Isä puhuu lapsille että minulla olisi miehiä
"Varmaan sillä on joku mies" ja "ainahan sillä on niitä miehiä ollut"
Olemme siis eronneet, lapset jo kouluikäisiä.
Totuus on se etten ole IKINÄ pettänyt häntä, minä en koko meidän suhteemme aikana tehnyt MITÄÄN minkä voisi laskea pettämiseksi. Kävin illanistujaisissa ehkä 2vuodessa baareissa vielä harvemmin.
Eikä minulla todellakaan ole miestä nyt eromme jälkeenkään.
Tuntuu pahalle, että hän maalaa lapsille minusta tämmöistä kuvaa. Entä jos he uskovat puheensa ja pitävät äitiään aivan huithapelina?
Jospa lapset tajuaisivat sen, että olin aina heidän kanssaan kotona, enkä missään "miehissä"
Kommentit (44)
Aloitus tuo mieleen toisen aloituksen jossa kirjoittaja haki huomiota tarinalla jossa miehellä oli neljän vuoden sivusuhde.
Mikäköhän tällaisen huomionhakuisuuden oikein saa aikaan.....
Aina asioita ei itse tajua. Katsoo ikään kuin liian läheltä.
Yritä saada nuo suhteet loppumaan, eivät ole lapsille mukavia. Voi olla että koulussa jo kiertää juttu että "Penan" mutsi on jakorasia.
Ajatukset tarttuu. Itse huomasin yhdessä vaiheessa että mielikuvani joistain henkilöistä oli valheellinen ja projisoitu vanhemmiltani. En ajattele heistä enää pahaa vaikka en missään tekemisissä olekaan.
No itse ainakin kuulin sen äänistä.
Onko miestäsi petetty aikaisemmassa liitossa, se vaikuttaa yleensä tosi rajusti ja pitkään myös seuraavassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ymmrätävät. Etteivät ala uskomaan siihen soopaan jota heille syöttää.
Hän oli aina sairaanloisen mustasukkainen. Keksi toisia miehiä mitä ihmeellisimmistä yhtälöistä. Ja kuten arvata saattaa, oma toimintansa ei todellakaan kestänyt päivänvaloa. Kun kortsuja löytyi, oli se aina minun syy.En todellakaan halua lähteä tähän hommaan mukaan. Enkä halua lapsille isää haukkua.
On kuitenkin hyvin vaikea asetella sanansa järkevästi silloin kun lapsi kertoo jostain mitä isä tehnyt ja mikä ollut väärin. En halua isää mollata, mutta haluan tehdä lapselle selväksi että huonoa itseä alistavaa käytöstä ei heistä kenenkään tarvitse enää sietää.
Isä itse halusi eron ja on isoon ääneen kaikille kertonut miten minun kanssani oli niin paha olla.
Omat vanhempani erosivat jo, kun olin 2. Tuosta on aikaa jo yli 50 vuotta. Vanhemmillani oli tosi riitaisa ero, ja huoltajuuskiista, johon sekoitettiin myös molempien sukulaisia. En onnekseni muista mitään niistä ajoista. Äitini sai yksinhuoltajuuden, 🙏, eron syy oli isäni alkoholisoituminen.
Vaikka ero oli kovin riitaisa, äitini ei koskaan haukkunut isääni, ainakaan minun kuulteni. Tapasin isääni suht säännöllisesti, vanhempani avioituivat myöhemmin tahoillaan.
Sain useita sisarpuolia, mutta loppujen lopuksi, en koskaan tuntunut oikein sopivan isäni uuteen perheeseen, koin aina olevani vähemmän tärkeä ja merkityksellinen.
Tarinaa riittäisi romaaniksi asti, mutta pointtini tälle kirjoitukselle oli siis se, että anna lastesi isän lätistä höpinöitään, mutta pysy itse viisaampana osapuolena, äläkä alennu samalle tasolle. Lapset kyllä kasvaessaan ymmärtävät, että olet ollut esimerkillinen äiti, isä vain on katkeruuttaan purkanut puhumalla sinusta epäkunnioittavasti.
Tsemppiä! Ja iloista vapun jatkoa 🎈
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää noista kortsuista! Oli taitava täky laittaa tuonne tekstin sekaan tuollainen.
Häivy, trolli. Hus.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus tuo mieleen toisen aloituksen jossa kirjoittaja haki huomiota tarinalla jossa miehellä oli neljän vuoden sivusuhde.
Mikäköhän tällaisen huomionhakuisuuden oikein saa aikaan.....
Samaa mietin sinun kaltaisissasi herkkähipiöissä, jotka tunnutte vartioivan tällaisia keskusteluja. Ei saa puhua mokistanne.
Vierailija kirjoitti:
Aina asioita ei itse tajua. Katsoo ikään kuin liian läheltä.
Yritä saada nuo suhteet loppumaan, eivät ole lapsille mukavia. Voi olla että koulussa jo kiertää juttu että "Penan" mutsi on jakorasia.
Eihän ap:llä _ole_ suhteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että ymmrätävät. Etteivät ala uskomaan siihen soopaan jota heille syöttää.
Hän oli aina sairaanloisen mustasukkainen. Keksi toisia miehiä mitä ihmeellisimmistä yhtälöistä. Ja kuten arvata saattaa, oma toimintansa ei todellakaan kestänyt päivänvaloa. Kun kortsuja löytyi, oli se aina minun syy.En todellakaan halua lähteä tähän hommaan mukaan. Enkä halua lapsille isää haukkua.
On kuitenkin hyvin vaikea asetella sanansa järkevästi silloin kun lapsi kertoo jostain mitä isä tehnyt ja mikä ollut väärin. En halua isää mollata, mutta haluan tehdä lapselle selväksi että huonoa itseä alistavaa käytöstä ei heistä kenenkään tarvitse enää sietää.
