Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?
Olen yksinhuoltajaisä ja aika ääniherkkä. Kun poikani vajaat 20 vuotta sitten veti oikein kunnon kierrokset koliikkia (kuten itsekin vauvana), tuli useampanakin aamuöisenä väsymyksen hetkenä mieleen, että mitäs jos ottaisi tuota rääkyvää paskaläjää jaloista kiinni ja tumppaisi sen pään seinään, saiskohan siitä saman kuin ihmisen tappamisesta? En tietenkään sitä tehnyt, vaan jatkoin äärimmäisessä väsymyksessä kantoliinan kanssa hyppimistä edestakaisin kunnes muksu lopultakin vaikeni vatsakivuistaan ja saatoin yrittää asettua hitaasti ja varovaisesti vaaka-asentoon toivoen, ettei nyytti herää ja aloita uudelleen - usein turhaan.
Ei olisi ikinä tullut mieleenkään käydä "keskustelemassa" *kenenkään* virallisen ihmisen kanssa asiasta. Ensinnäkin koliikki tapaa helpottaa kolmen kuukauden kohdalla tai pian sen jälkeen, joten laskeskelin öitä ja toivoin parasta. Toiseksi, en *missään* *nimessä* olisi tehnyt mitään, jota yksikään virallinen taho voisi ikinä käyttää vastaani. Ihan samalla tavalla kuin neuvolassa ei ikinä myönnetä saunaoluen ottamista, koska siitä tulee merkintä "käyttää alkoa", eikä siitäkään seuraa mitään hyvää.
Jos olisi olemassa sellainen asia kuin vaitiolovelvollisuus, voisivat asiat olla eri lailla, mutta kun ei ole, niin pelataan sitten olemassa olevan maailman säännöillä. Onneksi, näin 20 vuotta myöhemmin, voin todeta että hyvinhän tuosta loppujen lopuksi selvittiin, ja vielä ihan omin voimin. Mutta sääliksi käy niitä, jotka mokaavat kertomalla itsestään liikaa tai jotka oikeasti tarvitsisivat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.
Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?
Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.
Joo ja ei. Entinen ystäväni pelkäsi lasua huumeidenkäyttönsä takia, ja sitä että lapsi otetaan pois. Niinpä hän roikotti lasta huumekämpissä ja kävi antamassa "puhtaita" kusinäytteitä. Paha vain ettei pissa ollut omaa.
Lpai otettiin sitten pois, hän pääsi hyvään paikkaan asumaan, on jo aikuinen ja opiekslut sujuvat hyvin- Äiti kuoli huumeisiin.
Mitähän tuossa olisi siis pitänyt tehdä?
Teidän muiden olisi pitänyt tehdä se lasu. Lastensuojelu on juuri tuollaisia tapauksia varten ja kertoo kyllä karua kieltään, että näissä keskusteluissa otetaan esimerkiksi "lasupelkoisista" ihmisistä nimenomaan päihdevanhempia.
Lasuja tehtiin kyllä. Kyse oli siitä miten narkkarit eivät uskalla mennä hoitoon kun sitten tehdään lasu. Tämä ei ole totta, vaan addiktin valheita ja selittelyä. Hänelle ei mikään ole niin tärkeää kuin huumeensa.
Lasupelkoja on kyllä muillakin kuin päihdeongelmaisilla, mutta mielestäni se oli hyvä esimerkki siitä, että vanhempien ongelmat eivät katoa siitä, että he eivät uskalla hakea apua. Toki se oli esimerkkinä aika äärimmäinen ja yleensä ongelmat ovat jotain pienempää kuin huumeiden käyttöä. Esimerkiksi terapiaan hakeutumista pelätään, koska siellä tehdään lasuja. Mielenterveysongelmaiset ovat sitten vain ilman hoitoa, ja sitä voi taas pohdiskella, että onko se lasten kannalta parempi vai ei. Mielenterveysongelma on etenkin päihdeongelmaan verrattuna helppo salata satunnaisilta ulkopuolisilta henkilöiltä, ellei ihminen ole jo lähemmäs syyntakeettomassa kunnossa.
