Lue keskustelun säännöt.
Lasten etäinen mummo
04.05.2023 |
Mummon kaikki lapsenlapset asuu samalla paikkakunnalla. Olisi mukavaa jos mummoa kiinnostaisi edes joskus nähdä lastenlapsiansa, mutta ei. Mummon suunnalta ei tule aloitetta, me sitten yritetään kutsua kahville, ei aina tule. Toisessa lapsenlapsiperheessä ravaa koko ajan. Nyt kutsuin lapsen kevätjuhliin niin ei luvannut tulla, mutta toisen lapsenlapsen juhlaan on menossa.
Kommentit (215)
Nämä "mummot" täällä ovat jo valmiiksi kärttyisiä, onneksi ei ole tullut vastaan. Jos kaikki vika on muka miniässä, silloin olisi peiliin katsomisen paikka, mutta narsismiin taipuvaisella sellainen ei tule mieleenkään, niin on ylpistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppilassa otamme avosylin vastaan pojan perheen. Keitämme ruoat ja majoitamme. Kaikilla on mukavaa.
Kaikista vaan ei ole mummoksi. Mulla oli ihana mummo, omasta äidistäni en voi sanoa samaa ja vain 1 lapsenlapsi hänellä. 😥
Vierailija kirjoitti:
Nämä "mummot" täällä ovat jo valmiiksi kärttyisiä, onneksi ei ole tullut vastaan. Jos kaikki vika on muka miniässä, silloin olisi peiliin katsomisen paikka, mutta narsismiin taipuvaisella sellainen ei tule mieleenkään, niin on ylpistynyt.
Myös miniä voi olla narsisti, kaikki mun mielen mukaan tai näytän mieltäni.
Aika paljon kuulin kun miniä oli nuorempi, meidän äidillä on merkkiastiat, kaksi vierashuonetta jne. Eipä alkuun kelvannut patjat lattialla vaikka saivat rauhassa nukkua pojan ex-huoneessa vaan hotelliin menivät , siellä on kunnon aamupalatkin, edam leivän päälle ei ole hyvää.
En ole kiistelemään ruvennut, kun en ole materialisti eikä rahaaksan , en ole.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ei ole kauaa kun oma mieheni lähti työreissuun. Mieheni siskon mies oli myös samaan aikaan reissussa. Anoppi puhui kuinka hän sitten auttaa. Noh, eihän tänne mitään apuja tullut. Oman Tyttären perheeseen oli ajaellut joka ilta ihan vain katsomaan jos apua tarvitsee. Täällä ei tehnyt samanlaista kierrosta. Sanoi sitten vain reissun jälkeen , että et sitten pyydellyt apua. En niin. Näytin, että minä kyllä pärjään itsekin. Toisen täytyy anella apua ja toisen luokse mennään pyytämättä.
Kyllä sitä apua täytyy pyytää. Täällä on hyvin usein valitusta siitä kun anoppi tai omakin äiti tunkee pyytämättä kylään tai auttamaan. Hyvin paha juttu. Kyllä ne mummotkin näitä palstoja lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "mummot" täällä ovat jo valmiiksi kärttyisiä, onneksi ei ole tullut vastaan. Jos kaikki vika on muka miniässä, silloin olisi peiliin katsomisen paikka, mutta narsismiin taipuvaisella sellainen ei tule mieleenkään, niin on ylpistynyt.
Myös miniä voi olla narsisti, kaikki mun mielen mukaan tai näytän mieltäni.
Aika paljon kuulin kun miniä oli nuorempi, meidän äidillä on merkkiastiat, kaksi vierashuonetta jne. Eipä alkuun kelvannut patjat lattialla vaikka saivat rauhassa nukkua pojan ex-huoneessa vaan hotelliin menivät , siellä on kunnon aamupalatkin, edam leivän päälle ei ole hyvää.
En ole kiistelemään ruvennut, kun en ole materialisti eikä rahaaksan , en ole.
Onhan sitä kaikenlaista. Miniä olisi voinut tuoda juustoa ja muita tuliaisia. Itse olen mennyt joskus hotelliin kyläreissulla, kun en ole tahtonut rasittaa emäntää, mutta päätös on ollut yhteinen ja emäntä helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "mummot" täällä ovat jo valmiiksi kärttyisiä, onneksi ei ole tullut vastaan. Jos kaikki vika on muka miniässä, silloin olisi peiliin katsomisen paikka, mutta narsismiin taipuvaisella sellainen ei tule mieleenkään, niin on ylpistynyt.
