Miksi joitakin ärsyttää aivan valtavasti muiden halu menestyä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan rauhassa, kunhan ymmärtää edes sen verran, ettei levittele kaikki on itsestä kiinni - settiä ympäriinsä.

Parhaimmillaan tuo lause on sanottu silminnähdenkin työkyvyttömän vanhempani edessä.

En edes halua tietää, mitä kaikkea päälle päin näkymättömistä syistä työkyvyttömät kuulevat.

99% se on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Outo ajatus. Jos sinulle on ylimääräistä, miksi ihmeessä et haluaisi jakaa sitä _tällaisessa_ maailmassa, jossa suurin osa kärsii hirvittävästi. Ja ei, en puhu nyt siitä vuokralähiön housuunsa paskoneesta Markosta. Eikä toki kenellekään tule paha mieli, mutta minä kyllä uskon tiettyyn kollektiivisuuteen elämässä. En voi olla onnellinen kärsimyksen keskellä, se ei sovi ajatusteni pirtaan oikein mitenkään.

Miten nuo ovat ristiriidassa keskenään? Rikkaalla on varaa käyttää rahaa itseensä JA auttaa muita. Vai pitäisikö sen rikkaan muuttaa johonkin lahoon mökkiin, ajaa 30 vuotta vanhalla autorämällä ja syödä naurista ja näkkileipää vaan siksi, että voi antaa kaikki muut rahansa muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Sinulla tuskin on murto-osaakaan siitä mitä Ikean omistajalla ,mutta hänkin elää säästeliäästi ja ajaa 30v vanhalla Volvolla mikä on erittäin järkevää. Ja jos ei elä säästeliäästi niin se kertoo siitä ,että se raha ja sillä pröystäily on ollut se itsetarkoitus.

Kyllä minusta tuollainen säästeliäisyys tuossa kontekstissa kuulostaa lähinnä esiintymiseltä. Kerrotko omin sanoin millä tapaa se on järkevää noin rikkaalta ihmiseltä? Mitä hän sillä voittaa? Ei niin yhtään mitään, kunhan haluaa huomiota.

No millä perusteella olisi järkevämpää pröystäillä puolen miljoonan Bentleyllä? Hän voittaa siinä sen, ettei rahaa mene turhuuteen koska sillä Volvolla pääsee aivan hyvin sen minkä tarvitsee autolla liikkua. Ne pröystäilijät sitä huomiota haluavat, ei kenenkään pää käänny vanhan Volvon perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Outo ajatus. Jos sinulle on ylimääräistä, miksi ihmeessä et haluaisi jakaa sitä _tällaisessa_ maailmassa, jossa suurin osa kärsii hirvittävästi. Ja ei, en puhu nyt siitä vuokralähiön housuunsa paskoneesta Markosta. Eikä toki kenellekään tule paha mieli, mutta minä kyllä uskon tiettyyn kollektiivisuuteen elämässä. En voi olla onnellinen kärsimyksen keskellä, se ei sovi ajatusteni pirtaan oikein mitenkään.

Miten nuo ovat ristiriidassa keskenään? Rikkaalla on varaa käyttää rahaa itseensä JA auttaa muita. Vai pitäisikö sen rikkaan muuttaa johonkin lahoon mökkiin, ajaa 30 vuotta vanhalla autorämällä ja syödä naurista ja näkkileipää vaan siksi, että voi antaa kaikki muut rahansa muille?

Älä käytä ääriesimerkkejä. Se rikas voi hyvin asua 100 neliön omakotitalossa lähiöalueella ja ajaa uudella Kialla. Ei hän tarvitse miljoonalukaalia Eirasta ja sakuromua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Outo ajatus. Jos sinulle on ylimääräistä, miksi ihmeessä et haluaisi jakaa sitä _tällaisessa_ maailmassa, jossa suurin osa kärsii hirvittävästi. Ja ei, en puhu nyt siitä vuokralähiön housuunsa paskoneesta Markosta. Eikä toki kenellekään tule paha mieli, mutta minä kyllä uskon tiettyyn kollektiivisuuteen elämässä. En voi olla onnellinen kärsimyksen keskellä, se ei sovi ajatusteni pirtaan oikein mitenkään.

