Lue keskustelun säännöt.
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Mitä se kertoo tapahtuneesta ja tekijästä, jos hänen tekoaan pitää puolustella jollain teoreettisella skenaariolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Mitä se kertoo tapahtuneesta ja tekijästä, jos hänen tekoaan pitää puolustella jollain teoreettisella skenaariolla?
Miten niin puolustella? Ihan vain kerroin miksi niiltä vanhemmilta ei kysellä että mitäs tässä tehtäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Tämä on juuri sitä idiotismia, jota kukkahattutädit tuottavat. He eivät tajua nuorten maailmaa.
Tärkeintä olisi osata lukea. Esimerkki: "nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista" tarkoittaa kokeilua, ei jatkuvaa käyttöä. Sosiaalitantan aivot näkevät tässä päihderiippuvaisen, joka tarvitsee mieletöntä aivopesua, asioiden kaivelua ja täyttä nuoren mielen lannistamista - samalla nuoren tulevaisuutta tuhoten.
Tällä toki järjestyy jatkossakin asiakkaita sosiaalitantoille ja muille hörhöille, mutta onneksi näitä valopäitä ei riitä kouluista tarpeeksi ja on pakko tehdä jotain asioille. Kuten alkaa ymmärtää nuorten maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsen tietoihin jää yhtään mitään. Te väärän tiedon levittäjät sen pelon aiheutatte.
Lasu-ilmoitus tulee lapsen tietoihin. Eikä poistu sieltä koskaan.
Lasu tiedot näkyvät vain lasussa. Ne eivät näy terveydenhuollossa, koulussa, päiväkodeissa. Ei edes aikuissosiaalityö näe lasukirjauksia.
Miten joku voi olla näin pihalla siitä, miten sotepuolen tietojärjestelmät toimivat? Kaikki tietosi ovat täysin vapaata riistaa kaikille niitä urkkimaan kiinnostuneille-laitonta tietourkintaa tehdään ihan systemaattisesti ja nyt on tullut voimaan laki, jonka myötä kaikki sinun terveystietosi ovat sosiaalipuolen nähtävissä ja sosiaalipuolen tiedot terveydenhuollon nähtävissä. Ei ole mitään "salassapidettäviä" tietoja enää-ne kaivetaan kyllä lastensuojelun toimesta esiin aivan varmasti ihan syntymästäsi lähtien, mukaan lukien myös lähiomaisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Mitä se kertoo tapahtuneesta ja tekijästä, jos hänen tekoaan pitää puolustella jollain teoreettisella skenaariolla?
Miten niin puolustella? Ihan vain kerroin miksi niiltä vanhemmilta ei kysellä että mitäs tässä tehtäisiin.
Niin, aiheutettiin perheelle pahoinvointia koska jossain toisessa perheessä voisi tulla lapselle ongelmia jos lasusta kertoisi vanhemmille etukäteen.
Samalla periaatteella voi perustella aikalailla mitä tahansa.
"Tein asian X, koska jossain toisessa tilanteessa voisi seuraamus olla muuten Y"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista ettei ketjua, joka on täynnä totuutta siitä, mikä rikollisjärjestö lastensuojelu ja terveydenhuolto on, ole poistettu. Hurraa!
Esikoiseni otettiin laittomilla "perusteilla" huostaan-pian hän täyttää 18. Viranomaisten lainvastaisten toimien jälkeen koko elämäni rikkoontui täysin ja perättömiä ilmiantoja sekä kiusantekoa useilta eri viranomaistahoilta jatkettiin vielä kuopuksenikin kohdalla vuosia myöhemmin- se loppui vasta kun asiaan tuli mukaan traumaterapeutti ja lakimies.
Kuopuksenikin kohdalla lasu-helvetti kesti siis lähes kymmenen vuotta, kunnes heidän oli pakko todeta, ettei mitään perusteita lastensuojeluasiakkuudelle todellisuudessa ole koskaan ollutkaan, vaan piinaaminen aloitettiin jo esikoiseni kohdalla valheellisiin sote-työntekijöiden kirjauksiin ja törkeisiin tietourkintoihin ja todellisuuden vääristelyyn perustuen.
Enää muutama vuosi ja tämä helvetti päättyy. Sen jälkeen olenkin vapaa omalla nimelläni ja kasvoillani kertomaan ketkä kaikki työntekijät osallistuivat meihin kohdistettuun vainoon ja ihmisoikeusrikoksiin. Oikeudenkäynti odottaa.
Mikset sä olisi vapaa niin tekemään jo nyt?
