Avioliittojen määrä romahti, avioehtojen määrä räjähti

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättä lainkaan. Itsekään en keksi mitä lisäarvoa avioliitto toisi parisuhteeseeni, joten jää välistä meilläkin.

Kyllä se tuo. Sanokaa vain vanhanaikaiseksi, mutta esim eka pitkä liittoni olisi saattanut jäädä samalla viimeiseksi, jos olisimme olleet aviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Näissä tapauksissa tietysti pitää miettiä, kartuttiko mies oikeasti omaisuuttaan. Jos on kyse tavallisesta palkansaajasta, voi hyvinkin melkein koko palkka mennä 6-henkisen perheen elämiseen, mahdollisesti toki vähän asuntolainan maksuun, jos sellainen on. Usein näillä avioehdoilla suojataan esim. perinnöt, enkä näe mitään syytä, miksi kotiäidin täytyisi erossa saada vaikka puolet miehen vanhemmiltaan saadusta perinnöstä, mikä ei liity mitenkään siihen, onko nainen jäänyt kotiin lasten kanssa.

Sinänsä tuollainen kuvio ei ole kovin terve, jossa vain toinen vanhempi hoitaa lapsia ja toinen tekee töitä. Mutta vaikka kotiäiti ei erossa saisi omaisuutta, ei Suomen kaltaisessa maassa enää nykypäivänä jää puille paljaille. Kyllä hänellä oletettavasti jotain omaakin irtaimistoa on, mikä auttaa aloittamaan uuden elämän, ja yhteiskunta kyllä auttaa esim. vuokranmaksussa, jos on tarpeen. Sosiaaliturvan maassa ei avio-oikeus ole enää niin merkittävä turva kuin joskus menneisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Olin siinä käsityksessä, että juuri tuollaisessa tapauksessa oikeus voi ainakin osin ohittaa avioehdon.

Ja uskoisin,  että avioehto voidaan laatia myös siten, että tämäntyyppisessä tilanteessa tasaus on oikeudenmukaisempi. Eli itse kannatan avioehtoa. Se on tod näk varmimpia tapoja pelastaa koko avioliitto-konsepti.

Avioehto ei todellakaan aina koska kaikkea omaisuutta. Se jää näissä keskusteluissa aina huomioimatta. Ja pitää muistaa se, että juuri suuret ikäluokat ovat niitä, joilta nyt jää paljon mökkejä, asuntoja, varallisuutta - tästä omaisuudesta monelle suurin merkitys on vaikka sukumökin tunnearvo, eikä sitä haluta sen vuoksi myydä. Moni sulkeekin avioehdolla vain perintönä saadun omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolella. Tätä ei muisteta mainita lehtijutuissa, joissa avioehdon yleistymistä käsitellään. Ja miksi aina oletus on se, että köyhä nainen on naimisissa rikkaan miehen kanssa? Eihän se ole Suomen todellisuutta ollenkaan.

Okei, monelle on näköjään erittäin epäselvää, mikä avioehto on.

"Omaisuutta koskeva sopimus: Avioehto (eli avioehtosopimus) on puolisoiden välinen kirjallinen sopimus, jolla voidaan poiketa omaisuuden puolittamisperiaatteesta avioliiton päättyessä.

Sovittavat asiat: Avioehdossa voidaan

sopia avioehdon soveltumisesta joko toiseen tai molempiin puolisoihin,

rajoittaa omaisuutta, johon toisella puolisolla on avioliiton perusteella oikeus avioliiton purkautuessa sekä

määrätä avioehdon voimaantulo riippumaan avioliiton päättymisen syystä."

* eli:

"Ilman avioehtoa omaisuus jaetaan avioliiton purkauduttua lähtökohtaisesti tasan

Omaisuuden puolittaminen: Aviopuolisoilla on oletusarvoinen avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Avio-oikeudella tarkoitetaan avioliiton päättymistilanteessa konkretisoituvaa oikeutta toisen aviopuolison omaisuuteen. Lähtökohtana on, että avioliiton purkautuessa joko kuolemaan tai avioeroon, puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja tasataan. Varakkaampi puoliso on tällöin velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan niin sanottuna tasinkona vähemmän omistavalle niin, että omaisuus menee puolisoiden välillä tasan. "

Menikö jakeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Olin siinä käsityksessä, että juuri tuollaisessa tapauksessa oikeus voi ainakin osin ohittaa avioehdon.

