Lue keskustelun säännöt.
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Mitähän sinä mahdat käytännössä tarkoittaa? Mitä on epävakaa käytös? Toki jos vanhempi/vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsensa selvistä tarpeista, on jonkun syytä auttaa. Mutta ihminen voi olla myös epävakaa muulla tavoin. Mitä sellaiselle sitten voi tehdä, jos se on luonteessa? Esim. oma äitini on luonteeltaan tietyssä mielessä epävakaa. Ei siihen kukaan aikoinaan puuttunut enkä olisi toivonut mitään sosiaali-ihmisiä kuvioihin.
Yksi iso ongelma on se, että ihmisille ei anneta sellaista apua mitä he tarvitsevat.
Väsynyt vanhempi joutuu keittelemään kahveja "auttavalle henkilölle" ja kuuntelemaan elämänohjeita, vaikka hän tarvitsisi vain mahdollisuutta nukkua univajetta pois. Sellaisen avun jälkeen hän on entistä väsyneempi.
Neuropsykiatrisesta ongelmasta kärsivä lapsi ei saa tarvitsemaansa hoitoa tai terapiaa. Sen sijaan hänet sijoitetaan laitokseen. Eikä saa sielläkään tarvitsemaansa hoitoa tai terapiaa. Tällainen apu traumatisoi koko perheen. Sen sijoitetun lapsen, hänen sisarukset ja vanhemmat. Ja taas on autettu niin olan takaa, että pahimmillaan koko perhe syrjäytyy.
Tämä koko auttamishimmeli pitäisi muuttaa siten, että tarjottaisiin sellaista apua mitä ihminen tarvitsee, eikä pahennettaisi tilannetta epätarkoituksenmukaisilla toimilla. Palattaisiin vaikka vanhoihin käytäntöihin. Tarjottaisiin kodinhoitoapua väsyneille vanhemmille ja terveydenhoidon palveluita lapsille ja nuorille huostaanoton sijaan.
Jopa THL on älähtänyt nykyisestä tavasta sijoittaa lapsia laitoksiin sillä perusteella että terveydenhoidon puolella ei ole resursseja (säästösyiden takia) tarjota lapsen tarvitsemaa hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ongelma, olisin itsekin voinut pikkulapsiaikana avautua jollekin yksinäisyydestä ja väsymyksestä mutta en uskaltanut kun olin kuullut samaa että merkinnät tehdään sitten. Muutenkin lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan ihan liikaa nykyään. Miten sitten ihmetellään että ihmiset ei hae apua ajoissa kun saat leiman otsaan. On vaan pärjättävä omin avuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Joku vuosi sitten oli juttu äidistä jolla oli syöpä, lasten isä joutui käymään töissä. Äiti väsyi rankkojen syöpähoitojen takia ja pyysi apua, kun hoidot väsytti ja lapset ja koti piti hoitaa. Espoon kaupunki tarjosi huostaanottoa koska äiti ei jaksa. Tämä perhe jäi ilman apua, koska äiti ei halunnut lapsiaan sijoitettavaksi muualle. Miten tuo sinun mielestä meni? Eikö äiti kestänyt tunteita ?
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.
Lapset päiväkotiin, isä pyörittää arjen. Miehet ei vaan voi toisinaan kuvitellakaan, että heidän pitäisi tuollaista tehdä. Kun synnytin toista lasta, mies luuli että esikoisen saa vuoropäiväkotiin koko sairaala-ajaksi pois jaloista koska ei voi olla että hänen sitä pitäisi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Ihan mielenkiinnosta pieni testi. Kuvitellaan, että lainsäädäntöön on kirjattu uusi velvollisuus kiduttaa fyysisesti "väärin ajattelevia" ihmisiä. Sinun tehtäväsi on kerran viikossa käyttää työpäivästäsi kaksi tuntia siihen, että tuotat näille ihmisille fyysistä kipua ilman mitään muuta funktiota. Muussa tapauksessa saatat menettää työnkuvasi. Mitä teet? Mieti aidosti. Veikkaan vahvasti, että taivut tuohon, kuten enemmistö muistakin ihmisistä. Mieti, mitä se kertoo sinusta itsestäsi.
