Maalla ei ymmärretä kaupunkilaista elämäntapaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä elämä kirkonkylällä ei eroa yhtään elämästä jossain kaupungin peltolähiössä. Paitsi että palvelut saattavat olla lähempänä.

Kiitos, tämä on juuri se, mitä moni kaupunkilainen ei ymmärrä.

Suomi on tosi homogeeninen maa, mitä tulee ihmisten elämäntyyleihin, erot ovat oikeasti pieniä.

Maalla ei ymmärretä sitä, että ei suinkaan kaikki kaupunkilaiset asu peltolähiöissä. Itse asun kantakaupungissa ja en kyllä viihtyisi siellä lähiöissä. On ehkä ihan totta, että kirkonkylillä elämä olisi jopa parempaa kuin peltolähiössä, mutta mieluiten kuitenkin asun kantakaupungisssa. Kantakaupungissa ei Helsingissä esim. lainkaan tarvitse autoa, oma työmatkani on lyhyt kävelymatka ja kauppaankin kävelen parissa minuutissa.

Ennemminkin maalla ei ymmärretä sitä, että kaupungeissa voi elää muutenkin kuin kantakaupungissa. Oikeasti, jos jätetään huomioimatta maanviljelijät tai muut täysin haja-asutusalueella esim. entisillä maatiloilla asuvat, niin suomalaisten elämäntapa on loppupeleissä melko samanlaista joka puolella. Suomen kaupungitkaan kun eivät varsinaisesti ole mitään metropoleja, ei edes pk-seutu.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla.

Minä kuten niin moni muukin, olen aikuistuttuani siirtynyt kaupunkielämään.

"Maalaiserkkujen" mukaan olen samalla päässyt helpommille päiville, en tarvitse yhtä vahvaa ruokaa kuin raskaissa maatalon töissä ja pääsen kaikessa vähemmällä ja rahaa tulee seinästä itsestään.

Viihdyn hyvin kaupunkilaisessa mahdollisuudessa elää rauhassa ympärillä vilisevien naapureiden keskellä.

Emme tunne toisiamme, ei ole tarvetta vatvoa toistemme asioita.

Maalla tärkeätä on tietää, mitä kukakin sanoo ja tekee. Toisten elämää seurataan innokkaasti ja tekemisistä raportoidaan muille. Onhan se idylliä ja välittämistä (?), mutta ei kiitos minulle enää sitä asioiden jakamisen pakkoa.

Tämä on niin totta kaikki. Kaupungissa olen saanut kokea olevani aivan rauhassa. Maalla kyylätään ja nuuskitaan toisten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä elämä kirkonkylällä ei eroa yhtään elämästä jossain kaupungin peltolähiössä. Paitsi että palvelut saattavat olla lähempänä.

Kaupunkilainen voi hankki kesämökin järven rannalta mikäli hän kaipaa enemmän luontoa ympärille. Se kesämökki voi olla vaikka tunnin automatkan päässä. Suomalaiset kaupungit eivät ole muutenkaan mitään pelkkiä betoniviidakoita vaan niissä on yleensä puistoalueita, jokibulevardeja, pururatoja metsän keskellä ja uimarantoja. Monella rivitalo- tai omakotiasukkaalle on tärkeää myös se oma vihreä maatontti.

Minulle ei ne männyn näkemiset ikkunasta ole ollenkaan kiinnostavaa. Tärkeää on missä on bussi- ja spårapysäkki. Kaupungista voi sitten kyllä mennä sinne luontoon. Moni harrastaa esim. kansallispuistoissa samoilua. Mutta ei sitä tosiaan kotona tarvitse olla.

Männyt ovat suosikkejani ja näen niitä, kun katson ulos kerrostalosta.

Arvostan myös hyviä kulkuyhteyksiä julkisilla ja oli kauhistus, kun niitä ei enää ole pienemmässä kaupungissa. Helsingissä on paljon hyvää ja kaipaan Viikin arboretumia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä elämä kirkonkylällä ei eroa yhtään elämästä jossain kaupungin peltolähiössä. Paitsi että palvelut saattavat olla lähempänä.

Kiitos, tämä on juuri se, mitä moni kaupunkilainen ei ymmärrä.