Ja uskoisin,  että avioehto voidaan laatia myös siten, että tämäntyyppisessä tilanteessa tasaus on oikeudenmukaisempi. Eli itse kannatan avioehtoa. Se on tod näk varmimpia tapoja pelastaa koko avioliitto-konsepti.

Avioehto ei todellakaan aina koska kaikkea omaisuutta. Se jää näissä keskusteluissa aina huomioimatta. Ja pitää muistaa se, että juuri suuret ikäluokat ovat niitä, joilta nyt jää paljon mökkejä, asuntoja, varallisuutta - tästä omaisuudesta monelle suurin merkitys on vaikka sukumökin tunnearvo, eikä sitä haluta sen vuoksi myydä. Moni sulkeekin avioehdolla vain perintönä saadun omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolella. Tätä ei muisteta mainita lehtijutuissa, joissa avioehdon yleistymistä käsitellään. Ja miksi aina oletus on se, että köyhä nainen on naimisissa rikkaan miehen kanssa? Eihän se ole Suomen todellisuutta ollenkaan.

Tätä yritin minäkin kirjoittaa, mutta porukka paasaa kaikkea muuta.

Rajasimme avioehdon avioeroon ja avioehtomme koski vain perittävää omaisuutta, ei muuta.

Tämä on normaali ja suositeltava tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättä lainkaan. Itsekään en keksi mitä lisäarvoa avioliitto toisi parisuhteeseeni, joten jää välistä meilläkin.

Kyllä se tuo. Sanokaa vain vanhanaikaiseksi, mutta esim eka pitkä liittoni olisi saattanut jäädä samalla viimeiseksi, jos olisimme olleet aviossa.

Tähänkin tietenkin kaipaisi jotain perusteluja. Muutenkin ihan outo lause, ensimmäinen pitkä liitto olisi jäänyt viimeiseksi jos olisivat olleet aviossa? Onko niitä pitkiä liittoja sitten ollut useampia ja toisaalta taas, pelastaako avioliitto huonon suhteen erolta? Vai onko avioliitto syy jäädä suhteeseen josta muuten eroaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Olin siinä käsityksessä, että juuri tuollaisessa tapauksessa oikeus voi ainakin osin ohittaa avioehdon.

Ja uskoisin,  että avioehto voidaan laatia myös siten, että tämäntyyppisessä tilanteessa tasaus on oikeudenmukaisempi. Eli itse kannatan avioehtoa. Se on tod näk varmimpia tapoja pelastaa koko avioliitto-konsepti.

Avioehto ei todellakaan aina koska kaikkea omaisuutta. Se jää näissä keskusteluissa aina huomioimatta. Ja pitää muistaa se, että juuri suuret ikäluokat ovat niitä, joilta nyt jää paljon mökkejä, asuntoja, varallisuutta - tästä omaisuudesta monelle suurin merkitys on vaikka sukumökin tunnearvo, eikä sitä haluta sen vuoksi myydä. Moni sulkeekin avioehdolla vain perintönä saadun omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolella. Tätä ei muisteta mainita lehtijutuissa, joissa avioehdon yleistymistä käsitellään. Ja miksi aina oletus on se, että köyhä nainen on naimisissa rikkaan miehen kanssa? Eihän se ole Suomen todellisuutta ollenkaan.

Tätä yritin minäkin kirjoittaa, mutta porukka paasaa kaikkea muuta.