En käsitä näitä. Miten väärin ajattelevien ihmisten fyysinen kiduttaminen vertautuu lastensuojeluilmoitukseen?
Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista. Lisäksi kyse on täysin samanlaisesta ylemmän auktoriteetin tottelemisesta myös tapauksissa, joissa auktoriteetin mukaisesti toimiminen on eettisesti väärin. Kuitenkin kykenet perustelemaan itsellesi, että näin on tehtävä, koska näin määrätään ja et halua menettää hyvää asemaasi. Perustelet itsellesi, että teet kuitenkin enemmän hyvää, joten tämän voi ja tämä täytyy hoitaa näin. Voit sulkea silmäsi, koska auktoriteetti määrää sen sijaan, että yrittäisit ratkaista tilannetta itse.
"Tarpeeton lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa yhtä suurta kipua kuin fyysinen kidutus. Jos tuo ei tullut edes mieleesi tuosta vertauksesta, et selvästikään ole itse kokenut sellaista."
Elääkö tää ihminen sellasessa kuplassa, jossa lasu on jonkinlainen oletusarvo? Luultavasti lasu on tuttu sentään aika pienelle prosentille perheistä, vaikka tässä kieroutuneessa ketjussa tunnutaan pelottelevan, että lasu tulee kohta joka kotiin...
Lasulla on syynsä. Esimerkiksi vanhemman epävakaa käytös.
Kuka tahansa voi olla tunne-elämältään epävakaa tietyissä olosuhteissa.
Varmasti mutta jos se epävakaus jatkuu vuosikausia niin lasun paikka.
Pointti onkin se, että ihmiset syöksyvät tekemään lasun samantien, ilman että edes keskusteltaisiin ensin vanhemman kanssa. Hätiköinti ja mutuilu tuhoaa siinä sitten vanhempien luottamuksen yhteiskuntaan ehkä lopullisesti. Miten se palvelee lapsenkaan etua.
Koulukuraattori teki lasun lapsen puheiden perusteella, ei kysynyt vanhemmilta mitään. Käytiin keskustelemassa sossun kanssa 2 kertaa ja juttu päätettiin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Joku vuosi sitten oli juttu äidistä jolla oli syöpä, lasten isä joutui käymään töissä. Äiti väsyi rankkojen syöpähoitojen takia ja pyysi apua, kun hoidot väsytti ja lapset ja koti piti hoitaa. Espoon kaupunki tarjosi huostaanottoa koska äiti ei jaksa. Tämä perhe jäi ilman apua, koska äiti ei halunnut lapsiaan sijoitettavaksi muualle. Miten tuo sinun mielestä meni? Eikö äiti kestänyt tunteita ?
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.
Lapset päiväkotiin, isä pyörittää arjen. Miehet ei vaan voi toisinaan kuvitellakaan, että heidän pitäisi tuollaista tehdä. Kun synnytin toista lasta, mies luuli että esikoisen saa vuoropäiväkotiin koko sairaala-ajaksi pois jaloista koska ei voi olla että hänen sitä pitäisi hoitaa.
Älähän yleistä. Kyllä minun mieheni hoitaa lasta ja leikkii ja opettaa siinä missä minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa kysytään, että onko tuki/turvaverkkoja ja jos ei ole ja siksi jaksamisessa on haasteita, he eivät suinkaan tarjoa tukiverkkoa, vaan lastensuojelua ja tarvittaessa huostaanottoa. Minulle ehdottivat, että hankkisin ne turvaverkot, koska kotipalvelua en voi saada heiltä ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Kasvatin lapset pitkälti itse, miehellä ura meni ohi lasten, ja koska tukiverkkojen hankinta osoittautui raskaaksi ja vaativaksi, eivätkä muutkaan vastanneet tarpeisiini.
Yritin toki luoda verkostoa, mutta sekin vei voimia, sillä valmiiksi hyväosaiset eivät antaneet vastavuoroista apua, varsinkaan akuuttia tukea ja heikompi osaiset antoivat vähästään vähän, jos voivat. Kokonaisuudessaan autoin kaikkia itse enemmän kuin apua sain. Hoidin toisten lapsia omieni lisäksi. Sen jälkeen päätin, että keneltä evään hoidon milloinkin. Jäljelle jäi lisäkseni vain kaksi melkein tukiverkotonta äitiä lapsineen. Minullakin oli nyt nämä "melkein tukiverkot".