Myös miniä voi olla narsisti, kaikki mun mielen mukaan tai näytän mieltäni.
Aika paljon kuulin kun miniä oli nuorempi, meidän äidillä on merkkiastiat, kaksi vierashuonetta jne. Eipä alkuun kelvannut patjat lattialla vaikka saivat rauhassa nukkua pojan ex-huoneessa vaan hotelliin menivät , siellä on kunnon aamupalatkin, edam leivän päälle ei ole hyvää.
En ole kiistelemään ruvennut, kun en ole materialisti eikä rahaaksan , en ole.
Tämä voisi olla ihan mun anopin versio muutamasta meidän välillä tapahtuneesta asiasta (en väitä että olet minun anoppi, mutta joskus on vaikeaa nähdä kuinka on itse osa ongelmaa)
Minun anoppi itse kyselee mitä minun vanhempieni kotona on (esim. juuri tuo vierashuone) ja sitten sukulaisille valittaa, kuinka minulle ei kelpaa hänen koti, koska vanhempani ovat parempituloisia ja olen tottunut parempaan.
Oikeasti hänen koti ei kelpaa omalle pojallensa johtuen likaisuudesta ja sotkusta. Meillä on konttaava vauva ja 2v lapsi. Anoppi ja appi ovat oikeasti pesseet lattiat ja vessat viimeksi ehkä 7 vuotta sitten. Joka paikassa on likakerros, keittiön tasoista puhumattakaan. Samoin lääkkeet ja veitset ovat taaperolle käden ulottuvilla. Minä olen tähän asti yöpymiseen suostunut pari kertaa vuodessa, mutta mies ei enää suostu menemään kuin kahville. Lämmintä ruokaa ei enää siellä halua syödä.
Mutta minä olen se narsisti miniä vain. On se mielestäni kumma kun itse olen nostanut isompienkin lasten tullessa kylään lääkkeet pois käden ulottuvilta (kun jotkut näyttää pastillirasioilta) ja ylipäätään toivotan vieraat kotiini tietyt siisteysstandardit täyttäen. Siltikin olen yrittänyt venyä ja sietää anopin vuoksi. Haukut saa teki niin tai näin.
Mutta mitä tähän lainaamaan tilanteeseen tulee, niin se on kyllä ihan fiksua ja suotavaa mennä hotelliin, jos ei jonkun koti yöpaikkana miellytä. Ja se syy saattaa olla ihan oma rauha, huonosti nukkuva lapsi tms. Tuo tapa ei mielestäni ole epäkohteliasta vaan ihan ok, jos ajatus on silti viettää aikaa yhdessä. Kun ei se mikään kunniakysymys pitäisi kenellekään olla, että aikuiset lapset tulevat yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppi suosii tyttärensä perhettä.
Toisten kanssa vaan ne kemiat yksikertaisesti vaan toimii ja toisia joutuu sietämään olosuhteiden pakosta.
Totta. Minulla on kaksi miniään toisen kanssa etäiset välit ja nykyisin myös poikaana. Käydään vain kutsusta, minulle on tehty poikani perheessä pelisäännöt. Krääsää ei osteta, vaan lahjat annetaan rahana. Heillä kaksi lasta, eikä ollut asiaa mennä katsomaan lastenlapsia, kuin vasta ristiäisissä. Kaikki mitä lasten kanssa teen tai annan kodissani ruokaa, kysyn aina luvan lasten vanhemmilta.
Sitten tuli pari vuotta sitten yllätys miniä ja yllätyslapsi, poikani yhden illan suhteesta.
Suhde on muodostunut, kuin miniä olisi oma tytär. Ollaan paljon tekemisissä, autetaan toisiamme, ei tarvitse lupia tai ohjeita lasten hoitoon, vaan päätösvalta on minulla, lahjat saa ostaa mitä haluan ja ovat niistä kiitollisia ja jopa käyttävät lapsella niitä. Ja meidän kaikkien kemiat kohtaavat, joka tietysti vaikuttaa myös lapseen.
Käsitänkö oikein, että sinun mielestä hyvän suhteen voi luoda lapsenlapseen vain kun saat itsellesi päätösvallan lapsen suhteen?
