Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ei parane.
04.05.2023 |
Asiakaspalvelutyössä tulee loppuvuodesta täyteen 3 vuotta. Tulos? Pelkään yhä sosiaalisia tilanteita yhtä paljon kuin aloittaessani. Ehkä jopa enemmän, kun nyt ne kohellukset ja sanojen kakomiset ei mene enää sen piikkiinkään että olen uusi työntekijä. Pelkään puhua työkavereille ja pelkään vastata viesteihin, puheluihin, sähköposteihin, kaikkeen. Tätä ei auta yhtään se että kommunikaatiotapaani on kutsuttu oudoksi ja usein en saa yhtään selvää mitä toinen osapuoli sanoi, tai kuulin väärin. Tämän takia olen käynyt tarkistuttamassa kuulonikin pariin otteeseen - tuloksena on aina ollut se että kuulo normaali, ei mitään vikaa.
Aina sanotaan että pitää vaan altistaa itseään, niin tilanne paranee. Milloin se alkaa parantua?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Niin, pelkäät mutta olet hyvin ollut töissä jo kolme vuotta. Meillä muillakin on ahdistavia ja epämiellyttäviä tuntemuksia mutta jos siitä huolimatta kykenemme elämään suht normaalisti niin se on vain elämää. Ongelma on siinä jos nämä rajoittaa ja ei kykene juurikin töihin.
Työssä kuuluisi kuormittua siitä työstä eikä esimerkiksi sosiaalisista tilanteista. Lisäksi sen kuormittumisen pitäisi olla kohtuullista eikö sellaista, että töistä palautuminen vie kaiken ajan ja energian mikä jää jäljelle eikä ole sen takia esimerkiksi minkäänlaista sosiaalista elämää tai harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen odotan päivää, jolloin lakkaan pelkäämästä sosiaalisia tilanteita.
M vm.86
Sama täällä. N vm. 64
Paranee se ajan kanssa. Sinun pitää vain voittaa pelkosi. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, pelkäät mutta olet hyvin ollut töissä jo kolme vuotta. Meillä muillakin on ahdistavia ja epämiellyttäviä tuntemuksia mutta jos siitä huolimatta kykenemme elämään suht normaalisti niin se on vain elämää. Ongelma on siinä jos nämä rajoittaa ja ei kykene juurikin töihin.
Työssä kuuluisi kuormittua siitä työstä eikä esimerkiksi sosiaalisista tilanteista. Lisäksi sen kuormittumisen pitäisi olla kohtuullista eikö sellaista, että töistä palautuminen vie kaiken ajan ja energian mikä jää jäljelle eikä ole sen takia esimerkiksi minkäänlaista sosiaalista elämää tai harrastuksia.
Juuri näin, ja lisäisin vielä että pitkäkestoinen stressi aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia, jolloin ollaan menty ojasta allikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Paranee se ajan kanssa. Sinun pitää vain voittaa pelkosi. Ei sen kummempaa.
Vai ei sen kummempaa :D Et tiedä mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä alkoi helpottaa n. 30v. Siihen asti esiintyminen puolitutunkin ryhmän edessä omalla esityksellä oli painajaista, alkoi huimatakin jne. Onneksi loppui sitten hiljalleen. Oli kyllä ärsyttävä rajoite.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiksi tyrkytetään sitä iänikuista ketiapiinia. En suostu syömään enää yhtäkään antipsykoottia. Rauhoittavat auttaisi, mutta niitähän lääkärit ei kirjoita kuin toisilleen.
Tai tyrkytetään masennuslääkkeitä, joista ei hyötyä kun ei ole masentunut! Pyysin suoraan että täsmälääkitys jännitykseen mutta ei myönnetty. Joten ollaan sitten työkyvyttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pystynyt vuosia työskentelemään lääkityksen avulla, jonka omalääkäri määräsi paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaan jännitykseen ja pelkoon. Nyt yhtäkkiä uusi lääkäri kieltäytyy uusimasta reseptiä, joten en saa töitä tai pysty työskentelemään!
Vierailija kirjoitti:
Olen pystynyt vuosia työskentelemään lääkityksen avulla, jonka omalääkäri määräsi paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaan jännitykseen ja pelkoon. Nyt yhtäkkiä uusi lääkäri kieltäytyy uusimasta reseptiä, joten en saa töitä tai pysty työskentelemään!
Sitten valitetaan työttömiä lusmuiksi kun oikeasti on juuri tämmöisiä ongelmia taustalla. Ja eläkkeelle et pääse koska ei ole tarpeeksi sairas. Täyttä potaskaa sanon minä. Jos on olemassa ratkaisu työkyvyn saamiseen niin miksi sitä ei käytetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on kummallinen käytäntö rauhoittavien lääkkeiden suhteen, jokainen asiakas joka niitä ehdottaa on potentiaalinen narkkari. Toleranssi voi nousta, mutta eihän niitä ole tarkoituskaan syödä joka päivä, vain silloin kun on tarpeen. Ja kyllä sen huomaa jos alkaa popsimaan enemmän kuin pitäisi. Lääkkeet on tarkoitus riittää tiettyyn aikaan asti ja jos kinuaa aiemmin lisää niin sitten vasta voi alkaa kieltäytymään reseptin antamisesta
Todella hölmöä kun yksinkertaisesti vaatii vain sen reseptin kirjoittamisen kun yksikin ihminen saadaan takaisin, tai ylipäätään työelämään. Niitä kyllä määrätään mitkä sekoittaa ihmisen pään joka ei ollut alkujaan edes sekaisin.
