Voiko joku selittää ASPERGILLE/AUTISTILLE miks ns. neuroNORMAALIT ihmiset välittänyt niin paljon maineesta ja sosiaalisesta hierarkiasta?

Ap esittää autistia vaikka onkin joku narsistinen sosiopaatti.

Nää on just näitä jotka puhuu vaikka siitä exästä paskaa sinne tänne ja sitten muka ihmettelevät että mikä siinä maineessa ja hierarkiassa on niin tärkeää.

Kunhan kyse ei ole ap:n omasta maineesta niin ei se tärkeää olekaan.

Ei ole mitään "meitä ja teitä" vaan ollaan ihmisiä kaikki ilman mitään erityisempää.

Kysy joltain itseään älykkäämmän jakaikin tavoin muutenkin oikeasti paremman mustamaalanneelta ja toisen koko elämän tuhonneelta psykopaatilta, ne sen varmana osaavat kertoa, oliko todella sen arvoista ja miksi. Tuskin kukaan silti ymmärtäisi täydellisen oahuuden ruumillistuman järjenpuutoksen juoksua, mutta noiden "pelit"sen kai voisivat selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Entä jos on asperger, joka viihtyy yksin ja välttelee yhteisöjä? Miten sellaista voi eristää, kiusata ja tehdä hänelle muuta negatiivista? Tai vaikka jotkut eristäisikin niin sehän menisi täysin hukkaan, kun kyseinen henkilö ei muutenkaan olisi missään tekemissä heidän / muiden kanssa. 

Tuo lause, että "Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen" niin ei mielestäni pidä paikkaansa.

Pikemminkin nykyaikana ainakin ihmisellä on täysin mahdollisuus ottaa yhteiskunnalta kaikki edut ilman mitään velvollisuuksia. Laki suojelee niin, että yksilöllä on paljon oikeuksia, joka taas estää sen, että yhteisö voisi käyttää valtaa häneen, kun yksilö joka tapauksessa haluaakin ne lain takaamat edut ilman velvollisuuksia. Ihmisoikeudetkin ovat niin tärkeitä nykyisissä läntisissä maissa, että ei niitä ruveta heikentämään ainakaan näin perus suomalaisten kohdalla. Enkä puhu nyt mistään karenssiajan pituudesta.

Harva meistä aspergereistakaan on joku korvessa asuva erakko. Useimmilla on vaikka naapureita ja työkavereita, joihin on hyvä olla huonoa paremmat välit. Naapurilta voi silloin hätätilanteessa pyytää apua ja työpsikalta ei saa potkuja huonon käytöksen takia.

Ja kyllä minusta on ainakin mukava, että olen ihmisten mielestä ihan hyvä tyyppi.

Sitä paitsi monet aspergeritkin kärsivät kiusaamisesta.

Osa meistpä aspergereista taas ei ole työssä (esim. työkyvyttömyyseläke), ei halua olla naapurien kanssa tekemisissä, ei voi saada potkuja.

Minulle on ihan sama olenko muiden ihmisten mielestä kansansankari/idoli vai ihmisrooskaa. Mieluummin jälkimmäisen suuntaan, koska silloin ihmiset tulevat paljon vähemmän häiritsemään, kun on huono maine. Minua on aina ärsyttänyt varsinkin tuntemattomien ihmisten kanssa toiminta.

Muutamat asperger kaverit ovat samanlaisia, heidän kanssaan harrastan kaikenlaista ja ollaan kaikki tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse olla missään tekemisissä (neuro)normaalien ihmisten kanssa, joita pidämme ärsyttävinä.

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita ei ole olemassa. Koko käsitteestä on luovuttu. 

On olemassa lievästi autistia ihmisiä (=kognitiivisesti teräviä) ja vaikeasti autistisia ihmisiä (=kognitiivisesti heikkolahjaisia). Ja jotain siltä välillä jossain määrin, kun tarkastellaan autisteja. 

Lievästi autistisella ja vaikeasti autistisella, vaikka niitä molempia kutsuttiin ennen aspergereiksi, ei ole juuri mitään yhteistä käytännössä. Ovat kuin yö ja päivä. 

Elon Musk on tyypillinen lievästi autistinen ihminen. 

