Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko joku selittää ASPERGILLE/AUTISTILLE miks ns. neuroNORMAALIT ihmiset välittänyt niin paljon maineesta ja sosiaalisesta hierarkiasta?
06.05.2023 |
Ylen kirjolla ohjelmasta meistä sai ehkä käsityksen tavalliset ihmiset, mutta itse en oikein saa teistä tavallisista ihmisistä ja teidän logiikasta käsitystä.
Itse en ymmärrä yhtään miksi nuo ovat ns. tavallisille ihmisille tärkeitä asioita mitä otsikossa välitin, mitä väliä on maineella tai sosiaalisella hierarkialla?
Eräs tuttuni josta oli levitetty valheita kostoksi kun jätti kumppaninsa niin hädissään oli niitä korjaamassa ja nostamassa ex:äänsä kohtaan kunnianloukkaus syytteen.
Miksi nuo ovat teille niin iso juttu?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergereita ei ole olemassa. Koko käsitteestä on luovuttu.
On olemassa lievästi autistia ihmisiä (=kognitiivisesti teräviä) ja vaikeasti autistisia ihmisiä (=kognitiivisesti heikkolahjaisia). Ja jotain siltä välillä jossain määrin, kun tarkastellaan autisteja.
Lievästi autistisella ja vaikeasti autistisella, vaikka niitä molempia kutsuttiin ennen aspergereiksi, ei ole juuri mitään yhteistä käytännössä. Ovat kuin yö ja päivä.
Elon Musk on tyypillinen lievästi autistinen ihminen.
Vakavasti autistinen ihminen tarvitsee jatkuvaa ammattiapua, koska arjenkin perusaskareet ovat hankalia.
Tuo nykyinen jaottelu on minusta todella huono. Minäkin olisin tuon mukaan ns. lievästi autistinen, vaikka koen olevani ihan 100% autisti. Mutta tokihan, jälleen kerran, tyypit joilla ei ole mitään ymmärrystä asiasta tietää paremmin kuin minä itse mitä olen. Ovat varmaan itse sitten lievästi neurotyypillisiä.
Vakavammin, tuo nykyinen jaottelu jättää monen tukitoimista hyötyvän autistin selviämään täysin itsekseen, vain koska siinä on se lievä. Onko murtuma vain lievä, jolle ei tarvitse tehdä mitään, pitää olla kunnolla raaja poikki? Lievää näkökyvyn heikkenemistä ei tarvitse huomioida mitenkään? Annetaan vain mennä siihen pisteeseen ettei enää voi edes auttaa, tiputetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ps. Luultavasti jos kiinnostusta riittäisi oppisin korjaamaan, suunnittelemaan ja kasaamaan vaikkapa sähkölieden. Ruuan laittaminen sillä liedellä onkin jotain mikä on minulle haasteellista, tai kuten tuossa lainaamassani luki, hankala arjen perusaskare johon tarvitsisin jatkuvaa ammattiapua. Että olenko nyt mielestäsi lievästi vai vaikeasti autistinen? Asperger -piirteissä oli yhtenä kriteerinä epätasainen kykyprofiili, joten osassa asioissa tarvitsee paljonkin apua, toisissa on opettajana. Siksi nykyinen mustavalkoinen ajattelu heikentää meidän avun saamista oikein kohdennettuna.
Minut taas diagnosoitiin lapsena aspergeriksi, mutta leikkikaverin kehitysvammaisella isoveljellä oli kuulemma autismi. Kävi jossain erityiskoulussa ja liikkui ulkona vain aikuisen kanssa vaikka oli meitä vanhempi. En ikinä ajatellut, että me oltaisiin jotain samaa kirjoa ja siksi tuo diagnoosimuunnos hämmentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Entä jos on asperger, joka viihtyy yksin ja välttelee yhteisöjä? Miten sellaista voi eristää, kiusata ja tehdä hänelle muuta negatiivista? Tai vaikka jotkut eristäisikin niin sehän menisi täysin hukkaan, kun kyseinen henkilö ei muutenkaan olisi missään tekemissä heidän / muiden kanssa.
Tuo lause, että "Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen" niin ei mielestäni pidä paikkaansa.
Pikemminkin nykyaikana ainakin ihmisellä on täysin mahdollisuus ottaa yhteiskunnalta kaikki edut ilman mitään velvollisuuksia. Laki suojelee niin, että yksilöllä on paljon oikeuksia, joka taas estää sen, että yhteisö voisi käyttää valtaa häneen, kun yksilö joka tapauksessa haluaakin ne lain takaamat edut ilman velvollisuuksia. Ihmisoikeudetkin ovat niin tärkeitä nykyisissä läntisissä maissa, että ei niitä ruveta heikentämään ainakaan näin perus suomalaisten kohdalla. Enkä puhu nyt mistään karenssiajan pituudesta.