Suomi on tosi homogeeninen maa, mitä tulee ihmisten elämäntyyleihin, erot ovat oikeasti pieniä.

Maalla ei ymmärretä sitä, että ei suinkaan kaikki kaupunkilaiset asu peltolähiöissä. Itse asun kantakaupungissa ja en kyllä viihtyisi siellä lähiöissä. On ehkä ihan totta, että kirkonkylillä elämä olisi jopa parempaa kuin peltolähiössä, mutta mieluiten kuitenkin asun kantakaupungisssa. Kantakaupungissa ei Helsingissä esim. lainkaan tarvitse autoa, oma työmatkani on lyhyt kävelymatka ja kauppaankin kävelen parissa minuutissa.

Ennemminkin maalla ei ymmärretä sitä, että kaupungeissa voi elää muutenkin kuin kantakaupungissa. Oikeasti, jos jätetään huomioimatta maanviljelijät tai muut täysin haja-asutusalueella esim. entisillä maatiloilla asuvat, niin suomalaisten elämäntapa on loppupeleissä melko samanlaista joka puolella. Suomen kaupungitkaan kun eivät varsinaisesti ole mitään metropoleja, ei edes pk-seutu.

Näin juuri, aamen. Olemme tosi yhtenäinen kansa elämäntavoiltamme ja tällainen maaseutu vs kaupunki -keskustelu on enemmän ajanvieteosastoa kuin asiaa.

Monessa muussa maassa ero sen sijaan on vielä aika suurikin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin kaupunkilaiset ymmärtäisivät jotain maaseudulla asumisesta.

Aivan. Eikö maalla bussi kuljekaan kotioven edestä kahdeksan kertaa tunnissa? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla.

Minä kuten niin moni muukin, olen aikuistuttuani siirtynyt kaupunkielämään.

"Maalaiserkkujen" mukaan olen samalla päässyt helpommille päiville, en tarvitse yhtä vahvaa ruokaa kuin raskaissa maatalon töissä ja pääsen kaikessa vähemmällä ja rahaa tulee seinästä itsestään.

Viihdyn hyvin kaupunkilaisessa mahdollisuudessa elää rauhassa ympärillä vilisevien naapureiden keskellä.

Emme tunne toisiamme, ei ole tarvetta vatvoa toistemme asioita.

Maalla tärkeätä on tietää, mitä kukakin sanoo ja tekee. Toisten elämää seurataan innokkaasti ja tekemisistä raportoidaan muille. Onhan se idylliä ja välittämistä (?), mutta ei kiitos minulle enää sitä asioiden jakamisen pakkoa.

Tämä on niin totta kaikki. Kaupungissa olen saanut kokea olevani aivan rauhassa. Maalla kyylätään ja nuuskitaan toisten asiat.

Luuletko tosiaan, ettei kaupungeissa kyylätä ja nuuskita? Jos menisit kysymään, niin voisit yllättyä kuinka paljon naapurisi tietävät sinusta ja elämäntavoistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla.

Minä kuten niin moni muukin, olen aikuistuttuani siirtynyt kaupunkielämään.

"Maalaiserkkujen" mukaan olen samalla päässyt helpommille päiville, en tarvitse yhtä vahvaa ruokaa kuin raskaissa maatalon töissä ja pääsen kaikessa vähemmällä ja rahaa tulee seinästä itsestään.

Viihdyn hyvin kaupunkilaisessa mahdollisuudessa elää rauhassa ympärillä vilisevien naapureiden keskellä.

Emme tunne toisiamme, ei ole tarvetta vatvoa toistemme asioita.

Maalla tärkeätä on tietää, mitä kukakin sanoo ja tekee. Toisten elämää seurataan innokkaasti ja tekemisistä raportoidaan muille. Onhan se idylliä ja välittämistä (?), mutta ei kiitos minulle enää sitä asioiden jakamisen pakkoa.

Mulla on sama tausta ja olen samaa mieltä - maalla pahinta oli juuri tuo, että ihmisiä kiinnostaa niin kovasti muiden tekemiset. Kaupungissa taas ikävää on sellainen keinotekoinen kovuus, jolla kanssaihmisiin suhtaudutaan.