Mistä ne sulle tukiverkon tekisi? Soittelisi naapurit apuun, ja ristisi sulle kummitätejä ja lisäisi aivan uusia tätejä sukuusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa kysytään, että onko tuki/turvaverkkoja ja jos ei ole ja siksi jaksamisessa on haasteita, he eivät suinkaan tarjoa tukiverkkoa, vaan lastensuojelua ja tarvittaessa huostaanottoa. Minulle ehdottivat, että hankkisin ne turvaverkot, koska kotipalvelua en voi saada heiltä ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Kasvatin lapset pitkälti itse, miehellä ura meni ohi lasten, ja koska tukiverkkojen hankinta osoittautui raskaaksi ja vaativaksi, eivätkä muutkaan vastanneet tarpeisiini.
Yritin toki luoda verkostoa, mutta sekin vei voimia, sillä valmiiksi hyväosaiset eivät antaneet vastavuoroista apua, varsinkaan akuuttia tukea ja heikompi osaiset antoivat vähästään vähän, jos voivat. Kokonaisuudessaan autoin kaikkia itse enemmän kuin apua sain. Hoidin toisten lapsia omieni lisäksi. Sen jälkeen päätin, että keneltä evään hoidon milloinkin. Jäljelle jäi lisäkseni vain kaksi melkein tukiverkotonta äitiä lapsineen. Minullakin oli nyt nämä "melkein tukiverkot".
Mistä ne sulle tukiverkon tekisi? Soittelisi naapurit apuun, ja ristisi sulle kummitätejä ja lisäisi aivan uusia tätejä sukuusi?
Yhteiskunnan pitää etsiä uudet perheenjäsenet eli maksulliset tukihenkilöt... Ja vanhemmuudesta pitää maksaa rahaa, ainakin haetaan omaishoidon tukea sillä verukkeella, että 3v lapsi heittää ruokaa lattialle tai 7v lapselle pitää vielä ohjeistaa säänmukaiset vaatteet aamulla. Aivan järkyttävää uusavuttomuutta nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuokin äiti joilla oli näitä aggressiivisia ajatuksia ollut avautui jälkeenpäin, miten pahalta tuntui kun psykologi muutti asenteensa äitiä kohtaan paheksuvammaksi ja piti tätä uhkana lapselleen. Vaikka oikeasti hän haki apua koska ei tekisi lapselleen mitään ja oli huolissaan omasta jaksamisestaan. Olisi halunnut kuulla että on hyvä äiti ja että niin voi käydä kenelle vaan, saada apua jaksamiseen.
Tämä tulee siitä kun psykologeiksi hakeutuu hyvien perheiden kermap-lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ja osoitus siitä miten meidän sosiaalijärjestelmä itse asiassa tuottaa moniongelmaisia ihmisiä. Prevention näkökulmasta prosessit pitäisi olla toisenlaiset.
Mitä sitten tulee lasuihin ja muihin tietoihin, kuten potilaskirjauksiin sun muihin, niiden eettinen lähtökohta tulisi olla lakien mukaan asiakkaan auttaminen. Todellisuudessa kaikkea sitä tietoa, mitä sinusta kerätään, tullaan käyttämään sinua vastaan. Oli kyse sitten terveyspuolen kirjauksista tai sossupuolen kirjauksista.
Kirjauksia perustellaan mm. sillä, että ammattilaiset voivat vaihtaa keskenään tietoa. Esimerkiksi meillä lääkärit ja hoitohenkilökunta vaihtuu koko ajan ja yrittävät fraasien ja typerien kirjausten perusteella päätellä missä mennään. Tanskassa on omalääkäri, joka hoitaa ihmisen kohdusta hautaan ja todella tuntee ihmiset. Kaikkea kun ei vaan voi kirjoittaa, etenkään hiljaista tietoa, joka voi olla se tärkein tekijä niin terveys- kuin sossupuolella.
