Unelmaduuni ulkomailla, puoliso ei halua mukaan

Niin, kyseessä on SINUN unelmasi, ei miehen. Ei miehen ole pakko tanssia sinun pillisi mukaan. Mutta toisaalta, ei sinunkaan tarvitse mennä miehen mielipiteen mukaan. Eli ulkomaille mars, muuten katkeroidut loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lähdet. Kannattaa tosiaan selvittää, kuten täällä on jo puhuttu, että mitä te yksilöinä haluatte ja tarvitsette miehenne kanssa sekä parisuhteelta ja elämältä. Jos sinä olet seikkailija ja miehen seikkailu on samalle tutulle kesämökille meno, niin jompikumpi joutuu joustamaan liikaa. Jos miehelle riittää, että vaimo kotona katsoo muksujen perään ja illalla joku leffa yhteisenä hetkenä, ja sinä haluaisit että lasten ja miehen kanssa mennään ja harrastetaan, ei sekään toimi.

Liian moni nainen tässäkin maassa on uhrannut omat haaveensa ja sovittanut elämänsä siihen, mitä mies haluaa, ettei miehelle tule paha mieli.

Ja ratkaisuna ehdotat siis, että mies uhraa omat haaveensa ja sovittaa elämänsä siihen, mitä nainen haluaa, ettei naiselle tule paha mieli?

Ei vaan lykkää omia haaveitaan hetkeksi. Lykkääminen on eri asia kuin kokonaan hylkääminen. Jos tekee lapsen ja talon, se ulkomaille lähteminen muuttuu käytännössä (lähes) mahdottomaksi. Jos muuttaa ulkomaille pariksi vuodeksi, mikään ei estä palaamasta ja tekemästä lapsia ja taloa sitten.

Mulla oli sama tilanne kauan aikaa sitten, minä menin duunia painaan sitte yksin, ero tietysti tuli.

Ja tottakai olin se täys sika,koska olen mies, ja duunipaikka oli Malesiassa.

Lähde ulkomaille unelmasi perässä, mutta varaudu siihen ettet tule enää miestä löytämään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Tämä on tällä palstalla hyvin yleistä. Mikään ei ole tärkeämpää kuin kuluttaa koko elämänsä raatamalla hiki hatussa, että jonkun yrityksen omistajat rikastuisivat. Esimerkiksi myymällä ja markkinoimalla jotain turhanpäiväisiä tuotteita jota kukaan ei oikeasti tarvitse.

Etäsuhde vuodeksi tai pariksi. Jos et ihan toiselle puolelle maapalloa mene niin tavata voinette vaikka kerran kuussa. Tuntemani pari oli suhteensa 2 ensimmäistä vuotta eri maissa opiskelun takia tosin tässä lähistöllä, edelleen yhdessä ja nyt naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Kyllä minä katuisin sitä, että olisin jättänyt tuollaisen tilaisuuden käyttämättä vain siinä pelossa, ettei parisuhde kestä erossa olemista. Olisin katkera puolisolle, joka pakotti luopumaan mahdollisuudesta.

Vaikka en kannatakaan holtitonta lentelyä ilmastosyistä, niin nykyisin on helppoa ja edullista pitää suhdetta yllä myös etänä. On videpuhelut ja toista pääsee tapaamaan ihan kohtuuhinnalla. Perheen ehtii perustaa sen jälkeen, kun tämä kortti on katsottu, mutta ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä oman työuran asettamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tiesittekö muuten, että tätä päätöstä ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Eikä ihmekään, kyllä ainakin itselläni merkitykselliset ihmissuhteet ajavat oman uran ohi kertaheitolla.

Itseasiassa ihmiset katuvat tutkimusten mukaan eniten sitä, että eivät eläneet itsensä näköistä elämää, vaan tekivät mitä muut odottivat heiltä. Jos ap hylkää "elämänsä tilaisuuden" miehen vuoksi, on se nimenomaan malliesimerkki siitä ettei tee niinkuin itse haaveilee, vaan niinkuin joku muu toivoo.

Tässä ei ole kuin yksi ongelma. Se on se, että jos se mies lähtee mukaan sinne, ja mies sopeutuukin elämään siellä ulkomailla (ja saa tod.näk. töitä paremmin kuin Suomesta), niin alat sitten itse vinkumaan viimeistään 5 v sen ensimmäisen lapsen syntymästä, että Suomeen on päästävä takaisin, koska Suomessa muka on lapsilla paremmat olosuhteet. Se ero tulee viimeistään sitten, mieti, kumpi parempi.