Ihmisillä on nyt jäänyt päälle joku "rikas mies keskittyy keräämään lisää omaisuutta ja tekemään uraa, jotta tulisi kuuluisaksi, ja köyhä nainen sillä välin hoitaa ilmaiseksi kotia ja lapsia ilman ammattia ja työtä". Ovat lukeneet varmaan liikaa jotain amerikkalaisia juorulehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Olin siinä käsityksessä, että juuri tuollaisessa tapauksessa oikeus voi ainakin osin ohittaa avioehdon.

Ja uskoisin,  että avioehto voidaan laatia myös siten, että tämäntyyppisessä tilanteessa tasaus on oikeudenmukaisempi. Eli itse kannatan avioehtoa. Se on tod näk varmimpia tapoja pelastaa koko avioliitto-konsepti.

Avioehto ei todellakaan aina koska kaikkea omaisuutta. Se jää näissä keskusteluissa aina huomioimatta. Ja pitää muistaa se, että juuri suuret ikäluokat ovat niitä, joilta nyt jää paljon mökkejä, asuntoja, varallisuutta - tästä omaisuudesta monelle suurin merkitys on vaikka sukumökin tunnearvo, eikä sitä haluta sen vuoksi myydä. Moni sulkeekin avioehdolla vain perintönä saadun omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolella. Tätä ei muisteta mainita lehtijutuissa, joissa avioehdon yleistymistä käsitellään. Ja miksi aina oletus on se, että köyhä nainen on naimisissa rikkaan miehen kanssa? Eihän se ole Suomen todellisuutta ollenkaan.

Tätä yritin minäkin kirjoittaa, mutta porukka paasaa kaikkea muuta.

Ihmisillä on nyt jäänyt päälle joku "rikas mies keskittyy keräämään lisää omaisuutta ja tekemään uraa, jotta tulisi kuuluisaksi, ja köyhä nainen sillä välin hoitaa ilmaiseksi kotia ja lapsia ilman ammattia ja työtä". Ovat lukeneet varmaan liikaa jotain amerikkalaisia juorulehtiä.

Tämä minuakin huvittaa aina näissä vastaavissa kirjoituksissa!

Aina aloituksiin tulee kirjoittamaan ikinaisettomia miehiä, ikimiehettömiä naisia ja tyyppejä, jotka ovat muuten vain katkeria ja kateellisia muille joka ikisestä asiasta. He paasaavat sitten suu vaahdossa näitä rikas mies-piikanainen -juttujaan mistään mitään tietämättä.

Kyllä on taas kioskikirjallisuutta ja muuta roskaa luettu, sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa välillä arvostelu työtehosta. Kyllä mäkin jaksaisin tehdä nopeampaa töitä, jos olisin sinkku ja vapaa-ajalla saisi vain levätä ja harrastaa.

Eli myönnät lapsettomien olevan tehokkaampia työntekijöitä kuin lapselliset?

Sittenhän sulla ei voi olla mitään sitä vastaan että työnantajat palkkaavat mielummin lapsettomia, ja maksavat heille parempaa palkkaa. Kiva!

Onneksi te joudutte alkamaan hoitaamaan eläkkeellä olevia vanhempianne kohta ja teitä ja teidän puolianne ei pidä tulevaisuudessa kukaan. 2400 brutto palkalla kun raadat 30 vuotta niin saat eläkettä 960 netto ja siitä saat ostaa sitten palveluita, verovähennystä ei tuolla eläkkeellä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Sinulla on omituinen käsitys perheestä. Jos puolisot ovat yhdessä sopineet, että vain toisen puolison uraa edistetään ja toinen luopuu omasta urastaan ja tukee puolisonsa uraa huolehtimalla kodista ja perheestä, kotona olevalle puolisolle kuuluu puolet kertyneestä omaisuudesta eron sattuessa. Tuollainen järjestely voi olla hyvinkin järkevä, jos puoliso tekee kansainvälistä uraa esim. diplomaattina tai monikansallisen yrityksen johtotehtävissä.  Tai ylipäätään tehtävissä, joissa tehdään pitkiä päiviä siinä toivossa, että se palkitaan urakehityksenä myöhemmin.