Ehkä joku välimuoto olisi paras, mun täytyy varmaan tähdätä maakuntakeskuksiin. :D

Mainitsemasi ns. keinotekoinen kovuus johtuu vaan siitä, että kukaan ei voi kiinnittää huomiota joka ikiseen vastaan ja ohi kävelevään ihmiseen kaupungissa. Vähänkään isommassa. Siellä et tunne niitä ihmisiä. Et voi tuntea.

Maalla joku kylällä kävelijä on iso tapahtuma johon kiinnitetään huomiota ihan eri tavalla.

Pitää yrittää vielä ottaa selvää, kuka tuo henkilö on. Ahdistavaa.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sellainen kaupunkilainen elämäntapa on? Tuskin sellaista on yhtä ja oikeaa - Toisinaan minusta tuntuu, että osalle on vaikeampaa tajuta sitä millaista on elää ja asua nykysuomessa maalla. - Ei kaikki maalla asuvat harjoita millään tavoin esiemrkiksi maataloutta ja kasvata jotain tai harjoita tutantoeläin taloutta tms.

Yliopisto-opiskelija

 

Kaupunkilainen elämäntyyli on impulsiivisempaa. Voi lähteä ex tempore kavereiden kanssa kuuntelemaan livemusiikkia ja syömään vietnamilaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla.

Minä kuten niin moni muukin, olen aikuistuttuani siirtynyt kaupunkielämään.

"Maalaiserkkujen" mukaan olen samalla päässyt helpommille päiville, en tarvitse yhtä vahvaa ruokaa kuin raskaissa maatalon töissä ja pääsen kaikessa vähemmällä ja rahaa tulee seinästä itsestään.

Viihdyn hyvin kaupunkilaisessa mahdollisuudessa elää rauhassa ympärillä vilisevien naapureiden keskellä.

Emme tunne toisiamme, ei ole tarvetta vatvoa toistemme asioita.

Maalla tärkeätä on tietää, mitä kukakin sanoo ja tekee. Toisten elämää seurataan innokkaasti ja tekemisistä raportoidaan muille. Onhan se idylliä ja välittämistä (?), mutta ei kiitos minulle enää sitä asioiden jakamisen pakkoa.

Mulla on sama tausta ja olen samaa mieltä - maalla pahinta oli juuri tuo, että ihmisiä kiinnostaa niin kovasti muiden tekemiset. Kaupungissa taas ikävää on sellainen keinotekoinen kovuus, jolla kanssaihmisiin suhtaudutaan.

Ehkä joku välimuoto olisi paras, mun täytyy varmaan tähdätä maakuntakeskuksiin. :D

Mainitsemasi ns. keinotekoinen kovuus johtuu vaan siitä, että kukaan ei voi kiinnittää huomiota joka ikiseen vastaan ja ohi kävelevään ihmiseen kaupungissa. Vähänkään isommassa. Siellä et tunne niitä ihmisiä. Et voi tuntea.

Maalla joku kylällä kävelijä on iso tapahtuma johon kiinnitetään huomiota ihan eri tavalla.

Pitää yrittää vielä ottaa selvää, kuka tuo henkilö on. Ahdistavaa.

T. Eri

Maallakin on ihan pieni ero siinä, käveleekö kahden tuhannen asukkaan taajamassa vai kymmenen talon kylässä. Ensin mainitussa ketään ei kiinnosta.

Musta on aina huvittavaa kun Suomessa asuvat tappelee kaupungissa ja maaseudulla asumisesta, vaikka Suomessa ei mitään kunnon kaupunkeja edes ole. Stadi tuntuu hiukan pieneltä kun on viimeisen vuosikymmenen asunut Nykissä. Silti helsinkiläiset on niin olevinaan :D samaa landea koko maa, eikä landessa mitään vikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sellainen kaupunkilainen elämäntapa on? Tuskin sellaista on yhtä ja oikeaa - Toisinaan minusta tuntuu, että osalle on vaikeampaa tajuta sitä millaista on elää ja asua nykysuomessa maalla. - Ei kaikki maalla asuvat harjoita millään tavoin esiemrkiksi maataloutta ja kasvata jotain tai harjoita tutantoeläin taloutta tms.

