Lapset haluaa muuttaa luokseni.
Vähän ahdistaa kun oma elämä on aika työ- ja tapahtumapainotteista ja yritän väkertää väitöskirjaakin.
Ovat nyt olleet joka toinen vkl luonani ja lomilla kuukauden. Aina reissattu tai tehty jtn mukavaa eli ei kokemusta arjesta.
Uhka vai mahdollisuus?
Kommentit (45)
Äiti haluaa eroon murkuista. Keskustelun paikka lasten kanssa. Teet järjestyssäännöt kodinhoidosta,pyykeistä,tiskausvuoroista,siivouksesta. Selvität,että arki ei ole isän luona hamppareita,kivoja matkoja,viihdykettä. Nukkuma-ja ruutuajat,kotiintulo viim.klo 20,säännölliset ruoka-ajat jne. Lasten on ymmärrettävä, että asuminen isän luona on yhtä puuduttavan tylsää ja ehkäpä ankarampaakin kuin äidin luona. Selität,että tähän asti olet halunnut,ettei ole hankaluuksia eikä sääntöjä,kun nähty vain viikonloppuna, mutta arki on toista. Ja rahankäyttö myös selville,raha ei kasva arkena puussa. Tavaraa ja elokuvia,pelejä yms.ei arkielämässä juurikaan näy. Tiukka linja eli realiteetit pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä järjestelet elämäsi niin, että voit kantaa vastuun lapsistasi. Kannattanee myös lasten kanssa etukäteen puhua, että arki se koittaa sinunkin luonasi.
Vähän sellainen tunne ettei lapsetkaan ole helpoimmasta päästä arjessa. Sitten olisi pakko olla konflikteissa mukana. Tapani on ollut paeta, mietin onko omat lapset reilun henkilö harjoitella 😄
Ap
Toivon todella että olet trolli etkä oikeasti teinien isä. Huh huh.
Onkohan jotain ulkopuolista apua jota voisi tähän muutokseen palkata?
En haluaisi mitään lastensuojelua, vaan jonkun järjestäjän tai vastaavan joka voisi tehdä meidän kanssa suunnitelman ja tarvittaessa voisi varata lisäaikoja.
Ap
Palkkasin joskus järjestäjän joka hoiti kotiini erilaisia ratkaisuja tilan järkevään hallintaan, siitä oli hyötyä. Haluaisin vastaavan, mutta avuksi muutoksen läpivientiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Palkkasin joskus järjestäjän joka hoiti kotiini erilaisia ratkaisuja tilan järkevään hallintaan, siitä oli hyötyä. Haluaisin vastaavan, mutta avuksi muutoksen läpivientiin.
Ap
Ai säälittävähän sinä olet... voi lapsiparat, tuollainen isänä
Vierailija kirjoitti:
Palkkasin joskus järjestäjän joka hoiti kotiini erilaisia ratkaisuja tilan järkevään hallintaan, siitä oli hyötyä. Haluaisin vastaavan, mutta avuksi muutoksen läpivientiin.
Ap
Eikö sinulla ole vanhempia siihen hommaan.
Ap olet nolo. Oishan tämä sulle mahdollisuus kasvaa pojasta mieheksi, mutta onko sinusta siihen?
Kauanko luulet, että sen väikkäriin kanssa vielä menee? Mitä sen jälkeen, ammatillisesti siis?
Mitä jos alkuun kokeilette 50/50 asumista. Eli viikko ja viikko. Saa äiti vähän hengähtää ja sinulle lisää vastuuta. Ehkä lapsetkin huomaa mitä arki luonasi on ja päättävät sitten jatkosta. Meillä ollut erosta asti tämä viikko systeemi, lähes saman ikäiset lapset. Enemmän minun niskaan vastuu kyllä edelleen kasautuu, kun ex luistaa osasta asioista vedoten siihen että olen lähivanhempi. On vissiin katkera siitä, mutta saa itseään syyttää. Kun ei yhdessä ollessakaan sen enempää vastuuta ottanut.
Tää on sama provoilija joka vaihtelee suht samanlaisella kysymyksenasettelulla aloittajaksi miehen tai naisen.
t. naapuri porvvoosta
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta aloitus vaikuttaa provolta. Jos Ap todella on jatko-opiskelija ja aikoo kirjoittaa väitöskirjan, on tapa kirjoittaa vähintäänkin outo.
Tämä on äiti-hullun uusin hahmo.
Antakaa lasten tulla minun tyköni.
t. setämies tai Jeesus
Arki se tulee satavarmasti mukuloiden kanssa hyvinkin pian vastaan ja huomataan, ettei se mukuloiden kanssa oleminen olekkaan niin hauskaa ja ihanaa. Valitettavasti niitä tehdessä ei osaa edes ajatellakkaan kuinka nuivaa se vaan on ja puurtamista. Ikinä et saa niitä isoks.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko luulet, että sen väikkäriin kanssa vielä menee? Mitä sen jälkeen, ammatillisesti siis?
Eihän tämä hyvältä näytä 😅
Viikko-viikko ei toimi kun välimatkaa yli 100km.
Ap
Miks he..lve.. tti niitä kakar0ita pitää tehdä kun kumpikaan ei halua niitä hoitaa,, kun on kyllästytty niihin riiviöihin. Sit erotaan ja riidellään. Eiks tätä lastenhoitorealismia vois opettaa yläasteella ja esimerkki opetusvideoita näyttää lastenhoitokaaresta aikuisuuteen. Etenkin se järkyttävä teini-ikä.
Vierailija kirjoitti:
No en tietenkään halua heitä huostaan. Mietin vaan menevätkö ihan raiteiltaan luonani. Kokemus lapsista on ne viikonloput ja lomat.
Kysyin heidän äidiltään mikä juttu, niin vastaus: 12v päättää itse ja yritänkö taas paeta. Ei kovin rakentavaa, mikä ei tietenkään yllätä 😄
Ap
Raketavaa? Herra on hyvä ja katsoo nyt peiliin tuossa rakentavuudessaan. Exäsi kysyy yritätkö taas paeta, koska sinulla selkeästi on tällainen "varsin rakentava" taipumus paeta vaikeista tilanteista. Kaikesta päätellen sinä olet se ongelma, ei exäsi.
Joten Ap, sinä lapsellinen vastuunpakoilija, opettelepa kantamaan vastuusi kun olet kerran lapsesi tehnyt.
Ota lapset kotiisi asumaan ja ryhdy lähivanhemmaksi.
Ei vanhempana oleminen ole mitään rakettitiedettä. Tuon ikäiset tarvitsevat eniten kuuntelevaa ja välittävää aikuista ja ruokaa jääkaappiin. Koulumenestys on aivan toisarvoista.
Ohjeita:
- 99% kommunikaatiosta on oltava myönteistä
- Kuuntele mitä lapsi haluaa kertoa ja vastaa ystävällisesti
- Älä valita tai saarnaa
- Osta terveellistä ja täyttävää ruokaa
- Lue Wilma-viestit
- Tarkkaile vaatekaappia ja osta tarvittaessa isompia vaatteita
- Ole ymmärtäväinen lasten äitiä kohtaan
Kyllä ne lapset kuuluvat muiden nurkkiin elämää pilaamasta, älä anna muiden syyllistää sinua tuhoamaan oma vapaa-aikasi ja TULEVAISUUTESI!
Tämän kun täällä palstailevat muijat olisivat sisäistäneet. Mutta ei. Kakruja vaan tehtaillaan.