Harva meistä aspergereistakaan on joku korvessa asuva erakko. Useimmilla on vaikka naapureita ja työkavereita, joihin on hyvä olla huonoa paremmat välit. Naapurilta voi silloin hätätilanteessa pyytää apua ja työpsikalta ei saa potkuja huonon käytöksen takia.
Ja kyllä minusta on ainakin mukava, että olen ihmisten mielestä ihan hyvä tyyppi.
Sitä paitsi monet aspergeritkin kärsivät kiusaamisesta.
No mä olen nimenomaan korvessa asuva erakko. Yksi naapuri on, jota välttelen parhaani mukaan. Hakeuduin tk-eläkkeelle, ettei tarvi käydä täissä, vaan voin keskittyä ekkoihini.
Varmaan mua pidetään outona, so what
En ole tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa, omasta aloitteestani. Nämä ihmiset hyväksyvät minut.
Ok, no silloin sinun ei välttämättä tarvitse välittää maineesta. (Tosin voit antaa tuolla epäsosiaalisen maineen, mutta silloinhan saat olla rauhassa.) Me kaikki ei kuitenkaan olla samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki olisivat aspergeja niin maailmassa ei olisi ihmisen aiheuttamaa kärsimystä kuten esimerkiksi sotia. Kaikesta voitaisiin sopia suullisesti ja kaikki pystyisivät olemaan jokaisen kavereita eikä ilmaa saastutteisi ja maapalloa.
Ne neurotavalliset ihmiset sotii ja tämän maapallon lopulta tuhoaa. Heillä on vihamiehiä, he ovat vihamiehiä jollekkin yms. He kiusaavat, ei kaikki, mutta oletko koskaan kuullut kiusaavasta aspergerista?
Aspergerilla on normaali älykkyys, mutta ei mitään tuollaisia turhia ja ihmisrodulle haitallisia ominaisuuksia.
Eikö mitään haitallisia ominaisuuksia? Kenelläkään heistä? Oikeesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.
Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.
Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.
En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?
Osaavana ja töissä taitavana ihmisenä saa hyvän msineen. Eli että on osaava ja taitava ihminen. Maine on käytännössä se, mitä muut tietävät sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Entä jos on asperger, joka viihtyy yksin ja välttelee yhteisöjä? Miten sellaista voi eristää, kiusata ja tehdä hänelle muuta negatiivista? Tai vaikka jotkut eristäisikin niin sehän menisi täysin hukkaan, kun kyseinen henkilö ei muutenkaan olisi missään tekemissä heidän / muiden kanssa.
Tuo lause, että "Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen" niin ei mielestäni pidä paikkaansa.
Pikemminkin nykyaikana ainakin ihmisellä on täysin mahdollisuus ottaa yhteiskunnalta kaikki edut ilman mitään velvollisuuksia. Laki suojelee niin, että yksilöllä on paljon oikeuksia, joka taas estää sen, että yhteisö voisi käyttää valtaa häneen, kun yksilö joka tapauksessa haluaakin ne lain takaamat edut ilman velvollisuuksia. Ihmisoikeudetkin ovat niin tärkeitä nykyisissä läntisissä maissa, että ei niitä ruveta heikentämään ainakaan näin perus suomalaisten kohdalla. Enkä puhu nyt mistään karenssiajan pituudesta.
Harva meistä aspergereistakaan on joku korvessa asuva erakko. Useimmilla on vaikka naapureita ja työkavereita, joihin on hyvä olla huonoa paremmat välit. Naapurilta voi silloin hätätilanteessa pyytää apua ja työpsikalta ei saa potkuja huonon käytöksen takia.
Ja kyllä minusta on ainakin mukava, että olen ihmisten mielestä ihan hyvä tyyppi.
Sitä paitsi monet aspergeritkin kärsivät kiusaamisesta.
No mä olen nimenomaan korvessa asuva erakko. Yksi naapuri on, jota välttelen parhaani mukaan. Hakeuduin tk-eläkkeelle, ettei tarvi käydä täissä, vaan voin keskittyä ekkoihini.
Varmaan mua pidetään outona, so what
En ole tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa, omasta aloitteestani. Nämä ihmiset hyväksyvät minut.Ok, no silloin sinun ei välttämättä tarvitse välittää maineesta. (Tosin voit antaa tuolla epäsosiaalisen maineen, mutta silloinhan saat olla rauhassa.) Me kaikki ei kuitenkaan olla samanlaisia.