Vakavasti autistinen ihminen tarvitsee jatkuvaa ammattiapua, koska arjenkin perusaskareet ovat hankalia. 

Ei pidä paikkaansa. On idiot savanteja, jotka on käytännössä jonkun yhden, kapean alan neroja.

Esim. Rain man.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita ei ole olemassa. Koko käsitteestä on luovuttu. 

On olemassa lievästi autistia ihmisiä (=kognitiivisesti teräviä) ja vaikeasti autistisia ihmisiä (=kognitiivisesti heikkolahjaisia). Ja jotain siltä välillä jossain määrin, kun tarkastellaan autisteja. 

Lievästi autistisella ja vaikeasti autistisella, vaikka niitä molempia kutsuttiin ennen aspergereiksi, ei ole juuri mitään yhteistä käytännössä. Ovat kuin yö ja päivä. 

Elon Musk on tyypillinen lievästi autistinen ihminen. 

Vakavasti autistinen ihminen tarvitsee jatkuvaa ammattiapua, koska arjenkin perusaskareet ovat hankalia. 

Tuo nykyinen jaottelu on minusta todella huono. Minäkin olisin tuon mukaan ns. lievästi autistinen, vaikka koen olevani ihan 100% autisti. Mutta tokihan, jälleen kerran, tyypit joilla ei ole mitään ymmärrystä asiasta tietää paremmin kuin minä itse mitä olen. Ovat varmaan itse sitten lievästi neurotyypillisiä.

Vakavammin, tuo nykyinen jaottelu jättää monen tukitoimista hyötyvän autistin selviämään täysin itsekseen, vain koska siinä on se lievä. Onko murtuma vain lievä, jolle ei tarvitse tehdä mitään, pitää olla kunnolla raaja poikki? Lievää näkökyvyn heikkenemistä ei tarvitse huomioida mitenkään? Annetaan vain mennä siihen pisteeseen ettei enää voi edes auttaa, tiputetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ps. Luultavasti jos kiinnostusta riittäisi oppisin korjaamaan, suunnittelemaan ja kasaamaan vaikkapa sähkölieden. Ruuan laittaminen sillä liedellä onkin jotain mikä on minulle haasteellista, tai kuten tuossa lainaamassani luki, hankala arjen perusaskare johon tarvitsisin jatkuvaa ammattiapua. Että olenko nyt mielestäsi lievästi vai vaikeasti autistinen? Asperger -piirteissä oli yhtenä kriteerinä epätasainen kykyprofiili, joten osassa asioissa tarvitsee paljonkin apua, toisissa on opettajana. Siksi nykyinen mustavalkoinen ajattelu heikentää meidän avun saamista oikein kohdennettuna.

Minut taas diagnosoitiin lapsena aspergeriksi, mutta leikkikaverin kehitysvammaisella isoveljellä oli kuulemma autismi. Kävi jossain erityiskoulussa ja liikkui ulkona vain aikuisen kanssa vaikka oli meitä vanhempi. En ikinä ajatellut, että me oltaisiin jotain samaa kirjoa ja siksi tuo diagnoosimuunnos hämmentää.

Samaa mieltä. Asperger on melkein aina paljon lievempi kuin muut autisminkirjot. Asperger olisi pitänyt säilyttää eikä sekoittaa mihinkään eri ryhmään.

Ehkä saavat mielihyvää ja ennakoivat sosiaalisia palkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Kysy joltain itseään älykkäämmän jakaikin tavoin muutenkin oikeasti paremman mustamaalanneelta ja toisen koko elämän tuhonneelta psykopaatilta, ne sen varmana osaavat kertoa, oliko todella sen arvoista ja miksi. Tuskin kukaan silti ymmärtäisi täydellisen oahuuden ruumillistuman järjenpuutoksen juoksua, mutta noiden "pelit"sen kai voisivat selittää.