Eräs psykologi sanoi, että altistaminen ei toimi ihmisiin joilla on siis. Til. pelko.
Mullakaan ei auttanut. Oikeastaan sen kanssa vaan joutuu elämään 😕
Ainut mikä auttaa on sen pelon hyväksyminen. Eli pitäis hyväksyä se, että no niin, nyt alkaa kädet täristä, nyt punastun, mutta mä en kuole! Minähän palvelen tuota asiakasta vaikka vapisevilla käsillä prkl!
Pitää hyväksyä ne omat oireet ja se on tosi vaikeaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pystynyt vuosia työskentelemään lääkityksen avulla, jonka omalääkäri määräsi paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaan jännitykseen ja pelkoon. Nyt yhtäkkiä uusi lääkäri kieltäytyy uusimasta reseptiä, joten en saa töitä tai pysty työskentelemään!
Mikä lääke?
Itseä ärsyttää kun sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsijälle sanotaan usein "kohtaa rohkeasti tilanteita niin ne pelot vähenee/katoaa". Itsellä ei ole ainakaan mennyt noin. Olin lapsena PALJON rohkeampi kuin nyt, aikuisena 30-vuotiaana. Vielä 19 vuotiaana olin myös melko rohkea, että pystyin mennä työhaastiksiiin. Nyt en juuri enää. Jotenkin iän myötä tulee vielä itsetietoisemmaksi että ihmiset ei vaan tykkää ja suurin osa on ilkeitä. Myös paljon huonoja kokemuksia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisten tilanteiden pelkoon auttaa parhaiten terapian ja lääkityksen yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykologi sanoi, että altistaminen ei toimi ihmisiin joilla on siis. Til. pelko.
Mullakaan ei auttanut. Oikeastaan sen kanssa vaan joutuu elämään 😕
Ainut mikä auttaa on sen pelon hyväksyminen. Eli pitäis hyväksyä se, että no niin, nyt alkaa kädet täristä, nyt punastun, mutta mä en kuole! Minähän palvelen tuota asiakasta vaikka vapisevilla käsillä prkl!Pitää hyväksyä ne omat oireet ja se on tosi vaikeaa!!
Tuttua. Ihminen ei halua olla yhtään poikkeava muiden joukosta ja tuo käsien tärinä on jotain järkyttävää ja sitten kun alkaa jo etukäteen miettiä niitä oireitaan niin nehän pahenee entisestään. Kokeilin joskus tähän ongelmaan sitä että valvon tai nukun tosi vähän, tavallaan että turtuu jotenkin ettei oireet tule niin helposti. Toisaalta tämä auttoi, mutta ei pidemmän päälle. Olen myös kokeillut hurjaa liikuntasuoritusta ennen tilanteita joissa se pelko ottaa vallan. Mutta töissä ei voi kyllä alkaa vaikka punnertamaan ennen asiakasta...Vain siksi nämä epätoivoiset keinot koska lääkitystä ei määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se parane koskaan, mutta ainakin itselläni on iän myötä helpottanut. Ei siihen mitkään siedätykset auta. Mulla ollut se yli 40 vuotta joten kyllä, tiedän mistä puhun.
Sama täällä, kamu.
Kuin myös täällä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet on keksitty. Terapiat ja keskusteluhömppä oli mulla ajanhaaskausta. Vain lääkkeet ja tk eläke pelastivat. Ahdistus- ja paniikkihäiriöt on aina seuraus jostakin, ei itsenäinen sairaus.
Millä dg:llä sait eläkkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiksi tyrkytetään sitä iänikuista ketiapiinia. En suostu syömään enää yhtäkään antipsykoottia. Rauhoittavat auttaisi, mutta niitähän lääkärit ei kirjoita kuin toisilleen.
Tai tyrkytetään masennuslääkkeitä, joista ei hyötyä kun ei ole masentunut! Pyysin suoraan että täsmälääkitys jännitykseen mutta ei myönnetty. Joten ollaan sitten työkyvyttömiä.
Masennuslääkkeet auttaa myös ahdistukseen, ja sosiaalisten tilanteiden pelko on osa yleistä ahdistuneisuushäiriötä. Ei voi oikein olla pelkkä jännitys ilman ahdistusta sillä ne on jossain määrin sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Ei auttanut altistus minulla ainakaan sosiaalisiin pelkoihini ja ahdistushäiriöön.
Geenit valitettavasti sanelevat kohtalomme. Mutta terapiaa suosittelen kaikesta huolimatta.
Mikään terapia ei kylläkään tällaisiin auta. Mulla sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö ja estynyt persoonallisuus, mutta sen verran pahoja että itse en pysty töissä käymään
Tämä. Itsellä ei altistus myöskään auttanut vaan tiedän että kannattaa ottaa lääkkeet ja mennä takaisin terapiaan.