Kun haet apua mt-ongelmiin * Viimeisen kerran Jasmin päätyi sairaalan päivystykseen tammikuussa, kun Laura vei hänet sinne. Lauran mukaan Jasmin lähetettiin lähes välittömästi takaisin kotiin, vaikka tilanne oli ystävien mielestä hyvin vakava*

Suomalainen mt-järjestelmä on kriisissä, samoin kuin taksi- ja vaka-alakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua ei saa ja ulkopuolelta tulee jatkuvaa painetta ja syyllistämistä, kun et ole työkykyinen.

Olet lounen, paskakasa, turha ihminen, joka vois tappaa itsensä.

Minulle psyk. sairaanhoitja sanoi

"mut sä et kyllä näytä masentuneelta"

Hän itse oli lihava ja minä urheilullinen, koska liikunta auttaa mielenterveyden ogelmiini paljon, kuten myös terveellinen ruoka.

Myöhemmin minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Nämä psyk. sairaanhoitajat ovat aivan turhia minun kokemuksella ja kelan terapiaan, kos haluaa, niin koutuu näiden kanssa kyllä tekemisiin.

Tsemppiä kaikille mt ongelmaisille.

Silläkin alalla on töissä monenlaista osaajaa ja osaamatonta. Pikakurssitettuja alanvaihtajia ja muita pakkotyöllistettyjä. Ammattilaisen ja näiden muiden osaaminen on valovuosien päässä toisistaan. 90-Luvun laman jälkeen kurssitettiin ja työllistettiin entiset pankkivirkailijat hoitoalalle, "Eihän hoitotöissä koulutusta tarvita" -käsitys elää edelleen. Tilanne vaan jatkuu ja pahenee. Sairaalat lakkautettiin ja potilaat heitettiin avohoitamattomuuteen. Sitä poliittista päätöstä nyt nautitaan järkyttävän suurina sosiaalimenoina. Mutta, kuten joku tässä ketjussa kirjoitti itsemurhista:  Hyvä, ongelma ratkeaa itsestään. Ihmisistä on tullut tosi raadollisia heikompiaan kohtaa. Toisaalta kai se on niin, että kun rottia on liikaa häkissä, alkavat syödä tosiaan.Vaikka kuinka luulee, kukaan ei näiltäkään sairauksilta turvassa. Ei vaikka olisi kuinka supergeenit. Jopa päähän osunut isku voi saada aikaan muutoksen käytöksessä agressiiviseksi sekopääksi. 

Tämä! Itse olin yli puoli vuotta sairaslomalla työstäni (kuljetusala) keskivaikean masennuksen kourissa ja sairaanhoitaja ehdotti että vaihtaisin hoitoalalle. Ihmettelin oikeasti että mikä juttu toi oli, mutta sä selitit ton aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näistäkään naikkosista oikeasti tietää, ovatko olleet tosiystäviä vai lokkeja? Saivat ainakin naaman lööppeihin. Tuokin mielenkiintoinen, että Jasmin kuolinpäivänään laittanut kaverille viestiä, mutta kaveri ei ollut "ehtinyt". Voi olla, että kaverilla oli hyvä syy tai sitten ei. Itse ainakin voin aikanaan pahoin jo siitä, kun kaverit oli mitä oli, mutta tuli vaan niille silti avauduttua, vaikka tiesin, että ei heitä oikeesti kiinnosta mun ongelmat. 

Mutta sanoi tuossa haastattelussa että Jasmin oli kuulostanut pirteältä. Jos hän olisi itkenyt ja sanonut että nyt tapan itseni olisi kaveri ehkä ehtinyt? Ajattelin että asiat eivät ole niin huonosti nyt että olisi pakko perua omat menot.

Läheisiä masentunut ihminen kuormittaa todella paljon, sen tiedän. Jos ainoa keskustelunaihe tapaamisissa on masentunut ihminen ja se kuinka kaikki ahdistaa ja vituttaa, pitää sillä kuormittaa ammattiauttajaa. Tavallisen ihmisen kyvyt auttaa ovat rajalliset ja vastuu omasta hyvinvoinnista on kuitenkin yksilöllä itsellään. Ihminen voi tehdä paljon oman hyvinvointinsa eteen mutta se vaatii itsekuria, viitseliäisyyttä ja jaksamista. Neljän seinän sisälle linnoittautuminen on pahin juttu kaikista, silloin ruokkii vaan omaa pahaa oloaan.