Koska asetan lapseni ja oman jaksamiseni etusijalle ajantasaisessa tilanteessamme- hyvin mittavan asiakokonaisuuden selvittämisen aloittaminen mahdollisesti aiheuttaisi vahinkoa esikoiselleni niin kauan, kuin hän yhä on sijoitettuna ja tällä hetkellä on parasta, ettei liian suuri muutoksia tule.
Oikeustaistelu tulee syömään voimavarojani todella paljon, mikä on tietysti lapsilta pois. Tällä hetkellä saamme (siis todella suurten henkilökohtaisten uhraustemme jälkeen) kuopukseni kanssa olla rauhassa, enkä aio antaa mitään aihetta kiusanteon uudelleen aloittamiselle, ennen kuin olen varma, että lapseni ovat turvassa mielivaltaiselta virkakoneistolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsen tietoihin jää yhtään mitään. Te väärän tiedon levittäjät sen pelon aiheutatte.
Lasu-ilmoitus tulee lapsen tietoihin. Eikä poistu sieltä koskaan.
Lasu tiedot näkyvät vain lasussa. Ne eivät näy terveydenhuollossa, koulussa, päiväkodeissa. Ei edes aikuissosiaalityö näe lasukirjauksia.
Miten joku voi olla näin pihalla siitä, miten sotepuolen tietojärjestelmät toimivat? Kaikki tietosi ovat täysin vapaata riistaa kaikille niitä urkkimaan kiinnostuneille-laitonta tietourkintaa tehdään ihan systemaattisesti ja nyt on tullut voimaan laki, jonka myötä kaikki sinun terveystietosi ovat sosiaalipuolen nähtävissä ja sosiaalipuolen tiedot terveydenhuollon nähtävissä. Ei ole mitään "salassapidettäviä" tietoja enää-ne kaivetaan kyllä lastensuojelun toimesta esiin aivan varmasti ihan syntymästäsi lähtien, mukaan lukien myös lähiomaisesi.
Kun lapsi täyttää 18 niin menen lääkäriin ja sanon, että olen niin masentunut, että en jaksa nousta aamuisin sängystä ylös.
Joten siinäpä urkitte ja hoidatte Suomen miljoona kuusisataa tuhatta eläkeläistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kyllä iso epäkohta on sosiaalihenkilön subjektiivisen näkemyksen suuri valta. Ei voi olla niin, että ihmisen henkilökohtainen kokemus ja näkemys on niin suuressa vallassa, että perheen voi jopa rikkoa sen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Meillä ei ole mitään tuollaista. Lapsella oli paha olo, kun ei ole omaa huonetta, kun ollaan köyhiä ja vuokrat kalliita. No, sossu totesi, että ei voi hommata meille isompaa asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Meillä ei ole mitään tuollaista. Lapsella oli paha olo, kun ei ole omaa huonetta, kun ollaan köyhiä ja vuokrat kalliita. No, sossu totesi, että ei voi hommata meille isompaa asuntoa.
Opettaja antoi tehtävän, että pitäisi siivota oma huone ja siitä kuva. Meillä ei ole lapsilla omia huoneita niin pitäisikö kopioida netistä joku kuva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Tämä on juuri sitä idiotismia, jota kukkahattutädit tuottavat. He eivät tajua nuorten maailmaa.
Tärkeintä olisi osata lukea. Esimerkki: "nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista" tarkoittaa kokeilua, ei jatkuvaa käyttöä. Sosiaalitantan aivot näkevät tässä päihderiippuvaisen, joka tarvitsee mieletöntä aivopesua, asioiden kaivelua ja täyttä nuoren mielen lannistamista - samalla nuoren tulevaisuutta tuhoten.
Tällä toki järjestyy jatkossakin asiakkaita sosiaalitantoille ja muille hörhöille, mutta onneksi näitä valopäitä ei riitä kouluista tarpeeksi ja on pakko tehdä jotain asioille. Kuten alkaa ymmärtää nuorten maailmaa.
Just. Tässä näkee vanhemman, jolle on tärkeämpää olla kaveri lapselleen kuin vanhempi.
En ole sossutäti eikä lapseni ole sossujen kanssa tekemisissä ollut. Jos hän viihdekäyttäisi päihteitä ja sossujen kanssa tekemisiin joutuisi, todellakin ymmärtäisin kaiken mihin hänet vastuutettaisiin ja vastuuttaisin itsekin. Me ollaan lasten ha nuorten vanhempia, ei mitään lässytyskavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Meillä ei ole mitään tuollaista. Lapsella oli paha olo, kun ei ole omaa huonetta, kun ollaan köyhiä ja vuokrat kalliita. No, sossu totesi, että ei voi hommata meille isompaa asuntoa.
