Unelmaduuni ulkomailla, puoliso ei halua mukaan

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lähdet. Kannattaa tosiaan selvittää, kuten täällä on jo puhuttu, että mitä te yksilöinä haluatte ja tarvitsette miehenne kanssa sekä parisuhteelta ja elämältä. Jos sinä olet seikkailija ja miehen seikkailu on samalle tutulle kesämökille meno, niin jompikumpi joutuu joustamaan liikaa. Jos miehelle riittää, että vaimo kotona katsoo muksujen perään ja illalla joku leffa yhteisenä hetkenä, ja sinä haluaisit että lasten ja miehen kanssa mennään ja harrastetaan, ei sekään toimi.

Liian moni nainen tässäkin maassa on uhrannut omat haaveensa ja sovittanut elämänsä siihen, mitä mies haluaa, ettei miehelle tule paha mieli.

Ja ratkaisuna ehdotat siis, että mies uhraa omat haaveensa ja sovittaa elämänsä siihen, mitä nainen haluaa, ettei naiselle tule paha mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

---"Kielitaidottomana, alalla, josta ei ole koulutusta eikä kokemusta." Palkkakin parempi kuin muilla työkavereilla. Suomen kielen taitajista tapellaan; töihin pääsee kuka tahansa/ koska tahansa."---

Missähän tämmöinen IHMEMAA sijaitsee. Kerropa nyt meille muillekin!

Eräs Keski-Euroopan maa, eikä ole ainut laatuaan. Vaihdoin alaa lennosta ja työantaja vain kysyi koska voin aloittaa. Jos on järki päässä niin siistiä sisätyötä löytyy heti.

Baronalla taitaa olla palvelukeskus myöskin Puolassa.

Sinnehän voi hakea "hakija kuin hakija."

On olemassa hyvä sanonta: tilaisuudella on vain otsatukka.

Jos ei siihen tartu, menettää tilaisuuden johonkin uuteen ja elämää rikastuttavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

---"Kielitaidottomana, alalla, josta ei ole koulutusta eikä kokemusta." Palkkakin parempi kuin muilla työkavereilla. Suomen kielen taitajista tapellaan; töihin pääsee kuka tahansa/ koska tahansa."---

Missähän tämmöinen IHMEMAA sijaitsee. Kerropa nyt meille muillekin!

Eräs Keski-Euroopan maa, eikä ole ainut laatuaan. Vaihdoin alaa lennosta ja työantaja vain kysyi koska voin aloittaa. Jos on järki päässä niin siistiä sisätyötä löytyy heti.

Baronalla taitaa olla palvelukeskus myöskin Puolassa.

Sinnehän voi hakea "hakija kuin hakija."

Useissa Euroopan maissa on yritysten keskustoimistoja, joissa tarvitaan kaikenlaisia kieliä, myös suomea. Irlanti, Tsekki, Romania, Puola, Itävalta jne.

Eikä kaikki ole edes asiakaspalvelua, esim. suomenkielisiä kirjanpitäjiä tarvitaan aina eikä tarvitse edes alan kokemusta. Työhön opetetaan ja koeaika on 3kk, jos et siihen mennessä opi niin pyydetään lähtemään.

Mutta ei nuo toimistohommat mitään rakettitiedettä ole, eli jos on yhtään älliä, niin pärjää kyllä. Suomessa tuijotetaan hirveästi papereita ja vaaditaan mahdottomia kokemusmääriä helppohinkin töihin.

Ota mahdollisuuksista kiinni. Elämän jarruttajia on suomessa todella paljon.

Melko todennäköistä on, että et irtisanoudu puolen vuoden päästä, vaan löydät kohdemaasta uuden miehen ja jäät sinne. Täällä nykyinen mies sitten jää yksin taloprojektin kanssa.

Teillä on eri haaveet. Toteuta omasi, anna miehen pitää omansa.

#lapsiviha

Vierailija kirjoitti:

Melko todennäköistä on, että et irtisanoudu puolen vuoden päästä, vaan löydät kohdemaasta uuden miehen ja jäät sinne. Täällä nykyinen mies sitten jää yksin taloprojektin kanssa.