Sinä näet asian niin, että kotona oleva puoliso on elänyt toisen rahoilla ilmaiseksi. Minä näen sen niin, että työssä oleva  ei olisi voinut menestyä ilman puolisonsa tukea eli ura ja sen myötä saadut tulot ja varallisuus ovat yhteistä. Olisi järjetöntä suostua tuollaiseen järjestelyyn, jos on avioehto, joka takaa sen, että kotona oleva puoliso jää puille paljaille eron tullessa.

Tilanne olisi toinen, jos urahenkilöllä ei olisi perhettä ja hän olisi palkannut kodinhoitajan tai hovimestarin tms huolehtimaan arjen sujumisesta. Palkatulle apulaiselle ei tietenkään kuulu osuutta omaisuudesta, mutta hänelle pitää sitten maksaa palkkaa.

Jaa että nyt puhutaankin jostain diplomaateista, eikä taviksista? Olisi kannattanut varmaan jo alkuun mainita että kyseessä on tällainen yksi tuhannesta erikoistapaus. Jos alkaa sellaisen "trophy-vaimoksi" niin kuten sanot, sopimukset pitää toki tehdä reiluiksi. Näin kai näillä johtajien ja nhl-tähtien puolisoilla usein onkin.

En usko, että mitään merkittävää ongelmaa on tavallisten ihmisten talouksissa. Tavallisessa duunariperheessä ei ole merkittävää jaettavaa omaisuutta (poislukien perinnöt) jos vain toinen vanhemmista on töissä ja toinen on kotona hoitamassa lapsia. Omaisuus koostuu halvahkosta asunnosta ja käytetystä autosta ja ehkä pienestä määrästä muuta varallisuutta. Kotona oleva puoliso ei ole voinut elää kovin leveästi, vaikka huomioitaisiin yhteiskunnan tuet. Vaikka eron sattuessa omaisuus jäisi puolisolle, tukien varaan jäävän puolison elintaso ei romahda suhteellisesti yhtä pahasti.

Omaisuutta alkaa kertyä vasta sitten, kun urapuolison tulot kasvavat. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ei enää puhuta tavallisesta duunarista, vaan yrittäjistä, asiantuntijoista, johtajista ja vastaavista. Merkittävää omaisuutta alkaa kertyä vasta sitten, kun urapuolison nettopalkka ylittää tyypillisen kahden palkansaajan talouden nettopalkan.

Kahden huoltajan lapsiperheissä rahatulon mediaani näyttää Tilastokeskuksen mukaan olevan 64000€ vuodessa (sisältää kai palkat + lapsilisät, en ole varma). Siitä pitäisi vielä vähentää verot. Karkeasti voi laskeskella, että jos molemmat vanhemmat saisivat samaa palkkaa, kumpikin tienaisi 32000€/vuosi eli karkeasti 2700€/kk. Nettona siitä jäisi kai 2200€/kk. Yhden lapsen lapsilisän vaikutus on hyvin pieni, joten jätän sen pois. Eli perheelle jäisi käteen karkeasti 4400€/kk. Samat nettotulot saisi, jos vain toinen puoliso on töissä ja saa palkkaa melkein 7000€/kk. Eli käytännössä jotain jaettavaa alkaa kertya vasta sitten, kun urapuoliso tienaa vähintään 9000-10000€/kk. Tuollaista palkkaa saa aika harva.

Vierailija kirjoitti:

Rajasimme avioehdon avioeroon ja avioehtomme koski vain perittävää omaisuutta, ei muuta.

Tämä on normaali ja suositeltava tapa.

Samoin meillä.

Lapsia on kolme ja joka ikinen lapsi on tullut toivottuna maailmaan. Ennen lapsia olimme molemmat samalla tavalla tienaavia ja kun nuorinkin lähti kolmen vanhana hoitoon, niin tienasin taas hyvin. Olin hoitovapaalla lastenhoidon ohessa kouluttanut itseäni hieman lisää ilta-opiskelijana ja omaisuutemme oli puoliksi molempien nimissä.

Avioehto on rajattu avioeroon ja koski tulevaa perittävää omaisuutta. Avioehto on tehty juristin kanssa niin, että molemmat olimme perehtyneet asioihin ja kysymyksiä ei ollut enää.