Tuskin maineen mustamaalaamista käytettäisiin ihmisen nujertamiseen ellei asialla olisi merkitystä. Tehokas tapa viedä uskottavuus ja mahdollisuudet tai ainakin tehdä elämästä jatkuvaa todistamista ettei ole sellainen, kuin väitetään. Valitettavasti suhtautuminen ja kohtelu muokkaavat persoonaa ja kyse on tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki olisivat aspergeja niin maailmassa ei olisi ihmisen aiheuttamaa kärsimystä kuten esimerkiksi sotia. Kaikesta voitaisiin sopia suullisesti ja kaikki pystyisivät olemaan jokaisen kavereita eikä ilmaa saastutteisi ja maapalloa.

Ne neurotavalliset ihmiset sotii ja tämän maapallon lopulta tuhoaa. Heillä on vihamiehiä, he ovat vihamiehiä jollekkin yms. He kiusaavat, ei kaikki, mutta oletko koskaan kuullut kiusaavasta aspergerista?

Aspergerilla on normaali älykkyys, mutta ei mitään tuollaisia turhia ja ihmisrodulle haitallisia ominaisuuksia.

Eikö mitään haitallisia ominaisuuksia? Kenelläkään heistä? Oikeesti?

Ei. Esim. Einstein jolla oli asperger niin hyvin perusteli miksi maailma olisi parempi, jos kaikki olisivat aspergeja. Einstein näki sen jo aikaisin miten neuronormaalit ihmiset tuhoavat maailman ja luovat suunnatosta kärsimystä (vaikka toki ovat välillä hyväänkin kykeneviä). Aspergerit eivät aiheuta pahaa - jos Eistein siihen uskoo, ihmiskunnan suurin mieli ja ihminen, niin kyllä minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.

En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?

Osaavana ja töissä taitavana ihmisenä saa hyvän msineen. Eli että on osaava ja taitava ihminen. Maine on käytännössä se, mitä muut tietävät sinusta.

Maine on se mitä tuntemattomat (ei ole oltu tekemisissä - tai erittäin minimaallisesti korrektisti), jotka ovat sinusta kuulleet jotain tietävät. Ihmiset jotka tuntevat toisensa erittäin hyvin niin tietävät toisensa paljon paremmin kuin pinnallinen ulkopuolisille näyttäytyvä maine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.

En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?

Osaavana ja töissä taitavana ihmisenä saa hyvän msineen. Eli että on osaava ja taitava ihminen. Maine on käytännössä se, mitä muut tietävät sinusta.

Ja mitä eivät Tiedä, sen kuvittelevat ja juoruavat.

En edes haluaisi olla neurotyypillinen, kun siihen liittyy kummallisia ajatusmalleja.

Hyvin tiivistetty. Ajattelen täysin samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.

Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.

Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.

Entä jos on asperger, joka viihtyy yksin ja välttelee yhteisöjä? Miten sellaista voi eristää, kiusata ja tehdä hänelle muuta negatiivista? Tai vaikka jotkut eristäisikin niin sehän menisi täysin hukkaan, kun kyseinen henkilö ei muutenkaan olisi missään tekemissä heidän / muiden kanssa. 

Tuo lause, että "Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen" niin ei mielestäni pidä paikkaansa.

Pikemminkin nykyaikana ainakin ihmisellä on täysin mahdollisuus ottaa yhteiskunnalta kaikki edut ilman mitään velvollisuuksia. Laki suojelee niin, että yksilöllä on paljon oikeuksia, joka taas estää sen, että yhteisö voisi käyttää valtaa häneen, kun yksilö joka tapauksessa haluaakin ne lain takaamat edut ilman velvollisuuksia. Ihmisoikeudetkin ovat niin tärkeitä nykyisissä läntisissä maissa, että ei niitä ruveta heikentämään ainakaan näin perus suomalaisten kohdalla. Enkä puhu nyt mistään karenssiajan pituudesta.

Harva meistä aspergereistakaan on joku korvessa asuva erakko. Useimmilla on vaikka naapureita ja työkavereita, joihin on hyvä olla huonoa paremmat välit. Naapurilta voi silloin hätätilanteessa pyytää apua ja työpsikalta ei saa potkuja huonon käytöksen takia.

Ja kyllä minusta on ainakin mukava, että olen ihmisten mielestä ihan hyvä tyyppi.

Sitä paitsi monet aspergeritkin kärsivät kiusaamisesta.