Terveydenhuollon tilasta (hoitotakuu) ja etenkin mielenterveyspalveluiden tasosta pitäisi tehdä kanne Euroopan tai YK:n ihmisoikeustuomioistuimeen tai johonkin muualle vähintään Euroopan tasoiselle tuomioistuimelle, koska Suomi itse ei omia virheitään rupea tuomitsemaan ja korjaamaan. Tuomio ja vaatimus korjaavista toimenpiteistä pitää tulla Suomea korkeammalta taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse inhimillisestä tragediasta, mutta tästä tulee myös oppia. Ihmisten pitää alkaa elämään siten, että ei olla tuossa jamassa. Siis some pois, sokerit ja päihteet vähemmälle, liikuntaa lisää elämään ja sekopäiset "ystävät" pois elämästä. Helpottaa aika paljon jo tällä tekemisellä. Totuus on, ettei niitä apuja ole eikä tule enää julkiselta sektorilta pariinkymmeneen vuoteen ainakaan. Tämä pitää nyt vain sisäistää. Jos ei sisäistetä, niin heikot sortuu elon tiellä tästä eteenpäin.

Voi luoja mitä huttua. Olisipa masennus ja itsetuhoisuus vain elintavoista ja kaveripiiristä kiinni. Ja tietysti MT-ongelmatkin paranevat vain ottamalla itseään niskasta kiinni.

Itse olen kärsinyt koko aikuisikäni masennuksesta, joka on vaihdellut lievästä vaikeaan.

Syynä on tapauksessani on vaikeat traumat ja niiden vaikutus aivojen fysiologiaan. Vaikka olenkin itse käsitellyt traumataustani, en ehkä parane koskaan lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena tulleesta "aivovauriosta".

Tämän seurauksena kärsin ADD:n kaltaisista oireista, stressinsietokykyni on pysyvästi alentunut, varsinkin lähimuistini on huono. Ihmisuhteita en pysty ylläpitämään, olen täysin erakoitunut.

Silti minulla on ns. Kulissit kunnossa. Olen loppusuoralla korkeakouluopinnoissa, opinnot ovat sujuneet hyvin, minulla on hyvä työpaikka alallani. Olen urheilullinen ja syön terveellisesti jne. Päihteitä en käytä.

Koko tämän kevään olen miettinyt itsemurhaa. Tuntuu että en kykene pitämään lankoja käsissäni. Pelkään että menetän työni, koska huonon paineensietokykyni vuoksi en ole ollut parhaimmillani. Stressi on myös lisännyt keskittymysvaikeuksiani ja PTSD-oireita. Olen jo kerran saanut töissä hermoromahduksen.

Pelkään tosissani, että minusta ei ole työelämään, että olen niin pahasti pysyvästi vioittunut. Ja olen tehnyt oikeasti kaikkeni. En pysty enää auttamaan itseäni. Epäilen että tuskin ammattilaisetkaan pystyvät, vaikka hoitoon pääsisinkin. Elämäni on pelkkää ankeaa sinnittelyä, ahdistusta ja pelkoa. En usko että jaksan tätä enää kauaa.

Mulla on niin sama tilanne että itkettää, erona että olen yliopiston toisen vuoden loppusuoralla nyt. Jos voisin puhua anonyymisti toiselle, niin sen tekisin. Itselläkin jokainen päivä on sinnittelyä, mt ongelmat tai oikeastaan pitäisi sanoa sairaudet, voi todellakin viedä kyvyn elää. Välillä tunnen olevani ruumiini vanki vain, en pysty elämään mutten kuolemaankaan syyllisyyden tunteen vuoksi. Sielu on jäänyt tähän välitilaan jumiin ja apua ei saa :(. Minunkin terapiani peruttiin jo 8kk sitten vaikka on todettu vaikea adhd ja epäillään ocd:ta siihen päälle. Uskon, että se minulta löytyy, kompulsiot ja niiden aiheuttama masennus vie multa vielä hengen ellen saa apua.

