Lue keskustelun säännöt.
Minulla on todella vahvatahtoinen lapsi joka vetää aina sä et rakasta mua- kortin esille
30.04.2023 |
Isän luona lapsi saa paljon tavaraa, materiaa, herkkuja ym. Tahtonsa läpi melko kaikessa. Mitään ei juurikaan myöskään vaadita siellä, esim hammaspesua. Lapsi on myös perusluonteeltaan vahvatahtoinen ja isän toiminta vahvistaa tätä piirrettä hänessä ja minusta tuo rajattomuutta. Olen tästä puhunut neuvolassa, kouluterkkarilla, täällä jne ja se asia minun pitää kuulemma vain hyväksyä, koska isä saa kasvattaa tavallaan eikä se minulle kuulu loppupeleissä.
No, lapsi tulee tänne joka viikko ja me käydään päivittäin valtavia taisteluita ostamisesta, vaatetuksesta, hammaspesusta yms jota lapsi haluaisi tai jota häntä ei huvita tehdä. Hän haluaa koko ajan kaikkea, ihan oikeasti laskin että yksi päivä hän kinuaa 23:a asiaa minua joko ostamaan tai tekemään. Hän on kuitenkin jo 8-vuotias Ja jos hän jotain saakin, ei ole asiasta monesti kuin ehkä 2 minuuttia kiinnostunut/kiitollinen.
Rangaistukset ei paljoa paina, kun isän luona saa kuitenkin. Olen mm. takavarikoinut leluja ja tavaroita, ottanut kännykän pois, perunut kivoja menoja.
Juttelu ja yhdessä sopiminen ja asioiden selittäminen ei tuo yleensä sen kummempaa tulosta. Haluaminen on hänellä niin vahvaa (+pitkäjänteinen ymmärtäminen iän puolesta heikkoa), ettei kiinnosta onko äitillä rahaa ostaa jotain tai meneekö hampaat piloille kun ei pese niitä. Hän haluaa just nyt just näin ja se siitä. Meillä on yhteiset säännöt jääkaapin ovessa ja tilanteet missä lapsi saa käyttää päätösvaltaa, mutta ei auta.
Ja kun näitä suuria taisteluita meillä sitten käydään, missä en anna periksi, niin lapsi huutaa ja ulvoo kurkku suorana että en rakasta häntä (sanottakoon että olen selittänyt hänelle monesti että rakastan mutta minun ei tarvitse toteuttaa hänen kaikkia toiveitaan), sekä sanon että rakastan joka ilta kun peittelen nukkumaan.
Minulla lähtee oikeasti kohta järki, arki on mennyt hänen kanssaan nyt todella raskaaksi. Teini-iässä tilanne arvatenkin vain pahenee.
Mitä oikeasti voin tehdä tai mistä saada apua tähän?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Sanot ystävällisesti ja ehdottoman rauhallisesti lapsellesi, että rakkaus on rajoja.
Hyvin monesti olen sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vaikeaa kun olette eronneet ja sä vaan vänkää ja vänkäät sen kanssa. Ei tossa mistään materiasta ole kyse. Ota se syliin ja sano että rakastat.
Voi oikeasti olla egoistinen ja pilalle hemmoteltu lapsi. Miksi äidin pitäisi välittää rakkausväitteistä? Sanoo vaan rauhallisesti "höpö höpö" ja jättää asian siihen.
Jos alkaa riehumaan, ensin psykologille ja sitten huostaanottoon.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on jo 8, olet kenties myöhässä. Jos on keskusteluyhteys isän kanssa, niin siitä pitää aloittaa. Jos ei, niin itse en ottaisi lasta enää vuoroviikoiksi, vaan ainoastaan joka toinen viikonloppu, jolloin voi sitten antaa periksi kaikeksi. Mies kantakoon vastuun kasvatuksensa tuloksista.
Ei ole keskusteluyhteyttä. En haluaisi ulkoistaa itseäni lapsen elämästä vaikka vaikeaa onkin tämä.
Kuule, tälle palstalle ei kannata koskaan kirjoittaa mistään omaan lapseen liittyvästä ongelmasta. Mitään muuta et saa kuin haukut ja pahan mielen, olipa ongelma mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tarvitsee koulutusta lapsen kanssa toimimiseen. Hän selkeästi hakee riitaa. En tarkoita, että kaikki pitäisi ostaa tai mitään ei tarvitse tehdä vaan ihan diyä, että jokin on pielessä vuorovaikutuks3ssa, kun kokoajan menee sukset ristiin. Eikä se syy ole isän.