Edelleen ihmettelen: mitä negatiivista seurausta on epäsosiaalisen maineesta? Emme ole kumminkaan jenkkilässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Entä jos on asperger, joka viihtyy yksin ja välttelee yhteisöjä? Miten sellaista voi eristää, kiusata ja tehdä hänelle muuta negatiivista? Tai vaikka jotkut eristäisikin niin sehän menisi täysin hukkaan, kun kyseinen henkilö ei muutenkaan olisi missään tekemissä heidän / muiden kanssa.
Tuo lause, että "Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen" niin ei mielestäni pidä paikkaansa.
Pikemminkin nykyaikana ainakin ihmisellä on täysin mahdollisuus ottaa yhteiskunnalta kaikki edut ilman mitään velvollisuuksia. Laki suojelee niin, että yksilöllä on paljon oikeuksia, joka taas estää sen, että yhteisö voisi käyttää valtaa häneen, kun yksilö joka tapauksessa haluaakin ne lain takaamat edut ilman velvollisuuksia. Ihmisoikeudetkin ovat niin tärkeitä nykyisissä läntisissä maissa, että ei niitä ruveta heikentämään ainakaan näin perus suomalaisten kohdalla. Enkä puhu nyt mistään karenssiajan pituudesta.
Harva meistä aspergereistakaan on joku korvessa asuva erakko. Useimmilla on vaikka naapureita ja työkavereita, joihin on hyvä olla huonoa paremmat välit. Naapurilta voi silloin hätätilanteessa pyytää apua ja työpsikalta ei saa potkuja huonon käytöksen takia.
Ja kyllä minusta on ainakin mukava, että olen ihmisten mielestä ihan hyvä tyyppi.
Sitä paitsi monet aspergeritkin kärsivät kiusaamisesta.
No mä olen nimenomaan korvessa asuva erakko. Yksi naapuri on, jota välttelen parhaani mukaan. Hakeuduin tk-eläkkeelle, ettei tarvi käydä täissä, vaan voin keskittyä ekkoihini.
Varmaan mua pidetään outona, so what
En ole tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa, omasta aloitteestani. Nämä ihmiset hyväksyvät minut.Ok, no silloin sinun ei välttämättä tarvitse välittää maineesta. (Tosin voit antaa tuolla epäsosiaalisen maineen, mutta silloinhan saat olla rauhassa.) Me kaikki ei kuitenkaan olla samanlaisia.
Edelleen ihmettelen: mitä negatiivista seurausta on epäsosiaalisen maineesta? Emme ole kumminkaan jenkkilässä.
Ei kai mitään, jos haluaa olla rauhassa. Minä tarkoitin tuolla, että käytännössä aina on jonkinlainen maine
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.
En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?Osaavana ja töissä taitavana ihmisenä saa hyvän msineen. Eli että on osaava ja taitava ihminen. Maine on käytännössä se, mitä muut tietävät sinusta.
Ja mitä eivät Tiedä, sen kuvittelevat ja juoruavat.
En edes haluaisi olla neurotyypillinen, kun siihen liittyy kummallisia ajatusmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki olisivat aspergeja niin maailmassa ei olisi ihmisen aiheuttamaa kärsimystä kuten esimerkiksi sotia. Kaikesta voitaisiin sopia suullisesti ja kaikki pystyisivät olemaan jokaisen kavereita eikä ilmaa saastutteisi ja maapalloa.
Ne neurotavalliset ihmiset sotii ja tämän maapallon lopulta tuhoaa. Heillä on vihamiehiä, he ovat vihamiehiä jollekkin yms. He kiusaavat, ei kaikki, mutta oletko koskaan kuullut kiusaavasta aspergerista?
Aspergerilla on normaali älykkyys, mutta ei mitään tuollaisia turhia ja ihmisrodulle haitallisia ominaisuuksia.
Eikö mitään haitallisia ominaisuuksia? Kenelläkään heistä? Oikeesti?
Väkivaltaisuutta ja arvaamatonta käyttäytymistä on havaittu joillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen hyötyy hyvästä maineesta ja toisten suosiosta. Saa kavereita, lahjoja, kivan työpaikan, pääsee mukaan juhliin ja menestyy kaikessa.
Vastaavasti epäsuosio, vaikka aiheetonkin, johtaa kiusaamiseen, eristämiseen ja kaikkeen negatiiviseen.
Ihminen kuuluu aina sosiaaliseen yhteisöön joka käyttää valtaa häneen.Autistina en kaipaa kavereita, lahjuksia, en halua juhliin. Haluan menestyä osaamiseni, työtaitojeni perusteella.