Yliopisto-opiskelija

 

On kyllä totta, että myöskään monet kaupunkilaiset eivät ymmärrä maalla asumista. Mielikuvat elämäntyylistä ovat jääneet jonnekin 80-90-luvuille.

No kerros nyt, miten maaseudun elämäntyyli olisi muuttunut muka 1990-luvusta? Olen itse siellä silloin kasvanut maalaiskirkonkylän keskustassaa ja muuttanut kaupunkiin. Ihan samanlaista on nykyäänkin käydessäni paitsi että palvelut on edelleen vähentyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sellainen kaupunkilainen elämäntapa on? Tuskin sellaista on yhtä ja oikeaa - Toisinaan minusta tuntuu, että osalle on vaikeampaa tajuta sitä millaista on elää ja asua nykysuomessa maalla. - Ei kaikki maalla asuvat harjoita millään tavoin esiemrkiksi maataloutta ja kasvata jotain tai harjoita tutantoeläin taloutta tms.

Yliopisto-opiskelija

 

Juu ei, siellä on tilatonta resupunttia paljon, jotka äänestävät nykyisin persuja. Kaupunkilainen on suvaitsevainen. Ei ahdistu muista ihmisistä ja tekee sunnuntaikävelynsä mieluiten kaupungilla kuin metsässä. Voi käväistä vaikka kahvilassa samalla reissulla ja kirjastossa.

Kiitos nauruista! Suvaitsevainen kaupunkilainen... ainakin helsinkiläiset ovat erittäin umpimielisiä ja suorastaan aggressiivisen tarkkoja siitä, että heihin ei oteta mitään kontaktia missään. Resting bitch face on avain arkeen. Sosiaalisuus oman kuplan ulkopuolelle pidetään minimissään.

Suomalainen kaupunkilainen tuntuu katsoneen mallia maailman isoista metropoleista ja koettaa sitten epätoivoisesti soveltaa näkemäänsä tänne meidän pieniin oloihimme. Lopputuloksena on kunnon hardwickiläisen perinteen komiikkaa, kun oikeasti Savo-Karjalan kunnailta lähtöisin olevat jullerot tarkkaavat kanssaihmistensä liukuporraskäyttäytymistä ja päivittelevät "maalaisten" hitautta.

Ei niitä liukuporraskäyttäytymisiä kukaan tarkkaile, se vaan ärsyttää myöhästyä junasta, kun joku seisoo väylän tukkeena. Eikö sua vituta, jos siellä kylätiellä joku pistää tien tukkoon pelkkää typeryyttään?

Se tukos on aina kaupunkilainen, joka näkee jotain mielenkiintoista ja iskee jarrut pohjaan, pysäyttää auton ja ryntää puhelimen kanssa ulos ihastelemaan lehmää, joutsenta tai kukkivaa apilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla.

Minä kuten niin moni muukin, olen aikuistuttuani siirtynyt kaupunkielämään.

"Maalaiserkkujen" mukaan olen samalla päässyt helpommille päiville, en tarvitse yhtä vahvaa ruokaa kuin raskaissa maatalon töissä ja pääsen kaikessa vähemmällä ja rahaa tulee seinästä itsestään.

Viihdyn hyvin kaupunkilaisessa mahdollisuudessa elää rauhassa ympärillä vilisevien naapureiden keskellä.

Emme tunne toisiamme, ei ole tarvetta vatvoa toistemme asioita.

Maalla tärkeätä on tietää, mitä kukakin sanoo ja tekee. Toisten elämää seurataan innokkaasti ja tekemisistä raportoidaan muille. Onhan se idylliä ja välittämistä (?), mutta ei kiitos minulle enää sitä asioiden jakamisen pakkoa.

Mulla on sama tausta ja olen samaa mieltä - maalla pahinta oli juuri tuo, että ihmisiä kiinnostaa niin kovasti muiden tekemiset. Kaupungissa taas ikävää on sellainen keinotekoinen kovuus, jolla kanssaihmisiin suhtaudutaan.

Ehkä joku välimuoto olisi paras, mun täytyy varmaan tähdätä maakuntakeskuksiin. :D

Mainitsemasi ns. keinotekoinen kovuus johtuu vaan siitä, että kukaan ei voi kiinnittää huomiota joka ikiseen vastaan ja ohi kävelevään ihmiseen kaupungissa. Vähänkään isommassa. Siellä et tunne niitä ihmisiä. Et voi tuntea.