Me ollaan tuollainen perhe. Ollaan vältelty pienenä (alle 3v) sokeria ja lisäksi molemmilla lapsilla allergioita. Eletään suhteellisen pienessä asunnossa, joten tavaraa ei saa tulla liikaa. Välillä jotain toiveleluja synttärilahjaksi, mutta meille ei voi tuoda huvin ja urheilun vuoksi tavaraa.
Meillä on myös sellaisia perussääntöjä lapsille, joita lastenhoitajan/mummot noudattavat myös, mutta ne on ihan maalaisjärjen sääntöjä, tyyliin tiettyyn aikaan ruoka ja tiettyyn aikaan nukkumaan. Ei herkkuja ennen ruokaa jne. Meille ei tulla yllätysvierailulle sopimatta. Vauvan kanssa ei ristiäisiin odotettu sukulaisten näkemistä, mutta ihan hyvällä omatunnolla ei otettu heti ensimmäisinä viikkoina vieraita.
Silti meillä isovanhemmat ovat läheisiä. Ovat järkeviä ihmisiä. Tietävät ettei lapsemme tarvitse toisia vanhempia, vaan sellaisen lämpimän ja hyvä suhteen isovanhempiin. Herkkujen ja tavaran sijaan lapsille luetaan, heidän kanssa jutellaan ja piirrellään/pelataan/muovaillaan yms. Me autamme heitä monissa asioissa ja he auttavat meitä. Kaikki auttaminen tapahtuu ihan pyynnöstä ja normaalia kohteliaisuutta osoittaen.
Jos tällainen olisi ongelma, niin en kokisi rehellisesti sanottuna mitään menettäväni, jos yllärilapsi (jonka kanssa saa tehdä mitä vain koska vanhemmille kelpaa kaikki apu maan ja taivaan välillä) saisi sitten kaiken sen isovanhemmuuden meidän lasten sijaan. Kun meillä on ihan järkevät ja hyvät välit kaikkiin läheisiin, niin ei tavallaan täydy mitään omien varpaiden tallomista katsoa saadakseen apua keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppi suosii tyttärensä perhettä.
On aika tavallista isoäideiltä että "suosivat" tyttären perhettä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että isoäiti auttaa enemmän tyttären perhettä kuin pojan perhettä. Tästä oli joku iltalehti-tasoinen tutkimus takavuosina.
Onhan sillä pojallakin vaimo ja vaimolla äiti, joka voi tulla auttamaan. Näin se vaan tuppaa menemään.
Yhä nykyäänkin koti ja lapset ajatellaan olevan paljolti talon rouvan tonttia, ehkä ei ole niin helppoa mennä miniän "tontille" kuin oman tyttären.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös niin, että lasten äiti eli tyttäreni ei halua olla kanssani missään tekemisissä, eikä hän päästä lapsia edes käymään luonani. Entisen anoppinsa kanssa on sen sijaan hyvin läheisissä väleissä ja kuulemma kahvittelevat yhdessä harva se päivä. Että mitä minä muka voin tehdä kuin tyytyä elämään ikävöiden lapsenlapsiani.
Tuo on totta että yleensä se on äidin äiti, joka lastenlasten kanssa auttaa. Useimmiten.
Te jotka rutisette anopeista, mitä oma äitinne sitten tekee?
Ja jos oma äitinne käy teillä kylässä, niin mitä sitten jos anoppi ei käy niin usein? Jos anopilla on paljon lapsenlapsia, jos ei vaan jaksa montaa lapsiperhettä jeesata yksi ihminen? Jos on ikää, jotain kremppaa? Ehkä näihin on joku syykin.
Sellainenkin on syy, että kaikista ei ole äideiksi, eikä kaikista ole mummoiksi. Se pitää vaan aikuisen ihmisen hyväksyä ja keksiä lasten pettymyksille joku hyvä selitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppi suosii tyttärensä perhettä.
Näin on ollut aina!
Mäkin kuulun niihin , joiden anoppi tulee kysymättä häätämään kaikkea ja se ärsyttää. Onneksi lopetti. Esikoisen ensihetkinä tuli katsomaan meidän tyttöä ja katseli ympärilleen. Oli sotkua kun vauvanhoito vei kaiken ajan. Parin päivän päästä tuli oman imurin ja siivousvälineiden kanssa meille siivoamaan ja kommentoi, että WC on ainakin kuurattava myös.
