvin tavallista vielä 90-luvulla.
"Lieväksi teoksi laskettiin muun muassa piiskaaminen ja ravistelu."
Ööh, jos remmi on lievää, niin mitä se vakava sitten on ??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85, ja minun lapsuudessani oli tukkapöllyjä ja luunappeja, ja kerran sain kirjaimellisesti selkääni. Lisäksi muistan kun olin aika pienenä, ehkä noin viisivuotiaana, kova kiroilemaan (isältä opittua). Äiti nappasi minusta kiinni niska-perseotteella, pursotti suuhuni Fairya, ja pesi suuni kovakouraisesti.
En kykene ymmärtämään ruumiillista kuritusta. Mielestäni tässä on kyse kaksoisstandardeista. Jos aikuinen löisi toista nahkavyöllä paljaalle iholle, tai syömään nauttimaan astianpesuainetta, kyseessä olisi pahoinpitely ja poliisiasia. Miksi sen pitäisi olla OK, että aikuinen - ja vieläpä vanhempi - tekisi näin lapselle?
Tiukkojen mutta asiallisten puhuttelujen, rajojen asettamisen, ja tarvittaessa saavutettujen etujen tilapäisen menettämisen tulisi riittää.
Sehän on jo ollut rikos. Tuli rikoslakiin juuri tuolloin 80-luvun puolenvälin tienoilla (tarkkaa vuotta en nyt muista). Ei se meidän vanhempia tosin estänyt käymästä käsiksi. Kurin pidolla ja kurittamisella on iso ero. Lapsi pitääkin opettaa esimerkiksi kunnioittamaan vanhempien auktoriteettia, mutta lyöminen, tukkapöllyt, luunapit ja vastaavat kertovat vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmilta ovat loppuneet kyvyt kesken ja valitsivat sen helpoimman tien - elikkä lyömisen. Ja siinä vaiheessa vanhempi menettää viimeisetkin auktoriteettinsa rippeet ihan ansaitusti.
Eikö ole hurjaa, että 80-luvun alkupuolella, joka kuitenkin oli vielä ihan modernia aikaa eikä pimeää keskiaikaa, oli vielä täysin sallittua kurittaa lapsia nahkavyöllä takapuolelle hakkaamalla. Siis miten voi olla, että sitä pidettiin sallittuna keinona noin pitkään?
Onko täällä niin vanhoja paikalla, että muistaisivat, esiintyikö tuolloin paljon vastustusta, että ei olisi haluttu kieltää ruumillista kurittamista? Vai miten tämä kielto sitten ylipäätään tuli juuri tuossa vaiheessa?
Ei ollut kovaa vastustustusta. Kansa tulee aina vähän perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85, ja minun lapsuudessani oli tukkapöllyjä ja luunappeja, ja kerran sain kirjaimellisesti selkääni. Lisäksi muistan kun olin aika pienenä, ehkä noin viisivuotiaana, kova kiroilemaan (isältä opittua). Äiti nappasi minusta kiinni niska-perseotteella, pursotti suuhuni Fairya, ja pesi suuni kovakouraisesti.
En kykene ymmärtämään ruumiillista kuritusta. Mielestäni tässä on kyse kaksoisstandardeista. Jos aikuinen löisi toista nahkavyöllä paljaalle iholle, tai syömään nauttimaan astianpesuainetta, kyseessä olisi pahoinpitely ja poliisiasia. Miksi sen pitäisi olla OK, että aikuinen - ja vieläpä vanhempi - tekisi näin lapselle?
Tiukkojen mutta asiallisten puhuttelujen, rajojen asettamisen, ja tarvittaessa saavutettujen etujen tilapäisen menettämisen tulisi riittää.