Maalla joku kylällä kävelijä on iso tapahtuma johon kiinnitetään huomiota ihan eri tavalla.

Pitää yrittää vielä ottaa selvää, kuka tuo henkilö on. Ahdistavaa.

T. Eri

Olen samaa mieltä kanssasi, maalla outo kävelijä on iso tapahtuma, koska ei täällä kukaan halua pihaansa hiippareita ja nuo oudot kävelijät kuistinpielessä ei ole koskaan hyvin aikein paikalla. Ai eikö tää olekaan puisto?

Vierailija kirjoitti:

Musta on aina huvittavaa kun Suomessa asuvat tappelee kaupungissa ja maaseudulla asumisesta, vaikka Suomessa ei mitään kunnon kaupunkeja edes ole. Stadi tuntuu hiukan pieneltä kun on viimeisen vuosikymmenen asunut Nykissä. Silti helsinkiläiset on niin olevinaan :D samaa landea koko maa, eikä landessa mitään vikaa ole.

Ei ole totta. Suomessa on todella isot erot henkisessä ilmapiirissä maan eri osien välillä. Minä olen kotoisin Suomen raamattuvyöhykkeeltä ja se miten siellä puhutaan asioista ja kirjoitellaan lehtiin on ihan erilaista kuin kaupungissa. Pikkusieluista, ahdistavaa, rajoittunutta.

Vierailija kirjoitti:

Musta on aina huvittavaa kun Suomessa asuvat tappelee kaupungissa ja maaseudulla asumisesta, vaikka Suomessa ei mitään kunnon kaupunkeja edes ole. Stadi tuntuu hiukan pieneltä kun on viimeisen vuosikymmenen asunut Nykissä. Silti helsinkiläiset on niin olevinaan :D samaa landea koko maa, eikä landessa mitään vikaa ole.

Ja sitten olet sinä, joka on niin olevinaan kun asuu New Yorkissa, eikö sekin ole pikkuisen lapsellista?

Vierailija kirjoitti:

Musta on aina huvittavaa kun Suomessa asuvat tappelee kaupungissa ja maaseudulla asumisesta, vaikka Suomessa ei mitään kunnon kaupunkeja edes ole. Stadi tuntuu hiukan pieneltä kun on viimeisen vuosikymmenen asunut Nykissä. Silti helsinkiläiset on niin olevinaan :D samaa landea koko maa, eikä landessa mitään vikaa ole.

Olen muuttanut Helsinkiin hyvin nuorena. Työssä käyvien maalaisten ja kaupunkilaisten elintavoissa ei ole mitään eroa. Maalaistaloissa elämä on vähän erilaista, kun on eläimiä ja talon töissä ollaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä elämä kirkonkylällä ei eroa yhtään elämästä jossain kaupungin peltolähiössä. Paitsi että palvelut saattavat olla lähempänä.

Kiitos, tämä on juuri se, mitä moni kaupunkilainen ei ymmärrä.

Suomi on tosi homogeeninen maa, mitä tulee ihmisten elämäntyyleihin, erot ovat oikeasti pieniä.

Maalla ei ymmärretä sitä, että ei suinkaan kaikki kaupunkilaiset asu peltolähiöissä. Itse asun kantakaupungissa ja en kyllä viihtyisi siellä lähiöissä. On ehkä ihan totta, että kirkonkylillä elämä olisi jopa parempaa kuin peltolähiössä, mutta mieluiten kuitenkin asun kantakaupungisssa. Kantakaupungissa ei Helsingissä esim. lainkaan tarvitse autoa, oma työmatkani on lyhyt kävelymatka ja kauppaankin kävelen parissa minuutissa.

Ei sitä autoa tarvitse juuri täällä Hgin lähiössäkään. Riippuu tietysti duunipaikan sijainnista ja millaisia yhteyksiä lähiössä on eri suuntiin. Itsellä on

lähellä metro, useita busseja eri suuntiin. Auto olisi kyllä kiva jos esim kesällä ylittää kehä III rajan. Olen asunut keskustassakin ja kyllähän se paras vaihtoehto olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä elämä kirkonkylällä ei eroa yhtään elämästä jossain kaupungin peltolähiössä. Paitsi että palvelut saattavat olla lähempänä.