Ei kai kukaan kirjoita alle itselleen huonoa avioehtoa tai sellaista, jota ei ymmärrä? Jos kirjoittaa, niin typerä on ja typeryydestä sakotetaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Sinulla on omituinen käsitys perheestä. Jos puolisot ovat yhdessä sopineet, että vain toisen puolison uraa edistetään ja toinen luopuu omasta urastaan ja tukee puolisonsa uraa huolehtimalla kodista ja perheestä, kotona olevalle puolisolle kuuluu puolet kertyneestä omaisuudesta eron sattuessa. Tuollainen järjestely voi olla hyvinkin järkevä, jos puoliso tekee kansainvälistä uraa esim. diplomaattina tai monikansallisen yrityksen johtotehtävissä.  Tai ylipäätään tehtävissä, joissa tehdään pitkiä päiviä siinä toivossa, että se palkitaan urakehityksenä myöhemmin.

Sinä näet asian niin, että kotona oleva puoliso on elänyt toisen rahoilla ilmaiseksi. Minä näen sen niin, että työssä oleva  ei olisi voinut menestyä ilman puolisonsa tukea eli ura ja sen myötä saadut tulot ja varallisuus ovat yhteistä. Olisi järjetöntä suostua tuollaiseen järjestelyyn, jos on avioehto, joka takaa sen, että kotona oleva puoliso jää puille paljaille eron tullessa.

Tilanne olisi toinen, jos urahenkilöllä ei olisi perhettä ja hän olisi palkannut kodinhoitajan tai hovimestarin tms huolehtimaan arjen sujumisesta. Palkatulle apulaiselle ei tietenkään kuulu osuutta omaisuudesta, mutta hänelle pitää sitten maksaa palkkaa.

Ilman vaimoa ja lapsia ura olisi varmaan edennyt vielä nopeammin. Tuttu on ollut pitkään kotona ja kyllä on ollut aika leppoista, kun heillä käy myös siivooja ja mies tykkää paljon kokata. Kotiin tullessa alkaa heti laittaa ruokaa. Tuttu on sanonut suoraan, että aika helppoa on ollut lasten kanssa kotona.

Urapuolison palkan on oltava todella iso, jos perhe elää yhden hengen palkkatuloilla ja on varaa maksaa siivoojallekin. Ei varmasti puhuta tavallisesta duunariperheestä.

No pääasiahan kuitenkin on, että ns. kantasuomalaisten syntyvyys Suomessa on lestoja ja kunniakansalaisia lukuunottamatta alhainen, joten Suomi on korjannut maailman liikakansoituksen ongelman mallioppilaan tavoin ihan isse issekseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aika vahvasti siinä käsityksessä, että naisten pitäisi tehdä ryhtiliike ja vaatia vähän tiukemmin näitä lepsuja suomipoikia naimisiin. Avoliitto ja avioehto ei totisesti ole viisaan naisen keksintöjä, sillä naisen euro on edelleen max 80 senttiä. Nainen on äitiyslomalla ja hoitovapaalla uransa ja työeläkkeensä kustannuksella, koska rakastaa lapsiaan, eikä laiskuuttaan. Nainen uhrautuu perheensä edestä. Älä siis muuta avoliittoon, äläkä ala passaamaan, pyykkäämään, kokkaamaan ja tyydyttämään yhtään mitään tarvetta, ennen kuin sinua on kosittu. Arvosta itseäsi ja pakota se vonkaaja ottamaan vastuu valinnoistaan ja tulevasta perheestään. Tee pojasta mies.

Muuten hyvä, mutta "naisen euro" on oikeasti n. 97 senttiä. Todellinen ero miesten ja naisten palkoissa samoissa tehtävissä on varsin pieni. Loppu tuosta legendaarisesta naisen eurosta on alakohtaista tai työnantajakohtaista eroa, joka näkyy naisten pienempinä palkkoina, koska noilla aloilla naisten osuus työvoimasta on huomattavasti keskiarvoa suurempi.

