Lue keskustelun säännöt.
Jonna, 30, sai kaiken haluamansa: talon, lapset, puolison mutta SEKÄÄN ei hänelle riittänyt
07.05.2023 |
Jonna oli vasta 28-vuotias, kun hän tiesi haluavansa avioeron lastensa isästä. Jonnan päätös vahvistui hyvin sujuneen kesäloman jälkeen. Hän halusi eron siitä huolimatta, että kaikki oli hyvin: heillä oli rakkauden täyteinen toimiva suhde, omakotitalo, auto ja kaksi ihanaa pientä lasta.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun olisikin kaikki niin helppoa että kun on materiaa tarpeeksi niin olet onnellinen. Se on pään sisällä kaikki ja kun pää sanoo ettei kaikki ole nyt hyvin niin sitten ei ole.
Ja on ihan mahdotonta ajatella joskus niitä lapsia ja niiden lapsuutta? Että heti kun itse ei nyt ole ehkä JUST NIIN onnellinen kun on joskus parhaimmillaan ollut niin vedetään onnellinen lapsuus pytystä alas ja erotaan.
Minulle ja sisaruksilleni vanhempiemme ero oli helpotus. Se, mikä meidät traumatisoi, oli eroa edeltäneet vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on hyvä ja toimiva suhde, 20 vuotta ollaan oltu yhdessä. Nyt mietin eroa, koska haluaisin asua ja elää yksin. Tai eihän se eroa vaadi, mutta mies ei suostu asumaan erillään ja olemaan aviossa. Tällaiselle erakolle olisi ihanaa kun olisi oma asunto missä sitten puoliso voi olla silloin kun siltä tuntuu. Tai itse puolison luona. Mutta katsotaan nyt. Mitään uutta matoa koukkuun en kaipaa, yhtään ei onkiminen kiinnosta. Yhtään ei kiinnosta tutustua kehenkään ylimääräiseen, elämässä on jo liikaa ihmisiä nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Hän oli saanut sen, mitä jokaisen keskiluokkaisen ihmisen "kuuluu haluta". Hän ei edes miettinyt, mitä ihan oikeasti ihan itse haluaa.
Ja kun oli saanut kaiken, mitä "kuuluu haluta", ei ollut enää mitään, mitä tavoitella. Sitten tuli mieleen, että mitä, jos haluaisi ihan itse jotain. Ja samassa ne keskiluokkaiset kulissit eivät enää tuntuneetkaan omilta.
Tämä. Monellako näiden kulissien toteuttajista oikeasti menee hyvin?
Mä näen tässä vaan sen, että on menty sitä yhteiskunnan odottamaa reittiä, eikä ole mietitty alunperin ollenkaan sitä mitä itse haluaa.
Mä olen 31 ja ympärillä kaverit rakentaa omakotitaloja ja odottaa lapsia. Mulla on yksi lapsi, jonka halusin epätyypillisesti opintojen aikana. Asumme kerrostalossa, koska pihahommat ei kiinnosta. Puolisoni asuu naapuritalossa, elämme siis erillissuhteessa, koska molemmat haluamme niin. Meidän suhde voi tosi hyvin, koska emme näe toisiamme 24/7. Kaverit ihmettelevät järjestelyä, koska kyllähän nyt omakotitalo ja yhteinen sellainen kuuluu olla. Autoakaan meillä ei ole, koska bussi menee oven edestä vartin välein.