Osa meistpä aspergereista taas ei ole työssä (esim. työkyvyttömyyseläke), ei halua olla naapurien kanssa tekemisissä, ei voi saada potkuja.

Minulle on ihan sama olenko muiden ihmisten mielestä kansansankari/idoli vai ihmisrooskaa. Mieluummin jälkimmäisen suuntaan, koska silloin ihmiset tulevat paljon vähemmän häiritsemään, kun on huono maine. Minua on aina ärsyttänyt varsinkin tuntemattomien ihmisten kanssa toiminta.

Muutamat asperger kaverit ovat samanlaisia, heidän kanssaan harrastan kaikenlaista ja ollaan kaikki tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse olla missään tekemisissä (neuro)normaalien ihmisten kanssa, joita pidämme ärsyttävinä.

Sinua ärsyttää tuntemattomien ihmisten kanssa toiminta. Siinäkään ei ole mitään kovin järkevää, eli olet itse myös omassa toiminnassasi ja reaktioissa aika outo. Ehkä tätä kautta voit ymmärtää että siinä missä sinulla on erikoisia tapoja olla ja reagoida sosiaalisesti, niin niin on myös muilla.

Vierailija kirjoitti:

Silleen se evoluutio on ne aivot kehittänyt. Sosiaalinen juttu on ollut tärkeää, pahin juttu olisi joutua heitetyksi laumasta pois. Siksi se näkyy hassuna käyttäytymisenä vuonna 2023.

Siitä oli ennen muinoin hyötyä, ei enää. Nykyään voi elää ilman työtä ja nauttia elämästä omilla tavoillaan ja jopa ilman kaveruus ja ystyväyys suhteita, jos niitä ei kaipaa.

Eli näin aspergerin näkökulmasta maine on turha. Jopa haitallinen, jos se on sellainen, että naapurit, kollegat, opiskelutoverit tai pahin: tuntemattomat tulevat juttelemaan.

Mieluummin siis huono maine kuin hyvä, jos pitää valita. Valitettavasti huonon maineen eteen pitäisi sitten tehdä jotain ikävää, joka olisi oman moraalikäsityksien mukaan väärin. Mutta silloin ainakin saisi olla rauhassa turhilta ja tympiviltä kontakteilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki olisivat aspergeja niin maailmassa ei olisi ihmisen aiheuttamaa kärsimystä kuten esimerkiksi sotia. Kaikesta voitaisiin sopia suullisesti ja kaikki pystyisivät olemaan jokaisen kavereita eikä ilmaa saastutteisi ja maapalloa.

Ne neurotavalliset ihmiset sotii ja tämän maapallon lopulta tuhoaa. Heillä on vihamiehiä, he ovat vihamiehiä jollekkin yms. He kiusaavat, ei kaikki, mutta oletko koskaan kuullut kiusaavasta aspergerista?

Aspergerilla on normaali älykkyys, mutta ei mitään tuollaisia turhia ja ihmisrodulle haitallisia ominaisuuksia.

Eikö mitään haitallisia ominaisuuksia? Kenelläkään heistä? Oikeesti?

Ei. Esim. Einstein jolla oli asperger niin hyvin perusteli miksi maailma olisi parempi, jos kaikki olisivat aspergeja. Einstein näki sen jo aikaisin miten neuronormaalit ihmiset tuhoavat maailman ja luovat suunnatosta kärsimystä (vaikka toki ovat välillä hyväänkin kykeneviä). Aspergerit eivät aiheuta pahaa - jos Eistein siihen uskoo, ihmiskunnan suurin mieli ja ihminen, niin kyllä minäkin.

Jaa-a, Einsteinin aikaan aspergeria. Arvioita asiasta saa toki esittää.

Aivan sujuvasti pahanteko luonnistuu asperger-diagnoosista huolimatta, se ei ole mikään osa diagnoosia, että olisi jotenkin kyvytön tekemään pahaa. Jotkut heistä osaavat olla todella ilkeitä ja julmia, vaikka kaikki eivät olekaan. Aivan sama juttu neurotyypillisten parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.

Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.

Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.

Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳

Joku nentti (=neuronormaali/tavallinen) teki itssarin, kun hänet lavastettiin raiskkaajaksi. Itsarin jälkeen nainen oman tunnon tuskissaan myönsi julkisesti, että oli valehdellut, ettei hänen miehensä saisi yhden illan pettämistä tietää.