On varmasti niitäkin päihdevanhempia, joita ei oikeasti edes kiinnosta lopettaa. Mutta hyötyykö joku siitä, jos sitten nekään, jotka haluaisivat lopettaa, eivät uskalla hakea apua ongelmaansa? Päihdeongelmaisen elämä ei nimittäin ole mukavaa. Olen itse entinen alkoholisti ja voin kertoa, että jos joku kuvittelee alkoholismin olevan jatkuvaa hauskanpitoa ja biletystä, niin hän ei todella tiedä mitään. Hain kuitenkin apua ja lopetin. Kynnys myöntää olevansa alkkis on iso jo pelkästään sosiaalisen stigman ja oman häpeän takia. Vielä suurempi se on, jos pelkona on lastensuojeluilmoitus. Voin vain kuvitella, millainen kynnys huumeiden käyttäjillä on ylitettävänään avun hakemiseen, kun heitä pidetään lähestulkoon yhteiskunnan saastana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Joku vuosi sitten oli juttu äidistä jolla oli syöpä, lasten isä joutui käymään töissä. Äiti väsyi rankkojen syöpähoitojen takia ja pyysi apua, kun hoidot väsytti ja lapset ja koti piti hoitaa. Espoon kaupunki tarjosi huostaanottoa koska äiti ei jaksa. Tämä perhe jäi ilman apua, koska äiti ei halunnut lapsiaan sijoitettavaksi muualle. Miten tuo sinun mielestä meni? Eikö äiti kestänyt tunteita ?
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.
Yksinhuoltajilla on edes isä viikonloppu, että saa rauhassa siivota. Minä jouduin siivoamaan aina niin, että vahdein pieniä lapsia samalla ja naapurin lapsi keskeytti siivoamista soittamalla ovikelloa. Taaperot meni avaamaan oven ja minun oli pakko mennä perässä. Nyt lapset on 17-vuotiaita eikä minulla ole ovikelloa ovessa, jäi niin kovat traumat, en kestä ovikellon soittoa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan, että auttaisi itse, sysätään vastuu seuraavalle.
En tehnyt sukulaislapsista lasua, vaan menin itse auttamaan samoilla toimita tavoilla kuin sossut.
Siivosin, vein lapset puistoon yms., että vanhemmat saivat levätä tai vaikka selata nettiä jos siltä tuntui.Luulisi terapeutin ymmärtävän, että sen puhumisen takia se piti on siellä. Saa puhua asioista, jotta jaksaa taas arkea.
Minä olen myös yrittänyt auttaa tuttuja lasten kanssa, mutta olin siinä niin huono jopa surkea että lopetin. Haukut sain kuitenkin kun lopetin.
En vain koskaan päässyt siihen pisteeseen että minulle olisi ollut ok että äiti joka makoi ja huusi lapsilleen päivät pitkät ja joka valitti väsymystä kun ei saa lasten vuoksi yhtään nukuttua, käyttikin minun lastenhoitoapuni netflixin katsomiseen ja sometteluun, ja silti oli koko ajan yhä enemmän apua vailla, kun ei saa lasten takia koskaan nukkua.. Koin paremmaksi lopettaa auttamisen, koska en siinä onnistunut.
Sama koski taloudellista apua toiselle lapsiperheelle. Röökiin oli rahaa muttei lapsiin. Olin siis isinäkin niin surkea että lopetin auttamisen.
Olen myös auttanut kuskaamalla väsyneen äidin lasta samaan harrastukseen ja kouluun kuin omaani, mutta senkin jouduin lopettamaan koska en päässyt sinuiksi sen asian kanssa että tämä äiti käytti sen ajan kutsumalla kahvittelu/lenkkiseuraa itselleen, että kun menin lastaan khakemaan niin yhteinen ystävämme tuli samalla oven avauksella viettämään kivaa kahvihetkeä kun minä toimin kuskina, eikä koskaan pyydetty minua noihin mukaan. Kaiken lisäksi hänelläkin oli oma auto, ja palkkatulot, minä olin tuolloin työtön. Kuskaamisesta hän ei maksanut mitään kun oli taloudellisesti niin tiukkaa.
Näiden jälkeen olen ohjannut sinne ammattiavun piiriin, he osaavat varmasti paljon minua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.
Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.
Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?
Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.
Joo ja ei. Entinen ystäväni pelkäsi lasua huumeidenkäyttönsä takia, ja sitä että lapsi otetaan pois. Niinpä hän roikotti lasta huumekämpissä ja kävi antamassa "puhtaita" kusinäytteitä. Paha vain ettei pissa ollut omaa.
Lpai otettiin sitten pois, hän pääsi hyvään paikkaan asumaan, on jo aikuinen ja opiekslut sujuvat hyvin- Äiti kuoli huumeisiin.
Mitähän tuossa olisi siis pitänyt tehdä?