Isä itse halusi eron ja on isoon ääneen kaikille kertonut miten minun kanssani oli niin paha olla.
Omat vanhempani erosivat jo, kun olin 2. Tuosta on aikaa jo yli 50 vuotta. Vanhemmillani oli tosi riitaisa ero, ja huoltajuuskiista, johon sekoitettiin myös molempien sukulaisia. En onnekseni muista mitään niistä ajoista. Äitini sai yksinhuoltajuuden, 🙏, eron syy oli isäni alkoholisoituminen.
Vaikka ero oli kovin riitaisa, äitini ei koskaan haukkunut isääni, ainakaan minun kuulteni. Tapasin isääni suht säännöllisesti, vanhempani avioituivat myöhemmin tahoillaan.
Sain useita sisarpuolia, mutta loppujen lopuksi, en koskaan tuntunut oikein sopivan isäni uuteen perheeseen, koin aina olevani vähemmän tärkeä ja merkityksellinen.
Tarinaa riittäisi romaaniksi asti, mutta pointtini tälle kirjoitukselle oli siis se, että anna lastesi isän lätistä höpinöitään, mutta pysy itse viisaampana osapuolena, äläkä alennu samalle tasolle. Lapset kyllä kasvaessaan ymmärtävät, että olet ollut esimerkillinen äiti, isä vain on katkeruuttaan purkanut puhumalla sinusta epäkunnioittavasti.
Tsemppiä! Ja iloista vapun jatkoa 🎈
Ikävä kyllä tässä erittäin hankalassa erossa olen joitain kertoja päästänyt suustani sammakoita ja haukkunut isää lapsille.
Mutta, olen myös herännyt tilanteeseen, enkä aio sitä enää jatkossa tehdä.
Puhun heille kyllä rehellisesti asioista, mutta toista vanhempaa morkkaamatta. En enää hyssyttele enkä puolustele isän, välillä aivan todella huonoa sekä vääränlaista käytöstä. Teen lapsille selväksi, että saavat isänsä luona/kanssa olla niin paljon kun haluavat mutta yhtään enempää mitä haluavat/tuntuu hyvälle, ei ole pakko kestää.
Kuten sanoin, tässä tasapainoilu on vaikeaa. Koska en enää halua itse alentua siihen, että haukkuisin isää tai puhuisin hänestä rumasti lapsille.
Vuosia kuitenkin kestin itse ja hyväksyin myös lapsiin kohdistuvan huonon käytöksen. Hyssyttelin ja puolustelin. Haluan lasteni tietävän, ettei heidän tarvitse sitä sietää enää. Että tein väärin, kun hyväksyin aikuisena toisen vanhemman teot ja sanat.
Vaikka välillä nousin puolustamaan lapsia ja itseäni, olisi minun pitänyt erota tästä henkilöstä jo vuosia sitten.
Aika näyttää, toivon että lapset sitten viimeistään aikuisena ymmärtävät. Vaikka heidän itsensä vuoksi toivon heidän ymmärtävän jo nyt. Ei valheessa eläminen tee heille mitään hyvää.
Tee rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja perättömän tiedon levittämisestä. Todisteeksi pyydät lapsia nauhoittamaan isänsä juttuja. Yleensä jutut loppuu poliisin yhteydenottoon.
Nimimerkillä kokemusta on.
No, enpä taida pyytää nauhoittamaan mitään. En halua laittaa lapsia ikävään välikäteen vanhempien välillä.
Saavat olla lapsia, joille kumpikin vanhempi on tärkeä.
Minulla tekisi viedä tälläiset ukon tursakkeet navetan taakse. Toivon että avaat silmäsi. Ukko ei ole rakkautesi arvoinen. Vaikka olisikin siittänyt lapsesi, mutta on ihmisiä jotka eivät laita lapsiansa etusijalle. Se oli minulle karvas opetus ja kuulin tämän lauseen ystävältäni, ja hän oli täysin oikeassa! Lopeta itsesi syyllistäminen. Vaikka olisit itse Madonna tai äiti Teresa, miehesi olisi toiminut näin. On olemassa myös miehiä, jotka tietävät että perhe tulee ensimmäisenä ja eron hetkellä äitiä kunnioitetaan.
Nämä äijän kutaleet ovat juuri niitä, jotka epäilevät naisiansa ja musta maalaavat ex naistaan lapsille sekä kavereille. Siksi sinun on puolustauduttava. Voit sen verran kertoa, ettei mitään sonnan jauhantaa kuulla ja kaikkea ei tarvitse uskoa.
Minä olin myös exäni mielikuvassa pettäjä ja juoppo. Vaikka tilanne oli päinvastainen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus tuo mieleen toisen aloituksen jossa kirjoittaja haki huomiota tarinalla jossa miehellä oli neljän vuoden sivusuhde.
Mikäköhän tällaisen huomionhakuisuuden oikein saa aikaan.....
No ei kyllä tuo mieleen yhtään tuota ketjua. Mikähän saa aikaan tällaisten typerien kommenttien laukomisen? Eikö oma provo ole lähtenyt lentoon niin täytyy muiden aloituksia lytätä keksityiksi?
Toivon, että tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen totuuden.
Tämän miehen kohdalla, useampi ihminen on ottanut esille narsistikortin. Olen sen myötä itsekkin heräillyt ajattelemaan asiaa, voisiko olla?
En halua mennä samalle tasolle, enkä alkaa kertomaan lapsille isän jutuista.
Toki, kyllähän lapset ovat eläneet sitä elämää, kun isä on mennyt omissa menoissaan.