Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia ADHD-miehen kanssa seurustelusta?
07.05.2023 |
Voi olla nainenkin.
Olen tavannut kivan miehen jolla on ADHD. Olemme tunteneet toisemme vain muutaman kuukauden, eli ei tunneta toisiamme ihan läpikotaisin.
Ystäväni sanoi ettei minun kannattaisi alkaa mihinkään vakavampaan miehen kanssa, koska hänen mukaansa ADHD voi tehdä parisuhteen todella vaikeaksi. Hän jopa sanoi, että tulen sitten aina olemaan se parisuhteen aikuinen, ja sitä ei jaksa vuosikausia etenkään jos on lapsia.
Menin sitten googlettelemaan ja luin aika samanlaisia juttuja netissä. Olen kyllä huomannut että miehen on vaikea esim. keskittyä ja istua paikoillaan pitkiä aikoja.
Onko asia oikeasti näin? Onko suhde siis jo tuhoon tuomittu? Olisi kiva kuulla muilta joilla on kokemusta ns ADHD-parisuhteesta :D
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Kommentoitkohan oikeaan keskusteluun? Tässä ADHD keskustelussa ei ole ollut sellaisia ylinegatiivisia kokemuksia, mitä yleensä muihin ADHD keskusteluihin näkyy tulevan. Varmasti jollekin neurotyypilliselle on shokki, ja jopa trauma, pariutua nepsyn kanssa koska meidän systeemit asioiden tekemiseen on joskus tosi outoja, vaikka ne toimisivatkin ihan hyvin lopputulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Tässähän oli paljon positiivisia arvioita.
Avioliittoni kaatui pääasiassa miehen neuro-ongelmiin. Muutkin elämäni miehet ovat olleet nepsyjä. Muistelen heitä kaikkia lämmöllä.
Tutustuin äsken erääseen, jolla epäilen olevan ainakin adhd. Hän peittelee ongelmaa mistä on selvästi haittaa. Se on harmi. Pidän hänestä, en vanhoista viisastuneena alkaisi syvään suhteeseen, mutta tahtoisin kuitenkin nauttia yhteisestä ajasta kaapinovet auki.
Miehelläni on paha ADHD ja itse olen taas sen vastakohta. Alkuaikoina oli hankalaa koska mieheni silloin vielä yritti selvitä ilman lääkitystä. Jossain kohtaa häntä alkoi itseä häiritsemään sen verran paljon vaikeudet arjessa, opinnoissa ym. että hakeutui lääkäriin. On sittemmin aloittanut lääkityksen ja saanut kuntoutusta. Itse olen myös opetellut ottamaan hieman rennommin ja toisaalta tukemaan niissä jutuissa jotka ovat hänelle vaikeita.
Olemme tehneet hyvin paljon töitä sen eteen että arki on saatu rullaamaan. Kävimme eron partaallakin muutaman kerran. Hyvin paljon on pitänyt olla motivaatiota ja rakkautta että on jaksettu nähdä vaivaa mutta se on todellakin ollut meillä sen arvoista. Nyt elämä soljuu mukavasti eteenpäin kun tasapaino on löydetty.
Mutta tässäkin on iso merkitys sillä miten pahasta ADHD:sta on kyse. Mieheni tapauksessa ilman lääkitystä hänen elämänsä oli jatkuvassa kaaoksessa. Ero olisi ihan varmasti tullut jos hän ei olisi hakeutunut hoitoon.
ADHD aikuisia on hyvin monenlaisia. Osalla se on varsin lievä näkyen esim. uupumisena ja unohteluna, kun osalla sitten mukana on laajempi neuropsykoatrinen kattaus vaikeuksia. Millainen tämä henkilö on?
Minä en jaksanut. Olen itse rauhallinen ja aika hiljainen, enkä jaksa loputtomiin mitään sähellystä ja impulsiivisuutta, jota meno oli.