Lisäksi väitti tiheän imun aikaan, että multa ei tule maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, jos mummo ottaa jo etäisyyttä, kun on kahta lasta hoitanut ja lahjonut, ja sitten tulee vielä kolmas. Että aloita taas alusta. Osta lahjat nyt kolmelle lapselle, hoida ja yökylätä kolme lasta.
Jos sitä ei vaan jaksa eikä halua totuttaa miniää siihen, että tämä hoitaminen jatkuu ikuisuuteen. Mummot muuten vanhenevat ja voimat väsyy, jos et sitä tiedä.
Kai sitä rajansa saa olla anopillakin.
Ja miksi vain mummon pitää olla se antaja ja auttaja? Tuleeko koskaan apua ja annettavaa sille mummolle? Autetaanko mummoa siivoamisessa, mattojen pesussa, pihatöissä, annetaanko kuljetusapua, virkistystä, ostetaanko mummolle oikeita lahjoja eikä vain jotain näennäistä, ollaanko mummolle ylipäänsä ystävällisiä?
Yksikin tuntemani miniä haukkui anoppinsa joka käänteessä, ja se oli kuitenkin ihan tavallinen normaali ihminen, ei mikään hirviö. Mutta kaikesta mitättömästä piti nälviä ja natkuttaa, tahallaan ei ottanut ainuttakaan mummon ostamaa vaatetta lapselle käyttöön, vaikka niissä ei ollut mitään vikaa. Vei piruuttaan kaikki kirpputorille. Katselin ja kuuntelin sitä sivusta monta vuotta. Lapset kyllä tuotiin hoitoon kysymättä ja sopimatta etukäteen ja varjele jos mummolle ei käynytkään.
Tämä mummo kertoi äidilleni, että hän kyllä hoitaisi lapsia ja vaikka mitä, mutta kaikesta tehdään aina kauhea vääntö ja draama, miniälle ei käy mikään eikä ikinä tule vastaan missään asiassa, se on aina oltava mummo, joka antaa periksi ja suostuu kaikkeen.
Onko ihme jos ei sitten sitä hyvää suhdetta synnykään. Jos toisen miniän tai tyttären kanssa asiat sujuu mutkattomasti, niin kumpaahan perhettä se mummo mieluummin tapaa ja lapsia hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, jos mummo ottaa jo etäisyyttä, kun on kahta lasta hoitanut ja lahjonut, ja sitten tulee vielä kolmas. Että aloita taas alusta. Osta lahjat nyt kolmelle lapselle, hoida ja yökylätä kolme lasta.
Jos sitä ei vaan jaksa eikä halua totuttaa miniää siihen, että tämä hoitaminen jatkuu ikuisuuteen. Mummot muuten vanhenevat ja voimat väsyy, jos et sitä tiedä.
Kai sitä rajansa saa olla anopillakin.
Ja miksi vain mummon pitää olla se antaja ja auttaja? Tuleeko koskaan apua ja annettavaa sille mummolle? Autetaanko mummoa siivoamisessa, mattojen pesussa, pihatöissä, annetaanko kuljetusapua, virkistystä, ostetaanko mummolle oikeita lahjoja eikä vain jotain näennäistä, ollaanko mummolle ylipäänsä ystävällisiä?
Yksikin tuntemani miniä haukkui anoppinsa joka käänteessä, ja se oli kuitenkin ihan tavallinen normaali ihminen, ei mikään hirviö. Mutta kaikesta mitättömästä piti nälviä ja natkuttaa, tahallaan ei ottanut ainuttakaan mummon ostamaa vaatetta lapselle käyttöön, vaikka niissä ei ollut mitään vikaa. Vei piruuttaan kaikki kirpputorille. Katselin ja kuuntelin sitä sivusta monta vuotta. Lapset kyllä tuotiin hoitoon kysymättä ja sopimatta etukäteen ja varjele jos mummolle ei käynytkään.
Tämä mummo kertoi äidilleni, että hän kyllä hoitaisi lapsia ja vaikka mitä, mutta kaikesta tehdään aina kauhea vääntö ja draama, miniälle ei käy mikään eikä ikinä tule vastaan missään asiassa, se on aina oltava mummo, joka antaa periksi ja suostuu kaikkeen.