Sehän on jo ollut rikos. Tuli rikoslakiin juuri tuolloin 80-luvun puolenvälin tienoilla (tarkkaa vuotta en nyt muista). Ei se meidän vanhempia tosin estänyt käymästä käsiksi. Kurin pidolla ja kurittamisella on iso ero. Lapsi pitääkin opettaa esimerkiksi kunnioittamaan vanhempien auktoriteettia, mutta lyöminen, tukkapöllyt, luunapit ja vastaavat kertovat vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmilta ovat loppuneet kyvyt kesken ja valitsivat sen helpoimman tien - elikkä lyömisen. Ja siinä vaiheessa vanhempi menettää viimeisetkin auktoriteettinsa rippeet ihan ansaitusti.
Eikö ole hurjaa, että 80-luvun alkupuolella, joka kuitenkin oli vielä ihan modernia aikaa eikä pimeää keskiaikaa, oli vielä täysin sallittua kurittaa lapsia nahkavyöllä takapuolelle hakkaamalla. Siis miten voi olla, että sitä pidettiin sallittuna keinona noin pitkään?
Onko täällä niin vanhoja paikalla, että muistaisivat, esiintyikö tuolloin paljon vastustusta, että ei olisi haluttu kieltää ruumillista kurittamista? Vai miten tämä kielto sitten ylipäätään tuli juuri tuossa vaiheessa?
Ei ollut kovaa vastustustusta. Kansa tulee aina vähän perässä.
Luulen, että yleisin käytäntö oli "remmioptio" eli lapset tiesi, mikä on se pahin vaihtoehto ja se usein riitti. Eli remmin käyttö ei ollut itsetarkoitus, mutta se piti olla niin kuin atomipommi, valmiina käyttöön, jos tarve vaatii.
Kaikki tuntemani suurten ikäluokkien saamat lapset saivat ruumiillista kuritusta. Lähinnä raakuus ja julkisuus vaihteli. Näin oli suomineidon vyötäisillä keskikokoisessa kaupungissa. Varmaan jokunen vanhempi osasi kasvattaa kurittamisen sijaan, mutta kyllä väkivalta oli se yleisin keino ratkaista aikuista stressaavat tilanteet.
Minkä ikäisille remmiä käytettiin? Ei kai ihan pienillä mutta toisaalta ei kai isoillekaan? Ala-asteikäisilläkö se oli tyypillistä?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisille remmiä käytettiin? Ei kai ihan pienillä mutta toisaalta ei kai isoillekaan? Ala-asteikäisilläkö se oli tyypillistä?
Aika usein näin
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisille remmiä käytettiin? Ei kai ihan pienillä mutta toisaalta ei kai isoillekaan? Ala-asteikäisilläkö se oli tyypillistä?
Kai koululaiset ymmärtää puhettakin.
Kyllä 70-luvulla vielä kuritettiin fyysisesti. Ei omalla kohdalla usein mutta kuitenkin. Ei jäänyt mitään traumoja siit.
Olen syntynyt 90-luvun alussa, vanhempani olivat syntyessäni max 25vuotiaita. Minua on tukistettu, nostettu tukasta ilmaan, luunappeja annettu, heitetty ruokaa päälle, heitelty mun tavaroita, todennäköisesti annettu remmiä tai risua koska siitä ainakin muista että puhuttu ja uhkailtu mutta todennäköisesti niin traumaattinen kokemus etten muista. Ja en todellakaan ole ollut mikään paha tai tuhma lapsi. Tämä loppui vasta kun sain koulussa tietää sen olevan rikos ja aloin uhkailla poliisilla. Henkinen väkivalta kuitenkin jatkuu edelleen.
Kaikki kaverini ovat enemmän tai vähemmän vapaan kasvatuksen hedelmiä joten heillä tuskin on kuritettu tai jos on niin ei samalla tavalla kuin meillä.
Eikö ole hurjaa, että 80-luvun alkupuolella, joka kuitenkin oli vielä ihan modernia aikaa eikä pimeää keskiaikaa, oli vielä täysin sallittua kurittaa lapsia nahkavyöllä takapuolelle hakkaamalla. Siis miten voi olla, että sitä pidettiin sallittuna keinona noin pitkään?