Miksi nykyään ei välitetä hautajaisetiketistä?
Ei ole mustia pukuja ja mustia jakkupukuja tai mekkoja, tai ainakin mustaa bleiseria ja hametta tai housuja, vaan mitä lie tummaa ja jopa värikästä. Kengissäkin oikaistaan ja harvalla on enää asiallisia nahkaisia kävelykenkiä tai avokkaita.
Miksi yritetään uudistaa perinteitä?
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, etä hautajaisiini kaikki pukeutuvat niihin vaatteisiin mitkä heistä itsestään tuntuvat mukavilta. Toivon myös, että hautajaiseni eivät olisi vain surun juhla. Olen ollut itse mukana hautajaisissa, joissa on muisteltu myös hauskoja tapahtumia vainajan elämästä. Joskus on jollain naisella ollut valkea housupuku, harmaat tai tummansiniset vaatteet. Minusta tämä on tuonut valoisaa tunnelmaa tilanteeseen. Niin haluan minäkin tapahtuvan kun täältä lähden. Sairastan syöpää ja olen ilmoittanut tahtoni läheisilleni.
Hautajaisetiketin noudattaminen ei poissulje hauskojen tapahtumien muistelemista, tai jopa ääneen nauramista muistotilaisuudessa.
Hautajaisetikettiin ei kuulu muistotilaisuudessa nauraminen. Tai nauraminen ylipäätään koko tilaisuuden aikana. Tietäisit tuon, jos olisi ollut hautajaisissa 1970-luvulla.
Etkö tiennyt että 2000 luvulla etiketit on jo heitetty romukoppaan.
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Aha, tuliko isäs jälkeenpäin kovastikin kiittelemään ja kehumaan asua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, etä hautajaisiini kaikki pukeutuvat niihin vaatteisiin mitkä heistä itsestään tuntuvat mukavilta. Toivon myös, että hautajaiseni eivät olisi vain surun juhla. Olen ollut itse mukana hautajaisissa, joissa on muisteltu myös hauskoja tapahtumia vainajan elämästä. Joskus on jollain naisella ollut valkea housupuku, harmaat tai tummansiniset vaatteet. Minusta tämä on tuonut valoisaa tunnelmaa tilanteeseen. Niin haluan minäkin tapahtuvan kun täältä lähden. Sairastan syöpää ja olen ilmoittanut tahtoni läheisilleni.
Hautajaisetiketin noudattaminen ei poissulje hauskojen tapahtumien muistelemista, tai jopa ääneen nauramista muistotilaisuudessa.
Hautajaisetikettiin ei kuulu muistotilaisuudessa nauraminen. Tai nauraminen ylipäätään koko tilaisuuden aikana. Tietäisit tuon, jos olisi ollut hautajaisissa 1970-luvulla.
Mun mummon hautajaisissa jopa pappi naureskeli. Tunsi vainajan oikein hyvin ja tiesi mummoni olevan iloinen ja räiskyvä persoona, muisteltiin ilolla mummoa joka menehtyi 101 vuotiaana ja kukaan ei pahoittanut mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, etä hautajaisiini kaikki pukeutuvat niihin vaatteisiin mitkä heistä itsestään tuntuvat mukavilta. Toivon myös, että hautajaiseni eivät olisi vain surun juhla. Olen ollut itse mukana hautajaisissa, joissa on muisteltu myös hauskoja tapahtumia vainajan elämästä. Joskus on jollain naisella ollut valkea housupuku, harmaat tai tummansiniset vaatteet. Minusta tämä on tuonut valoisaa tunnelmaa tilanteeseen. Niin haluan minäkin tapahtuvan kun täältä lähden. Sairastan syöpää ja olen ilmoittanut tahtoni läheisilleni.
Hautajaisetiketin noudattaminen ei poissulje hauskojen tapahtumien muistelemista, tai jopa ääneen nauramista muistotilaisuudessa.
Hautajaisetikettiin ei kuulu muistotilaisuudessa nauraminen. Tai nauraminen ylipäätään koko tilaisuuden aikana. Tietäisit tuon, jos olisi ollut hautajaisissa 1970-luvulla.
Etkö tiennyt että 2000 luvulla etiketit on jo heitetty romukoppaan.