Miten nuo ovat ristiriidassa keskenään? Rikkaalla on varaa käyttää rahaa itseensä JA auttaa muita. Vai pitäisikö sen rikkaan muuttaa johonkin lahoon mökkiin, ajaa 30 vuotta vanhalla autorämällä ja syödä naurista ja näkkileipää vaan siksi, että voi antaa kaikki muut rahansa muille?

Ymmärsitkö mitä kirjoitin? Sinä kirjoitit, että miksi pitäisi säästellä jos on varaa elää leveästi. Minä vastasin sinulle, että minä en koskaan olisi onnellinen kärsimystäyteisessä maailmassa, vaikka eläisin kuinka leveästi. Enkä saisi sitä fiilistä pois edes muutamalla almullakaan. Siitä vedät johtopäätöksen, että sinun pitää antaa _kaikki_ pois, muuttaa telttaan liikenteenjakajaan ja syödä villasukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Outo ajatus. Jos sinulle on ylimääräistä, miksi ihmeessä et haluaisi jakaa sitä _tällaisessa_ maailmassa, jossa suurin osa kärsii hirvittävästi. Ja ei, en puhu nyt siitä vuokralähiön housuunsa paskoneesta Markosta. Eikä toki kenellekään tule paha mieli, mutta minä kyllä uskon tiettyyn kollektiivisuuteen elämässä. En voi olla onnellinen kärsimyksen keskellä, se ei sovi ajatusteni pirtaan oikein mitenkään.

Miten nuo ovat ristiriidassa keskenään? Rikkaalla on varaa käyttää rahaa itseensä JA auttaa muita. Vai pitäisikö sen rikkaan muuttaa johonkin lahoon mökkiin, ajaa 30 vuotta vanhalla autorämällä ja syödä naurista ja näkkileipää vaan siksi, että voi antaa kaikki muut rahansa muille?

Älä käytä ääriesimerkkejä. Se rikas voi hyvin asua 100 neliön omakotitalossa lähiöalueella ja ajaa uudella Kialla. Ei hän tarvitse miljoonalukaalia Eirasta ja sakuromua.

Jos se rikas  on onnellisempi siellä Eirassa kun siinä lähäriomakodissa? Miksi hän ei saisi asua siinä niillä rahoilla, joilla hän on itse tienannut?

Vierailija kirjoitti:

Oma menestys vs yhteinen menestys. Siinä on yleensä pieni ristiriita.

Onko tullut mieleesi, että menestynyt pystyy jakamaan menestyksestään, joten ei menestyminen sulje pois yhteistä hyvää ja fiksu tajuaa, että menestyminen yhteipeliä ei yksilösuoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Sinulla tuskin on murto-osaakaan siitä mitä Ikean omistajalla ,mutta hänkin elää säästeliäästi ja ajaa 30v vanhalla Volvolla mikä on erittäin järkevää. Ja jos ei elä säästeliäästi niin se kertoo siitä ,että se raha ja sillä pröystäily on ollut se itsetarkoitus.

Kyllä minusta tuollainen säästeliäisyys tuossa kontekstissa kuulostaa lähinnä esiintymiseltä. Kerrotko omin sanoin millä tapaa se on järkevää noin rikkaalta ihmiseltä? Mitä hän sillä voittaa? Ei niin yhtään mitään, kunhan haluaa huomiota.

No millä perusteella olisi järkevämpää pröystäillä puolen miljoonan Bentleyllä? Hän voittaa siinä sen, ettei rahaa mene turhuuteen koska sillä Volvolla pääsee aivan hyvin sen minkä tarvitsee autolla liikkua. Ne pröystäilijät sitä huomiota haluavat, ei kenenkään pää käänny vanhan Volvon perään.

Ei hän mitään voita. Tuossa kohtaa juurikin vanhalla Volvolla pöristely on turhuuden turhuutta ja silkkaa esiintymistä/huomionhakua. Ja se on tehty juuri kaltaistesi pölkkypäiden hämäykseksi, jotta hönkisitte keskustelupalstalla kuinka järkevä ja säästeliäs onkaan tuo pohjattoman rikas mies, joka nauraa typeryydellenne partaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella se"parempi" on parempi kuin keskinkertainen elämä?

