Mä en tiedä haluunko koskaan lapsia...

mutta lapsia ei pidä tehdä jos ei oikeesti halua. Ei miehen, suvun tai kenenkään painostuksesta. Itsellä yksi lapsi, enkä todellakaan halua toista. rakastan ainokaistani yli kaiken, mutta en halua lisää lapsia. sukulaiset vaan ärsyttää kun kyselevät että milloin tulee sisarus ja blaa blaa blaa... olen suoraan sanonut ettei ikinä kun en halua. pidä vaan oman puolesi asiassa, tässä elämässä ei ole muuta pakko tehdä kun kuolla!

lapseton kaveri lähti lontooseen eilen shoppailemaan ja minä ostin aamulla tarjousruokaa ja halpoja vaippoja lähikaupasta ja vietin päiväni oksennustautista tenavaa hoitaen. Nyt kun olen viettänyt sisällä 3päivää lapsen kanssa ja toipunut jo itsekin mahataudista voin jo huomenna lähteä ulos puistoon uhmaikäisen kiukuttelevan tenavan kanssa että pää vähän tuulettuisi. Harmi vaan että puistossa ei yleensä ole toisia äitejä ja saa itsekseen tenavan kanssa lappaa sitä hiekkaa ämpäriin.

T:28

Elämässä voi olla todella paljon sisältöä, vaikka ei olisi lapsia. Ja ihminen voi tulla " paremmaksi ihmiseksi" muullakin tavoilla kuin oman naperon pyöräyttämällä.



Minulle maailma on näyttänyt niin kurjia puoliaan, että en missään tapauksessa halua tänne synnyttää ketään. Mieluummin pidän huolta niistä ketä täällä jo on.

" Musta on todella sääli että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät myöskään koskaa tule tietämään mitä menettävät."



Kuulostaisiko huvittavalta, jos muut säälisivät sinua, koska

- et ole asunut Japanissa?

- et ole koskaan seurannut läheltä pienen kömpelön varsan kehitystä aikuiseksi kauniiksi ja uljaaksi hevoseksi?

- et tajua miten tyydyttävää on saada etelä-amerikkalainen kaktus kukkimaan Suomen oloissa?

- koska sinulle ei ole ommeltu upeaa iltapukua mittojen mukaan?

- et lasten kanssa päivät pitkät touhutessasi ehdi perehtymään Hawkingin teorioihin maailman synnystä?



Miten on niin vaikea tajuta, että ihmiset saavat suurimman nautinnon ja tyydytyksen eri asioista? Eiväthän kaikki vaikka opiskele sairaanhoitajiksi, vaan toisia kiinnostaa puhdas matematiikka, toisia pohjoismainen filologia ja kolmansia sisustussuunnittelu. SINULLE lapset voivat olla parasta mitä sinulle on tapahtunut, jollekin toiselle lapset ovat täysin yhdentekeviä. Vai väkisinkö pitäisi tehdä joku harjoituskappale ajatuksella että kokeillaan nyt onko se kivaa? Mitäs sitten kun huomaa että lapsiperhe-elämä ei vaan sovellu itselle? Miten siitä kersasta sitten hankkiudutaan eroon?

halua vaihtaa osia äitien ja isien kanssa. Kukin löytää sen oman juttunsa, se ei ole kaikille se elämä lasten kanssa. :)



Sisältöä voi olla niin paljon ilmankin lapsia, mutta sitä on varmasti vaikea ymmärtää jos itselle ne lapset ovat SE JUTTU.

Mäkin vannoin sun iässäsi etten sitten koskaan varmasti halua lapsia. No mieli muuttui ja nyt niitä on kaksi. Ekan sain 29 vuotiaana. Enkä kadu vaikka rasittavia ovatkin välillä. On ne ihaniakin.

Meinaan vaan et voipi sunkin mieles muuttua. Mutta jos ei niin se on sun oma valinta, ei kenenkään muun. Aika sen näyttää.