Alussa kaikki meni ihan hyvin, mies varmasti skaropasi ihan täysillä ja meno oli hauskaa, vain hieman säheltävää, reipasta ja iloista, mutta kun halusin rauhoittua menevän päivän päätteeksi, niin mies ei rauhoittunut, vaan sama tykitys jatkui. Yritimme hengata muutaman viikon, mutta elo oli hänen kanssaan täydellisen arvaamatonta ja esimerkiksi kun hän oli kuskina, niin oikeasti pelkäsin. Mies näki paljon enemmän kuin minä kaikkea mielenkiintoista ympärillään ja hänen ajaminen oli tempoilevaa sen takia.
Olo oli välillä kuin hullunmyllyssä hänen kanssaan ja minun rauhallinen elämäni meni täysin sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Yritä tajuta, että kaikki ihmiset eivät kykene olemaan teidän kanssanne ja kaikkeen tempoiluihin ei vain välttämättä muilla riitä aikaa ja energiaa. Teidän pitää etsiä kaltaisenne ihminen, joka jaksaa ja viitsii ymmärtää. Minä en jaksanut, sillä tuntui kuin koko omakin elämä olisi mennyt säätämiseen ja sähellykseen toisen myötä.
Oma kokemukseni ADHD miehen kanssa elämisestä. Mies on yrittäjä, jolle riittää töitä niin paljon kun jaksaa tehdä. Ja töitä hän tekeekin. 7 pv viikossa, 8-12 h työpäiviä. Epäilen, ettei pysty aikatauluttamaan tai suunnittelemaan tekemisiään ja saattaa tuhlata aikaa siihen, että kulkee edestakaisin ja tekee pikkujuttuja siellä täällä.
Miehen tunteet heittelee, hermostuu herkästi ja on ajoittain arvaamaton. Yhtenä hetkenä suuttuu jostain asiasta todella herkästi, toisessa hetkessä samainen asia ei paljoa heilauta. Meillä on jatkuvasti kommunikaatiovaikeuksia. Jos asiaa ei ole tankattu edestakaisin, ylösalaisin ja kolmeen kertaan, luultavasti tapahtuu väärinymmärrys.
Tämä on rankkaa ja aika ajoin tehdään eroa. Eron hetkellä mies käsittää oman käytöksensä vaikutukset mutta harmillisesti käytös ei muutu pysyvästi vaan lipsuu huonompaan suuntaan pikkuhiljaa.
Miehellä ei ole lääkitystä. Ja hankalaa tämä on. Meillä kaksi lasta.
Toisaalta itse olen oppinut impulsiivisuutta, ylimääräinen jahkailu on jäänyt. Mutta elämästä puuttuu itselleni luontainen suunnitelmallisuus ja yhteinen tekeminen. Eli en voi kehua olevani onneni kukkuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin seurustelin adhd miehen kanssa kolme vuotta, joista asuin 1.5 vuotta hänen kanssaan. Elämäni kauheimmat 1.5 vuotta. Juopotteli paljon ja petti humalassa. Riiteli naapuriensa kanssa, valehteli ja keksi mustamaalaten valheita ihmisistä. Työpaikoistaan sain aina lopputilin, työsuhteet jäivät lyhyiksi. Rahan käyttöä ei hallinnut, osteli impulssiivisesti kaikkea ja oli veloissa. Perusti firman, joka meni konkurssiin. Särki huonekalujani ja oli tappaa koiranikin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö ADHD miehet ja naiset enemmän?
Tai helpommalla?
Kyllä. Tästä on paljon tutkimuksia jotka osoitttavat tuon todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Moni tuollainen pitää parisuhteista vain välineenä omien tunteiden sääntelyyn. Aito vastavuoroisuus puuttuu. Eivät kestä tasapainoista arkea. Pettävät katumuksetta ja vaihtelevat suhteita lennosta. Eli aika monta hyvää syytä välttää tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Moni tuollainen pitää parisuhteista vain välineenä omien tunteiden sääntelyyn. Aito vastavuoroisuus puuttuu. Eivät kestä tasapainoista arkea. Pettävät katumuksetta ja vaihtelevat suhteita lennosta. Eli aika monta hyvää syytä välttää tuollaisia.