Kyse on siis kahdesta erillisestä ongelmasta: 1) alakohtainen palkkaero vaativuudeltaan vastaavissa töissä ja 2) sukupuolijakauman erot eri aloilla. Kumpikaan ei korjaannu yksinkertaisesti nostamalla naisten palkkoja, koska alan sisällä palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat jo nyt lähes kadonneet. Ensimmäinen korjaantuu nostamalla naisvaltaisten alojen kaikkien työntekijöiden palkkoja. Käytännössä se ei ole ihan helppo korjaus. Jälkimmäinen korjaantuu, kun ihmiset oppivat, että sukupuolen ei tarvitse, eikä pidä, rajoittaa sitä, mitä työtä tekee. Vain omien kykyjen ja kiinnostusten pitäisi vaikuttaa ammatinvalintaan.

 

Avioehto pitäisi olla pakollinen.

En tiedä eikä kukaan ole perustellut minulle hyvin että mihin sitä avioliittoa yleisesti tarvitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Vain mies pitää kotoilua lasten kanssa etuna, mutta ei ole itse halukas käyttämään tätä suunnatonta etua [koska onhan se nyt raskasta ja harrastukset, seksi, tulot ja ura kärsii]. Jos nainen olisi miehen elättämänä opiskellut tai perustanut yritystä, niin voi sanoa, että naiselle jäi jotain siitä, että ei käynyt töissä ja puoliso on elättänyt. Kotona hoidetut lapset ei suoranaisesti ole mikään etu naiselle, vaan taloudellinen tappio, jonka kustannuksia nainen maksaa pahimmillaan lopun elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huom neljä lasta, ei neljä vuotta. Neljä lasta kotona hoidettuna lie ottannu ennemminkin 10 vuotta. Ja koko sen ajan puoliso maksanut kaiken. Puhutaan vähintään 100-200 tonnin edusta sille kotona olijalle (= paljonko työssäkäyvä puoliso on maksanut hänen puolestaan perheen kuluja). Ja vielä pitäisi erossa saada jotain lisää?

Jos nyt vedätte säästetyt hoitomaksut mukaan, niin niistä tulisi enintään luokkaa 11 kuukautta per vuosi x 500e (kahden lapsen maksimimaksut, toisen kaksi maksaa toinen puoliso) 10v. Eli noin 50 tonnia. Kyllä se kotona olija on silti ollut reippaasti saamapuolella.

Tiedätkö yhtään, mitä lasten hoitaminen maksaisi ilman yhteiskunnan tukea? Yhden lapsen hoitopaikka maksaisi hyvinkin 1000-2000€/kk. Tuo on pelkän päivähoidon kustannus, mutta kotonahan lapsia hoidetaan ympäri vuorokauden. Siitä voit laskea, että kotona hoidettujen lasten hoidon arvo olisi karkeasti arvioituna vähintään 18000€/vuosi/lapsi. Eli jos lapsia on neljä ja heidät hoidettaisiin kotona 5 vuotta kukin, pelkän lastenhoidon arvo olisi 360000€.

Laske tuohon sitten päälle kaikki muu kotona tehdyn työn arvo. Urapuoliso ei välttämättä juuri kotitöitä ehdi tekemään, joten kotona oleva puoliso siivoaa, korjaa ja huoltaa kotia pihoineen, mahdollisesti tilaa ammattiapua tehtäviin, joita ei saa tehdä itse, tekee ruokaa jne. Noidenkin töiden arvo liikkuu kymmenissä tuhansissa vuodessa, jos kustannuksia ajattelee työnantajana, eikä palkansaajana (ne sivukulut ovat aika isot).

Uraa tekevä puoliso on ehkä ainoa, joka perheeseen tuo rahaa, mutta kotona oleva puoliso tekee hänkin rahanarvoista työtä, jota palkkaa saavan urapuolison ei tarvitse erikseen ostaa. Siksi on epäoikeudenmukaista, epäreilua ja suorastaan ahnetta väittää, että kotona oleva puoliso on saanut elää ilmaiseksi vuosikausia ja sen pitää riittää. 