Teidän muiden olisi pitänyt tehdä se lasu. Lastensuojelu on juuri tuollaisia tapauksia varten ja kertoo kyllä karua kieltään, että näissä keskusteluissa otetaan esimerkiksi "lasupelkoisista" ihmisistä nimenomaan päihdevanhempia.
Lasuja tehtiin kyllä. Kyse oli siitä miten narkkarit eivät uskalla mennä hoitoon kun sitten tehdään lasu. Tämä ei ole totta, vaan addiktin valheita ja selittelyä. Hänelle ei mikään ole niin tärkeää kuin huumeensa.
Lasupelkoja on kyllä muillakin kuin päihdeongelmaisilla, mutta mielestäni se oli hyvä esimerkki siitä, että vanhempien ongelmat eivät katoa siitä, että he eivät uskalla hakea apua. Toki se oli esimerkkinä aika äärimmäinen ja yleensä ongelmat ovat jotain pienempää kuin huumeiden käyttöä. Esimerkiksi terapiaan hakeutumista pelätään, koska siellä tehdään lasuja. Mielenterveysongelmaiset ovat sitten vain ilman hoitoa, ja sitä voi taas pohdiskella, että onko se lasten kannalta parempi vai ei. Mielenterveysongelma on etenkin päihdeongelmaan verrattuna helppo salata satunnaisilta ulkopuolisilta henkilöiltä, ellei ihminen ole jo lähemmäs syyntakeettomassa kunnossa.
On varmasti niitäkin päihdevanhempia, joita ei oikeasti edes kiinnosta lopettaa. Mutta hyötyykö joku siitä, jos sitten nekään, jotka haluaisivat lopettaa, eivät uskalla hakea apua ongelmaansa? Päihdeongelmaisen elämä ei nimittäin ole mukavaa. Olen itse entinen alkoholisti ja voin kertoa, että jos joku kuvittelee alkoholismin olevan jatkuvaa hauskanpitoa ja biletystä, niin hän ei todella tiedä mitään. Hain kuitenkin apua ja lopetin. Kynnys myöntää olevansa alkkis on iso jo pelkästään sosiaalisen stigman ja oman häpeän takia. Vielä suurempi se on, jos pelkona on lastensuojeluilmoitus. Voin vain kuvitella, millainen kynnys huumeiden käyttäjillä on ylitettävänään avun hakemiseen, kun heitä pidetään lähestulkoon yhteiskunnan saastana.
Olen toiminut sosiaalityöntekijänä narkkariäitien raskausaikaisena tukena. Heitä hoidetaan HAL -polilla, jossa neuvolan sijasta he tapaavat lääkäriä, hoitajaa ja sosiaalityöntekijöitä. Työskentely ei ole tuomitsevaa, vaan lähtökohtaisesti apua on tarjolla. Toki pyritään, että äiti voisi olla mahdollisimman päihteetön ja siksi päihteitä voidaan vieroittaa vähemmän vaarallisilla lääkkeillä. Tarjotaan terapiaa ja keskustelua ja raskauden aikaista seurantaa lapselle. Kun raskautta on seurattu, on lapsen kannalta paljon turvallisempaa syntyä, kuin, että narkkiariäiti pelmahtaa äkkiarvaamatta synnyttämään ilman mitään seurantaa. Seurattuna, sairaalassakin osataan olla valmiita lapsen tarpeita varten. Omat asiakkaani ovat saaneet vauvan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Meidän lapsestamme tehtiin lasu, kun olin sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, lapsi söi huonosti ja en kuulemma rakastanut lasta. Huonosti syömiseen löytyikin sitten ihan fyysinen oire, mutta tieto lasusta on rekisterissä. Pelkään, että lapsi saa tämän tietoonsa, vaikka lasu todettiin aiheettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa neuvolassa ajattelevansa heittää vauva seinään! Väsymystä, ärtymystä ym. varmasti pystyy tuomaan esille jotenkin sanansa huolellisemmin valiten, jolloin asia menee perille eikä sossutantta keskity pelkästään äidin surmafantasioihin.
Väsyneenä päähän tulee kaikenlaisia ajatuksia. Tällaiset "heitän vauvan parvekkeelta" tyyppiset ajatukset ovat esimerkiksi huonosti nukkuvan vauvan kanssa ihan tavallisia ja monet äidit kertovat siitä rehellisesti. Kenenkään en kuitenkaan tiedä niin tehneen tai edes tosissaan harkinneen, vaan se on vain keino ja tapa ilmaista sitä, miten uupunut on. Tällöin tarjoamme usein mm. lapsiperheiden kotipalvelua, jos perheellä ei ole tukiverkkoa. Lastensuojeluilmoituksen muistan tehneeni tällaisesta tapauksesta vain kerran, mutta siihen liittyi myös runsas päihteidenkäyttö.