En tajua itsekkään autistina, että miksi tehdä itsari, jos ihmiset pitää sinua raiskkaajana, vaikka ei olisi. Silloinhan sitä vasta rauhassa saa ollakkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Neurotyypillisten elämä on pelkkiä sosiaalisia pelejä, teatteria.

Ehkä kaikkein introverteimmät poislukien, hekän eivät viitsi vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergereita ei ole olemassa. Koko käsitteestä on luovuttu. 

On olemassa lievästi autistia ihmisiä (=kognitiivisesti teräviä) ja vaikeasti autistisia ihmisiä (=kognitiivisesti heikkolahjaisia). Ja jotain siltä välillä jossain määrin, kun tarkastellaan autisteja. 

Lievästi autistisella ja vaikeasti autistisella, vaikka niitä molempia kutsuttiin ennen aspergereiksi, ei ole juuri mitään yhteistä käytännössä. Ovat kuin yö ja päivä. 

Elon Musk on tyypillinen lievästi autistinen ihminen. 

Vakavasti autistinen ihminen tarvitsee jatkuvaa ammattiapua, koska arjenkin perusaskareet ovat hankalia. 

Ei pidä paikkaansa. On idiot savanteja, jotka on käytännössä jonkun yhden, kapean alan neroja.

Esim. Rain man.

Olisiko antaa esimerkkiä tosielämästä, ei elokuvista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.

Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.

Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.

Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳

Ei varmaankaan maineen vuoksi vaan niiden maineen menettämisen sivuseuraamusten takia, jotka johtavat rakkaudettomuuteen, suruun, epätoivoon ja merkityksettömyyteen. Tietenkin myös vihamielinen suhtautuminen, eristäminen ja halveksunta vaikuttavat psyykeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.

Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.

Harvoin autistit (valtaosa, sinä ehkä et) edes tietävät toimivansa sosiaalisen aseman vastaisesti. Katso se Ylen Kirjolla ohjelma autisteista. Eli suurinosa ei opi kokemuksesta, tuskin edes tunnistavat sitä rangaistustakaan rangaistukseksi vaan ihmettelevät, että miten outoja ne ns. normaalit ihmiset on.

Autistit ja heidän läheiset käräyttää käytännössä aina vakivallan tekijän, että oikeutta kyllä saavat vääryydestä.

Kyseinen henkilö on itse autisti ja neuvot häntä perehtymään aiheeseen?? Mene sinä lukemaan suomalaisuuden alkeet.

Vierailija kirjoitti:

Maine ja status vaikuttavat siihen kuinka sinut nähdään ja kuinka sinuun suhtaudutaan. Oletko toivottu jonnekin vai vältelläänkö sinua. Mitä mahdollisuuksia saat tai mitä sinulle sallitaan. Siksi etenkin maineella on väliä jossakin määrin myös statuksella. Esimerkiksi se kerrotko olevasi pitkäaikaistyötön vai johtotehtävissä, vaikuttaa mielikuvaan jo heti ensimetreillä. Toki karkea esimerkki, mutta kuitenkin. Ajatus saattaa muokkautua tutustumisen myötä, mutta vaikuttaa ja jo luotua mielikuvaa on vaikea rikkoa, perustuipa se todellisuuteen tai juoruihin.

Yksinäisyys johtuipa mistä tahansa syystä on musertava ja kivulias kokemus ja siihenkin maine vaikuttaa.

Esimerkiksi monet autistit ovat paljon onnellisimpia, kun heidän ei tarvitse olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä ja ovat mielellään yksin. Tätä ei neurotavalliset ihmiset tunnu ymmärtävän.

Varsinkin autistille jos ei halua olla ihmisten kanssa tekemisessä niin silloin huono maine on parempi, koska tällöin harvemmin joutuu sosiaalisiin tilanteisiin.

Ja kolmas tärkeä asia: autistit melkein aina eivät ole kiinnostuneita tekemään niitä asioita mitä neurotavalliset ovat, joten siinä ei paljoa menetä, jos niitä ei tarjota.