Niiloa siteeraten: "Koittakaa jaksaa vaikka ette jaksaisi ja pitäkää toisistanne huolta. Älkää jääkö yksin jumalauta, se on vi**umaista.":(

09 2525 0111 

Kriisipuhelin 24h

Voit soittaa anonyymina ja pääset juttelemaan jonkun kanssa.

Turha olla pinnallinen, kyllä kuka tahansa voi kokea huonoja asioita. Esim itse kaunis, ja kateuden takia joutunut vainotuksi ja kiusatuksi todella paljon. Ja pahempaakin.

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudella on hintansa. Herkempiä julkisuudes ammateissa olevia tulee valmistella siihen, että nykyajan some-elämä on pahimmillaan toldella sairasta ja säälimätöntä.

Mediakasvatustakin tarvitaan jolloin julkisuudessa oleva oppii suhtautumaan ja suodattamaan some-ilmiöt tai itseensä kohdistuvat hyökkäykset.

On opetettava miten toimittava esimerkiksi selkeän pahansuovan stalkkauksen suhteen.

Kaikkia ei voi eikä tule miellyttää. 

Minäkuvan on oltava vahva ja sitä on vahvistettava jatkuvasti että kestää julkisuutta.

Näin on. Vähän vaikuttaa siltä, että läheskään kaikki eivät saa apua mielenterveysongelmiin. Ainakaan kunnollista apua, jos näyttää ulos päin ihan ok:lta ja kulissit on ns. kunnossa. Ja myöhemmin se on sitten enää myöhäistä.

Pitäisi ennemminkin olla joku henkilökohtainen valmentaja, joka sanoo ajoissa, että julkisuus ei sovi luonteellesi, joten aletaanpa viemään elämää kunnolla toiseen suuntaan. Somet vähemmälle, eri ammattiin jne. Sellainen, jolle ei tarvitse todistella olevansa sairas, vaan joka yksinkertaisesti tuntee sinut ja huomaa, mikä ei sovi sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon tilasta (hoitotakuu) ja etenkin mielenterveyspalveluiden tasosta pitäisi tehdä kanne Euroopan tai YK:n ihmisoikeustuomioistuimeen tai johonkin muualle vähintään Euroopan tasoiselle tuomioistuimelle, koska Suomi itse ei omia virheitään rupea tuomitsemaan ja korjaamaan. Tuomio ja vaatimus korjaavista toimenpiteistä pitää tulla Suomea korkeammalta taholta.

Miksi?

Mielenterveyden ammattilaiset ovat harmistuneet ja kertoneet että ulkomailta muuttaneet menee jonon ohi koska heillä on pahemmat traumat ja ongelmat ja suomessa syntyneet jäävät ilman hoitoa tai hoitoon pääsy viivästyy.

Ylempää tullut määräys mille ei voi mitään

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyden ammattilaiset ovat harmistuneet ja kertoneet että ulkomailta muuttaneet menee jonon ohi koska heillä on pahemmat traumat ja ongelmat ja suomessa syntyneet jäävät ilman hoitoa tai hoitoon pääsy viivästyy.

Ylempää tullut määräys mille ei voi mitään

Eiköhän jokun sodasta selvinneen ongelmat ole hieman tärkeämpiä kuin näiden "masentuneiden", jotka haluavat vaan maata sohvalla muiden rahoilla.. Oliskohan syynä taas ettei saanut uusinta kännykkää ja Chanelia..

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa jättää trollit täysin huomiotta, älkää vastailko, älkää peukuttako. Se on pahinta mitä heille voi tapahtua (siis se että kukaan ei tartu siihen häiriintyneeseen itkupotkuiluun ja pahan olon purkuun muita halventamalla)

Tossa on muuten aina sama kaari kun joku sekopää jää reaktioitta. Alkaa epätoivoinen spämmääminen ja n. 10-20 viestin jälkeen se loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näistäkään naikkosista oikeasti tietää, ovatko olleet tosiystäviä vai lokkeja? Saivat ainakin naaman lööppeihin. Tuokin mielenkiintoinen, että Jasmin kuolinpäivänään laittanut kaverille viestiä, mutta kaveri ei ollut "ehtinyt". Voi olla, että kaverilla oli hyvä syy tai sitten ei. Itse ainakin voin aikanaan pahoin jo siitä, kun kaverit oli mitä oli, mutta tuli vaan niille silti avauduttua, vaikka tiesin, että ei heitä oikeesti kiinnosta mun ongelmat. 