Ihan omasta moraalista kiinni, millainen pettäjä on. Tekosyitä, ei ADHD:n vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjillä on usein ADHD. Ja näyttää myöskin nuo lätkänpelaajat naisille kelpaavan ja he ovat tyypillisiä adhd-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((
Me ollaan. En saa luovuttaa spermaani, koska minulla on adhd. En saa henkivakuutusta ym. ADHD-diagnosi tekee minusta b-luokan kansalaisen.
Vierailija kirjoitti:
Hei, on siinä ADHD:ssa hyvätkin puolensa. Miksi ne unohdetaan? Ja on myös mahdollista, että itselläsi on jotain nepsypiirteitä (vaikkei olisi diagnoosiin asti). Tärkeintä on se, että tulee toimeen, toisesta tykkää ja elämäntilanne ja toiveetkin kohtaavat. Älä tuomitse ADHD:n perusteella miestä. Häntä pitää vain oppia ymmärtämään. Keksitte kyllä keinot/saatte apua, mikäli tulee ongelmia. Anna asioiden mennä nyt omalla painollaan, äläkä kuuntele ystäväsi mielipidettä!
T. ADHD-nainen
No siksi kun se ADHD vaikuttaa elämäntilanteeseen. Varsinkin jos tekee ennen pitkää lapsia kumppaninsa kansa niin olisi hyvä jos se kumppani muistaisi asiat itse, pitäisi kotia kuosissa ja hoitaisi raha- ja työasiat hyvin. ADHD:lle normaali arki voi olla vaikeaa ja siinä ei pelkkä ymmärtäminen auta. Toki tilanne voi olla hyväkin jos niitä selviytymiskeinoja on löydetty käyttöön tarpeeksi.
Kannattaa ehdotomasti... Pääset nauttimaan kovista "kyydeistä".... ;)
Minulla oli läheinen miespuolinen ystävä, jolla ADHD. Arki tuntui olevan aika raskasta - työpaikat vaihtuivat vinhaan tahtiin, riitautui helposti esim. hyvien kavereiden ja esihenkilöiden kanssa, sääntöjen noudattaminen oli vaikeaa. Seurana tosi hauskaa ja menoa sekä meininkiä riitti. Energiaa kuin pienessä kylässä, vaikka melkein nelikymppinen mies.
Hänen parisuhdettaan oli toki vaikea katsoa vierestä. Vaimon kanssa paljon riitoja, sillä mies unohteli hoitaa lasten asioita. Raha-asiat aivan retuperällä ja laskut pinkassa.
Ystävänä oli kiva, mutta parisuhteeseen hänen kanssaan en olisi pystynyt.
Suhde kesti noin puolitoista kuukautta. Aluksi mies oli todella innoissaan minusta ja halusi tavata koko ajan. Sitten alkoi kaipaamaan omaa aikaa. Tuntuu että lähti suhteeseen täysillä ja vasta vähän myöhemmin alkoi miettiä tuleeko suhteesta käytännössä mitään ja millainen edes olen kumppanina. Tunteet vaikutti kyllä ihan aidoilta sillä hän ilmaisi niitä isolla energialla ja oli empaattinen ja huolenpitävä aina kun oltiin yhdessä, piti myös yhteyttä tiiviisti.
Hirveää itse adhd ihmisenä ja siitä kärsivänä lukea näitä kommentteja missä ajatellaan tyyliin että meillä pitäs olla aina yksin ja meidän kanssa ei kannata parisuhdetta aloittaa. Ihan kun oltais jotain ruttoa olette :((