En lukenut kuin aloituksen, mutta: Ongelmahan ei ole tuo työ, kohta huomaat että olet siellä omakotitalossa jumissa ja tilaisuudet lipuvat ohi, kun puolisolle ei sovi mikään mitä ehdotat.

Nyt olisi hyvä hetki lähteä töihin, jos puolisosi ei tue sinua, niin hän ei ole oikea sinulle, mutta senhän jo tiedät itsekin.

Jos ap jätät tämän tilaisuuden käyttämättä niin kadut sitä koko lopun ikääsi, usko vanhaa ja myös ulkomailla töissä olleenna. Ja aina sieltä pääsee pois jos ei ollut ihan sitä mitä kuvittelit.

Mamit ovat äänestäneet, uraputki > perhe. Ja mameilta kannattaa ottaa elämänohjeita, koska täällä on niin hyvinvoivaa väkeä. :-P

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole kuin yksi ongelma. Se on se, että jos se mies lähtee mukaan sinne, ja mies sopeutuukin elämään siellä ulkomailla (ja saa tod.näk. töitä paremmin kuin Suomesta), niin alat sitten itse vinkumaan viimeistään 5 v sen ensimmäisen lapsen syntymästä, että Suomeen on päästävä takaisin, koska Suomessa muka on lapsilla paremmat olosuhteet. Se ero tulee viimeistään sitten, mieti, kumpi parempi.

5-vuotiaina suuressa osassa maita lapset on jo koulussa ja elämä heidän kanssaan aika helppoa joten ongelmakohta olisi varmaan tarhaikäisen lapsen kanssa. 

Mutta miksi keskiverto suomalainen mies joka ei osaa asuinmaan kieltä saisi ulkomailta helpommin duunia kuin Suomesta? Outo logiikka.

Mä lähdin aikoinaan ulkomaille unelmani perässä, mies ei halunnut mukaan ja jäi Suomeen. Etäsuhdetta kesti vuoden päivät ja sitten erottiin kun halusin jäädä maailmalle mutta mies jäädä Suomeen.

Siitä on nyt jo 25 vuotta, asun edelleen ulkomailla, mulla on ollut ura josta en olisi Suomessa uskaltanut edes haaveilla, paikallinen puoliso ja lapsia. Ex asuu samassa kaupunginosassa kuin 25 vuotta sitten ja on edelleen sinkku. 

Mua ei kaduta, en tiedä kaduttaako häntä, en ole kysynyt kun ollaan satuttu samoihin kekkereihinn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

Missä maassa on tämmöistä? Laitan hakemuksen menemään heti! T: työtön maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

Missä maassa on tämmöistä? Laitan hakemuksen menemään heti! T: työtön maisteri

Samoin!

T: ulkomailla asuva mutta paikallisella palkalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

---"Kielitaidottomana, alalla, josta ei ole koulutusta eikä kokemusta." Palkkakin parempi kuin muilla työkavereilla. Suomen kielen taitajista tapellaan; töihin pääsee kuka tahansa/ koska tahansa."---

Missähän tämmöinen IHMEMAA sijaitsee. Kerropa nyt meille muillekin!

Eräs Keski-Euroopan maa, eikä ole ainut laatuaan. Vaihdoin alaa lennosta ja työantaja vain kysyi koska voin aloittaa. Jos on järki päässä niin siistiä sisätyötä löytyy heti.

No ei luulis olevan vaikeaa nimetä mikä maa! Miten se olis sulta pois, jos sen paljastat. Taidat vaan puhua omiasi niin kuin nämä työvoimapulasta marisijat. T: työtön & kielitaitoinen maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on niin lyhyt aika, että kyllä miehen pitäisi joustaa. Joko päästää sinut yksin ilman erouhkaa sinne ulkomaille, tai tulla mukaasi.

Mutta missäs se mies sitten siellä toisessa maassa itse kävisi sen puolen vuotta, jos ei hänellä ole töitä siellä. Sitä sitten vain vähän ihmettelen. Harva jaksaa elellä naisen siivellä ja mittailla vain kodin lattiaa, kun nainen on töissä. Kyllä se miehen ajankulukin sit pitäisi miettiä. Ja jos on hänellä työ Suomessa, niin voiko hän edes lähteä mukaasi.