Rahaa saa olla, mutta sen hankkiminen ei saa olla itsetarkoitus ja sitä ei saa näyttää vaan täytyy elää hyvin nöyrästi ja säästeliäästi.

Miksi pitää elää säästeliäästi, jos sitä rahaa on niin paljon että ei tarvitse elää säästeliäästi? Ei saa nauttia elämästä ettei jollekin toiselle tulisi paha mieli?

Sinulla tuskin on murto-osaakaan siitä mitä Ikean omistajalla ,mutta hänkin elää säästeliäästi ja ajaa 30v vanhalla Volvolla mikä on erittäin järkevää. Ja jos ei elä säästeliäästi niin se kertoo siitä ,että se raha ja sillä pröystäily on ollut se itsetarkoitus.

Kyllä minusta tuollainen säästeliäisyys tuossa kontekstissa kuulostaa lähinnä esiintymiseltä. Kerrotko omin sanoin millä tapaa se on järkevää noin rikkaalta ihmiseltä? Mitä hän sillä voittaa? Ei niin yhtään mitään, kunhan haluaa huomiota.

No millä perusteella olisi järkevämpää pröystäillä puolen miljoonan Bentleyllä? Hän voittaa siinä sen, ettei rahaa mene turhuuteen koska sillä Volvolla pääsee aivan hyvin sen minkä tarvitsee autolla liikkua. Ne pröystäilijät sitä huomiota haluavat, ei kenenkään pää käänny vanhan Volvon perään.

Oiskohan sillä Bentleyllä parempi ajomukavuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma menestys vs yhteinen menestys. Siinä on yleensä pieni ristiriita.

Onko tullut mieleesi, että menestynyt pystyy jakamaan menestyksestään, joten ei menestyminen sulje pois yhteistä hyvää ja fiksu tajuaa, että menestyminen yhteipeliä ei yksilösuoritus.

Mutta voi kuinka vähän meillä onkaan fiksuja kaikkien hannujemme keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma menestys vs yhteinen menestys. Siinä on yleensä pieni ristiriita.

Miten niin. Minä menestyneenä toivon, että myös muut menestyvät. Maksan mielelläni paljon verojakin, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus kouluttautua ja pärjätä elämässä.

Harva työelämässä ylipäätään menestyy yksin. Vain yksityisyrittäjänä. Mutta kaikissa muissa vaihtoehdoissa asioita tehdään yleensä yhdessä tiimin tms. kanssa. Kaikkia tarvitaan ja menestytäänkin sitten yhdessä, kun menee hyvin :) Jaettu ilo on vielä isompi ilo.

Aika harvassa firmassa tuo toteutuu ja olet kyllä naiivi, jos väität muuta (=jos sinun työpaikassasi ollaan tasapuolisia, se ei tarkoita, että muuallakin ollaan). Sen sijaan usein käy niin, että kun firmalla menee hyvin, alimmille työntekijöille tarjotaan korkeintaan kakkukahvit, ylemmät tahot saavat tuhansien bonukset, vaikka heidän palkkansa on muutenkin jo isompi. Kuitenkaan hyvää tulosta ei tule ilman niiden alimpienkin työpanosta. 

Moni menestynyt (ehkä myös sinä) luulee, että onnella tai sattumalla ei ole merkitystä. Faktaa kun on, että ylemmän tason työpaikkoja on aina vähemmän kuin perustason töitä. On siis täysi mahdottomuus, että kaikki voisivat nousta aina ylemmäs, jos haluaa. Hierarkian huipulla on vain muutama paikka tarjolla. 

Ymmärrän kyllä, että moni ei pysty itselleen myöntämään, että on mennyt eteenpäin onnella tai kyynärpäätaktiikalla. 