Hautajaisetiketistä ovat eniten huolissaan he, joiden mielestä hautajaisiin pitää pukeutua mustaan. Silloin hautajaisissa ei naureta missään vaiheessa, ei edes siellä aulatilassa. Vainajaa muistellaan arvokkaasti eikä kerrota mitään hassuja höpöhöpöjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Aha, tuliko isäs jälkeenpäin kovastikin kiittelemään ja kehumaan asua?
Jaksat sitten olla ilkeä isänsä menettäneelle. Helvettiin käyköön sun tiesi.
Minusta hautajaiset ovat tulleet enemmän vainajan näköisiksi, joissa muistellaan kauniisti vainajaa, nuoremmat sukupolvet osaavat nykyisin pitää lämpimiä puheita isovanhemmistaan, vanhemmistaan, puheita, joiden aikana itketään ja nauretaan silmät päästä.
Tällaisissa hautajaisissa ei ole väliä onko mustat lenkkarit tai kiristävät nahkakengät, osalla on hyvin etiketin mukaiset vaatteet, toisilla siistiä ja hillutttyä.
Hautajaisista on tullut kauniita muistojuhlia, muistelen oman isäni hautajaisia, raskas mutta kaunis päivä, joista jäi hyvä muisto, pieniä kauniita muistoja jo isän lapsuuden ystäviltä puheissa, veljen 3v lapsenlapsi tarjoamassa pullaa papille, pappa piti pullasta minä en, syö sinä tätä.
Olen ollut aiemmin toisenlaisissakin hautajaisissa, joissa pappi piti ainoan puheen eikä kukaan tuntenut vainajaa puheesta. toinen nimikin oli väärä. Tällaisista hautajaisista jää apea olo oli vaatetus kuinka etiketin mukaista tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, etä hautajaisiini kaikki pukeutuvat niihin vaatteisiin mitkä heistä itsestään tuntuvat mukavilta. Toivon myös, että hautajaiseni eivät olisi vain surun juhla. Olen ollut itse mukana hautajaisissa, joissa on muisteltu myös hauskoja tapahtumia vainajan elämästä. Joskus on jollain naisella ollut valkea housupuku, harmaat tai tummansiniset vaatteet. Minusta tämä on tuonut valoisaa tunnelmaa tilanteeseen. Niin haluan minäkin tapahtuvan kun täältä lähden. Sairastan syöpää ja olen ilmoittanut tahtoni läheisilleni.
Hautajaisetiketin noudattaminen ei poissulje hauskojen tapahtumien muistelemista, tai jopa ääneen nauramista muistotilaisuudessa.
Hautajaisetikettiin ei kuulu muistotilaisuudessa nauraminen. Tai nauraminen ylipäätään koko tilaisuuden aikana. Tietäisit tuon, jos olisi ollut hautajaisissa 1970-luvulla.
Etkö tiennyt että 2000 luvulla etiketit on jo heitetty romukoppaan.
No sen kyllä huomaa valitettavasti. Tykkäsin katsoa aikanaan tv:n hääohjelmia. Nykyään en enää pysty katsomaan. Oma käsitykseni häistä on aivan erilainen.
En myöskään ymmärrä käytäntöä, jossa ripille pääsy tarkoittaa tytön prinsessapäivää, kampauksia, meikkejä ja bilemekon käyttöä.
Sitäkään en ymmärrä, että vanhojen tansseista on tullut tyttöjen kilpavarustelupäivä. Jos ei ole rahaa kalliiseen pukuun ja kaikkeen oheishulabaloohon, miten voit edes osallistua?
Ja sitten tämän keskellä uikutetaan että hautajaisiin pitää voida pukeutua miten haluaa. Miksi tämä sitten olisi vähempiarvoinen tilaisuus kuin ylläolevat, joihin panostetaan?
Vierailija kirjoitti:
On juhlapukeutumisella edelleen valtaosalle ihmisiä sama merkitys kuin ennenkin. Ihmiset pukeutuvat pääosin juhlavasti hautajaisiin yhä.
Meiltä vain on hiljalleen yhteisönä katoamassa tällaisenkin kielen lukutaito, nuorimmista lähtien. Emme ymmärrä, että tulkinta ja merkityksen anto tapahtuu kuitenkin, vaikka luulemme vain elävämme objektiivisessa muka puhtaiden havaintojen maailmassa.
Täällä on yhä edelleen arvoja ja merkityksiä. Eivät ne katoa yhteisöstä vain siksi, että jotkut eivät osaa eivätkä välitä käyttäytyä. Ihminen, joka ei kunnioita juhlaa pukeutumisellaan, antaa sillä edelleen myös merkityksen ja sitä tulkitaan edelleen.