Ei ne kaverit ole kaatopaikka eikä ne päivystä sua 24/7

Niillä on oma elämä ja omat menot ja omat ongelmat . Kyllä sinun pitää itse itsesi pelastaa

Kyse on siitä, että ovatko olleet lainkaan mitään tosiystäviä. Ei mulla tulisi mieleen mennä Iltalehteen poseeraamaan, jos hyvä kaveri kuolis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyden ammattilaiset ovat harmistuneet ja kertoneet että ulkomailta muuttaneet menee jonon ohi koska heillä on pahemmat traumat ja ongelmat ja suomessa syntyneet jäävät ilman hoitoa tai hoitoon pääsy viivästyy.

Ylempää tullut määräys mille ei voi mitään

Eiköhän jokun sodasta selvinneen ongelmat ole hieman tärkeämpiä kuin näiden "masentuneiden", jotka haluavat vaan maata sohvalla muiden rahoilla.. Oliskohan syynä taas ettei saanut uusinta kännykkää ja Chanelia..

Kyllä, sodasta selvinneille voidaan hommata terapeutit heidän omasta maastaan. Täällä terapeutteja tarvitaan oman kansamme hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyden ammattilaiset ovat harmistuneet ja kertoneet että ulkomailta muuttaneet menee jonon ohi koska heillä on pahemmat traumat ja ongelmat ja suomessa syntyneet jäävät ilman hoitoa tai hoitoon pääsy viivästyy.

Ylempää tullut määräys mille ei voi mitään

Eiköhän jokun sodasta selvinneen ongelmat ole hieman tärkeämpiä kuin näiden "masentuneiden", jotka haluavat vaan maata sohvalla muiden rahoilla.. Oliskohan syynä taas ettei saanut uusinta kännykkää ja Chanelia..

Niin ja se on tietenkin Suomalaisen veronmaksajan ongelma jos lompakko on auki

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudella on hintansa. Herkempiä julkisuudes ammateissa olevia tulee valmistella siihen, että nykyajan some-elämä on pahimmillaan toldella sairasta ja säälimätöntä.

Mediakasvatustakin tarvitaan jolloin julkisuudessa oleva oppii suhtautumaan ja suodattamaan some-ilmiöt tai itseensä kohdistuvat hyökkäykset.

On opetettava miten toimittava esimerkiksi selkeän pahansuovan stalkkauksen suhteen.

Kaikkia ei voi eikä tule miellyttää. 

Minäkuvan on oltava vahva ja sitä on vahvistettava jatkuvasti että kestää julkisuutta.

Nuoret kiinnostuu sometöistä, kun ajattelevat että se on rentoa ja helppoa hommaa.

Todellisuudessa (jos tulet suosituksi) kaikki tekemäsi ja sanomasi laitetaan suurennuslasin alle ja puidaan läpi.

Moni ei tule myöskään ajatelleeksi sitä, miten paljon potentiaalisessa yleisössä on täysin hulluja yksilöitä, jotka suorastaan kokevat oikeudekseen stalkata/häiritä/ajaa itsemurhaan.

Turha syyttää ainakaan hoitohenkilökuntaa, he tekee varmasti parhaansa kovassa kiireessä. Joskus on pakko lähettää kotiin, jos resursseja ja tilaa ei vain ole. Jos hoitopaikassa on kaikki paikat täynnä eikä riitä henkilökuntaa, niin minne se itsemurhaa hautova pitäisi laittaa? Ei voi sairaalan käytävällekään ottaa makoilemaan, ettei tekisi itselleen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut ihminen yhtäkkiä piristyy, niin se on aina hälytysmerkki. Silloin ihminen on yleensä tehnyt päätökset itsemurhasta ja hän on helpottunut. Tähän pitää välittömästi reagoida. Pisti vain tekstissä silmään tämä kohta viimeisestä puhelusta:

"Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen."

