Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ADHD-miehen kanssa seurustelusta?
07.05.2023 |
Voi olla nainenkin.
Olen tavannut kivan miehen jolla on ADHD. Olemme tunteneet toisemme vain muutaman kuukauden, eli ei tunneta toisiamme ihan läpikotaisin.
Ystäväni sanoi ettei minun kannattaisi alkaa mihinkään vakavampaan miehen kanssa, koska hänen mukaansa ADHD voi tehdä parisuhteen todella vaikeaksi. Hän jopa sanoi, että tulen sitten aina olemaan se parisuhteen aikuinen, ja sitä ei jaksa vuosikausia etenkään jos on lapsia.
Menin sitten googlettelemaan ja luin aika samanlaisia juttuja netissä. Olen kyllä huomannut että miehen on vaikea esim. keskittyä ja istua paikoillaan pitkiä aikoja.
Onko asia oikeasti näin? Onko suhde siis jo tuhoon tuomittu? Olisi kiva kuulla muilta joilla on kokemusta ns ADHD-parisuhteesta :D
Kommentit (85)
Itse en kestänyt parisuhdetta ADHD miehen kanssa. Alussa oli aivan hullaantunut minusta, oli hauskaa ja kunnon rakkaus pommitusta.
Todellisuus alkoi valjeta kun muutin hänen luokseen, masennusta, ahdistusta, kova sotkemaan, ei siivonnut jälkiään, projekteja siellä täällä, kämppä kaaoksessa koko ajan.
Alkoholia kului enemmän mitä alussa antoi ymmärtää, menetti työpaikkansa myöhästelyjen takia, valvoi yöt tietokoneella ja lipitti viiniä.
Saattoi keskittyä johonkin aivan olemattomaan moneksi tunniksi, impulsiivinen, koko ajan olisi pitänyt jaksaa ymmärtää. Niin ja tietysti tavarat koko ajan hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tyyppi yrittää esittää "normaalia", ei hommasta tule mitään. Mutta jos hän tietää, tiedostaa ja hyväksyy ongelmansa, sekä tietää omat vahvuutensa, voi suhteesta tulla hyväkin.
Toinen tärkeä asia on, että teidän molempien pitää pystyä hyväksymään toisenne sellaisina kuin olette. Sinun pitää pystyä hyväksymään hänen heikkoutensa, ja hänen pitää pystyä hyväksymään sinun heikkoutesi. Hänen pitää pystyä hyväksymään se, että sinä et pysty auttamaan häntä kaikissa hänen ongelmissaan, etkä voi olla aina katsomassa perään, että hän varmasti käyttäytyy kunnolla.
Ja vielä kolmas pointti: Päihteet ja ADHD on yhdistelmä, josta ei seuraa kuin ikävyyksiä.
Se on just näin! Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan ja siitä, miten niiden mukaan toimii. Jos toimii, voi tilanne johtaa siihen, että toinenkin toimii. Siksi kannattaa aina miettiä vähän pidemmälle kuin impulsin tuoman ajatuksen verran tai ainakin ottaa vastuu omasta toiminnastaan.
Terveisin, Adhd-i nainen
Ps. Lääkityksellä on vaikutusta siihen, että impulsin johdosta tulevan ajatuksen ja sen mukaan tulevan toiminnan väliin saa puhallettua aikaa, onko tämä fiksua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periytyy vahvasti, joten jos haluaa lapsia, niin ehkä kannattaa jatkaa matkaa.
Toisaalta adhd ei aina ole huonokaan asia. Hyperfokusoituminen voi nostaa menestykseen.
Maailmassa on monia kuuluisia tiedemiehiä, urheilijoita, taiteilijoita, muusikkoja ja menestyneitä bisnesihmisiä, jotka ovat tunnettuja myös siitä, että heillä on ADHD: Albert Einstein, Thomas Edison, Walt Disney, Jackie Stewart, Tony Bennett, Cher, Salma hayek, Jay Leno, Henry Winkler, Harry Belafonte, John Irving, Jamie Oliver, Nelson Rockefeller ja Sir Richard Branson.
Ja sitten on ne loput linnassa, työttöminä,itsemurhan tehneinä... Ihan äärimmäisen pieni osa kuuluu noihin menestystarinoihin.
Tai sitten täällä kotisohvalla viettämässä normi iltaa tyytyväisenä puolison ja lemmikin kanssa. Teen työtä mistä tykkään ja olen hyvässä parisuhteessa ollut jo yli 15 vuotta :) Rikoksia ei ole tullut tehtailtua.
t. ADHD
Vierailija kirjoitti:
Itse en kestänyt parisuhdetta ADHD miehen kanssa. Alussa oli aivan hullaantunut minusta, oli hauskaa ja kunnon rakkaus pommitusta.