Onko ihme jos ei sitten sitä hyvää suhdetta synnykään. Jos toisen miniän tai tyttären kanssa asiat sujuu mutkattomasti, niin kumpaahan perhettä se mummo mieluummin tapaa ja lapsia hoitaa?
Hei vaan mummo, kiva kun kirjoitit mulle näin pitkän viestin, mutta minä en ole vaatinut tuollaisia asioita anopilta. Kyse on siitä, että ei tunnu haluavan edes näkevän lapsia. Emme ole pitäneet häntä minään lastenvahtina tai osteluautomaattina.
Muutenkin aika kamalasti ajateltu tuo tekstisi, että joku ei olisi onnellinen lapsenlapsestaan siksi, että joutuu ostamaan lisää lahjoja. Hui kauhee 😃😂 totta puhuen en jaksanut edes lukea tuota kaikkea, kun en ole tuollaisia vaatinut mitä tuossa luettelet. Ap
Mä olen kauan aikaa sitten luovuttanut oman anopin suhteen. En oikein tiedä mikä hiertää, mutta sen vain huomaa. Olen ollut aina kiitollinen avusta ja ollaan oltu myös vastavuoroisia, auteltu niissä asioissa missä hän on tarvinut, myös itse kysymällä, eikä niin, että anoppi vain joutuu pyytämään.
En tiedä onko se tosi, mutta sitten kun Miehen sisko sai lapsia niin väheni se anopin kanssa vietetty aika. Joskus jopa anopin kanssa sovittu lastenhoito peruuntui siksi, että tyttären lasten hoito meni edelle ... Siitä jäänyt tosi paha mieli. Meillä peruuntui tosi tärkeä asia, ei mikään biletys juttu. Seuraavana päivänä anoppi osti hyvitykseksi lapsillemme uusia vaatteita...?
Lapsenlapset ja lapset tulevat mummon luo ,ei toisin päin. Ei enää jaksa kulkea kyläilemässä.
Lapsenlapsi 7v tarvitsisi osaksi kesää hoitopaikan tai ainakin jonkun aikuisen, joka katsoisi perään. Tänne mummolaan on 10 km matka ja asia esitettiin minulle niin, että Ronja haluaa tulla mummolaan kesäkuuksi, oikein näkee siitä unta, miten kivaa on, mutta Ronja haluaa kaverinsa Avan mukaan, koska voi tulla tylsää.
Että tosikiva, saisin tänne kaksi 7v tyttöä, jotka olisivat klo 7 - 16 mummolassa leikkimässä, minä tekisin aamupalan, lounaan ja kunnon välipalan, koska tytöillä olisi kahtena iltana jo klo 17 iltaharrastus, eivät ennättäisi kotiin syömään kunnolla. Kuulemma tästä ei olisi mitään vaivaa, tytöthän leikkisi yhdessä ja minä vain varmistaisin, että eivät mene lammelle tai teloisi itseään, saisin rauhassa tehdä pihatöitä ja nauttia lapsenlapsen seurasta.
Menin sitten sanomaan, että ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsi 7v tarvitsisi osaksi kesää hoitopaikan tai ainakin jonkun aikuisen, joka katsoisi perään. Tänne mummolaan on 10 km matka ja asia esitettiin minulle niin, että Ronja haluaa tulla mummolaan kesäkuuksi, oikein näkee siitä unta, miten kivaa on, mutta Ronja haluaa kaverinsa Avan mukaan, koska voi tulla tylsää.
Että tosikiva, saisin tänne kaksi 7v tyttöä, jotka olisivat klo 7 - 16 mummolassa leikkimässä, minä tekisin aamupalan, lounaan ja kunnon välipalan, koska tytöillä olisi kahtena iltana jo klo 17 iltaharrastus, eivät ennättäisi kotiin syömään kunnolla. Kuulemma tästä ei olisi mitään vaivaa, tytöthän leikkisi yhdessä ja minä vain varmistaisin, että eivät mene lammelle tai teloisi itseään, saisin rauhassa tehdä pihatöitä ja nauttia lapsenlapsen seurasta.
Menin sitten sanomaan, että ei kiitos.
Hyvä, kun kieltäydyit! En minäkään suostuisi moiseen
Minun anoppini kävi meillä kylässä ja tulimme hyvin toimeen.