En väitä, etteikö onnella ja sattumallakin olisi mitään tekemistä menestymisen kanssa. Ja otetaan vaikka esimerkki, että joku myyntijohtaja tai toimitusjohtaja saa hankittya firmalle miljoonarahoituksen (hän onnistuu siten tehtävässään ja "menestyy"). Tämä avulla moni muukin henkilö pääsee laittamaan panoksensa, kehittymään ja lopulta myös menestymään (taloudellisestikin). Yritys kasvaa ja yhä useampi saa mahdollisuuden menestyä siellä. Tai että tiimi yhdessä saa aikaan jotain suurta ja heidät kaikki palkitaan (näin ainakin meidän firmassa tapahtuu).

Palkitaanko samalla summalla kaikki? 

Pitäisikö sinusta siis nämä kaksi palkita samalla summalla?:

- toimari tai myyntijohtaja, joka tuo taloon miljoona euroa. Miljoona euroa, jota ilman vaikka 10 henkilöllä ei olisi työpaikkaa ensinkään. Miljoona euroa, jonka hankkiminen on ihan saa-tanan työn ja tuskan ja paineen takana. Miljoona euroa, anna nyt sen upota tajuntaasi. Ja

- työntekijä, joka tekee vaikka 1/20 yhdestä projektista, joka asiakkaalle tehdään? Tekee kyllä työnsä hyvin, saa hyvän palkan ja palkkion.

Mutta ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että palkkiot pitäisi olla yhtäsuuret???

Kyllä mielestäni pitäisi, jos on kyse siitä, että firman työntekijöitä nimenomaisesti palkitaan onnistuneesta projektista. Siihen onnistumiseen kaikki ovat olleet osallisia, eikä alimman tason työntekijää pidä rankaista siitä, ettei hän ole johtoryhmässä mukana. Hän teki osansa, sen minkä asemassaan pystyi tekemään. Kyse on vain ekstrasta palkan päälle ja palkat ovat jo erisuuruiset. Ei ole mitään syytä, miksei palkinto voisi olla kaikille sama.  

Miksi sinua pelottaa ajatus siitä, että palkinto olisi sama? Tarvitsetko koko ajan vahvistusta sille, että olet kuvitteellisesti parempi kuin muut ja sinua pitää kehua siitä aina erikseen?

Ajattele, miten paljon motivoivampaa olisi kaikille niille perustyöläisille, kun tajuaisivat, että tässä firmassa heitäkin arvostetaan ihan yhtäläisesti. 

Mutta niinihän se on, että "menestyjien" mielestä rikkaita motivoi porkkana, köyhiä keppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sohvanpohjalta laiskana on niin helppo valittaa. Erinomaista, että on ihmisiä jotka aktiivia, osaavia, pärjääviä.

Samaa lihaa ja verta, paskaa pukkaa perseestä. Lopulta korjaa kuolema ja liha leviää. Mutta ihminen ei halua nähdä lopullisuutta, on niin paljon helpompaa jumittaa illuusiossa aktiivisuudesta, osaamisesta tai pärjäämisestä ja rakentaa niille merkityksiä.

Mihin elämäm sitten pitäisi tuhlata? Aivan jokainen kuolee aikanaan, joten millä tavoin kurjistelu ja merkityksettömyydessä märähtiminen muuttaisivat vääjäämätöntä? Kai taallä on tarkoitus myös nauttia elämästä eikä murehtia sitä, että kaikki päättyy aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma menestys vs yhteinen menestys. Siinä on yleensä pieni ristiriita.

Onko tullut mieleesi, että menestynyt pystyy jakamaan menestyksestään, joten ei menestyminen sulje pois yhteistä hyvää ja fiksu tajuaa, että menestyminen yhteipeliä ei yksilösuoritus.

Palaamme taas kysymykseen, miksi työntekijöitä ei palkita samalla tavalla, jos ollaan mukamas niin jakamassa yhteistä hyvää eikä yksilösuoritus merkitse yhtä paljon kuin yhteispeli?

Ei todellakaan ärsytä, kannustan esim. kavereita jos vaan voin. Jatkuva menestyspuhe tosin ärsyttää, koska en jaksa sitä eikä niin kiinnosta, mutta jos pysyy sopivissa määrin niin siedän ja jaksan eläytyä.

