Eroaisitko jos olisit tilanteessani?
Olen 32 vuotias nainen, minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta. Aloimme seurustella 16 vuotiana, olemme toistemme ensimmäiset kumppanit. Arvomme kohtaavat, ajattelemme elämästä samalla tavalla, haluamme tulevaisuudelta samoja asioita, voin luottaa häneen täysin ja kummankaan ei ole ikinä tarvinnut olla huolissaan että kumpikaan pettäisi tms. Meillä menee hyvin, arki rullaa ja kaikki toimii mutta sitten se mutta.
Olen jostain syystä nyt alkanut haikailla sellaista alkuhuuma ja hullua intohimoa ja rakkautta jota meillä ei koskaan ollut (siis hullua intohimoa) pikemminkin tasaisen turvallista alusta asti. Suhteemme on turvallinen ja kunnioittava mutta mikä mua vaivaa kun haikailen jotain sellaista että joku tulisi ja veisi jalat alta? Sitten kun ajattelen asiaa oikeasti, että joki uusi oikeasti tulisi niin en voi edes kuvitella että oikeasti tapailisin ketään muuta + tiedän että alkuhuumat menee ohi ja on mahdollista etten ikinä edes löytäisi sitä huumaa tai sitten juttu kaatuisi alkuhuuman jälkeen. Ehkä mulla on joku kolmenkympikriisi?
(Ja en todellakaan tee mitään hätiköityjä päätöksiä tai lähde tuosta vaan keskustelematta ja yrittämättä, tämä ajatus vaan todella häiritsee mua)
Kommentit (84)
En, yritä oikeasti hillitä itseäsi nainen.
Menkää vaikka treffeille yhdessä, tehkää jotain jännää.
30 kympin kriisi, anna olla, voi mennä elämä pilalle.
Tai ota riski.
Turvallinen on hyvä. Ja jos on hyvä, kannattaa jäädä.
Ikäkriisiä tuo on, ihminen alkaa ajatella asioita eri tavalla vanhetessaan, mutta kannattaa silti miettiä hyvin tarkkaan, koska tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.
Tehkää yhdessä jotain kivaa. Ja syömään kerran kuussa. Jutelkaa molempien hyvistä puolista ja miksi rakastuitte toisiinne.
Eroaisin. Koska saattaisin olla väärän kanssa ja pitää hypätä seikkailuun, elämässä. En tarkoita irtosuhteita. Haluaisin etsiä jotain, elää kuin agentti. Mennä tuntemattomaan, positiiviseen.
En. Sen sijaan tekisin kaksi asiaa, alkakaa panostamaan suhteeseenne ja toisiinne kuten seurustelisitte ensimmäistä vuotta ja tämän lisäksi etsi elämääsi uutta sisältöä, kasva ihmisenä, elä. Kuulostaa siltä että että olet kyllästynyt elämääsi ja sitä ei miestä vaihtamalla pysty korjaamaan joska ongelma ei ole miehessä.
Järki ja tunteet. Niitähän on aina ollut vaikea molempia yhteen laittaa. Kuulostat hyvin järkevältä. En osaa sanoa mitä sun kannattaa tehdä.
En usko, että teinisuhteet kestää.
En eroaisi. Olen itse naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja jossain vaiheessa mietin, menevänkö jotain, kun muista ei ole kokemusta. Tuo vaihe meni ohi ja olen tyytyväinen elämääni.
Ikäkriisi. Sulla on hyvä suhde, älä riko sitä. Oikeasti. Jos eroat nyt, et välttämättä enää koskaan saa hyvää, turvallista parisuhdetta, jossa molemmat kunnioittavat toisiaan. Huonot parisuhteet ovat paljon yleisempiä kuin hyvät. Sinulla on käynyt tuuri.
Nuo ikäkriisit menee ohi aikanaan. Koettakaa piristää suhdettanne jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Koska saattaisin olla väärän kanssa ja pitää hypätä seikkailuun, elämässä. En tarkoita irtosuhteita. Haluaisin etsiä jotain, elää kuin agentti. Mennä tuntemattomaan, positiiviseen.