Tämä tieto voi ehkä pelastaa jonkun hengen.

Se vain on, että niitä pirteitä päiviä on muutenkin. Vaikea tietää, milloin se sitten on merkki pahemmasta.

Tä? Masentuneellako pirteitä päiviä? Et ole vakava-asteista masennusta nähnytkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudella on hintansa. Herkempiä julkisuudes ammateissa olevia tulee valmistella siihen, että nykyajan some-elämä on pahimmillaan toldella sairasta ja säälimätöntä.

Mediakasvatustakin tarvitaan jolloin julkisuudessa oleva oppii suhtautumaan ja suodattamaan some-ilmiöt tai itseensä kohdistuvat hyökkäykset.

On opetettava miten toimittava esimerkiksi selkeän pahansuovan stalkkauksen suhteen.

Kaikkia ei voi eikä tule miellyttää. 

Minäkuvan on oltava vahva ja sitä on vahvistettava jatkuvasti että kestää julkisuutta.

Nuoret kiinnostuu sometöistä, kun ajattelevat että se on rentoa ja helppoa hommaa.

Todellisuudessa (jos tulet suosituksi) kaikki tekemäsi ja sanomasi laitetaan suurennuslasin alle ja puidaan läpi.

Nooh.. kaikkia ei voi miellyttää! Kritiikkiä on osattava ottaa vastaan.. Jos pää ei kestä, niin sitten vaan some kiinni. Yksinkertaista

Moni ei tule myöskään ajatelleeksi sitä, miten paljon potentiaalisessa yleisössä on täysin hulluja yksilöitä, jotka suorastaan kokevat oikeudekseen stalkata/häiritä/ajaa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudella on hintansa. Herkempiä julkisuudes ammateissa olevia tulee valmistella siihen, että nykyajan some-elämä on pahimmillaan toldella sairasta ja säälimätöntä.

Mediakasvatustakin tarvitaan jolloin julkisuudessa oleva oppii suhtautumaan ja suodattamaan some-ilmiöt tai itseensä kohdistuvat hyökkäykset.

On opetettava miten toimittava esimerkiksi selkeän pahansuovan stalkkauksen suhteen.

Kaikkia ei voi eikä tule miellyttää. 

Minäkuvan on oltava vahva ja sitä on vahvistettava jatkuvasti että kestää julkisuutta.

Nuoret kiinnostuu sometöistä, kun ajattelevat että se on rentoa ja helppoa hommaa.

Todellisuudessa (jos tulet suosituksi) kaikki tekemäsi ja sanomasi laitetaan suurennuslasin alle ja puidaan läpi.

Moni ei tule myöskään ajatelleeksi sitä, miten paljon potentiaalisessa yleisössä on täysin hulluja yksilöitä, jotka suorastaan kokevat oikeudekseen stalkata/häiritä/ajaa itsemurhaan.

Kaikkia ei voi miellyttää ka kritiikkiä on osattava ottaa vastaan. Jos pää ei kestä, niin se voi voi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut ihminen yhtäkkiä piristyy, niin se on aina hälytysmerkki. Silloin ihminen on yleensä tehnyt päätökset itsemurhasta ja hän on helpottunut. Tähän pitää välittömästi reagoida. Pisti vain tekstissä silmään tämä kohta viimeisestä puhelusta:

"Hän vaikutti olevan todella pirteä, enkä olisi yhtään arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Hän ei ollut mitenkään ahdistuneen oloinen."

Tämä tieto voi ehkä pelastaa jonkun hengen.

Se vain on, että niitä pirteitä päiviä on muutenkin. Vaikea tietää, milloin se sitten on merkki pahemmasta.

Tä? Masentuneellako pirteitä päiviä? Et ole vakava-asteista masennusta nähnytkään!

Tottakai masentuneella on pirteitä päiviä! Kun saa haettua kaljaa tai pääsee bailaamaan. Joillekin se on uusi merkkilaukku tms. tai saa huojattua jonkun hyväuskoisen siivoaamaan kämppänsä. Myös kun saaa täydellä palkalla maata kotona, niin kyllähän siinä masentuneinkin piristyy :D