Näissä menestyspuheissa ehkä tökkii myös ne arvot joita siihen usein liittyy, sellaisia arvoja joita en niin allekirjoita ja itse kiinnitän huomiota muuhun. Itse olen enempi sen tyyppinen, että ahdistaa maailman eriarvoisuus ja yhä vain lisää ja lisää hamuavat länkkärit. 

Vierailija kirjoitti:

[qu6ote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma menestys vs yhteinen menestys. Siinä on yleensä pieni ristiriita.

Miten niin. Minä menestyneenä toivon, että myös muut menestyvät. Maksan mielelläni paljon verojakin, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus kouluttautua ja pärjätä elämässä.

Harva työelämässä ylipäätään menestyy yksin. Vain yksityisyrittäjänä. Mutta kaikissa muissa vaihtoehdoissa asioita tehdään yleensä yhdessä tiimin tms. kanssa. Kaikkia tarvitaan ja menestytäänkin sitten yhdessä, kun menee hyvin :) Jaettu ilo on vielä isompi ilo.

Aika harvassa firmassa tuo toteutuu ja olet kyllä naiivi, jos väität muuta (=jos sinun työpaikassasi ollaan tasapuolisia, se ei tarkoita, että muuallakin ollaan). Sen sijaan usein käy niin, että kun firmalla menee hyvin, alimmille työntekijöille tarjotaan korkeintaan kakkukahvit, ylemmät tahot saavat tuhansien bonukset, vaikka heidän palkkansa on muutenkin jo isompi. Kuitenkaan hyvää tulosta ei tule ilman niiden alimpienkin työpanosta. 

Moni menestynyt (ehkä myös sinä) luulee, että onnella tai sattumalla ei ole merkitystä. Faktaa kun on, että ylemmän tason työpaikkoja on aina vähemmän kuin perustason töitä. On siis täysi mahdottomuus, että kaikki voisivat nousta aina ylemmäs, jos haluaa. Hierarkian huipulla on vain muutama paikka tarjolla. 

Ymmärrän kyllä, että moni ei pysty itselleen myöntämään, että on mennyt eteenpäin onnella tai kyynärpäätaktiikalla. 

En väitä, etteikö onnella ja sattumallakin olisi mitään tekemistä menestymisen kanssa. Ja otetaan vaikka esimerkki, että joku myyntijohtaja tai toimitusjohtaja saa hankittya firmalle miljoonarahoituksen (hän onnistuu siten tehtävässään ja "menestyy"). Tämä avulla moni muukin henkilö pääsee laittamaan panoksensa, kehittymään ja lopulta myös menestymään (taloudellisestikin). Yritys kasvaa ja yhä useampi saa mahdollisuuden menestyä siellä. Tai että tiimi yhdessä saa aikaan jotain suurta ja heidät kaikki palkitaan (näin ainakin meidän firmassa tapahtuu).

Palkitaanko samalla summalla kaikki? 

Pitäisikö sinusta siis nämä kaksi palkita samalla summalla?:

- toimari tai myyntijohtaja, joka tuo taloon miljoona euroa. Miljoona euroa, jota ilman vaikka 10 henkilöllä ei olisi työpaikkaa ensinkään. Miljoona euroa, jonka hankkiminen on ihan saa-tanan työn ja tuskan ja paineen takana. Miljoona euroa, anna nyt sen upota tajuntaasi. Ja

- työntekijä, joka tekee vaikka 1/20 yhdestä projektista, joka asiakkaalle tehdään? Tekee kyllä työnsä hyvin, saa hyvän palkan ja palkkion.

Mutta ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että palkkiot pitäisi olla yhtäsuuret???

Kyllä mielestäni pitäisi, jos on kyse siitä, että firman työntekijöitä nimenomaisesti palkitaan onnistuneesta projektista. Siihen onnistumiseen kaikki ovat olleet osallisia, eikä alimman tason työntekijää pidä rankaista siitä, ettei hän ole johtoryhmässä mukana. Hän teki osansa, sen minkä asemassaan pystyi tekemään. Kyse on vain ekstrasta palkan päälle ja palkat ovat jo erisuuruiset. Ei ole mitään syytä, miksei palkinto voisi olla kaikille sama.  