Lasu muka tuosta? Keksi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Tämä on juuri sitä idiotismia, jota kukkahattutädit tuottavat. He eivät tajua nuorten maailmaa.
Tärkeintä olisi osata lukea. Esimerkki: "nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista" tarkoittaa kokeilua, ei jatkuvaa käyttöä. Sosiaalitantan aivot näkevät tässä päihderiippuvaisen, joka tarvitsee mieletöntä aivopesua, asioiden kaivelua ja täyttä nuoren mielen lannistamista - samalla nuoren tulevaisuutta tuhoten.
Tällä toki järjestyy jatkossakin asiakkaita sosiaalitantoille ja muille hörhöille, mutta onneksi näitä valopäitä ei riitä kouluista tarpeeksi ja on pakko tehdä jotain asioille. Kuten alkaa ymmärtää nuorten maailmaa.
Just. Tässä näkee vanhemman, jolle on tärkeämpää olla kaveri lapselleen kuin vanhempi.
En ole sossutäti eikä lapseni ole sossujen kanssa tekemisissä ollut. Jos hän viihdekäyttäisi päihteitä ja sossujen kanssa tekemisiin joutuisi, todellakin ymmärtäisin kaiken mihin hänet vastuutettaisiin ja vastuuttaisin itsekin. Me ollaan lasten ha nuorten vanhempia, ei mitään lässytyskavereita.
Ja sit ihmetellään kun nuoret hakkaa kamapäissään toisiaan. Vanhemmuus on hukassa ja sit kun nuoret jollekin aikuiselle kertoo asioistaan, vanhemmat suuttuu sille aikuiselle ja lapsen sanomiset kuitataan sillä että nuorta ei ymmärretä ja kyllä mäkin nuorena pössyttelin ja känni kasvattaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Miksi olisi kysynyt? Ihan oikein tuo meni. Mietipäs tilanne ihan ajatuksen kanssa. Jos kuraattori olisi soittanut ja kyse olisi vanhemmista, jotka pahoinpitelevät. Olisiko ollut turvallista lapsen mennä kotiin tuon puhelun jälkeen?
Meillä ei ole mitään tuollaista. Lapsella oli paha olo, kun ei ole omaa huonetta, kun ollaan köyhiä ja vuokrat kalliita. No, sossu totesi, että ei voi hommata meille isompaa asuntoa.
Opettaja antoi tehtävän, että pitäisi siivota oma huone ja siitä kuva. Meillä ei ole lapsilla omia huoneita niin pitäisikö kopioida netistä joku kuva?
Voihan se huone olla se olohuone.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että huumeiden kokeilusta on syytäkin seurata kovat toimenpiteet. Vanhempien tehtävä on selostaa se lapsille etukäteen, niin että kokeiluilta vältyttäisiin. En ole ikinä kokeillut huumeita enkä tupakkaa, ja samaa edellytän jälkipolveltani. Toiset jäävät kerrasta koukkuun, toiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Tämä on juuri sitä idiotismia, jota kukkahattutädit tuottavat. He eivät tajua nuorten maailmaa.
Tärkeintä olisi osata lukea. Esimerkki: "nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista" tarkoittaa kokeilua, ei jatkuvaa käyttöä. Sosiaalitantan aivot näkevät tässä päihderiippuvaisen, joka tarvitsee mieletöntä aivopesua, asioiden kaivelua ja täyttä nuoren mielen lannistamista - samalla nuoren tulevaisuutta tuhoten.
Tällä toki järjestyy jatkossakin asiakkaita sosiaalitantoille ja muille hörhöille, mutta onneksi näitä valopäitä ei riitä kouluista tarpeeksi ja on pakko tehdä jotain asioille. Kuten alkaa ymmärtää nuorten maailmaa.
Just. Tässä näkee vanhemman, jolle on tärkeämpää olla kaveri lapselleen kuin vanhempi.
En ole sossutäti eikä lapseni ole sossujen kanssa tekemisissä ollut. Jos hän viihdekäyttäisi päihteitä ja sossujen kanssa tekemisiin joutuisi, todellakin ymmärtäisin kaiken mihin hänet vastuutettaisiin ja vastuuttaisin itsekin. Me ollaan lasten ha nuorten vanhempia, ei mitään lässytyskavereita.