Kai tiedät että agentit eivät elä pitkään?
Suhteessa ei tunnu olevan vikaa. En missään nimessä eroaisi. Kaikki ongelmat eivät ole suhteen ongelmia. Sulla on henkilökohtainen kriisi. Älä pilaa kahden ihmisen elämää sen takia. Kriisi kestää vuoden, pari ja se menee ohi.
Sait hyviä neuvoja. Panosta itseesi ja parisuhteeseenne uusin tavoin. Voit kertoa kriisistä myös puolisolle mutta älä puhu siitä että haluaisit vaihtelua. Älä missään nimessä leiki tulella äläkä perä. Hyviä suhteita ei saa kaupan hyllyltä ja hyviä miehiä vapaana on todella todella vähän.
Exän kanssa ei ollut oikein sitä alkuhuumaa. Tottakai tunteita oli, mutta ehkä se oli enemmän järkiliitto. Mutta eihän se kestänyt ikuisesti, toki eroon oli muitakin syitä. Kuitenkin 10v oltiin ja lapsiakin saatiin. Nykyisen kanssa taas etenkin seksi on edelleen intohimoista, vielä 3v jälkeenkin.
Ajattele mitä sanon, se eroaa muiden näkemyksistä. Kun Jumala loi ihmisen hän puhalsi ihmiseen elämän hengen. Eli elämä joka meissä on, on lähtöisin jumalasta. Sinulla on kuitenkin vapaa tahto valita yhteys jumalaan tai olla ilman yhteyttä. Et koskaan tule täysin tyydytetyksi kenenkään ihmisen yhteydessä. Pyydä jeesusta tulemaan asumaan sydämeesi ja antamaan sinulle elämän riemun ja uskon häneen.
Älä jätä miestäsi. Kukaan mies ei täytä sitä kaipausta jonka vain elämän Herra voi täyttää. Voit ainakin kokeilla mitä neuvon tekemään.
Eikö ole tarkoituskaan hankkia lapsia? Lapset veisivät teidät taas ihan uuteen elämäntilanteeseen perheenä ja syventäisi merkityksellisyyttä ja tunteita tavalla jota et voi nyt edes kuvitella.
Tuollainen parisuhde on kaikkia mammonoita ja hetken huumia arvokkaampi, älä missään nimessä sitä tuhoa. Hankkikaa niitä lapsia jos sille ei ole mitään estettä.
En eroaisi. Ehkä miettisin suhteen avaamista, jos luottamus hyvä ja kumpikin kaipaa seikkailuja. Elämä on haastavaa vain yhden ihmisen kanssa. Suhde arkistuu, vaikka menee hyvin ja rakkautta riittää. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja kyllästyy ja alkaa kaivata uutta/muutosta.
Kuitenkin, itse olen 8 vuotta ollut sinkku. 2v parisuhde takana, sen jälkeen pelkkiä alkuhuumia, toinen toistaan oudompia säätöjä ja kuvioita.. Seikkailtu on. En vaihtaisi tätä pois mut välillä antaisin mitä vaan jos saisin kokea turvallista, pitkää parisuhdetta. Arjen jakamista. Sitä, että joku oikeasti välittää.
Voin sanoa, ei ole helppoa löytää! Pidä kiinni siitä mitä sinulla on ja arvosta sitä joka päivä .
Ota ero ja löydä rinnallesi joku jonka kanssa voit tuntea eläväsi. Elämässä pitää olla vähän jännitystä, ettei tiedä aina kuinka mies reagoi jos esimerkiksi ruoka on vähän ylikypsää kun et tiennyt monelta se tulee kotiin. Kun se ei ollut valmista niin se hakkasi sut, mut ehkä tämä on sitten parempi...
No eiköhän se ero tule ennen pitkään. Tuollaisilla on tapana "ajatua" ennemmin tai myöhemmin pettämään eikä mikään ole omaa syytä silloin. En tiedä sitten kumpi tapa erota satuttaa enemmän puolisoa.
En