Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ADHD-miehen kanssa seurustelusta?
07.05.2023 |
Voi olla nainenkin.
Olen tavannut kivan miehen jolla on ADHD. Olemme tunteneet toisemme vain muutaman kuukauden, eli ei tunneta toisiamme ihan läpikotaisin.
Ystäväni sanoi ettei minun kannattaisi alkaa mihinkään vakavampaan miehen kanssa, koska hänen mukaansa ADHD voi tehdä parisuhteen todella vaikeaksi. Hän jopa sanoi, että tulen sitten aina olemaan se parisuhteen aikuinen, ja sitä ei jaksa vuosikausia etenkään jos on lapsia.
Menin sitten googlettelemaan ja luin aika samanlaisia juttuja netissä. Olen kyllä huomannut että miehen on vaikea esim. keskittyä ja istua paikoillaan pitkiä aikoja.
Onko asia oikeasti näin? Onko suhde siis jo tuhoon tuomittu? Olisi kiva kuulla muilta joilla on kokemusta ns ADHD-parisuhteesta :D
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Suuttuessaan aggressiivinen, kodin askareet ja asioiden hoitaminen ei suju. Pettäminen on arkipäivää. Jos on add, niin voi olla kehityskelpoinen. Impulsiivisempi versio ei ole kykenevä terveeseen parisuhteeseen.
Sekin vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes ole olemassa mitään hömpötystä kuin "ADHD". Nämä ovat vain subjektiivisia ja mielivaltaisia tapoja luokitella ominaisuuksia, joista ei satu pitämään.
Etkö sä hyväksy itseäsi? Kyllä se näkyy aivokuvissa. Täällä on lueteltu kaikki, mikä siihen näkyvimmin kuuluu.
Synnyin sellaisesta äidistä yli 50v sitten. Diagnoosin hän sai 30v myöhemmin.
Miten tämä liittyy minuun? Ja sinä valehtelet. "ADHT:ta" ei todellakaan näe mistään aivokuvista, koska ADHD:ta ei edelleenkään ole olemassa. En tiedä mikä dysfunktio äidilläsi muka on, mutta vaikuttaa siltä, ettei omena pudonnut kauas puusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes ole olemassa mitään hömpötystä kuin "ADHD". Nämä ovat vain subjektiivisia ja mielivaltaisia tapoja luokitella ominaisuuksia, joista ei satu pitämään.
Etkö sä hyväksy itseäsi? Kyllä se näkyy aivokuvissa. Täällä on lueteltu kaikki, mikä siihen näkyvimmin kuuluu.
Synnyin sellaisesta äidistä yli 50v sitten. Diagnoosin hän sai 30v myöhemmin.
Miten tämä liittyy minuun? Ja sinä valehtelet. "ADHT:ta" ei todellakaan näe mistään aivokuvista, koska ADHD:ta ei edelleenkään ole olemassa. En tiedä mikä dysfunktio äidilläsi muka on, mutta vaikuttaa siltä, ettei omena pudonnut kauas puusta.
Olet ainakin jollain tavalla sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
ADHD ihmiseltä dopamiinin vaikutus kestää vain hetken ja tarvitsee jotain josta saa sen dopamiiniannoksen. Esimerkiksi normaali ihminen ostaa uuden auton, hän on siihen tyytyväinen 5-10 vuotta. ADHD ihminen ostaa uuden auton kahden vuoden päästä, koska dopamiini ei ylläpidä tyytyväisyyttä.
Samalla tavalla voi ajatella parisuhteesta. Ensin voi mennä lujaa ja sitten hiipuu. Jos AHDH on pomo jossain firmassa, hän pettää. Pomona oleminen syö moraalia.
Moni narsisti tunnistaa itsessään ADHD.n kaltaisia ominaisuuksia. Narsisteilla on ongelmia myös dopamiinin kanssa ja siksi narsisitit eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Narsistit myös pettävät.