Todellisuus alkoi valjeta kun muutin hänen luokseen, masennusta, ahdistusta, kova sotkemaan, ei siivonnut jälkiään, projekteja siellä täällä, kämppä kaaoksessa koko ajan.
Alkoholia kului enemmän mitä alussa antoi ymmärtää, menetti työpaikkansa myöhästelyjen takia, valvoi yöt tietokoneella ja lipitti viiniä.
Saattoi keskittyä johonkin aivan olemattomaan moneksi tunniksi, impulsiivinen, koko ajan olisi pitänyt jaksaa ymmärtää. Niin ja tietysti tavarat koko ajan hukassa.
Just not that into you.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlatullani on ADHD. Ilman suhdettaan Jumalaan Jeesukseen hänen elämänsä näyttäisi kovin erilaiselta. Toisinaan hän saattaa kuitenkin valitella omaa tilaansa ja sitä, miten ei kykene elämään arvojensa mukaista elämää. Hän kamppailee hyvinvointiaan tukevan vuorokausirytmin ylläpitämisessä, kun ajoissa nukkumaan meneminen on hyvin vaikeaa. Kaikkeen tekemiseen liittyy suuri kynnys, myös vessassa käymiseen, syömiseen ja peseytymiseen. Innostunut työskentely keskeytyy jatkuvasti, kun eteen tulee pieninkin haaste tai ajatus harhautuu. Dopamiinia haetaan mm. epäterveellisestä ruoasta, joka taas aiheuttaa omat oireilunsa. (Alkoholista ja tupakasta hän sai luovuttua uskonsa ansiosta.) Kahvia kuluu viikolla suuria määriä, ja hän odottaa aina sitä, että pääsee viikonloppuisin luokseni lepäämään ja nukkumaan kofeiinittomana univelkoja. Rahanhallinta aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja päänvaivaa. Kaikki luomisprojektit jäävät kesken, mikä osaltaan turhauttaa ja surettaa häntä. Olemista varjostaa (lähes) jatkuva levottomuuden tunne. Listaa voisi jatkaa. Hän on ollut kovin kiitollinen siitä, että olen tullut hänen elämäänsä tuomaan mukanani suuntaa ja eheytymistä. Tämäkö ei ole häiriötila? Lisäksi, jos ADHD ei ole sairaus, niin miksi ihmisiä sitten parantuu siitä? Se, että jotkut pystyvät valjastamaan tämän häiriötilan näennäisesti edukseen, ei todista suuntaan tai toiseen. Itse näen sairauden olevan tässä pohjimmiltaan se, että ADHD-henkilön aivot ovat sopeutuneet lapsuudessa sietokyvyn ylittävään ympäristöön ja kokemuksiin. Hyväksyn kihlattuni juuri sellaisena kuin hän on oireiluineen kaikkineen. Samalla kuitenkin myönnän, että joskus kaipaisin kihlatultani vastuunotto- ja aloitteentekokykyä yhteisissä asioissa, omien rajallisten voimavarojeni vuoksi. Hänen oireiluunsa liittyvä suurin toiveeni on kuitenkin se, että hän voisi saada sisäisen levottomuuden sijaan levon Herrassa.
Kummatkin ollaan ADHD. Kummallakin omat ongelmansa. Toinen ylikompensoi myöhästelyä ja aina etuajassa ja toinen krooninen myöhästelijä.. Siitä tulee vähän kitkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolla vasta epäily ad(h)d:sta. Suhteen alkuvuosina oli kiva, kun hän ei roikkunut liikaa ja oli rauhallinen ja joustava, kuitenkin helposti innostuva. Lasten myötä piirteet hankaloittavat arkea, kun toinen touhuaa omiaan, ei huomaa, ei kuule, ei näe. Poissaolevana nyökyttelee ruokapöydässä, mutta seuraavana päivänä jo unohtanut mistä puhuttu. Ei oma-aloitteisuutta esim. lasten välipaloille, siivoamiseen saati seksiin. Tekee hommia kun komentaa, konemaisesti ja omissa ajatuksissaan. Yhteiset askaret vievät multa hermot - epäloogista sähläystä, työkalut kateissa tai rikki, ja työskentelyohjeista puolet unohdettuina. En tiedä mistä löytäisin sen sammuneen kipinän, kun tuntuu että olen lähinnä jonkun vammaisen/ pikkulapsen omaishoitaja.