Hmm, olen ammatiltani lastenhoitaja ja kyseinen lapsi ei ole ainoa lapseni. Toisen kanssa on ihan erilaista/helpompaa. Luulisin että minulla on ihan perusymmärrys siitä miten olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas kommentteja. Lapsi voi oireilla eroa (riippuen milloin olette eronneet). Tai yrittää vaan pompottaa, kun huomannut, että isältä saa kaikkea mitä haluaa. Yrittäisin saada jotain tapaamista aikaan isän kanssa, jos pystyisi sopimaan yhteisestä linjasta. Kaikkien asioiden ei toki tarvitse mennä juuri samoin, mutta suurten linjojen olisi hyvä olla yhteneväiset.
Tiedän kokemuksesta miten rasittavaa on.kun lapsi huutaa kurkku suorana jostain ihan turhasta. Ei kannata lähteä vänkäykseen mukaan. Ei on ei, eikä aina tarvitse perustella miksi ei. Sitten vaan korvatulpat tai kuulokkeet korviin ja antaa lapsen huutaa keskenään. Kyllä se joskus oppii. Ja joskus menee hermot, se on ok ja elämää. Pysy vaan tiukkana ja keskity tekemään kivoja juttuja yhdessä ja anna rakkautta ja kehuja tarpeeksi kun lapsi on rauhallinen. Tsemppiä! Mun kiljukaula on jo teini ja ei tosiaan ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on vaikeaa kun olette eronneet ja sä vaan vänkää ja vänkäät sen kanssa. Ei tossa mistään materiasta ole kyse. Ota se syliin ja sano että rakastat.
Joka päivä otan ja sanon.
Sillä ei ole välttämättä mitään merkitystä, koska hän ei ehkä tajua koko konseptia läheisyys ja rakkaus, koska minävaurio on jo muodostunut syväksi ja pysyväksi olotilaksi, kyky muodostaa yhteyttä toiseen ihmiseen on mennyt. Siksi hänelle tavara on tullut läheisyyden korvikkeeksi. Lapsi tarvitsee terapiaa ja paljon, rajoja ja sen ymmärtämistä, että vahingollisten asioiden ja käytöksen mahdollistaminen ei ole rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä naiivi neuvo, mutta tuli mieleen:
Kun lapsi ulvoo, ettet rakasta häntä, sano, ettet lähde tuohon leikkiin mukaan ja ole sen jälkeen vain hiljaa. Lapsi näkee, että syyllistäminen tehoaa sinuun. Älä anna sen tehota.
Voit myös tarkistaa, annatko kuitenkin periksi liian monissa asioissa. Taistelunsa saa valita, mutta lapselle pitää kuitenkin tulla selväksi, kenen säännöillä kodissa eletään.
Mä sain sellaisen vaikutelman, että ap selittelee lapselleen loputtomiin.
"Mutta kulta kun sä just olet saanut uuden pleikkaripelin ja nyt ei oikein voida sellaista hankkia, mutta jouluna ehkä sitten jos olet kiltti. Ja voi voi tiedän muru, että nyt tuntuu tosi kurjalta ja äiti on kauhean pahoillaan, mutta niitä pelejä on jo tosi paljon ja kaikkea ei voi koko ajan saada... NYT JOS ET LOPETA TOTA NIIN OTAN SULTA PUHELIMEN POIS JA EI OSTETA YHTÄÄN MITÄÄN JOULUNAKAAN JA NE VANHATKIN PELIT VIEDÄÄN KIERRÄTYSKESKUKSEEN KUN ET NIITÄ YHTÄÄN ARVOSTA!"
Vrt.
-Nyt ei osteta yhtään pleikkaripeliä, pelaat niitä jotka sulla jo on *keskustelu päättyy*.
Vierailija kirjoitti:
Onko ero käyty läpi lapsen kanssa? Onko hän saanut vapaasti ilmaista tunteensa siitä? Vai onko tämä taas niitä "kun äiti on onnellinen, lapsikin on" -tarinoita, joissa lapsen kokemuksilla ja tunteilla ei ole väliä? Ero satuttaa lasta AINA, kuvittelivat aikuiset mitä muuta hyvänsä.
On käyty monesti ja on saanut ainakin minun luona ilmaista tunteensa ja ilmaiseekin niitä vahvasti.