Se merkitys on negatiivinen. Hän ei välitä vainajasta, juhlasta ja toisista osallistujista riittävästi nähdäkseen yhtään vaivaa. Vaikka kaikesta ei ääneen puhuta, kyllä tuo merkitys siitä yhä luetaan ja nähdään, vaikka henkilö luulee olevansa tällaisen ulkopuolella.
Tuo tulkinta on kuitenkin omassa päässä, tai katsojan silmässä, että tietyllä tavalla pukeutunut henkilö ei välitä vainajasta. Tiedätkö sen todella? Millaisessa maailmankuvassa täytyy elää, jotta kuvittelee tietävänsä toisista tällaisia asioita? Mieti hetki. Entä jos homssuisimmin pukeutunut välittikin eniten? Itse asiassa aika tidennäköistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Aha, tuliko isäs jälkeenpäin kovastikin kiittelemään ja kehumaan asua?
Jaksat sitten olla ilkeä isänsä menettäneelle. Helvettiin käyköön sun tiesi.
Sinähän se siinä oikeen ilkeä olet, helvettiin ajat toisia.
Koko hautajaislitaniasta tulee saada kirkko pois ja pelkällä jätekäsittelymaksulla vainaja kierrätykseen.
Omassa testamentissa on jo rajattu muistotilaisuus yleiseksi voileipäkakkua ja olutta -tilaisuudeksi, jossa saa nauraa ja olla vaikka varvastossuissa.
Juuri tuo körttiläisperinne pelottaa lapsia ja leimaa leonnollisen tapahtuman.
Musta hyvätuloisten hautajaiset on surullisia. Uskon, että ahneet päättyy sinne huonompaan paikkaan.
Monella luetaan myös syntilista. Tuhosi ilmastoa matkustamalla liikaa esim. Lontoo, Italia, Espanja,....
Aivan järkyttävä hiilijalanjälki. Ahne mummo tuhosi lapsenlapsiensa tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Aha, tuliko isäs jälkeenpäin kovastikin kiittelemään ja kehumaan asua?
Jaksat sitten olla ilkeä isänsä menettäneelle. Helvettiin käyköön sun tiesi.
Sinähän se siinä oikeen ilkeä olet, helvettiin ajat toisia.
Onko sun isä kuollut vai oletko nössö jolta on kuollut vain mummo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Minulla oli isäni hautajaisissa 1980-luvun lopussa mustat suorat housut, musta paitapusero ja antrasiitin värinen longbleiseri sekä mustat Gaborin nahkakengät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Minulla oli isäni hautajaisissa 1980-luvun lopussa mustat suorat housut, musta paitapusero ja antrasiitin värinen longbleiseri sekä mustat Gaborin nahkakengät.
Minun isä kuoli vuosi sitten.
Yhden sukulaismiehen kaveri menehtyi. Vainajalla ei ollut perhettä eikä paljon omaisiakaan. Hän oli innokas metsästäjä ja oli mukana kylän metsästysseurassa. Muutama metsästyskaveri oli kutsuttu hautajaisiin ja he menivät paikalle pukeutuneena maastopukuihin. Minusta tuo oli kaunis tapa muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Aha, tuliko isäs jälkeenpäin kovastikin kiittelemään ja kehumaan asua?
Jaksat sitten olla ilkeä isänsä menettäneelle. Helvettiin käyköön sun tiesi.
Sinähän se siinä oikeen ilkeä olet, helvettiin ajat toisia.
Onko sun isä kuollut vai oletko nössö jolta on kuollut vain mummo.
Ai, sä olitkin noin Tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli isäni hautajaisissa mustat suorat housut ja musta bleiseri.
Minulla oli isäni hautajaisissa 1980-luvun lopussa mustat suorat housut, musta paitapusero ja antrasiitin värinen longbleiseri sekä mustat Gaborin nahkakengät.
Minun isä kuoli vuosi sitten.
Olen nyt 40
Kaksi sanaa etiketin puutteelle: white trash.
Hautajaisetikettiin ei kuulu muistotilaisuudessa nauraminen. Tai nauraminen ylipäätään koko tilaisuuden aikana. Tietäisit tuon, jos olisi ollut hautajaisissa 1970-luvulla.