T. Neuvolan th 22 vuoden kokemuksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Joku vuosi sitten oli juttu äidistä jolla oli syöpä, lasten isä joutui käymään töissä. Äiti väsyi rankkojen syöpähoitojen takia ja pyysi apua, kun hoidot väsytti ja lapset ja koti piti hoitaa. Espoon kaupunki tarjosi huostaanottoa koska äiti ei jaksa. Tämä perhe jäi ilman apua, koska äiti ei halunnut lapsiaan sijoitettavaksi muualle. Miten tuo sinun mielestä meni? Eikö äiti kestänyt tunteita ?
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.
Yksinhuoltajilla on edes isä viikonloppu, että saa rauhassa siivota. Minä jouduin siivoamaan aina niin, että vahdein pieniä lapsia samalla ja naapurin lapsi keskeytti siivoamista soittamalla ovikelloa. Taaperot meni avaamaan oven ja minun oli pakko mennä perässä. Nyt lapset on 17-vuotiaita eikä minulla ole ovikelloa ovessa, jäi niin kovat traumat, en kestä ovikellon soittoa yhtään.
Mikä isäviikonloppu? Aika harvalla yksinhuoltajalla on sitä tilannetta, että lapset kävisi isällään joka viikonloppu, jos ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Panostaisitte yhteisöllisyyteen muutoin, niin ei tarvitsisi viranomaisten varassa roikkua. Oikeasti aika surullista, että kaikesta mennään puhumaan tuntemattomille jotka kuuntelevat rahasta.
Läheisapu olisi monesti paljon tärkeämpää, myös siihen ettei tilanteet ylipäätään eskaloituisi. Esittääkö moni vaan pärjääjää ja pitää ihmiset etäällä, ja sitten mennään pää kainalossa ammattilaisen luo?
Joillakin ei ole läheisiä lainkaan, joidenkin läheiset ovat itse kiireisiä ja joillakin on henkisesti sairaita läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Niin, kun palvelua on saatavilla liian vähän kysyntään nähden, se kohdistetaan sinne missä sitä aidosti tarvitaan. Jos on kaksi vanhempaa, niin miten voi olla, että ei kotihommat ja lastenhoito tule hoidetuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa neuvolassa ajattelevansa heittää vauva seinään! Väsymystä, ärtymystä ym. varmasti pystyy tuomaan esille jotenkin sanansa huolellisemmin valiten, jolloin asia menee perille eikä sossutantta keskity pelkästään äidin surmafantasioihin.
Väsyneenä päähän tulee kaikenlaisia ajatuksia. Tällaiset "heitän vauvan parvekkeelta" tyyppiset ajatukset ovat esimerkiksi huonosti nukkuvan vauvan kanssa ihan tavallisia ja monet äidit kertovat siitä rehellisesti. Kenenkään en kuitenkaan tiedä niin tehneen tai edes tosissaan harkinneen, vaan se on vain keino ja tapa ilmaista sitä, miten uupunut on. Tällöin tarjoamme usein mm. lapsiperheiden kotipalvelua, jos perheellä ei ole tukiverkkoa. Lastensuojeluilmoituksen muistan tehneeni tällaisesta tapauksesta vain kerran, mutta siihen liittyi myös runsas päihteidenkäyttö.
T. Neuvolan th 22 vuoden kokemuksella
Lapsiperheiden kotipalvelu vastaa, että heillä ei ole antaa apua, kaikki kodinhoitajat ovat varattuja, joten tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, jos koet sen ilman apuamme tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Mitä sellaisella puolisolla tekee, joka ei hoida lapsiaan? Kiertoon sellaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Mitä sellaisella puolisolla tekee, joka ei hoida lapsiaan? Kiertoon sellaiset.
Niin, ei ole veronmaksajien asia paikata lokkeilevien miesten tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa neuvolassa ajattelevansa heittää vauva seinään! Väsymystä, ärtymystä ym. varmasti pystyy tuomaan esille jotenkin sanansa huolellisemmin valiten, jolloin asia menee perille eikä sossutantta keskity pelkästään äidin surmafantasioihin.