Sosiaalipuolella itse töissä. Viranomaisille kannattaa antaa mahdollisimman vähän tietoa, julkisen vallan käyttö on karua ja mielivaltaista. Aivan työntekijästä riippuvaista. Hyviäkin löytyy, mutta myös huonoja. Itse yritän pysyä viranomaisista kaukana.
Lasuja tehdään liian matalalla kynnyksellä. Eihän lasu ole mikään sateentekijä, sossuilta odotetaan ihmeitä, muut delegoi omaa vastuutaan sossuille, kestämätöntä. Ammattihenkilön pitäisi aina mahdollisuuksien mukaan kertoa vanhemmille tai nuorelle, jos aikoo lasun tehdä.
Siellä mitään hyviä ole, pelkkiä psykopaatteja ja hiljaisuudellaan pahuuden hyväksyviä mulkkuja koko lössi.
1 500ekk minimieläkkeiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?
Vastaan yleisellä tasolla, kun kaikki ennen julkiset palvelut, on käytännössä yksityistetty ja lastensuojelukin on joidenkin yksityisten bisnestä, ei sillä pitäisi olla oikeuksia, udella kenenkään yksityisasioita, vaan "avun hakemisen" pitäisi olla mahdollista, ilman kenenkään taloudellisesti, siitä hyötymistä.
Todellinen ongelma on siis iso, korjaamaton köyhyysongelma, kansan kahtiajako, eriarvoistaminen, oikeusturvan puuttuminen, ihmis-kansalais-potilaiden-itsemääräämisoikeuksien puuttuminen, Suomen kansalaisilta. Moni oireileva vanhempi, kuuluu köyhyyteen pakotettuihin sairaus-kansaneläkeläisiin. Kaikissa muissa Pohjoismaissa ja EU-oikeusvaltioissa, ovat 1 500€/kk minimieläkkeet, kansalaisten oikeusturvana, vähentäneet kummasti oireilua ja "ruuhkia" veroparatiisi-sotessa.
Höpö höpö. Missä on 1500 € minimieläke? Sitä paitsi Suomessa saa enemmän. Eläke vähintään 800 €, tähän päälle asumistuki 80 % vuokrasta ja vielä toimeentulotuki... Lapsista tietysti lapsilisät ja kaikki lapsikorotukset. Aika nopeasti tulee summaksi yli 1500 €/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa kysytään, että onko tuki/turvaverkkoja ja jos ei ole ja siksi jaksamisessa on haasteita, he eivät suinkaan tarjoa tukiverkkoa, vaan lastensuojelua ja tarvittaessa huostaanottoa. Minulle ehdottivat, että hankkisin ne turvaverkot, koska kotipalvelua en voi saada heiltä ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Kasvatin lapset pitkälti itse, miehellä ura meni ohi lasten, ja koska tukiverkkojen hankinta osoittautui raskaaksi ja vaativaksi, eivätkä muutkaan vastanneet tarpeisiini.
Yritin toki luoda verkostoa, mutta sekin vei voimia, sillä valmiiksi hyväosaiset eivät antaneet vastavuoroista apua, varsinkaan akuuttia tukea ja heikompi osaiset antoivat vähästään vähän, jos voivat. Kokonaisuudessaan autoin kaikkia itse enemmän kuin apua sain. Hoidin toisten lapsia omieni lisäksi. Sen jälkeen päätin, että keneltä evään hoidon milloinkin. Jäljelle jäi lisäkseni vain kaksi melkein tukiverkotonta äitiä lapsineen. Minullakin oli nyt nämä "melkein tukiverkot".
Mistä ne sulle tukiverkon tekisi? Soittelisi naapurit apuun, ja ristisi sulle kummitätejä ja lisäisi aivan uusia tätejä sukuusi?
Suomessa ei ole ilmaisia siivouspalveluja. Itse en ainakaan jaksaisi edes siivota kuin oman kodin.
Onpa erikoista ettei ketjua, joka on täynnä totuutta siitä, mikä rikollisjärjestö lastensuojelu ja terveydenhuolto on, ole poistettu. Hurraa!