En ole koskaan kuvitellut ettei ero satuttaisi lasta 🤔 Isänsä lähti uuden naisen matkaan ja minä olen sen jälkeen (nyt 5 vuotta) elänyt lasten kanssa keskenään ja lapset etusijalle laittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aikuinen. Et sinä mene rikki siitä, että lapsi on sinulle vihainen tai kyseenalaistaa rakkautesi. Sanot vaan tiukasti, että tämä asia ei liity rakkauteen mitenkään, vaan siihen että sinä määräät koska olet vanhempi ja lapsi tottelee. Moni nykyvanhempi jotenkin melkein pelkää omia lapsiaan ja sitä, ettei ole heidän silmissään hyvä ja pidetty. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole kaveruutta, vaan tarkoitus on kasvattaa lapsesta pärjäävä, yhteiskuntakelpoinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei neuvoja mutta sylin täydeltä sympatiaa - mitä se sitten auttaakaan. Teet hienoa työtä lapsen kanssa/eteen, toivottavasti hän sen joskus tajuaa.
Kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on jo 8, olet kenties myöhässä. Jos on keskusteluyhteys isän kanssa, niin siitä pitää aloittaa. Jos ei, niin itse en ottaisi lasta enää vuoroviikoiksi, vaan ainoastaan joka toinen viikonloppu, jolloin voi sitten antaa periksi kaikeksi. Mies kantakoon vastuun kasvatuksensa tuloksista.
Tässä viestissä kuvastuu hyvin kosto ja hylkäys. Jos et tee kuten haluan, minä hylkään sinut.
On kyllä vanhemmuustaifot hukassa!
No ei tietenkään ole kysymys mistään kostosta ja hylkäyksestä, vaan ihan puhtaasti siitä, että jos äidin mielenterveys ei kestä (toteaa itse, että arki on mennyt kauheaksi), niin silloin on tehtävä radikaalejakin ratkaisuja. Ei kenenkään tarvitse uhrata omaa elämäänsä sen takia, että toinen vanhemmista kasvattaa lapsesta hirviötä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisit yrittää keskustella lapsen kanssa siitä, mitä rakkaus on. Onko se lapsen mielestä sitä, että ostetaan kivoja tavaroita ja täytetään lapsen kaikki toiveet? Nyt olisi aika opettaa lapselle vähän arvoja.
Ollaan keskusteltu. Monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa on tyytymätön lapsi noinkin iso 8v jo, ja kokoajan kinuaa jotain. Ei onnistuisi meillä. Tuossa näkee kun kaikki on pyörinyt vaan lapsen ympärillä, ja kaikki saatu mitä vaadittu 0>8v.
Ei ole saanut aina ja kaikkea paitsi eron jälkeen isän luona.
Oikeastihan tässä pitäisi keskustella isän kanssa ja saada kasvatuslinja yhtenäiseksi.
Ikävä haukkua äitiä ettei pärjää lapsensa kanssa jos isänsä antaa lapselle kaiken periksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on oppinut manipuloimaan. Hän on oppinut isän luona miten tehoaa kun sanoo "et rakasta minua" ja isä ei osaa osoittaa sitä muulla tavalla kun antamalla periksi.
Olisiko mahdoton ajatus että sopisit yhdessä ex miehesi kanssa edes jotkin yhteiset perussäännöt, jotka on yhteiset molemmissa kodeissa? Vaikka minkä verran lapsi saa rahaa käyttöön viikossa, hampaiden pesun ym. normaalit jutut. Voisitte vaikka kirjoittaa nuo säännöt listaksi ja laittaa jääkaappien oviin. Ne olisi vain muistilistat vanhemmille mutta lapselle voisi selittää, että niiden mukaan toimitaan. Listan ei tarvitse olla pitkä ja on molempien oma asia kuinka tarkkaan sitä noudatetaan, mutta olisi edes pyrkimys normaaleihin rutiineihin ja normaaliin rahankäyttöön molemmissa kodeissa.
Isän luona ei onnistu, koska isä ei pidä näistä kiinni vaikka jotain sovittaisiin.
Minun luona tuollainen lista on jääkaapin ovessa ja siitä pidetään kiinni.
onko toinen lapsi äidin piilosuosikki?
Suositteisin tutustumaan kiintymyssuhdeteoriaan Patricia Crittendenin DMM-mallin mukaan. Hyvä sivu tähän on esim. Family Relations Institute.
Siinä selitetään hyvin seikkaperäisesti miten eri ikävuosina lapset ja nuoret kehittävät erilaisia strategioita pitää kiintymyksen kohteet (sinä ja ex) lähellä.
Anna huutaa. Jos jotain ei ole varaa ja/tai järkeä ostaa, ei ole. Sano, että rakkautta ei olisi se, että antaisit hampaansa mädäntyä suuhun. Kyllä se sen jonain päivänä ymmärtää.
Joka päivä otan ja sanon.