Olet itsekäs, jos et suo ajatustakaan sille, mitä se sun miehesi tekee sillä välin, kun sinä "unelmaduunaat". Vai onko se mies joku lemmikkiin verrattava teillä...?

Tietenkin myös sitä mietitään, mutta siinähän se ongelma on jos se puoliso ei halua lähteä sinne ulkomaille ja tehdä siellä jotain. Suomeen jäädessä varmasti jatkaisi nykyisessä duunissaan, eikö?

Maasta vähän riippuen kyllä sieltä ulkomailta nimittäin töitä löytyy, olen itse työskennellyt viidessä maassa ja tällä hetkellä duunissa maassa jonka kieltä en puhu, alalla josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Ja paikallista tasoa paremmalla palkallakin vielä. Täällä ollaan paljon joustavampia kuin Suomessa ja toimistoduuneihin pääsee koska tahansa jos englanti sujuu. Suomen puhujista suorastaan tapellaan.

Mutta sen puolison pitää olla itse motivoitunut järjestämään se oma työ ja tekeminen - ei se ulkomaille lähtevä osapuoli ole vastuussa sen toisen viihdyttämisestä.

---"Kielitaidottomana, alalla, josta ei ole koulutusta eikä kokemusta." Palkkakin parempi kuin muilla työkavereilla. Suomen kielen taitajista tapellaan; töihin pääsee kuka tahansa/ koska tahansa."---

Missähän tämmöinen IHMEMAA sijaitsee. Kerropa nyt meille muillekin!

Eräs Keski-Euroopan maa, eikä ole ainut laatuaan. Vaihdoin alaa lennosta ja työantaja vain kysyi koska voin aloittaa. Jos on järki päässä niin siistiä sisätyötä löytyy heti.

Baronalla taitaa olla palvelukeskus myöskin Puolassa.

Sinnehän voi hakea "hakija kuin hakija."

Kokeilin tuotakin. En kelvannut. T: kielitaitoinen työtön maisteri

Vierailija kirjoitti:

Naisiin ei voi luottaa.

T. Puoliso

Oikea, rakastava puoliso kannustaisi sitä naistaan tavoittelemaan unelmiaan ja käyttämään tilaisuudet hyväkseen. Ei jumittamaan jossain haaleassa keskinkertaisessa olemassaolossa, koska mies on niin pelkuriraukka ettei muuhun kykene.

Kunnollinen puoliso tukee toista tämän uralla, ja auttaa tarttumaan näihin once in a lifetime -tilaisuuksiin, ei yritä vetää rakastaan sille omalle surkealle pikku tasolleen, josta ei nousta edes Hiabilla.

Siitähän tässä on kyse: mies on liian huono ap:lle ja yrittää väkisin pitää tämän omalla tasollaan, kun tietää ettei omat rahkeet riitä mihinkään.

Lähde, ap, lähde. Meressä on kalaa.

N44, 17 vuotta onnellisessa ja molemmin puolin tukevassa avioliitossa. Parisuhteen idea on auttaa toista kasvamaan, ei pakottaa sitä jumittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pidän tästä nykyisestä kaupungista ja perhe on omakin haaveeni. Mutta! Olen tehnyt todella kovan työn tätä alaani varten ja tuntuisi kamalalta haaskaukselta olla tarttumatta näin hienoon tilaisuuteen.

Mies myönsi, että ulkomailla asuminen pelottaa häntä ja ei ole asunut koskaan niin kaukana perheestään. Yritin vakuuttaa, ettei sen tarvitse olla ikuista ja asiat saadaan kyllä järjestettyä.

ap

Ei sinun pitäisi joutua aikuiselle miehelle tuollaista vaakuttelemaan. Muutenkin tuollainen ininä "en ole ikinä asunut noin kaukana perheestäni" kuulostaa siltä, että olet provo, tai sitten tosiaankin löytänyt mieslasten mieslapsen.

Normaali aikuinen mies ei tiedätkö pitäisi ulkomaille muuttamista oikein minään, jos kerran töitä on eikä lapset, okt tai velat sido kotimaahan.

Mieti tosi tarkkaan teetkö mitään tuollaisella inisijällä, jos teette lapsia, luuletko tuon kykenevän mihinkään vastuunottoon? Luuletko, että se voi olla Mies parisuhteessa silloin kun sitä tarvitaan, kun ei mitään uskalla?