Kaupunkilainen voi hankki kesämökin järven rannalta mikäli hän kaipaa enemmän luontoa ympärille. Se kesämökki voi olla vaikka tunnin automatkan päässä. Suomalaiset kaupungit eivät ole muutenkaan mitään pelkkiä betoniviidakoita vaan niissä on yleensä puistoalueita, jokibulevardeja, pururatoja metsän keskellä ja uimarantoja. Monella rivitalo- tai omakotiasukkaalle on tärkeää myös se oma vihreä maatontti.

Minulle ei ne männyn näkemiset ikkunasta ole ollenkaan kiinnostavaa. Tärkeää on missä on bussi- ja spårapysäkki. Kaupungista voi sitten kyllä mennä sinne luontoon. Moni harrastaa esim. kansallispuistoissa samoilua. Mutta ei sitä tosiaan kotona tarvitse olla.

Männyt ovat suosikkejani ja näen niitä, kun katson ulos kerrostalosta.

Arvostan myös hyviä kulkuyhteyksiä julkisilla ja oli kauhistus, kun niitä ei enää ole pienemmässä kaupungissa. Helsingissä on paljon hyvää ja kaipaan Viikin arboretumia. 

Jos asuu jonkun Helsinkiä pienemmän kaupungin ydinkeskustassa tai sen läheisyydessä, ei edes tarvitse hyviä julkisia kulkuyhteyksiä  sillä paikasta toiseen voi helposti kävellä tai pyöräillä. Olen käyttänyt linja-autoa vain matkustaessani kaupungista toiseen, en sen sisäisessä liikenteessä. Monessa Suomen kaupungissa voi myös opiskella maisteriksi tai tohtoriksi käymättä edes Kehä Kolmosen sisäpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sellainen kaupunkilainen elämäntapa on? Tuskin sellaista on yhtä ja oikeaa - Toisinaan minusta tuntuu, että osalle on vaikeampaa tajuta sitä millaista on elää ja asua nykysuomessa maalla. - Ei kaikki maalla asuvat harjoita millään tavoin esiemrkiksi maataloutta ja kasvata jotain tai harjoita tutantoeläin taloutta tms.

Yliopisto-opiskelija

 

Juu ei, siellä on tilatonta resupunttia paljon, jotka äänestävät nykyisin persuja. Kaupunkilainen on suvaitsevainen. Ei ahdistu muista ihmisistä ja tekee sunnuntaikävelynsä mieluiten kaupungilla kuin metsässä. Voi käväistä vaikka kahvilassa samalla reissulla ja kirjastossa.

Voi niitä raukkoja kaupunkilaisia kun joutuvat kaupungilla nappaskengissä tepastelemaan. Toista se on kävellä omissa metsissä ja laavulla tai nuotiolla kahvit keittää ja makkarat paistaa.

Helsingissä on lukemattomia paikkoja jossa voi istua nuotiolla ja keittää kahvit. Niin mantereella kuin lähisaarilla. Ei tarvitse edes autoa välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on aina huvittavaa kun Suomessa asuvat tappelee kaupungissa ja maaseudulla asumisesta, vaikka Suomessa ei mitään kunnon kaupunkeja edes ole. Stadi tuntuu hiukan pieneltä kun on viimeisen vuosikymmenen asunut Nykissä. Silti helsinkiläiset on niin olevinaan :D samaa landea koko maa, eikä landessa mitään vikaa ole.

Olen muuttanut Helsinkiin hyvin nuorena. Työssä käyvien maalaisten ja kaupunkilaisten elintavoissa ei ole mitään eroa. Maalaistaloissa elämä on vähän erilaista, kun on eläimiä ja talon töissä ollaan kiinni.

Kyllä on eroja. Itse asun Helsingin kantakaupungissa. Ei täällä ihmisillä autoja ole. Aika monella on muualta tullut puoliso, puhutaan kotona useampaa kieltä. Voidaan syödä makaroonilaatikkoa, mutta syödään myös maailman makuja. Koulutustaso on korkeampaa.