Nämä ovat omia huomioita ADHD- ja narsisti-ihmisistä. 30 vuoden kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla vasta epäily ad(h)d:sta. Suhteen alkuvuosina oli kiva, kun hän ei roikkunut liikaa ja oli rauhallinen ja joustava, kuitenkin helposti innostuva. Lasten myötä piirteet hankaloittavat arkea, kun toinen touhuaa omiaan, ei huomaa, ei kuule, ei näe. Poissaolevana nyökyttelee ruokapöydässä, mutta seuraavana päivänä jo unohtanut mistä puhuttu. Ei oma-aloitteisuutta esim. lasten välipaloille, siivoamiseen saati seksiin. Tekee hommia kun komentaa, konemaisesti ja omissa ajatuksissaan. Yhteiset askaret vievät multa hermot - epäloogista sähläystä, työkalut kateissa tai rikki, ja työskentelyohjeista puolet unohdettuina. En tiedä mistä löytäisin sen sammuneen kipinän, kun tuntuu että olen lähinnä jonkun vammaisen/ pikkulapsen omaishoitaja.
Tämä kuulosti aivan mun elämältäni! Puolison lääkitys vähensi passiivisuuttaan, mutta sai minut huomaamaan kuinka pihalla hän oikeastaan onkaan. Esim navigaattorin ajo-ohjeet eivät mene perille, vaan varmistaa muilta " vasemmalle, ai tänne?, ai oikea kaista, tämäkö?". " Lapsille välipalaa, mitä mä niille annan?". Nämä hahmotusvaikeudet jäivät ennen piiloon kun puoliso ei puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni ADHD miehen kanssa elämisestä. Mies on yrittäjä, jolle riittää töitä niin paljon kun jaksaa tehdä. Ja töitä hän tekeekin. 7 pv viikossa, 8-12 h työpäiviä. Epäilen, ettei pysty aikatauluttamaan tai suunnittelemaan tekemisiään ja saattaa tuhlata aikaa siihen, että kulkee edestakaisin ja tekee pikkujuttuja siellä täällä.
Miehen tunteet heittelee, hermostuu herkästi ja on ajoittain arvaamaton. Yhtenä hetkenä suuttuu jostain asiasta todella herkästi, toisessa hetkessä samainen asia ei paljoa heilauta. Meillä on jatkuvasti kommunikaatiovaikeuksia. Jos asiaa ei ole tankattu edestakaisin, ylösalaisin ja kolmeen kertaan, luultavasti tapahtuu väärinymmärrys.
Tämä on rankkaa ja aika ajoin tehdään eroa. Eron hetkellä mies käsittää oman käytöksensä vaikutukset mutta harmillisesti käytös ei muutu pysyvästi vaan lipsuu huonompaan suuntaan pikkuhiljaa.
Miehellä ei ole lääkitystä. Ja hankalaa tämä on. Meillä kaksi lasta.
Toisaalta itse olen oppinut impulsiivisuutta, ylimääräinen jahkailu on jäänyt. Mutta elämästä puuttuu itselleni luontainen suunnitelmallisuus ja yhteinen tekeminen. Eli en voi kehua olevani onneni kukkuloilla.
Täälläkin adhd-yrittäjän puoliso. Työ hänellkin vie suurimman osan ajasta ja pitää työstään, ongelmana vain juuri tuo epäjärjestelmällisyys ja muistivaikeudet jotka syövät työtehoa huomattavasti. Elelee lähinnä omassa kuplassaan perheessämme jossa myös lapsia. Ei oikein osaa ottaa huomioon muiden tarpeita esim ilmoittamatta kaupassa käydessään, vaan saattaa hakea sieltä vain itselleen keksipaketin tai saunaoluen. Riitaa syntyy herkästi myös siitä ettei ymmärrä jos loukkaa toista eikä osaa pyytää anteeksi, koska " ei hän tarkoittanut loukata". Vaikeaa on, mutta minäkin oon opetellut rennommaksi tietyissä asioissa, ja yritän ajatella että jos talo mätänee huollon puutteessa, niin sitte korjataan isommalla rahalla. Ei oikein muuta voi, kun omat voimavaratkin on rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu hirveästi millaisia olette kumpikin yksilöinä.