Nämä ovat aika vahvasti kulttuurisidonnaisia asioita. Yhdysvalloissa myydään kaupoissa miedoista huumausaineista tehtyjä nallekarkkeja ja siellä tulee jatkuvasti uusia osavaltioita mukaan laillistamiseen. Suomessa on outo suhtautuminen kaikkiin muihin päihteisiin paitsi alkoholiin, eikä siihenkään osata suhtautua. Sossu valvookin pitkälti kulttuurinormien toteutumista, tästä ei puhuta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.
Tosi fiksua onkin keskustella asioista, jotka nuori kyllä jo tietää. Mitä puuttumista se on? Näytä mulle nuori, joka pössyttelee ja lopettaa sen kuultuaan haitat kymmenennen kerran. Jos on päihteisiin sekaantunut, on asiaan puututtava ja syyt tutkittava. Kukaan normaalikokeilija, kertapössyttelijä avaudu edes asiasta.
Niille, jotka jää rysän päältä kiinni, ei seuloja laiteta, se on poliisin puhuttelu ja lasukeskustelu. Jos ei mitään muuta ilmene, homma jää vanhemmille.
Tämä on juuri sitä idiotismia, jota kukkahattutädit tuottavat. He eivät tajua nuorten maailmaa.
Tärkeintä olisi osata lukea. Esimerkki: "nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista" tarkoittaa kokeilua, ei jatkuvaa käyttöä. Sosiaalitantan aivot näkevät tässä päihderiippuvaisen, joka tarvitsee mieletöntä aivopesua, asioiden kaivelua ja täyttä nuoren mielen lannistamista - samalla nuoren tulevaisuutta tuhoten.
Tällä toki järjestyy jatkossakin asiakkaita sosiaalitantoille ja muille hörhöille, mutta onneksi näitä valopäitä ei riitä kouluista tarpeeksi ja on pakko tehdä jotain asioille. Kuten alkaa ymmärtää nuorten maailmaa.
Just. Tässä näkee vanhemman, jolle on tärkeämpää olla kaveri lapselleen kuin vanhempi.
En ole sossutäti eikä lapseni ole sossujen kanssa tekemisissä ollut. Jos hän viihdekäyttäisi päihteitä ja sossujen kanssa tekemisiin joutuisi, todellakin ymmärtäisin kaiken mihin hänet vastuutettaisiin ja vastuuttaisin itsekin. Me ollaan lasten ha nuorten vanhempia, ei mitään lässytyskavereita.
Nämä ovat aika vahvasti kulttuurisidonnaisia asioita. Yhdysvalloissa myydään kaupoissa miedoista huumausaineista tehtyjä nallekarkkeja ja siellä tulee jatkuvasti uusia osavaltioita mukaan laillistamiseen. Suomessa on outo suhtautuminen kaikkiin muihin päihteisiin paitsi alkoholiin, eikä siihenkään osata suhtautua. Sossu valvookin pitkälti kulttuurinormien toteutumista, tästä ei puhuta tarpeeksi.
Yhdysvalloissa nuori laitetaan katkolle kun jää kiinni kaman tai alkoholin käytöstä. Ei ole outo suhtautuminen se että lapsi tai nuori ei saa käyttää mitään päihteitä.
Olet oikeassa. Sosiaalipuoli voi tuhota nuoren tulevaisuuden, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Esimerkki: nuori kertoo kokeilleensa kaveriporukassa kannabista. Tästä on lain mukaan pakko tehdä lasu. Lasun seurauksena sossu tilaa 3 kuukautta kestävän arvion päihdeklinikalta, jossa nuori joutuu juoksemaan huumeseuloissa, puhallutuksissa ja sosiaalipuolen aivopesijän luona. Tämän jälkeen, jos nuori todella jaksaa käydä näissä kyykytyksissä, päihdeklinikka kirjoittaa lausunnon sossulle, joka ehkä lopettaa kyykytyksen. Merkinnät jäävät ikuisiksi ajoiksi rasittamaan nuoren tulevaisuutta. Kerran narkkari, aina narkkari.
Fiksu ihminen toimisi toisin ja ymmärtäisi nuoren maailmaa. Fiksu ihminen kertoisi millaisia ongelmia päihteisiin voi liittyä ja antaa nuoren itsensä tehdä päätöksen omassa elämässään. Fiksu voisi myös esittää dialogisesti asiat siten, että nuoren kanssa voidaan yhteisesti sopia jostain valvonnasta, jos sille aidosti on tarvetta.
Ongelma on se, että meidän virkakoneistossa harvemmin on fiksuja. Fiksut ovat jossain muualla. Etenkin ne, jotka kykenevät dialogiin.