En välitä mistään muiden mielipiteistä ja suosiosta. Mitä se minua liikuttaa, tykkääkö joku vai ei?
Osaispa ajatella vähän enemmän kuten autisti tässä asiassa.
Silleen se evoluutio on ne aivot kehittänyt. Sosiaalinen juttu on ollut tärkeää, pahin juttu olisi joutua heitetyksi laumasta pois. Siksi se näkyy hassuna käyttäytymisenä vuonna 2023.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.
Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.
Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.
Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.
Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.
Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.
Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳
Nentit osaavat aina yllättää 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai kukaan oikea autistinen henkilö itseään kutsu aspergeriksi, varsinkin jos tietää yhtään aspergerian historiasta.
Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.
Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse autisti, mutta vaikka et kysynyt meikäläisiltä niin vastaan silti: autistikin yleensä oppii kokemuksesta että annetun sosiaalisen aseman vastainen käytös johtaa yhteisön rangaistukseen, ja huono maine voi vaikeuttaa elämää tai jopa altistaa väkivallalle, oli kyseessä valhe tai ei.
Ennemmin kysyisin mitä järkeä on pitää jotain keinotekoisia nokkimisjärjestyksiä ja juorukulttuuria yllä.
Hierarkia on ollut iät ajat helpoin ja toimivin konsti pitää massat järjestyksessä. Näkeehän sen nyt mitä tapahtuu, kun patriarkaatin voima kukistuu kaikilla alueilla koskien naisia. Mikä itku ja poru!
Mun ongelma on ollut aina hierarkia ja auktoriteetit. Pahinta on se, että noin yleensä sellainen oletetaan tajuttavan jotenkin haistamalla/aistimalla - ilman että tarvitsee kertoa. Minä en hyväksy kumpaakaan, saatika sitten haista(!) sellaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.
Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.
Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.
Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳
Narsisti voi ainakin tehdä, liian vaikeaa kohdata asiat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin. Yksin jääminen ja hylkäämiskokemukset aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Kipua mielellään välttää. Mitä parempi status ja maine, sen pienempi todennäköisyys jäädä yksin ja kokea kipua. Tämä ikävä tunne on evoluution aikana kehittynyt piirre, jonka tarkoituksena on ollut saada ihmiset pysymään yhdessä, koska laumassa on parempi turva.
Miksi myös korkean statuksen omaavat henkilöt tekevät itsemurhia? Eikö heidän pitäisi olla onnellisia laumansa keskellä, hierarkian huipulla.
Yleensä nämä suisidit tehdään, kun on tapahtunut jotain, mikä vakavasti uhkaa tai jo romahdutti sen korkean aseman.
Siis tekeekö joku oikeasti itsarin statuksen/maineen vuoksi? 😳 Oikeasti? 😳 Ymmärrän että surun/rakkauden/epätoivon/elämän merkityksettömyyden takia, mutta STATUKSEN? 😳
Narsisti voi ainakin tehdä, liian vaikeaa kohdata asiat
Narsistille status ja maine on kaikkein tärkeintä elämässä. Prioriteettien prioriteetti, joka kirkkaana johtotähtenä ohjaa narskun valintoja ihan jokaisessa elämän valinnassa. Jos ne menettää, menettää kaiken.
Maine ja status vaikuttavat siihen kuinka sinut nähdään ja kuinka sinuun suhtaudutaan. Oletko toivottu jonnekin vai vältelläänkö sinua. Mitä mahdollisuuksia saat tai mitä sinulle sallitaan. Siksi etenkin maineella on väliä jossakin määrin myös statuksella. Esimerkiksi se kerrotko olevasi pitkäaikaistyötön vai johtotehtävissä, vaikuttaa mielikuvaan jo heti ensimetreillä. Toki karkea esimerkki, mutta kuitenkin. Ajatus saattaa muokkautua tutustumisen myötä, mutta vaikuttaa ja jo luotua mielikuvaa on vaikea rikkoa, perustuipa se todellisuuteen tai juoruihin.
Yksinäisyys johtuipa mistä tahansa syystä on musertava ja kivulias kokemus ja siihenkin maine vaikuttaa.
Alue: Aihe vapaa
No mä olen nimenomaan korvessa asuva erakko. Yksi naapuri on, jota välttelen parhaani mukaan. Hakeuduin tk-eläkkeelle, ettei tarvi käydä täissä, vaan voin keskittyä ekkoihini.
Varmaan mua pidetään outona, so what
En ole tekemisissä kuin harvojen ihmisten kanssa, omasta aloitteestani. Nämä ihmiset hyväksyvät minut.