Itse varmaan sekoaisin jos pitäisi seurustella yhden hyvän ystäväni kanssa, jolla on ADHD. Tai olla edes kämppiksiä. Kaikella rakkaudella :D Hän on ystävänä ihan huippu, mutta arjessa en jaksaisi sitä että kaikki koti- ja autonavaimista alkaen on säännöllisesti häviksissä, projekteja ja ideoita on tuhat mutta vain 1/1000 valmistuu, keskustellessa pitää koko ajan itse keskittyä 120% kun hänen (sinänsä mahtavista ja hauskoista jutuistaan) jää helposti kuulijalle olennaista taustatietoa pois jne.
Joillakin ADHD on paljon lievempi kuin ystävälläni, joillain paljon pahempi. Hän on tosi älykäs ja pystyy sillä kompensoimaan paljon kohelluksiaan. :D Koulutettu ja ihan hyvissä töissä. Mutta pelkkä yhteiskunnassa pärjääminen ei vielä tarkoita, että sopii jonkun tietyn toisen ihmisen kanssa yhteen.
Itse olen enemmänkin aspergertyyppinen kuten miehenikin. Ystäväni ei varmaan kestäisi pidemmän päälle meikäläisen yliperusteellista asioiden suunnittelua ja rutiineja. Vakka kantensa valitsee?
Jos mietit pitkäaikaista suhdetta ja lasten hankintaa, niin ADHD-mies ei välttämättä tilastollisesti ole mikään helpoin valinta, toki yksilöstä riippuen. Kiva kun on pari lasta jotka ovat jo lähtökohtaisesti impulsiivisia ja kärsimättömiä, etenkin saatuaan isänsä ADHD-geenit, ja sitten isä on samanlainen eikä muista hakea lapsia vuorollaan tarhasta tms.
Olen kahden teinen ADHD-isä ja en ole koskaan unohtanut hakea lapsia ja lääkitys on poistanut impulsiivisuudesta 99%. Olen hyväpalkkaisessa esimiestyössä ja minua pidetään hyvin rauhallisena persoonana. Kun on oikea lääke, niin ADHD ei juurikaan näy arjessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes ole olemassa mitään hömpötystä kuin "ADHD". Nämä ovat vain subjektiivisia ja mielivaltaisia tapoja luokitella ominaisuuksia, joista ei satu pitämään.
Etkö sä hyväksy itseäsi? Kyllä se näkyy aivokuvissa. Täällä on lueteltu kaikki, mikä siihen näkyvimmin kuuluu.
Synnyin sellaisesta äidistä yli 50v sitten. Diagnoosin hän sai 30v myöhemmin.
Miten tämä liittyy minuun? Ja sinä valehtelet. "ADHT:ta" ei todellakaan näe mistään aivokuvista, koska ADHD:ta ei edelleenkään ole olemassa. En tiedä mikä dysfunktio äidilläsi muka on, mutta vaikuttaa siltä, ettei omena pudonnut kauas puusta.
Ahaa... Lääkärit diagnosoivat ADHD:ta, asiadta on kilomterikaupalla tutkimusta jne., mutta pitänee sitten ilmoitella näille, että teitte turhaa työtä, koska SINÄ olet sitä mieltä, ettei sitä ole olemsssa?
Juokse. Suuttuessaan aggressiivinen, kodin askareet ja asioiden hoitaminen ei suju. Pettäminen on arkipäivää. Jos on add, niin voi olla kehityskelpoinen. Impulsiivisempi versio ei ole kykenevä terveeseen parisuhteeseen.