Väsyneenä päähän tulee kaikenlaisia ajatuksia. Tällaiset "heitän vauvan parvekkeelta" tyyppiset ajatukset ovat esimerkiksi huonosti nukkuvan vauvan kanssa ihan tavallisia ja monet äidit kertovat siitä rehellisesti. Kenenkään en kuitenkaan tiedä niin tehneen tai edes tosissaan harkinneen, vaan se on vain keino ja tapa ilmaista sitä, miten uupunut on. Tällöin tarjoamme usein mm. lapsiperheiden kotipalvelua, jos perheellä ei ole tukiverkkoa. Lastensuojeluilmoituksen muistan tehneeni tällaisesta tapauksesta vain kerran, mutta siihen liittyi myös runsas päihteidenkäyttö.
T. Neuvolan th 22 vuoden kokemuksella
Lapsiperheiden kotipalvelu vastaa, että heillä ei ole antaa apua, kaikki kodinhoitajat ovat varattuja, joten tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, jos koet sen ilman apuamme tarpeelliseksi.
Tampereella ei ainakaan ole tällaista tilannetta, että kotipalvelun saaminen vaatisi lasun. Muista kunnista en tiedä.
T. Tuo samainen th
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Niin, kun palvelua on saatavilla liian vähän kysyntään nähden, se kohdistetaan sinne missä sitä aidosti tarvitaan. Jos on kaksi vanhempaa, niin miten voi olla, että ei kotihommat ja lastenhoito tule hoidetuksi?
Miten päätät, että johtajan uraa tekevä puoliso suostuu rivityöntekijäksi ja hoitamaan omia lapsiaan, jos puoliso tai lapset sairastavat?
Johtajilla ei ole työaikaa. Jos on työaika, ei ole enää johtaja. Menettääkö asema? Irtisanomissuojaa ei ole, joten johtaja lähtee vielä samana päivänä, jos käsky käy.
Verotus huolehtii siitä, että yhdestä johtajan palkasta jää sen verran nettoa, että sillä elättää perhettä, mutta ei osta lastenhoitajaa kotiin. Ehkä ei tahdota lastenhoitajaa, kun tahdotaan kasvattaa lapset itse? Ratkaisuksi perheverotus? Ratkaisuksi molemmat usein urakeskeiset vanhemmat töihin ja lastenhoitaja kotiin?
Yksityiseltä muutenkin saisi vain säännöllisesti käyvän hoitajan, oman nannyn, ei yleensä apua kiireellisiin tilanteisiin. Eikä kunnallisesta kotihoidostakaan saa kaikki apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Höpslöps. Mä olen yh, kotipalvelu käynyt meillä pari vuotta. Lasuja 0.
Vain yh:t saavat, mutta sellaiset perheet, joissa on virallisesti kaksi vanhempaa, jäävät ilman apua, vaikka vain toinen vanhemmista hoitaisi lapsia eli käytännössä tilanne on kuin yh:n.
Tosin joillakin yh:lla voi olla lapsivapaata aikaa, jos ex hoitaa joskus?
Niin, kun palvelua on saatavilla liian vähän kysyntään nähden, se kohdistetaan sinne missä sitä aidosti tarvitaan. Jos on kaksi vanhempaa, niin miten voi olla, että ei kotihommat ja lastenhoito tule hoidetuksi?
Miten päätät, että johtajan uraa tekevä puoliso suostuu rivityöntekijäksi ja hoitamaan omia lapsiaan, jos puoliso tai lapset sairastavat?
Johtajilla ei ole työaikaa. Jos on työaika, ei ole enää johtaja. Menettääkö asema? Irtisanomissuojaa ei ole, joten johtaja lähtee vielä samana päivänä, jos käsky käy.
Verotus huolehtii siitä, että yhdestä johtajan palkasta jää sen verran nettoa, että sillä elättää perhettä, mutta ei osta lastenhoitajaa kotiin. Ehkä ei tahdota lastenhoitajaa, kun tahdotaan kasvattaa lapset itse? Ratkaisuksi perheverotus? Ratkaisuksi molemmat usein urakeskeiset vanhemmat töihin ja lastenhoitaja kotiin?
Yksityiseltä muutenkin saisi vain säännöllisesti käyvän hoitajan, oman nannyn, ei yleensä apua kiireellisiin tilanteisiin. Eikä kunnallisesta kotihoidostakaan saa kaikki apua.
Perheverotus on aina hyvä ratkaisu, kannatan lämpimästi sitä. Mutta jos johtaja ei tienaa niin paljon, että voi ostaa palveluita, niin kannattaako moinen johtajan ura, jos perhe on vaikeuksissa kotona? Sosiaalitoimi ei kustanna johtajalle ilmaista lastenhoitoa ja siivouspalvelua.
Alue: Aihe vapaa
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.