Miksi sinua pelottaa ajatus siitä, että palkinto olisi sama? Tarvitsetko koko ajan vahvistusta sille, että olet kuvitteellisesti parempi kuin muut ja sinua pitää kehua siitä aina erikseen?

Ajattele, miten paljon motivoivampaa olisi kaikille niille perustyöläisille, kun tajuaisivat, että tässä firmassa heitäkin arvostetaan ihan yhtäläisesti. 

Mutta niinihän se on, että "menestyjien" mielestä rikkaita motivoi porkkana, köyhiä keppi. 

Kyllä työntekijätkin palkitaan eikä rankaista, en minä sitä kannata.

Mutta jos joku tuo taloon miljoonan ja varmistaa, että 10 ihmisellä on töitä, ja toinen tuo työpanoksellaan vaikka kymmenentuhatta, niin minusta palkkioissakin saa olla eroa. Vastuu on ihan eri ja ellei sitä tajua, niin sitten ei tajua mitään yritystoiminnasta.

Minä en tarvitse mitään vahvistusta enkä pelkää mitään tähän liittyvää, en itse toimi tuollaisissa rooleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinusta siis nämä kaksi palkita samalla summalla?:

- toimari tai myyntijohtaja, joka tuo taloon miljoona euroa.

- työntekijä, joka tekee vaikka 1/20 yhdestä projektista, joka asiakkaalle tehdään?

Työntekijän pitäisi tietysti saada enemmän. Hän on tehnyt koko projektin ajan tosissaan töitä, kun toimarilla kävi kerran tuuri - huom. yhden kerran. Tuo miljoona on voinut tulla vaikka yhdestä palaverista, jossa on samalla syöty pullaa ja juteltu mukavia.

Kävi tuuri??  Ennen sitä pullakahvipalavaria on vaan opiskeltu ja tehty töitä ihan älytön määrä

Vierailija kirjoitti:

Niinpä!

Infulensereita haukutaan aina. Etenkin vanhat naiset haukkuvat, kun nuoret naiset saavat enemmän rahaa amiskoulutuksella ja kotoakäsin.

Sama pätee myös sisällöntuottajiin.

Mä olen lähemmäs 40v. nainen ja ihailen ja seuraan monia nuoria (ja vanhempiakin) influncereja.

Mammonanpalvonta näyttää vaan niin nololta. Ei se mitään kateutta ole jos sellanen yököttää. Merkkilaukut, huvilajahuussi-raiscatut mökkipihat, merkkisitämerkkitätä, huvilentely.. Sekö on sitä "parempaa elämää", ei minun mielestä.

Onneksi en mammonanpalvojia tunne, niin ei niidenkään tarvitse minun arvoista häiriintyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä!

Infulensereita haukutaan aina. Etenkin vanhat naiset haukkuvat, kun nuoret naiset saavat enemmän rahaa amiskoulutuksella ja kotoakäsin.

Sama pätee myös sisällöntuottajiin.

Mä olen lähemmäs 40v. nainen ja ihailen ja seuraan monia nuoria (ja vanhempiakin) influncereja.

Ei sullakaan hyvin mee. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä oppikirja-esimerkki siitä miten ilkeästi monet suhtautuvat menestyneisiin ihmisiin. 

Ja vähän pelottava. Pinnallisemmilla arvoilla ei ilmeisesti ole edes ihmisarvoa ja lupaa elää. Vähintään toivotaan kärsimystä ja kuolemaa kädet ristissä aamuin illoin. Haimasyöpä menestyjällä ja naapurin ikisairaalla Piialla on kuohuviinit jo auki.

Kuinkahan moni, joka tuomitsee menestymisen ja runsaamman elämän tavoittelun, kieltäytyisi, jos heille tarjottaisiin mahdollisuutta taloudelliseen menestykseen? Mielestäni menestyminen tosin tarkoittaa myös onnellisuutta niin ystävyys-, perhe-, kuin parisuhteissakin sekä työn arvostusta ja merkityksellisyyttä - ei ainoastaan rahaa tai asemaa. eri