Mulla parisuhdetta takana aikuisena Adhd-diagnoosin saaneen kanssa n. 25 vuotta. Diagnoosin sai kymmenkunta vuotta sitten.
Kaikista raivostuttavinta on vuosien varrella ollut impulsiiviostokset eli rahankäyttöä on joutunut opettelemaan. Lisäksi keskeneräisiä projekteja on koko tontti täynnä. Nykyisin käytössä adhd lääkitys ja yllättävästi hommat tulee valmiiksi asti.
Mies on luonteeltaan ihana, välittävä ja todella kiltti. Meillä on myös yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Koen, että parisuhteessa on tärkeää tehdä joka päivä se päätös, että tässä ollaan yhdessä ja pyritään yhteiseen hyvään. Toisina hetkinä se on helppoa kuin mikä ja toisina hetkinä aivan hirvittävän vaikeaa. Sitten vaan pitää miettiä, että paljonko on itse valmis tekemään ja onko hyvät hetket huonojen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Kommentoitkohan oikeaan keskusteluun? Tässä ADHD keskustelussa ei ole ollut sellaisia ylinegatiivisia kokemuksia, mitä yleensä muihin ADHD keskusteluihin näkyy tulevan. Varmasti jollekin neurotyypilliselle on shokki, ja jopa trauma, pariutua nepsyn kanssa koska meidän systeemit asioiden tekemiseen on joskus tosi outoja, vaikka ne toimisivatkin ihan hyvin lopputulokseen.
Eihän ne kaikilla toimi, esim vankilassa olijoilla ADHD ihan yliedustettuna.
Päihdeongelmat ovat suurin syy miksi ihmiset jo
Kyllä se piri suurina annoksina pitää ADHD-ihmisenkin hereillä päiväkausia ja tuhoaa psyyken. Ja huumausaineiden käyttö- ja hallussapitorikokset ei ole mitään ainoita syitä, miksi ahdh ihminen on vankilaan joutunut, vaan impulsiivisuutta ja huonoa harkintakykyä on ollut muutenkin. Lapsellista esittää, että ahdh:t yrittää vain pienillä annoksilla hallita nepsyhäiriötään. Nepsyhäiriö ei anna vapaapassia lain rikkomiseen.
Oho, minun tekemäni parin vuoden takainen keskustelu on taas pinnalla.
En tiedä kiinnostaako ketään, mutta tapailin miestä noin puoli vuotta. Meillä oli ihan kivaa ja oli jopa yhteisiä harrastuksia, mutta mies teki paljon asioita ihan kaasu pohjassa. Harrastukset olivat hänelle enemmän elämäntyyli kuin minulle. Esim käyn itse juoksemassa kaksi kertaa viikossa, ja hän kuusi. Hänellä oli vähän outo tapa painostaa minuakin sitten harrastamaan samalla intensiteetillä. Mua alkoi ahdistaa se jatkuva painostuksen tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Yritä tajuta, että kaikki ihmiset eivät kykene olemaan teidän kanssanne ja kaikkeen tempoiluihin ei vain välttämättä muilla riitä aikaa ja energiaa. Teidän pitää etsiä kaltaisenne ihminen, joka jaksaa ja viitsii ymmärtää. Minä en jaksanut, sillä tuntui kuin koko omakin elämä olisi mennyt säätämiseen ja sähellykseen toisen myötä.
Mä olen adhd:na ja toisen adhd:n pitkäaikaisena puolisona (yli 20 v yhdessä) aivan samaa mieltä. Kaltaiset keskenään. Mulla menisi lujaa hermot ns neuronormaalin valittamiseen, ja pitkästyisin nopeasti siihen jähmeyteen. Tältä puolelta katsottuna te olette suppeaa sakkia siinä missä me sähelletään ja tempoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periytyy vahvasti, joten jos haluaa lapsia, niin ehkä kannattaa jatkaa matkaa.
Toisaalta adhd ei aina ole huonokaan asia. Hyperfokusoituminen voi nostaa menestykseen.
Maailmassa on monia kuuluisia tiedemiehiä, urheilijoita, taiteilijoita, muusikkoja ja menestyneitä bisnesihmisiä, jotka ovat tunnettuja myös siitä, että heillä on ADHD: Albert Einstein, Thomas Edison, Walt Disney, Jackie Stewart, Tony Bennett, Cher, Salma hayek, Jay Leno, Henry Winkler, Harry Belafonte, John Irving, Jamie Oliver, Nelson Rockefeller ja Sir Richard Branson.