Esikoiseni otettiin laittomilla "perusteilla" huostaan-pian hän täyttää 18. Viranomaisten lainvastaisten toimien jälkeen koko elämäni rikkoontui täysin ja perättömiä ilmiantoja sekä kiusantekoa useilta eri viranomaistahoilta jatkettiin vielä kuopuksenikin kohdalla vuosia myöhemmin- se loppui vasta kun asiaan tuli mukaan traumaterapeutti ja lakimies.
Kuopuksenikin kohdalla lasu-helvetti kesti siis lähes kymmenen vuotta, kunnes heidän oli pakko todeta, ettei mitään perusteita lastensuojeluasiakkuudelle todellisuudessa ole koskaan ollutkaan, vaan piinaaminen aloitettiin jo esikoiseni kohdalla valheellisiin sote-työntekijöiden kirjauksiin ja törkeisiin tietourkintoihin ja todellisuuden vääristelyyn perustuen.
Enää muutama vuosi ja tämä helvetti päättyy. Sen jälkeen olenkin vapaa omalla nimelläni ja kasvoillani kertomaan ketkä kaikki työntekijät osallistuivat meihin kohdistettuun vainoon ja ihmisoikeusrikoksiin. Oikeudenkäynti odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista ettei ketjua, joka on täynnä totuutta siitä, mikä rikollisjärjestö lastensuojelu ja terveydenhuolto on, ole poistettu. Hurraa!
Esikoiseni otettiin laittomilla "perusteilla" huostaan-pian hän täyttää 18. Viranomaisten lainvastaisten toimien jälkeen koko elämäni rikkoontui täysin ja perättömiä ilmiantoja sekä kiusantekoa useilta eri viranomaistahoilta jatkettiin vielä kuopuksenikin kohdalla vuosia myöhemmin- se loppui vasta kun asiaan tuli mukaan traumaterapeutti ja lakimies.
Kuopuksenikin kohdalla lasu-helvetti kesti siis lähes kymmenen vuotta, kunnes heidän oli pakko todeta, ettei mitään perusteita lastensuojeluasiakkuudelle todellisuudessa ole koskaan ollutkaan, vaan piinaaminen aloitettiin jo esikoiseni kohdalla valheellisiin sote-työntekijöiden kirjauksiin ja törkeisiin tietourkintoihin ja todellisuuden vääristelyyn perustuen.
Enää muutama vuosi ja tämä helvetti päättyy. Sen jälkeen olenkin vapaa omalla nimelläni ja kasvoillani kertomaan ketkä kaikki työntekijät osallistuivat meihin kohdistettuun vainoon ja ihmisoikeusrikoksiin. Oikeudenkäynti odottaa.
Mikset sä olisi vapaa niin tekemään jo nyt?
Kerron lyhyesti oman tarinani. Olen 1991 syntynyt ja minun silmissäni Sossu on paha ja vältettävä asia. Silti saatuani keskosen jota piti ruokkia tunnin (!) välein sain hermoromahduksen ja soitin itse sosiaalipäivystyksestä apua. Sairaalasta kun kotiutettiin, jäätiin täysin yksin ja univelka sai melkein hallusinoimaan.
Ajattelin, että lapsi haetaan pois kun kehtaan tuoda huolta esille omasta jaksamisesta. Saatiin (hitaalla) aikataululla apua, kotiin tuli hoitaja kaksi kertaa viikossa 3h kerrallaan ja terapeuttinen vauvaperhetyöntekijä kotiin vahvistamaan minun ja vauvan suhdetta. Oma perhe sosiaalityöntekijä määrättiin meille.
Palvelut ovat olleet meille elintärkeät. Ainoa negatiivinen asia on, että tämä perhesosiaalityö on haastava lopettaa. Lapsi on jo 1v8kk, ottanut rauhakseen kiinni kasvussa ja kehityksessä. Neuvolasta sanoivat, että heille tulee heti lapsen tiedot avatessa tieto "palveluntarpeen arviosta". Eli kaikki lapseni tiedot avaavat ihmiset saavat samantien tietää meidän sosiaalityöntarpeesta.
En silti tekisi toisin. Me tarvittiin apua