Avioliittojen määrä romahti, avioehtojen määrä räjähti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä uutinen!

Rakkaus ei vaadi liittoja. Mutta jos haluaa hassutella ja "viettää päivän prinsessana", niin avioehto on ainoa järkiteko siinä.

1. Avioliiton voi solmia ilman "prinsessapäivää" sekä siviilivihkimisenä että kirkossa. Tarvitaan vain molemmat puolisot, vihkioikeutettu henkilö ja kaksi todistajaa.

2. Rakkaus ei vaadi liittoja, mutta ei silti pidä unohtaa parisuhteen taloudellisia vaikutuksia. Siksi on syytä miettiä, haluaako juridisesti sitovan taloudellisen sopimuksen (avioliitto) vai mennäänkö pelkällä lakisääteisellä minimiturvalla (avoliitto). Vai jätetäänkö yhdessäasuminenkin kokonaan väliin?

Onhan siinä vielä kolmaskin, voi räätälöidä avioliiton juridisella sopimuksella mieleisekseen. 

Laissa on säädetty aika tarkasti avioliittoon liittyvät asiat. Vain joistakin voi sopia toisin erillisellä sopimuksella (avioehto). Minusta ei ole erillistä kolmatta vaihtoehtoa, vaan avioliitto on yksi vaihtoehto, vaikka sitä voisi vähän erillisillä sopimuksilla räätälöidä.

Vierailija kirjoitti:

"Periaatteessa nykyään jos haluaa omaisuutensa turvata, on järkevintä mennä naimisiin ja tehdä avioehto. Vakiintuneita, pitkään kestäneitä avoliittoja on niin paljon, että nykyään niitä varten on oma lainsäädäntönsä esim. eron varalle."

Selventäisikö joku, mitä tuo jälkimmäinen virke tarkoittaa. Kiitos.

Se tarkoittaa sitä, että nykyään on niin paljon omaa etuaan ymmärtämättömiä avoliitossa eläviä ihmisiä, että heidän takiaan on pitänyt säätää lakisääteinen minimiturva eron varalle. On esimerkiksi ihmisiä, jotka asuvat avoliitossa, jakavat kustannukset puoliksi, mutta omaisuus on silti vain toisen nimissä. On saatettu suostua jopa siihen, että yhteiseltä tililtä maksetaan asuntolainaa, jolla on ostettu vain toisen nimissä oleva asunto. Käytännössä ollaan palaamassa vanhaan systeemiin, jossa yhdessä asuminen edellytti avioliittoa. Kun ennen avioliitto solmittiin ensin ja vasta sitten muutettiin yhteen, nyt tulkitaan, että ihmiset solmivat "kevytavioliiton" muuttamalla yhteen.

Kauan sitten ennen kuin ihmisille alkoi kertyä omaisuutta, parisuhde on käytännössä ollut rakkaussuhde kahden ihmisen kesken. Kun ei ole ollut omaisuutta, erotessa ei ole tarvinnut miettiä omaisuuden jakamista. Kun ihmisille on vähän kerrassaan alkanut kertyä omaisuutta, joka myös periytyy lapsille, on alettu tarvita säädöksiä siitä, miten parin omaisuutta hallitaan. Lopulta se johti siihen, että yhteiskunta alkoi vaatia, että viimeistään siinä vaiheessa, kun parilla on lapsia, suhde virallistetaan. Avioliittoa alettiin pitää jopa välttämättömänä, jotta lasten syntyessä (kun ei ollut ehkäisyä) äidin ja lasten asema on turvattu.

Yhteiskunnan vapautuessa kaikki eivät ymmärtäneet, että avioliitto ei ole pelkkää sanahelinää tai  vain jokin "prinsessapäivä", vaan avioliiton ytimessä on taloudellinen sopimus kahden henkilön kesken. Kun kaksi ihmistä pariutuu ja alkaa elää ainakin jonkinlaisessa yhteisessä taloudessa, tarvitaan sopimus siitä, millä ehdoilla yhteinen talous toimii. Avioliitto on ollut siihen helppo ratkaisu. Se on julkisesti solmittu sopimus, jossa on nykyään määrämuotoinen irtisanomismenettely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättä lainkaan. Itsekään en keksi mitä lisäarvoa avioliitto toisi parisuhteeseeni, joten jää välistä meilläkin.

Kyllä se tuo. Sanokaa vain vanhanaikaiseksi, mutta esim eka pitkä liittoni olisi saattanut jäädä samalla viimeiseksi, jos olisimme olleet aviossa.

Tähänkin tietenkin kaipaisi jotain perusteluja. Muutenkin ihan outo lause, ensimmäinen pitkä liitto olisi jäänyt viimeiseksi jos olisivat olleet aviossa? Onko niitä pitkiä liittoja sitten ollut useampia ja toisaalta taas, pelastaako avioliitto huonon suhteen erolta? Vai onko avioliitto syy jäädä suhteeseen josta muuten eroaisi?

Sanon sen vaikka näin: Avioliitto ja analyysi ovat huono yhdistelmä. Mitä enemmän analysoit, sen varmemmin eroat. Sinänsä minulle ihan sama. On minulla tosiaan niitä erilaisia suhteita riittänyt ja kaikista on jäänyt myös hyviä muistoja.

Jos ajattelumallisi sisältää option, jolla avioliitolla pelastetaan huono suhde, niin olet yksinkertaisesti urpo. Huonoon suhteeseen ei jäädä, eikä varsinkaan mennä naimisiin. Ymmärrän, että sellaistakin typeryyttä harrastetaan, mutta hyviä elämänohjeita on vaikea muotoilla ihan tolloille...