Onkohan noista puolellakaan oikeasti ADHD-diagnoosia. Mutta näinhän tämä menee, kun jokin vaiva on muotia, kaivetaan haudastakin ihmisiä kyseisen vaivan mannekiineiksi. Esimerkiksi Einstein-parka on ollut milloin mitäkin, vaikka oikeasti taisi olla lähinnä vain nero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periytyy vahvasti, joten jos haluaa lapsia, niin ehkä kannattaa jatkaa matkaa.
Toisaalta adhd ei aina ole huonokaan asia. Hyperfokusoituminen voi nostaa menestykseen.
Maailmassa on monia kuuluisia tiedemiehiä, urheilijoita, taiteilijoita, muusikkoja ja menestyneitä bisnesihmisiä, jotka ovat tunnettuja myös siitä, että heillä on ADHD: Albert Einstein, Thomas Edison, Walt Disney, Jackie Stewart, Tony Bennett, Cher, Salma hayek, Jay Leno, Henry Winkler, Harry Belafonte, John Irving, Jamie Oliver, Nelson Rockefeller ja Sir Richard Branson.
Onkohan noista puolellakaan oikeasti ADHD-diagnoosia. Mutta näinhän tämä menee, kun jokin vaiva on muotia, kaivetaan haudastakin ihmisiä kyseisen vaivan mannekiineiksi. Esimerkiksi Einstein-parka on ollut milloin mitäkin, vaikka oikeasti taisi olla lähinnä vain nero.
Olihan se selkeästi nepsy. Aika moni nero on.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kestänyt parisuhdetta ADHD miehen kanssa. Alussa oli aivan hullaantunut minusta, oli hauskaa ja kunnon rakkaus pommitusta.
Todellisuus alkoi valjeta kun muutin hänen luokseen, masennusta, ahdistusta, kova sotkemaan, ei siivonnut jälkiään, projekteja siellä täällä, kämppä kaaoksessa koko ajan.
Alkoholia kului enemmän mitä alussa antoi ymmärtää, menetti työpaikkansa myöhästelyjen takia, valvoi yöt tietokoneella ja lipitti viiniä.
Saattoi keskittyä johonkin aivan olemattomaan moneksi tunniksi, impulsiivinen, koko ajan olisi pitänyt jaksaa ymmärtää. Niin ja tietysti tavarat koko ajan hukassa.
Mun ja muruni suhde pysyy kunnossa kahden kämpän taktiikalla.
Tapaaminen on kivaa ja pieni juhla.
Ei edes ole olemassa mitään hömpötystä kuin "ADHD". Nämä ovat vain subjektiivisia ja mielivaltaisia tapoja luokitella ominaisuuksia, joista ei satu pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Oho, minun tekemäni parin vuoden takainen keskustelu on taas pinnalla.
En tiedä kiinnostaako ketään, mutta tapailin miestä noin puoli vuotta. Meillä oli ihan kivaa ja oli jopa yhteisiä harrastuksia, mutta mies teki paljon asioita ihan kaasu pohjassa. Harrastukset olivat hänelle enemmän elämäntyyli kuin minulle. Esim käyn itse juoksemassa kaksi kertaa viikossa, ja hän kuusi. Hänellä oli vähän outo tapa painostaa minuakin sitten harrastamaan samalla intensiteetillä. Mua alkoi ahdistaa se jatkuva painostuksen tunne.
Aika tyypillistä tuo painostus.
Vierailija kirjoitti:
Ei edes ole olemassa mitään hömpötystä kuin "ADHD". Nämä ovat vain subjektiivisia ja mielivaltaisia tapoja luokitella ominaisuuksia, joista ei satu pitämään.
Etkö sä hyväksy itseäsi? Kyllä se näkyy aivokuvissa. Täällä on lueteltu kaikki, mikä siihen näkyvimmin kuuluu.
Synnyin sellaisesta äidistä yli 50v sitten. Diagnoosin hän sai 30v myöhemmin.
Onhan se raskasta. Meillä sotkuinen, suurin osa asioista jää tekemättä, lupauksista huolimatta, herkästi valehtelee, hermostuu, mielialat vaihtelee herkästi, ei saa aikaan kunnon juttelua, jos on eri mieltä suutahtaa heti.
on töissä ja hyvänä päivänä hyvä ihminen. Raskas vain välillä kun adhd iskee pintaan. Lapsia ei yhteisiä, enkä tekisi kun en usko että tuo kantaisi vastuuta ja olisi aikuisena tasainen kasvattaja.