Onko kaikilla ihmisillä suunnilleen yhtä paljon vaikeuksia koko elämän aikana?

Itse asiassa korjaisin otsikkoa siihen muotoon että onko kaikilla yhtä pahoja vaikeuksia elämän aikana.

Ei tietenkään ole. Katso vaikka Ukrainen tilannetta.

Jos joku suunnittelisi yleiselle elämänkululle yleispätevän ja tasapuolisen kaavan niin sitten olisi.

Onko sellainen suunniteltu ja voimassa koko maapallolla?

ei

Ei todellakaan ole. Toiset saa kaiken hopeatarjottimella, toiset rämpii vastoinkäymisestä toiseen, eivätkä menesty vaikka kuinka yrittävät. Ja asioita tulee verrata objektiivisesti, muutenhan kyse on pelkästä mutuilusta.

Joo ei ole. Sellaiset hyväosaiset, joilla ei ole empatiaa esittävät naurettavasti, että kyynelten ja onnen summa on vakio.

Kyllä varmaan on, mutta ihmiset kokee asiat eri tavoin. He, joilta puuttuu psykologinen joustavuus niin eivät osaa sopeutua elämän kriisihetkiin.

Elämän kokemukset vaikuttaa, mutta enemmän se oma suhtautuminen. Esim avioero on joillekin maailmanloppu vaikka suhde olisi ollut huono. Toiset ajattelee eron olevan elämää ja osaavat sopeutua ja jatkaa elämää.

No ei todellakaan ole. Joillain on paljon enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla.

Itse asiassa tuo ei pidä paikkaansa, että paljon kärsinyt ihminen ei ottaisi niin raskaasti vastoinkäymisiä kuin helpon elämän elänyt. Oikeasti ihan päinvastoin. Tuntuu ettei jaksa enää yhtään lisää, kun on koko elämänsä joutunut taistelemaan ja selviytymään. Silloin pieninkin vastoinkäyminen saattaa olla se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän.

Ei tietenkään ole. Eihän meillä kaikilla ole samanlainen tai saman pituinen elämäkään. Hassu ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Joillain on paljon enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla.

Ulkopuoliset ei voi tietää toisten vastoinkäymisistä ja niihin suhtautumisesta.

Ei ole, Elämä ei muutenkaan ole tasapuolinen tai tasavertainen ja kaikille samat lähtökohdat tarjoava. Jotkut porskuttavat läpi elämänsä kohtaamatta minkäänlaisia vastoinkäymisiä, elämä voi olla hyvinkin suojattua ja suojeltua alusta asti, silloin on helppoa sanoa että kaikkien elämä on samanlaista, kun ei ole kokemusta ja näkemystä oikein mistään.

Jos vastoinkäymisiä olisi tuossakin, niin näille yleensä joku muu ratkaisee ne asianomaisen puolesta. Heille se vastoinkäyminen onkin sitten yleensä pikkuvarpaan kynnen kärjen katkeaminen, joka näyttäytyy katastrofin mittaluokassa. Joillekin näistä se onkin sitten se kaikkein suurin mahdollinen katastrofi elämässä. Joillekin jopa kohtalokas. Se niinsanottu kermaperseys on usein liitännnäissairaus näissä tapauksissa. On tullut ihan hiljattain sivusta seurattua ja todistettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Joillain on paljon enemmän vastoinkäymisiä kuin toisilla.

Ulkopuoliset ei voi tietää toisten vastoinkäymisistä ja niihin suhtautumisesta.

Voipas. Eikä se suhtautuminen ole oleellista vaan ne vastoinkäymiset. Toisilla niitä on paljon enemmän kuin toisilla.

Tunsin sellaisen ihmisen, että jos luettelisin kaiken mitä hänelle ja hänen läheisilleen on tapahtunut, ette uskoisi. En tietenkään voi kertoa, ettei tunnistettaisi.

Sanoisin päin vastoin, eli kärsimyksillä on tapana kasaantua.

Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.

Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan on, mutta ihmiset kokee asiat eri tavoin. He, joilta puuttuu psykologinen joustavuus niin eivät osaa sopeutua elämän kriisihetkiin.

Elämän kokemukset vaikuttaa, mutta enemmän se oma suhtautuminen. Esim avioero on joillekin maailmanloppu vaikka suhde olisi ollut huono. Toiset ajattelee eron olevan elämää ja osaavat sopeutua ja jatkaa elämää.

Tämä on sitä resilienssiä, mitä ihminen tarvitsee. Toiset kestävät todella pahoja vaikeuksia ja jatkavat elämäänsä, toiset kaatuvat pieneenkin vastoinkäymiseen ja pilaavat elämänsä.

https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resil…

Vierailija kirjoitti:

Sitä sanotaan, että vaikeuksien summa on vakio. Itse ajattelen, että jos tarpeeksi vanhaksi elää, niin tämä pitää suht hyvin paikkansa. Ihmiset vain tuppaavat arvioimaan asiaa liian nuorina, ennen kuin kaikki vaikeudet ovat tulleet vastaan.

Paitsi, ei titenkään kaikki vaikeudet ole yhtä pahoja. Varmasti jengielämään syntyneen vaikeudet on eri muotoisia kuin muiden.

Ketkä ovat syntyneet jengielämään? Kyllä se on aina oma valinta.

Joo, erillään Eerikallskin oli yhtä paljon vaikeuksia elämässään kuin Ruotsin prinsessa Estellellä.

Eiku...?

Riippuu myös omasta näkemyksestä ja maailmankatsannasta. Jos jokainen vastoinkäyminen on omassa päässä järjettömän suuri ongelma, se on niin. Jos taas vaan toteaa että jaa sain loparit pääsen etsimään uutta työtä, elämä on aika paljon mukavampaa.

Ihminen sanoittaa elämänsä päänsä sisällä sellaiseksi kuin se on. Tyytymätön on onneton vaikka asuisi kuninkaanlinnassa, tyytyväinen persoona on onnellinen missä vaan.

Suomalaisilla nyt kellään ei ole kovin pahoja vaikeuksia. Rauhallinen ,vapaa maa, jossa suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa ja yhteiskunta elättää surkeimmankin luuserin. Kaikille annetaan mahdollisuudet koulutukseen ja onnelliseen elämään perheen varallisuudesta riippumatta. Onhan se oma vika jos elämänsä mokaa.