Teillä on eri haaveet. Toteuta omasi, anna miehen pitää omansa.

No minä en ole vieläkään löytänyt kohdemaasta miestä. Ulkomailla vuodesta 2002.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

---"Kielitaidottomana, alalla, josta ei ole koulutusta eikä kokemusta." Palkkakin parempi kuin muilla työkavereilla. Suomen kielen taitajista tapellaan; töihin pääsee kuka tahansa/ koska tahansa."---

Missähän tämmöinen IHMEMAA sijaitsee. Kerropa nyt meille muillekin!

Eräs Keski-Euroopan maa, eikä ole ainut laatuaan. Vaihdoin alaa lennosta ja työantaja vain kysyi koska voin aloittaa. Jos on järki päässä niin siistiä sisätyötä löytyy heti.

Baronalla taitaa olla palvelukeskus myöskin Puolassa.

Sinnehän voi hakea "hakija kuin hakija."

Useissa Euroopan maissa on yritysten keskustoimistoja, joissa tarvitaan kaikenlaisia kieliä, myös suomea. Irlanti, Tsekki, Romania, Puola, Itävalta jne.

Eikä kaikki ole edes asiakaspalvelua, esim. suomenkielisiä kirjanpitäjiä tarvitaan aina eikä tarvitse edes alan kokemusta. Työhön opetetaan ja koeaika on 3kk, jos et siihen mennessä opi niin pyydetään lähtemään.

Mutta ei nuo toimistohommat mitään rakettitiedettä ole, eli jos on yhtään älliä, niin pärjää kyllä. Suomessa tuijotetaan hirveästi papereita ja vaaditaan mahdottomia kokemusmääriä helppohinkin töihin.

Tämä on totta. Euroopassa pääsee useisiin töihin olemalla järkevä tyyppi. Ja jos on edes joku tutkinto. Jos työn voi oppia sitä tekemällä, ei tuijoteta pelkkää tutkintoa. Olen itse finanssialalla ja meillä on tiimissä opettaja, maalari, klassisten kielien maisteri, insinööri ja jopa yksi tradenomi löytyy. Kaikki kuitenkin osaavat nykyisen hommansa niin ihan sama mistä se paperi on alunperin tullut.

Älä jätä tätä miehesi takia. Alat inhota miestäsi koska tiedät koko ajan, että hän pilasi unelmasi. 

Sano miehellesi, että lähdet. Että tule mukana tai ole tulematta. 

Ei siinä muu auta. 

Olen nähnyt vierestä, kun toinen osapuoli on haudannut mahdollisuutensa toisen takia ja kaikki on mennyt sen jälkeen päin helvettiä. Älä tee sitä virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lähdet. Kannattaa tosiaan selvittää, kuten täällä on jo puhuttu, että mitä te yksilöinä haluatte ja tarvitsette miehenne kanssa sekä parisuhteelta ja elämältä. Jos sinä olet seikkailija ja miehen seikkailu on samalle tutulle kesämökille meno, niin jompikumpi joutuu joustamaan liikaa. Jos miehelle riittää, että vaimo kotona katsoo muksujen perään ja illalla joku leffa yhteisenä hetkenä, ja sinä haluaisit että lasten ja miehen kanssa mennään ja harrastetaan, ei sekään toimi.

Liian moni nainen tässäkin maassa on uhrannut omat haaveensa ja sovittanut elämänsä siihen, mitä mies haluaa, ettei miehelle tule paha mieli.

Ja ratkaisuna ehdotat siis, että mies uhraa omat haaveensa ja sovittaa elämänsä siihen, mitä nainen haluaa, ettei naiselle tule paha mieli?

Ei, hänhän kirjoitti "Kannattaa tosiaan selvittää, kuten täällä on jo puhuttu, että mitä te yksilöinä haluatte ja tarvitsette miehenne kanssa sekä parisuhteelta ja elämältä." Jos nämä halut ja tarpeet eivät osu yksiin, on parempi etsiä sopivampi kumppani.

Miehen kuuluisi tukea sinua. Lähde menemään ja nauti saavutuksestasi!