Toki tilanne on toinen, jos koti on täynnä palveluskuntaa, eikä kotona oleva puoliso oikeasti tee yhtään mitään. Sellaiset tilanteet ovat oikeasti aika harvinaisia. Nuoria edustusvaimoja on lähinnä jollain venäläisillä raharikkailla. 

Siis eihän suomessa kukaan maksa tuollaisia päivähoitomaksuja. Mikä järki tuollaisessa laskelmassa on? Samalla logiikalla voisit laskea että hotellihuone maksaa 100e päivä, joten kun mies tarjoaa kotiäidille asunnon, sen arvo on 3000e kuukaudessa. Tadaa, fiksu laskelma?

Oikeasti lastenhoidon arvo on se mikä säästettiin TODELLISISSA päivähoitokuluissa. Ja se jaettuna kahdella, koska molemmat vanhemmat ovat vastuussa kuluista puoliksi. Jos kotiäiti ei olisi kotona, maksaisi lastenhoito sen max noin 500e kuussa per puolet lapsista miinus loma-ajat eli reilu 5000e vuosi.

Laske miten haluat. Todellinen lapsen päivähoitokulu kunnalle on 1000-2000€/kk/lapsi. Se, että vanhemmat eivät maksa noin paljon, johtuu vain siitä, että yhteiskunnan mielestä vanhempien työssäkäynti on tärkeää ja siksi päivähoitoa subventoidaan. Vaihtoehtoisesti voit laskea, paljonko kotona oleva vanhempi voisi tienata, jos lapsi olisi päivähoidossa. Kotihoidon arvo vanhemmalle on sama kuin menetetty palkka. Jos kotona oleva on koulutettu ja voisi saada palkkaa esim. 4000€/kk. Siitä saat suuruusluokan sille, kuinka paljon kotiinjäävä puoliso menettää.

Urapuolison kuuluu hyvittää menetetty palkkatulo, jos kotiin jääminen on yhteisesti päätetty. Silloin kyse ei ole siitä, että kotona oleva puoliso eläisi urapuolison varoilla, vaan siitä, että hän on urapuolison edun vuoksi luopunut omista tuloistaan, jotta kokonaisuutena koko perhe hyötyisi. Menetyksen arvo on menetetyn palkan arvo.

Omaa puolisoa täytyy halveksia todella syvästi, jos on sitä mieltä, että kotiin yhteisellä sopimuksella jäävä puoliso ei tee mitään, vaan elää leveästi puolisonsa rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa välillä arvostelu työtehosta. Kyllä mäkin jaksaisin tehdä nopeampaa töitä, jos olisin sinkku ja vapaa-ajalla saisi vain levätä ja harrastaa.

Eli myönnät lapsettomien olevan tehokkaampia työntekijöitä kuin lapselliset?

Sittenhän sulla ei voi olla mitään sitä vastaan että työnantajat palkkaavat mielummin lapsettomia, ja maksavat heille parempaa palkkaa. Kiva!

Työnantajan näkökulmasta noin voi olla lyhyellä tähtäimellä. Mutta pitkällä tähtäimellä sekä  yritysten että yhteiskunnan etu on, että yhteiskunnalla on jatkuvuutta eli tulevia sukupolvia. Se taas edellyttää lapsia. Olisi todella järjetöntä alkaa palkita lapsettomuudesta, jos se johtaa siihen, että yhteiskunta ja sen myötä yritykset lakkaavat olemasta.

Aivan liian moni keskittyy nykyään osaoptimointiin eli ajaa lyhytnäköisesti omaa etuaan tai omaa aatettaan miettimättä lainkaan sitä, että vähän pitemmällä aikavälillä jokin toinen toimintatapa olisi paljon järkevämpi.

Voi hyvinkin olla, että lapseton työntekijä on tehokkaampi. Mutta jos yritys haluaa olla olemassa vielä 50 vuoden päästäkin, joillakin on oltava lapsia.