Nyt puhuu ihminen, joka on ollut usealla ulkomaan työkeikalla ja olisi valmis lähtemään taas:

- Puoli vuotta on aivan liian lyhyt aika ulkomaan työjaksolle. Et pääse siinä kuin alkuun. Mitään tuloksia et ehdi aikaansaada. Vuosi on minimiaika, jonka vuoksi kannattaa työn perässä muuttaa.

- Miehesi myöntää pelkäävänsä muutosta. Sinä taas haluat kokemuksia. Usko mua, kun sanon, että mies ei ole sulle oikea. 

- Ota nyt joka tapauksessa se työ vastaan. Kun olet kohteessa tajuat itsekin, että haluat miehestä eron.

Hyvää, kansainvälistä elämän jatkoa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lähdet. Kannattaa tosiaan selvittää, kuten täällä on jo puhuttu, että mitä te yksilöinä haluatte ja tarvitsette miehenne kanssa sekä parisuhteelta ja elämältä. Jos sinä olet seikkailija ja miehen seikkailu on samalle tutulle kesämökille meno, niin jompikumpi joutuu joustamaan liikaa. Jos miehelle riittää, että vaimo kotona katsoo muksujen perään ja illalla joku leffa yhteisenä hetkenä, ja sinä haluaisit että lasten ja miehen kanssa mennään ja harrastetaan, ei sekään toimi.

Liian moni nainen tässäkin maassa on uhrannut omat haaveensa ja sovittanut elämänsä siihen, mitä mies haluaa, ettei miehelle tule paha mieli.

Ja ratkaisuna ehdotat siis, että mies uhraa omat haaveensa ja sovittaa elämänsä siihen, mitä nainen haluaa, ettei naiselle tule paha mieli?

Joillekin on ihan mahdotonta ajatus, että jos tulevaisuuden toiveet on ihan ristiriidassa keskenään, kannattaa lähteä eri teille. Siitä ei seuraa kuin katkeruutta, jos omat unelmat uhraa toisen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaja olisi mies, hän olisi täydellinen kusipää jos edes harkitsisi lähtevänsä.

En usko että kukaan pitäisi kusipäänä, kun ei ole edes lapsia jotka dumpattaisiin yksin toisen vastuulle vastoin tämän tahtoa. Kyllä expattina eri maassa yksin oleminen on ihan tavallista niinkin päin, että mies lähtee. Minun mies oli vuoden Saudi-Arabiassa hommissa, tekemässä rahaa kun sieltä sai huippuhyvät liksat. 

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Eihän tässä olla lapsia jättämässä. Jos on ollut haaveena päästä ulkomaille töihjin, niin senkin tilaisuuden käyttämättä jättäminen voi harmittaa myöhemmin. Kun lapsia ei ole, niin väliaikainen etäsuhde onnistuu, jos halua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Eihän tässä olla lapsia jättämässä. Jos on ollut haaveena päästä ulkomaille töihjin, niin senkin tilaisuuden käyttämättä jättäminen voi harmittaa myöhemmin. Kun lapsia ei ole, niin väliaikainen etäsuhde onnistuu, jos halua on.

Suurin osa täällä vastanneista kyllä kehottavat jättämään nykyisen miehen.

Monet on etäsuhteessa ainakin väliaikaisesti. On siinä tietenkin riskinsä. Pakko tuo tilaisuus on ottaa vastaan, koska sitähän joutuisi katumaan lopun elämänsä. Kyllä mies varmasti asian ymmärtää, vaikka ei haluaisikaan lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Minusta tässä on nyt vähän eri asiasta kuin varsinaisesti urasta ja sen pakkomielteisestä luomisesta kyse. Kyse on seikkailusta, kokemuksista. Jotkut meistä kaipaavat sellaisia edes joskus elämässään, eikä niin että vaan mennään miettimättä sitä keskiluokkaputkea opinnot - duuni - naimisiin - omistusasunto - lapset. Itse olen ollut kahdesti ulkomailla töissä ja ne on, lasten syntymien ohella, elämäni hienoimpia kokemuksia. Surullinen ajatus olisi, jos olisin ne jättänyt väliin. Ja ekan ulkomaantyön aikana 4 vuoden parisuhde tosiaan katkesi, mies löysi Suomesta toisen. Mutta oli se niin sen arvoista.